Naulakkokaaos hallintaan osa I

Nyt kun melkein joka paikassa muualla talossa on nättiä on alkanut häiritä yhä enenevissä määrin tämä kaaoksellinen naulakkosysteemimme eteisessä. Ei uskoisi kun tuota katsoo, että aikuisia ihmisiä asuu enää kaksi tässä talossa, niin on kenkää ja takkia, huivia, koirien hihnoja ja vaikka sun mitä sikin sokin siinä, mutta suurimmaksi osaksi vaan siksi, että nätisti laittamiseen ei oikein ole tuossa järkevää paikkaa.

Olen muutenkin vähän jo kyllästynyt noihin korikasseihin tuolla ylhäällä kenkäkaaokseen tuossa alhaalla.

Jotain pitäisi siis tehdä ja siitähän se ajatus sitten lähti lentämään.

Minulla oli autotallissa jemmassa makuuhuoneesta lähdöt saanut naulakko ja tällainen hauska kapea kaappi, joka jäi yli olohuoneen edellisestä nurkkakaapistosta. Niistä saisin sovellettua tilaan paremmin sopivan systeemin, josta varmasti tulisi nätimpi ja ehkä myös paljon toimivampi kuin tuo nykyinen.

Piirsin oikeen suunnitelman paperille (tässä kohtaa pitää vähän naurahtaa tuon kuvan laatua), että saan itsekin jonkinlaista osviittaa siitä mitä nuo aivoni tuolla päässä suunnittelevat, mutta niin kun kuvasta näkyy jonkinsorttista bootroom-ratkaisua olen tuonne nyt miettimässä. Eli pieni kaappi kaikelle sekalaiselle, kenkätelinettä vähän hintsummaksi, nätimpi naulakko paremmalla hattuhyllyllä ja kaikki maalaukseen samalla sävyllä ja sitten pitäisi tulla sellainen eteissysteemi, johon ei ehkä kehtaa enää kasata kaikkea sikin sokin ja miten sattuu. 

Nyt käyn vaan vielä vähän penkomassa varastojani ja ehkä piipahdan myös puutavarakaupoilla ja sitten pistän hihat heilumaan. Raportoin projektista matkan varrelta myös tänne tietenkin.

Got an idea to turn this chaotic hall in to a beautiful little bootroom with the cute narrow cabinet I had in my garage and a different coat rack. I still need to go find some bits and bobs to be able to build it, but I just had to come here and let you know what I'm about to do. Let these pics be the before, the after will come in a couple of days, if all goes well.

Olkkarin seiniä

Jäi vähän kesken silloin marraskuussa tämän olohuoneen kuviomaalatuiden seinien esittely, kun tuli niin hämärää, ettei nurkkien kuvaamisesta kunnolla enää tullut yhtään mitään. Nyt onneksi jo valoa piisaa ja siitä inspiroituneena muistin tänään napsia muutaman kuvan olkkarista seinineen.

Oli myös hurjan hauska avata toinen parioven puolikas pitkästä aikaa työhuoneen suuntaan, kun sielläkin oli valoa tarpeeksi niin, ettei kaikki siellä näyttänyt vain tummalta ja synkältä olohuoneen vaaleutta vasten, niin kuin siellä marraskuussa yleensä on. 

Olen jo pitkään haaveillut, että nämä pariovet muuttuisivat ehkä liukuoviksi tuossa, sillä näissä pienissä neliöissä niiden molempien auki pitäminen näyttää vähän hassulta olohuoneen kalusteista johtuen, mutta jos kalustusta muuttaisi vain siksi, että toinen ovista pääsee aukeamaan kokonaan, näyttäisi se vieläkin hassummalta. Ovet ovat kuitenkin tuossa hyvin tarpeelliset, sillä niillä saa tilaa avarammaksi tai suljettua, jos työhuoneessa on menossa jokin oikein pöllyävä projekti (tai se on muuten vaan ihan sekaisin).

Kuten huomaatte ei meidän koiravanhus ole halunnut muuttaa mihinkään tuosta pediltään kaapin edestä ja mikä ssiinä sitten. Ehkei niin esteettinen ole, mutta sitäkin mukavampi vanhan herran oma paikka, että olkoot siinä sitten, vaikka sinne elämänsä loppuun asti jos siltä tuntuu.

Muuten ei koiria ole kovasti maailman murheet täällä hetkauttaneet, mitä nyt vähän häiritsin heidän päiväunihetkeä kamerani kanssa tuolla pyöriessä. En vasiten pyytänyt siirtymään, mutta tämä espanjan-neiti päätti, että rentoutuu uudestaan vasta kun poistun paikalta sen hiljaa naksuvan ja piippailevan vehkeeni kanssa ja siihen asti loi minuun vain surkeita katseitaan, kun tuollai kehtasin siinä käyttäytyä niin epäilyttävästi.

Tässä vielä toinen suunta siitä sohvalta takkaan päin. En ole kovin usein tainnutkaan tähän suuntaan kuvailla. Huone näyttää kameran linssin läpi huimasti pienentyneen, mutta tuossa on rahista pitkälle toista metriä tilaa, ennen kun takkaan osuu ja tuo ovikin melkein kolmen metrin päässä. Itseasiassa avarin kohta koko huoneessa tuosta takan edestä vitriinille asti.

Ollaan kyllä oltu täällä valtavan tyytyväisiä näihin kuviomaalattuihin seiniin tuolla huoneessa. Ne ovat tehneet tilasta niin paljon kutsuvamman ja kotoisamman, kun mitä se pelkillä valkoisilla seinillään oli. Kuviot ovat mielestäni myös hyvin harmoniset ja luovat tilaan ihanan rauhallisen fiiliksen, joka just tällä hetkellä onkin yleiseen tunnelmaan hyvin tarpeellista.

It's finally bright enough to take some photos of the living room walls that I painted back in November. It got so dark back then to take pictures using natural light, but today the sun was shining so bright I had no problems documenting the result. 

I love the peace and tranquility the grey pattern brings in to this room now. 

Varvasystävällisempi työpöytä

Sain vihdoin siistittyä työhuonetta sen verran, että pääsin kuvaamaan tätä uutta hienoa puista työpöytää jonka pari viikkoa sitten askartelin kasaan vanhoista osasista. Se tuli tuossa aiemmin olleen vanhan valurautaisen ompelukoneen jalan tilalle, koska olin lopen kyllästynyt kolhimaan kinttujani sen koviin ja kylmiin metallipintoihin ja halusin tilalle jotain vähän varvasystävällisempää materiaalia.

Löysin vanhat puiset pöydänjalat Facebookin marketplacesta reilulla kahdella kympillä ja kansi on vanhasta työpöydästäni joka vain hiottiin mätsäämään jalkojen kauniin harmaantuneeseen patinaan.

Inhoan rikkoa vanhoja kalusteita vastaamaan nykyajan mukavuuksia ja jätän yleensä mielummin rikkomatta ja hankin jotain muuta tilalle, jos sellaista kaluste vaatii, mutta tässä pöydässä oli se hauska, ettei juurikaan tarvinnut sitä rikkoa. Tässä edessä oli hyvin laho ja risa etuosa, jossa oli vielä iso reikä laatikkoa varten jota ei enää ollut, joten ei tehnyt heikkoakaan sahata siitä talteen vain pienet kulmapalat sivuista, jotta sain näppistasoni viritettyä pöydän alle. Kaiken huipuksi tuo näyttää ihan siltä, kun olisi noin ollutkin. Muutoin en jalkaosaan ihan hirveästi koskenut, mitä nyt pesin huolella ja ruuvasin kiinni pöytälevyyn.

Nyt vaan tästä uudesta viritelmästä paistaa ikävämmin silmiin tuo sekalainen johtomereni tuolla pöydän alla ja takana, kun olen tykännyt että saavat roikuskella löysinä tuolla. Tällainen pöytäkone kun tarvitsee imurointia säännöllisesti (siis ihan oikeasti, se kerää pölyä sisäänsä.) ja laiska ei ole jaksanut irrotella piuhoja koneen perästä vaan on tykännyt vaan vetästä sen edemmäs, avata kannen ja hoitaa homman tuossa paikoillaan. Pitänee ehkä vähän syventyä nyt siihen, että jos vaikka edes suurimman osan laittaisi vähän nätimmin tuonne. (Tai sitten odottelen, että sekalaisista sähköjohtomeristä tulee muotia).

Mutta auvoisaa on se, etten ole vielä kertaakaan kolauttanut varpaitani tuohon puujalkaan kun tuosta tuoliltani pyörähdän ja onhan se myös ihan hirveän nätti. Oi onnea uudesta työpöydästä!

I built a new table for my computer nook when I found these old legs from Facebooks marketplace. I just sanded the old top to match and the result looks like it was like this all along.

Kalkkimaalihommissa

Maalasin toista kertaa ikinä elämässäni mitään kalkkimaalilla, koska olen jotenkin aina kuvitellut sen ihan toisenlaiseksi ja pitäytynyt kiiltävimmissä maalilaaduissa, kunnes tuli pienoinen laiskuuskohtaus eteen.

Tuskailtuani tuon pienemmän makuuhuoneen vihreän pikkusenkin kanssa, kun en millään muistanut millä maalilla sen olin silloin aikoinani maalannut, enkä sitten millään olisi jaksanut sitä lähteä karheaksi hiomaan uutta maalipintaa vasten, ehdotti ystäväni, että pistä siihen Rustoleumin kalkkimaalia, se kun tarttuu ihan mihin pintaan vaan, ilman hiomista ja kuivuu äkkiä. Ratkaisu kuulosti niin ihanan täydelliseltä, että painelin siltä istumalta maalikaupoille ja sitten pistin pistin sutien.

Valitsin sävyksi yhden valmiin vaalean sävyn, mutta se olikin sitten ihan liian kylmä makuuni joten sekoittelin kahdesta eri sävystä itselleni paremmin sopivan ja sutaisin toisen kerroksen sillä. Lopputulos on edelleen vähän vilakka, mutta huoneen tapetteihin ja tunnelmaan nyt ehdottomasti paremmin sopiva vaalea ja hitusen ruskeaan taittava harmaa.

Ja siinä se nyt istuu tiukasti kuin liima tuo uusi maalipinta vanhan päällä. Tulee paljon paremmin tuon senkin romuluisuuskin esille vaaleammasta pinnasta, asia josta tykkään valtavasti onhan se itse kasaamani kapistus. Maalipinnasta tuli ihanan mattainen ja sen voisi kuulema myös vahata, jos siitä vieläkin ihanamman haluaa, mutta nyt just tuntuu, että ainakin aluksi saa olla just noin. Kivasti freesautui kyllä pikkusenkki värinvaihdolla ja makuuhuoneeseenkin tuli nyt vähän enemmän valoa sen vaaleiden kylkien myötä.

Painted this originally green cabinet with Rustoleum's chalk paint just cause I heard it'll stick to any old painted surface without any sanding and it really did. With his new greige color it fits the bedroom so much better than when it was the wrong green.

Vitriinimaisemia

Ollaan oltu täällä ihan hirveän tyytyväisiä tähän ratkaisuun laittaa tämä hauska vitriinikaappi juuri tähän kohtaan keittiössä. Se on niin ihana joka suunnasta kun sitä katsoo ja silmäni on jo niin tottunut siihen, että tuntuu kun se olisi ollut tuossa aina.

En tiedä näkyykö se näissä kuvissa mitenkään, mutta täällä tilassa se tuntuu siltä, että se tyrkkäsi tuota päätyseinääkin hiukan taaemmas ja vaikka keittiössä on nyt enemmän huonekaluja kun siellä aiemmin oli, on se jotenkin avarampi ja tilavamman tuntuinen myös.

Kaappi on myös niin mukava käyttää tuossa nurkassaan, että on suunnitelmissa tunkea sinne vielä vähän enemmän tavaraa kun siellä nyt jo on, mutta jotenkin tykkään niin katsella tuota vitriiniosaa tällai vähän väljemmin sisustettuna vielä. Erityisen ihastunut olen myös tuohon sisäosien puunsävyyn, vaikka aluksi suunnittelinkin sen maalamista joksikin väriksi. Sitä vasten näyttää nyt vaan kaikki valkoiset ja vaaleat astiat ja muut niin kivoilta, että maalihaaveet saa kyllä jäädä, ainakin toistaiseksi.

Suuresti tykkään myös katsella kaappia kaukaa työhuoneestani asti, kun se jotenkin niin kivasti aukeaa sinne päin. Meillä on harva kaappi tässä talossa niin, että sitä pienissä huoneissa voisi katsoa useamman kun kolmen metrin päästä, mutta työhuoneen nurkasta kaapin luo on matkaa hulppeat seitsemän metriä ja sieltä kaukaa on maisema tässä suunnassa mitä ihastuttavin. Kuvaan sen tänne blogiin, sitten kun kevät etenee ja valon määrä vielä vähän lisääntyy (ja saan työhuoneeni ikuisuuskaaoksen vähän paremmin aisoihin).

Mutta nyt on ihanaa kun on valoisaa ja nättiä keittiössä. Kelpaa kuulkaa kevättä tässä tilassa odotella. Katsoin juuri, että päivänvalo lisääntyy nyt niin huimaa tahtia, että parin viikon päästä on taas puoli tuntia enemmän valoisaa aikaa kun tänään. Ihan parasta.

Wider views to the new cabinet in our kitchen. I just love how it makes this space feel so much more than it was before.

DIY askelmatot portaisiin

Lupasin ohjeen noihin eteisen portaisiin laittamieni mattojen asentamiseen ja tässä se tulee:

Tarvikkeiksi tarvitset: 

- Ikean Klejs mattoja tai muuta sopivaa kevyttä ja mukavaa mattoa

- Liukuestemattoa

- Verhoiluun sopiva nitoja ja niittejä maton paksuuden mukaan (tälle matolle sopiva oli 8-10mm.

Minulla kuvissa kaksi erilaista nitojaa, koska vanhanmallisella pääsin 

lähemmäs reunaa tasossa ja sähköversiolla oli kivampi nitoa ylöspäin lipan alle.)

- Sakset, mitta, kynä ja teippiä merkkaamiseen.

(Pieni tasapäinen meisseli ja pihdit vikaan menneiden niittien irrottamiseen)

Ensin mittaa portaiden keskikohta ja leikkaa liukuestematosta sopiva. Jätä se vähän kapeammaksi kun päälle tuleva matto, jottei se pilkistele sivuista.

Sitten mittaa matosta sopiva pätkä, taita sen reuna noin 2cm sisäänpäin ja nido se kiinni askelmaan niin liki kulmaa kun mahdollista. (Tämä matto vaikkakin kudottu ei purkaannu niin herkästi jos nidot sen kiinni tarpeeksi tiheästi, eikä liian läheltä maton leikattua reunaa.) 

Kun matto on kulmasta nidottu kiinni, taita se suoraksi askelmaa vasten ja leikkaa etureuna niin, että saat sen taitettua sen noin 2cm ja painettua askelman lipan alle.

Ja sitten nido se taitettuna kiinni askelman lipan alle pitäen samalla matto napakkana suorassa askelmaa vasten, mutta ei  venytettynä. Erityisen tarkka kannattaa olla maton reunoissa, että ne pysyvät hyvin painettuina askelmaa vasten.

Ja lopputuloksesta tulee siisti, kun niittien kiinnityskohdat ovat mukavasti joko maton itsensä alla tai portaan lipan alla piilossa katseilta.

Here's pictures of how I did the rugs on my staircase. I sapled the rugs on so that all the staples are hidden from the eye, that makes the end result more professional.

Pikkumatot portaisiin

Eteinen koki toisenkin pienen muutoksen lipaston maalauksen myötä, nimittäin portaisiin tuli pienet askelmatot. Koko idea mattoihin lähti siitä, etteivät nämä pienet koiramme oikein uskaltaneet näin jyrkissä ja liukkaissa portaissa kulkea ja kyllästyttiin niiden kantamiseen sylissä iltaisin kun piti nukkumaan mennä. 

Etsiskelin tovin sopivia porrasmattoja, mutta todettuani valmismattojen valikoiman niin tylsäksi ja materiaaleiltaan sekä kiinnitystavoiltaan vähän inhaksi niin kokeilin googlettaa, että mitäs diy-ideoita tällaisiin voisi löytyä ja löytyihän niitä. Ihastuin lujaa tähän ikean pikkumatto-versioon ja päätin siltä istumalta soveltaa siitä omaan portaikkooni istuvan ratkaisun. 

Meillä ei voinut kuvitellakaan mitään portaiden liukkaaseen vahattuun pintaan liimaamista, niin ajatus niiteistä oli paljon helpompi sulattaa ja kun kiinnityskohdat vielä onnistuivat varsin huomaamattomasti ei vahinkoa portaille tullut juuri lainkaan, jos vaikka joskus haluankin matot tuosta poistaa.

Portaat tekevät niin jyrkän mutkan, että maton asentaminen noihin pystylautoihin ei ihastuttavasta ulkonäöstään huolimatta iskenyt, joten asensin ne pelkkiin askelmiin sen sijasta. Ja koskapa niissä oli raidat, asensin ne niiden mukaan, jolloin ne eivät ehkä istu niin tasaisesti toisiinsa nähden reunoistaan, mutta eipähän lähde silmissä vilistämään jos vielä raidatkin olisivat vinossa ylhäältä alaspäin kun katsoo.

Lopputulos on silti silmiini ihan mahdottoman nätti ja tyyliltään portaikkoon hienosti sopiva. Tuosta on nyt itsekin ilo kulkea, kun ei tarvitse kaiteesta niin lujaa pidellä villasukkasillaan kun siitä hipsuttaa. Liukkaus on tyystin tiessään kyllä! 

Vielä kun saisimme nuo pikkukoirat uskomaan, että tästä on ihan turvallista kulkea nyt, tyypit kun eivät yhtään älyä, että tuosta keskeltä pitää nyt kulkea missä matto on, vaan liukastelevat edellen noissa reunoissa suurimman osan matkaa ja vaativat kantamista.

Mutta eiköhän ne sen ihan pian hoksaa.

Matot maksoivat Ikeassa peräti kaksi euroa kappale, ovat materiaaliltaan juuttia ja puuvillaa ja niitä meni koko projektiin yhteensä yhdeksän kappaletta. Ei siis ihan hirveän kalliiksi tullut nämä askelmatot  ja pesevät mielestäni mennen tullen kaikki valmiit teipillä kiinnitettävät viritykset.

Otin tästä projektista myös tekovaihekuvat ja laitan seuraavaan postaukseen ohjeet siitä, miten nämä rappuset näillä matonpalasilla päällystin. Se oli oikein helppoa kuulkaas se. Pysykääpä siis kuulolla kiinnostuneet.

Made my own version of this Ikea door mat hack for stair runner and put the rugs on the steps only. Our two little dogs thought the stairs were too slippery before and now it's easy do walk on, but they don't quite trust it yet since it's been on just for a couple of days. Never the less I love it and really enjoy walking on the stairs now with my wollen socks on, that used to be slippery too.

Harmaata ja beigeä

Nyt kun se ihana vitriinikaappi muuttikin keittiöön palasi eteisen kalustus sellaiseksi, kun se aiemmin olikin. Peili oli vaan välissä vaihtanut väriään ja sen myötä kaipasin tuolle lipastollekin jonkun  raikastuksen, kun sen aiempi tumma väri oli alkanut tuntua vähän ankealta ja tunkkaiselta.

Niinpä otin ja maalasin senkin pellavaöljymaalilla kauniiksi vaaleanharmaalla maalilla ja nyt se istuu fiilikseeni paljon paremmin, peilistä nyt puhumattakaan.

Keittiöstä jäi ylimääräiseksi myös tuo hauska vanha haitarilamppu, jonka ripustin peilin ylle katonrajaan ihan vaan täyttämään tuota tyhjää tilaa ja koskapa just nyt muutakaan paikkaa lampulle ei ollut. Siellä se kuitenkin näyttää nyt mielestäni tosi kivalle ja uudelle ja tuo söpönä tähän värimaailmaan ripauksen vanhaa ja kulahtanutta beigeään.

Beigestä puheen ollen tykkään nyt kovasti tuon pehmeän harmaan kanssa somistaa beigeillä asioilla. Ne jotenkin juttelevat niin kivasti keskenään; vähän utuisen pehmeästi ja jo kesästä kuiskaillen. Ehkä se on tuo ihana auringonpaiste, joka on saanut sisustusfiiliksetkin jo kaipaamaan lämpimämpiin keleihin.

Pakko myös mainita, että tuo ihana kimppu kuivattua harsokukkaa vain paranee vanhetessaan. Se on jo ainakin pari vuotta vanha ja näyttää taas niin ihanalta, kun on hetken ollut piilossa katseilta hyllyn päällä olohuoneessa. Sen värit sopivat niin hyvin eteisen tunnelmaan just nyt.

Mutta koskapa olin jo asennoitunut siihen, että tähän huoneeseen tulee iso muutos ja sitten ei tullutkaan, niin on kiva että siellä muuttui nyt kuitenkin värien puolesta. Raikkaudessa tämä on kuitenkin niin iso muutos, että se tuntuu ihan yhtä hauskalta ja uudelta, kun se jos kalusteet olisivat tuosta menneet kokonaan vaihtoon.

I painted this set of drawers to match the mirror and the feel in this room changed instantly to a more bright and airy, almost whispering of summer mood. I love to pair beige with this light grey color, it looks so fresh and dreamy again after the dark worn out wood.

Jäätä ja tulppaaneja

Sain tammikuun puolella jo inspiksen kokeilla jäädyttää elähtäneet tulppaanit kauniiksi jäätaideteokseksi pihalle, nähtyäni instassa, kuinka nättejä tulee, jos homman tekee vähän laakeampaan astiaan asettelemalla ja sitähän piti oitis päästä kokeilemaan. Sopivasti olikin just viittä vaille rupsahtaneet tulppaanitkin maljakossa valmiiksi. 

Tarvikkeiksi tähän tarvitaan joku laakea astia, parhaat päivänsä nähneet tulppanit ja vettä. Minulla laakean astian virkaa toimitti vanha ja kulahtanut betonipalju, joka ulkonäöstään huolimatta oli ihan puhdas ja sopiva hommaan.

Tulppaanit asetellaan astiaan nätiksi asetelmaksi ja siihen tietenkin käytetään vain ne kaikista parhaimmat osat. Sitten astia täytetään vedellä, tai ainakin näin luulin, mutta kukkasethan kelluvat, eli astiaan laitetaan ensin vain vähän vettä ja sitten sitä täytellään myöhemmin aiemman vesikerroksen jäädyttyä niin että kukkaset lopulta peittyvät kokonaan.

Itse täräytin tuonne alussa ihan liikaa vettä, joten taideteoksestani tuli aika paksu. Toinen juttu oli myös se, että tämä oli eriasteisesti jäisenä tuolla astiassaan (kasvihuoneen suojissa) reilut parisen viikkoa, sillä ilmathan välillä lämpenivät ja jäähtyivät vuoron perään, niin että lopputuloksesta tuli aika samea ja kuplikas.

Mutta se on silti tuollaisenaankin minusta tosi nätti. Nyt se on vähän mystisempi ja unenomaisempi, kun mitä olisi ollut jos jää olisi tullut kirkkaammaksi. Ehkäpä kokeilen tehdä tämän uudestaan vielä jossain kohti tätä talvea, jos vielä kunnollinen pakkaskausi tulee, jospa sitten tulisi sellainen ohuempi ja kirkkaampi, mutta nyt  on kuitenkin hauska katsella tätä jäätaidetta tuolla pihalla, vähän ehkä jopa harmittaa, ettei sitä voi ottaa sisälle, kun niin nätti se mielestäni on.

Tried out to froze some tulips in to arrangement in a big bowl. Turned out pretty well, but the weather changed so much that the ice is full of tiny bubbles and haze and made the result look really dreamlike. 

Lumisia kuvia

Otin tuossa tammikuun loppupuolella kuvia muistoksi pihalta, kun oli niin nättiä ja just sopivasti lunta, jonka ajattelin olevan tämän talven maksimi, viime talvena kun sitä ei tullut juuri nimeksikään tänne etelään. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kun tipahti, mutta eihän sitä vielä tuolloin tiedetty minkälaiset lumisateet tänne sitten osuivatkaan.

Oltiin kolattu nätisti ja kaikki kauniit asetelmatkin valoineen vielä näkyvissä vaikka lunta jo olikin kinoksiksi asti, jotta kulkuväylät oli saatu auki. Oli niin ihanaa kulkea tuolla ja ikkunastakin katsella tunnelmaa ja valoja, joita täällä poltellaan läpi pimeimmän talveikauden oikein kunnolla. 

Ja siten tuli se Valtteri...

Tuli vuorokaudessa sellainen lumivaippa pihalle, että kolahommissa meni pitkään ja hartaasti vaikka pieni pihamme onkin. Suurin osa kaikesta nätistä hautautui paksujen hankien alle ja kiireellä piti käydä ravistelemassa kaikki pikkupuut ja pensaat, etteivät oksat katkea painavan lumen alla ennen seuraavaa pyryä, joka sitten koittikin kivasti just tänä viikonloppuna.

Olin suunnitellut odottelevani kaikki ne lumisateet ja käyväni kuvaamassa pihalla tulokset, mutta huomaamattani oli sade tässä illan aikana muuttunutkin jo vedeksi ja kaikki nätteys oli aika äkkiä poissa. Istutaan täällä koirien kanssa vahtimassa kun paksut lumivaipat rysähtelevät  ja jytisevät alas rintamamiestalomme peltikatolta, kuin kunnon liukumäestä konsanaan. 

Mutta kävin minä vielä sen yhden kuvan pihalta silti ottamassa. Tämä kuva summaa ehkä hyvin sen, miten paljon sitä lunta tässä pienessä pihassa juuri nyt onkaan. Peura parka on kaulaansa myöten hangessa ja katselen haikeana kuinka sen valot ovat jo alkaneet vähän himmetä. Pitänee kiskaista siitä töpseli irti ennen kun vikavirtasuojat paukkuvat, onhan se joulukin jo ohi eikä yhtä tunturipeuraa ehkä enää tällä pihalla tarvita.

Got some excess snow lately. I took the first four pics in January before the big snowstorm and the last pic today, when it already started to rain and melt the snow a little.

Pientä sisustusfiilistelyä

Sain kaapin laitettua paikoilleen enkä malttanut olla heti vähän sovittelematta, että miltä se sitten näyttää kun siinä on vähän sisältöä mukana ja ai että kun se on nätti!

Vähän nyt vaan silmiä kirvelee nuo ovien sisäpinnoissa vielä olevat vihreän maalin jämät, joiden hellää poistamista tässä olen jo alkanut suunnitella, sillä eihän näin söpössä kaapissa saa sitten mitään tyylirikkoa olla - edes sisäpuolella. Alkuperäinen vaaleansininen taas sopii sinne niin loistavasti, että vihreä pitää saada siitä irti ilman sen liikaa rikkoontumatta.

Laitoin kaappiin myös korvaavan ylälistan tuonne huippuunsa, sillä en missään nimessä halunnut alkuperäistä lähteä pilkkomaan sitä varten, että kaapin tähän sain sopimaan. Varastossa minulla oli siihen sopivia pätkiä nättiä listaa, joka ei ole yhtä pompöösi kun alkuperäinen, mutta ajaa asiansa ihan hyvin tässä paikassa. Alkuperäisiä listoja suunnittelin säilytettävän tuolla alakaapissa, mutta eihän ne sinne mahdu, joten pitää löytää niille vissi paikka, josta ne sitten löytää jos ja kun kaappi tästä johonkin muualle muuttaa.

Mutta nyt kaappi saa vielä olla rauhassa tässä muutaman päivän ennen kun alan sitä täydemmäksi sisustella. Toisesta ovesta puuttuu vielä lasi ja värikään  ei ihan natsannut tapettiin niin hyvin kun koevedoksissani näytti, joten vielä yhden kerroksen maalia tämä vaatii, mutta sen aika on vasta monen viikon kuluttua, kun nämä kerrokset on kuivatettu koviksi ensin. Uutta lasiakaan en pääse ihan heti hakemaan, joten saa nyt olla tällai tämä söpö kaappinen ja mikäs siinä, tulen ihan hirveän onnelliseksi sen katsomisesta näinkin.

I just had to try out my treasures inside this cute cabinet. There's still some work with the paint job and I absolutely need to fix those icky greens inside the doors and there's still one glass missing from the other upper door. But there's too much snow to go get a new glass and the paint needs to dry for couple of weeks before I can finish this to the glory it deserves. Meanwhile I love it the way it is, witch is so pretty anyways.