Kuivan kesän satoa

Sain tuohon aiempaan puutarhapostaukseeni kommentteja siitä, kuinka kauniilta meillä kuivan kesän jälkeen pihalla näyttää, niin ajattelin näyttää kuinka "kauniilta" näyttää sillä puolen, jonne se kasteluletku ei kunnolla ylettänyt. Se on aika syvällä tässä puolen pihaa se kauneus, oikein saa tarkasti tiirailla, että mitään muuta näkyy kun pelkkää kuivuuden satoa. Kaikki on ihan pilalla voisi melkein sanoa, mutta onneksi ei nyt kuitenkaan ihan kaikki, vaikka aika lähellä ollaankin. Keväällä tätä siivoillessani olin vielä optimistisempi, mutta osasinpa olla varauksella sitä jo silloin. 

Kolme suurta koivua on kuivuneena varistaneet lehtiään oikein urakalla ja ei uskoisi heinäkuun viimeistä päivää elettävän näissä kuvissa. Koivut onneksi osaavat olla ovelia ja voi olla, että tuosta vielä tokenevat. Ne nimittäin kuivuuden sattuessa kellastuttavat lehtensä ja siirtyvät säästötilaan ja jos hyvin käy ne ovat sellaisessa nyt ja palaavat vielä. Ja jos huonosti käy saamme niistä sitten polttopuita, sanoo pessimisti yrittäen pysyä positiivisena.

Joka tapauksessa tämä oli viimeinen kesä, kun tässä nurkassa yritän mitään puutarhaa pitää, jos täällä jotain haluaa kasvatella, se pitää tehdä alueilla mihin kasteluletkumme ylettää ja johon ehkä tulisi myös luontaista varjoa jossain kohti päivää. Takapiha on alkanut tuntua varsin kivalta paikalta keittiöpuutarhalle ja voikin olla että se sinne ensi kesäksi sitten muuttaa. Saas vaan nähdä saanko mukaan enää tätä erittäin hienosti paahtunutta ruohosipulia, joka oli tuossa monet suvet jo oikein komeaksi kasvanut. 

Pelkällä kastelukannulla ja letkulla kaukaa sadettamalla ei kovin hyviä tuloksi kyllä saanut, lähes kaikki mitä tuonne istutettiin kuivahti jossain vaiheessa eikä siementen istuttamisesta tullut yhtään mitään, vaikka kuinka kävin illoin ja aamuin kastelemassa. Kerran kun sen unohti, niin astiat kuivahtivan liiaksi eikä mikään vesimäärä sitä enää korjannut.  Löytyy tuolta silti vähän kitukasvuista tilliä, yksi sinnitellen kukkiva kesäkurpitsa ja erittän matalakasvuista ja täysin mautonta persiljaa, jotka ovat selvinneet kuin ihmeen kaupalla helteistä. Mutta, kuten sanoin ei tämä ihan kokonaan pilalla ole, sillä täällä kasvaa yksi oikein hauska pieni yllätyspalleroinen.

Nimittäin toukokuussa siihen bokashimultaan istuttamani kurpitsa. Se kuivatti muutaman lapsosensa helteillä, mutta juuri huomasin, että yksi uusi siellä nyt möllöttää tyytyväisenä kasvamassa taas. Se on jäänyt hauskasti roikkumaan varresta tyhjän päälle, kun kasvi on etsinyt tilaa kasvatella lonkeroitaan. 

Laitoin sille tuolin alle sinne, josko haluaisi  siinä istuksia ja kasvatella itseään eikä poikki menisi varsi sitten kun painoa tulee lisää. Nyt on nimittäin sellainen missio, että tästä yritetään saada oikein komea kurpitsa, sellainen josta lyhdyn saan sitten syksyllä portailleni. Kaikkeni aion antaa, että tuon saan elossa ja hyvissä voimissa pidettyä. Se ei onneksi liene enää niin vaikeaa, nyt kun taivaaltakin vihdoin kunnon kasteluvesiä on tullut.

My kitchen garden did not work out this year. Everything is burned dry or dwarfed, except this one little pumpkin baby that I found literally hanging in there. I put a chair under it and decided to try to grow it as big as possible to make me the most prettiest lantern when october comes.

And why it looks like fall already, there's three big birches that started to shed them leaves because of the dryness.

Yhden torin ihme

Se on aina niin kivaa, kun käy sellaisella kirpputorilla mistä ei yleensä välttämättä löydä yhtään mitään niin yhtäkkiä löytääkin sitten sylillisen tarpeellista. Tällaisia, mistä en juuri mitään löydä kirppiksiä on tiedossani monia ja yleensä en niihin kovin usein eksy juuri tästä syystä, mutta nyt päätin pitkästä aikaa ohikulkiessani käydä vilkaisemassa yhtä ja sehän se vain sitten kannatti.

Ensimmäiseksi siellä yhdestä pöydästä pisti silmiini varsin kivannäköinen lasinen juomapullo. meillä perheen miesväki juomapulloja mukanaan kuljettaa ja viljelee ympäri kämppään milloin mitäkin kamalia tuhat kertaa käytettyjä limupulloja, niin ajattelinpa kokeilla, josko se mies tällaisesta tykkäisi enemmän. Ja kyllä vain kannatti 1,5 euroa tähän tuhlata, sillä tästä tuli heti hänen lempparipullonsa eikä silmiäni särje enää yhtään kun tätä katselee millon milläkin pöydänkulmalla pyörimässä.

Toinen hyvä löytö oli tuo antiikkinen keraaminen ruukku, jota arvelen Tine K:n tuotannoksi muutaman vuoden takaa. Yhden samanoloisen jo omistan ja tämä sopii loistavasti sen pariksi työpöydälleni tai johonkin ihanaan asetelmajuttuun sitten syksymmällä. Kymppi ei ollut lainkaan paha hinta tästä, koska muistelen näiden silloin joskus maksaneen himppasen enemmän.

Parasta antia oli myös pari Sarviksen retroa lautasta asuntovaununi keittiöön kahden ja puolen euron kappalehintaan. Tällaisia sopivan kokoisia aamumurovateja siellä olisi jo tarvittu monta kertaa aiemmilla reissuilla, mutta hyvä kun löytyivät nyt. Vaunulla on jo muitakin tämän sävyisiä astioita, joten nämä solahtavat joukkoon mitä mainioiten. Lisäksi mukaani tarttui parilla eurolla kaksi kookospähkinän kuorista hiottua kulhoa, jotka näin heti siellä kivoina ja supernätteinä herkkukippoina, sopivat vaunun boheemiin tyyliinkin ihan täydellisesti.

Että kannattaa se käydä niillä itselleen vähemmän hyvilläkin kirppiksillä aina välistä. Ne kerrat milloin tyhjin käsin sieltä poistuu korvautuu sitten aina silloin kun jotain kivaakin kivampaa löytyy.

My recent fleamarket finds. All from one sincle store I normally don't go that often and when I do I usually don't find anything. A good looking water bottle for my hubby, who loves empty soda bottles that I hate to look at luing around. A Tine K vase for my autumn deco and a couple smaller dishes for my caravan that I really needed.

Kohta sataa

Edellisen postauksen portista kun kulkee sisälle pihallemme on vastassa tämmöiset näkymät. Varsin on tuuheaa ja vihreää vaikka omiin silmiin näyttääkin kovin kuivettuneelta ja ankealta. Sorapohjainen piha ei ole nauttinut kuivasta hellekesästä ja olenkin meistä tavattoman ylpeä, että ollaan saatu tämä näinkin hienona pysymään vaikka olosuhteet ovat olleet mitä ovat.

Se että kasveja on ja ne ovat kasvaneet niin korkeiksi on osaltaan auttanut huimasti pitämään pihan vähän varjoisampana, vaikka melkein joka suunnasta aurinko koko päivän pääseekin paahtamaan. 

Isoin apu meille on ollut kolmesta suuresta pylväshaavasta, jotka istutimme heti talon ostoamme seuraavana vuonna juuri tätä tarkoitusta varten talon eteläseinälle; varjostamaan kuumina kesäpäivinä. Ne ovatkin olleet nyt ihan suunnaton apu ja helpotus tuossa ja pitäneet talonkin osan keskipäivästä vilpoisemman puolella.

Pihalla on myös majaillut toisen pikkukoiran mielestä vähän pelottava ja pitkä musta käärme, eli meidän vesiletku. Se on sellainen kangaspäällysteinen ja käytössä venyvä, joka kyllä kiemurtelee niin kuin oikea käärme olisi, että en yhtään ihmettele jos pikku karvakuono siihen vähän epäilevästi suhtautuu. Meille se on kuitenkin ollut ihan paras ystävä, vaikka jo aika kyllästynytkin olen siihen, että melkein joka ilta on sen saanut esille ottaa.

Mutta tuon käärmeen ansiosta on pieni pihamme vielä pääosin elossa ja joiltain osin jopa ihan hyvissä voimissa vielä. Kasvihuoneesta olemme saaneet satoa jos jonkinmoista ja lisää on vielä tulossa, joten ei tätä kesää nyt ihan vielä voi täysin surkeaksi alkaa haukkua. Onneksi huomisesta alkaen on vihdoin luvattu kunnollisia sateitakin, että saamme vihdoin vähän huoahtaa kasteluhommista ja antaa luonnon hoitaa, se kun siihen hommaan paras on.

Mutta vielä en sulje päivänvarjoja pihalta, tämä kesä ja sen sääennusteet ovat saaneet minussa esiin melko epäuskoisen sateenodottelijan. Mielummin varjostelen vähän liian pitkään, kun otan sen riskin, jos se sade ei vielä huomenna ylläkään tähän pihaan asti. Mutta kyllä minä siihen uskon, että tällä viikolla täällä sataa ja se on niin ihanaa sitten se.

Our garden after the hot and dry summer is alive mostly and at some places only because we've been watering it regularly, sometimes daily. It' so nice to see that it has paid off and there's still plenty of green around us. I'm so happy the forecast is finally predicting plentiful rain  here, beginning tomorrow that I almost feel as giddy as a child on christmas eve waiting for it.

Uusi pihaportti paikoillaan

Ja kylläpäs tuli hyvä tästä uudesta puuportista jonka rimoista pistimme kasaan. Paljon nätimpi kun edeltäjänsä ja niin paljon kivampi käytössä, kun on puolta kevyempikin. Odotin, että olisi ollut jotain ongelmia portin paikoilleen kiinnittämisessä, edellinen portti kun oli vääntynyt ja vääntänyt mennessään myös portinpielien betonijalat, mutta uusi sujahti samoille sijoille ja asettui heti paikoilleen, kuin olisi aina siinä ollutkin.

Kevyemmän ulkonäkönsä lisäksi portissa on nyt sekin muutos, että siinä ennen ollut emalikyltti, joka talomme osoitetta markkeeraa ei sopinut enää noiden isojen rakojen kanssa yksiin kivasti, joten täräytin sen kasvihuoneen seinälle, josta se itseasiassa näkyy jopa paremmin kuin portista. Mikään pakkohan tuollaista ei tässä kohden pihaa ole olla, kun se virallinen on kiinni aidassamme pihatien kulkuaukolla, josta kaikki tielläliikkujat sen näkevät. Tämä on vaan tämmöinen nätti lisäke, jota on kiva pitää tuossa ikään kuin varmistuksena, että kulkija varmasti tietää oikeaan paikkaan tulleensa. Monta kertaa nimittäin ei ole tiennyt.

Ja se parhaus uudesta portista näkyy tässä kuvassa, siellä se pikkukoiro on nyt vahtimassa rimojen raoista parkkipaikan meininkiä. Toinen koira ei ollut yhtä innoissaan muutoksesta portti kun valmistui hänen parhaimpaan päiväuniaikaansa, mutta tämä nuorempi on ollut muutokseen varsin tyytyväinen kyllä.

Pihan puolelta portti näyttää yhtä viehkolta kun tulosuunnastakin katsottuna. Tykkään tuosta yläosan muodosta tosi paljon vaikka se ei siitä oikein kunnolla erotukaan. Se kuitenkin antaa tälle portille persoonallisen leiman ja kertoo että täällä asuu vähän rennompaa porukka, eikä mitään millin viilaajia, ainakaan puutarhaporttihommissa.

Mutta onpas kiva kun on nyt uusi portti käytössä eikä tarvitse enää pelätä, että koska se vanha romahtaa lopullisesti. Viime talvena se jo pari kertaa sitä yritti, mutta hyvä että jaksoi tänne asti ja pääsee nyt sitten ehkä johonkin uusiokäyttöön, niiltä osin kun ei aivan laho vielä ole.

The new diy garden gate on it's place and in use. I really like how well it fits the old posts and how lovely it is to look at and thru, like the little doggo does. It also brings a lovely old cottage garden feel to this yard that was my inspiration all along.

Uusi pihaportti rimoista

Meidän vanhahko pihaportti alkaa olla ihan tiensä päässä. Se on ollut tuossa niin kovalla käytöllä, että  on puhki kulunut paikoin ja lahoa ja korjailuja on enemmän kun jaksan laskea. Suurin vika kuitenkin portissa lienee se, etteivät pikkuiset koiramme näe siitä kunnolla läpi. Suunnitelmissa onkin ollut rakentaa tänä kesänä uusi, kevyempi ja sellainen, josta pikkupiskit voivat vahdata parkkipaikkaamme, että kuka sieltä onkaan tulossa.

Aloitimma homman hakemalla paikallisesta rautaputiikista lastin  sahattuja 21x48 rimoja ja sitten sirkkelöitiin niistä pätkiä mittaillen sentit vanhan portin mukaan. Mallailin niitä maata vasten ja sahattiin sitä mukaa kun päätin, että minkämoinen portista onkaan tulossa.

Ensin tehtiin kaikki palaset ja sitten kun niitä oli tarpeeksi kauan maata vasten mallailtu, mietitty välien sopivuus ynnä muut alettiin vasta kiinnityshommiin.

Ensinnä kiinnitin rimat reunoihin ja keskelle yhdellä ruuvilla ylä- ja alapäistään. Sitten otettiin ristimitta, eli tuollai kulmasta kulmaan ja väänneltiin kehikkoa niin kauan, että molempien ristikulmien vinomittaus osoitti samaa lukua ja sitten pistettiin  jokaisen ruuvin vierelle vielä toinen jäykistämään rakenne varmasti suoraksi.

Sitten ruuvailtiin loput rimat kiinni alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja rimojen välit niin tarkkaan mitaten tasaisiksi kun jaksoimme (ei se ole niin justiinsa). Pistettiin ruuveja oikein isolla rahalla molemmin puolin, ettei heti ole rimat parin vuoden päästä irtoilemassa, jos porttia käytössä vähän kolhii ja potkii.

Sen jälkeen sahattiin ja asennettiin vinotuki paikoilleen. Tämon tärkeä, jottei portti ala ihan heti retkottamaan vinossa vaan pysyy muodossaan ja suorana sitten käytössäkin.

Ja koskapa halusin portista jotenkin erikoisen ja persoonallisen päätin leikata sen yläpäähän jonkun hauskan muodon. Ensin ajattelin ihan vaan puolikaarta niin kuin alkuperäisessäkin, mutta sitten päätin olla vähän rohkeampi ja kokeilla hieman mutkikkaampaa mallia. Piirtelin  vapaalla kädellä sen portin levyiselle paperille jonka olin taittanut kahtia.

Teippasin kiinni portin yläpäähän ja piirsin reunaa myöten mustalla tussilla itse porttiin muodon. Vähän oli turhan paksu terä tussissa ja viiva levisi sen verran, ettei lopputuloksesta tullut ihan tarkka, joten jos siellä omaa porttia alatte näillä ohjeilla väsätä, piirrelkää ohuemmalla terällä tuohon puuhun se muoto.

Meikäläisillä se kun ei ole niin tärkeää niin niitä sinnepäin olevia viivoja myöten sahailin kuviosahalla reippaasti vaan laudanpäät muotoihinsa ja hyvä tuli.

Nyt se ei ainakaan ole tylsän näköinen, kun yläosastaan polveilee rimanpäät hauskasti. Vielä pari kierrosta maalia päälle, saranat kiinni ja portti paikoilleen niin pääsen näyttämään teille miten hienolta meidän pihansuulla sitten näyttääkään. Itseäkin jo vähän jännittää, että mitähän koiratkin sitten tykkäävät tästä.  Palataanpa siis siihen sitten, hyvässä lykyssä jo huomenna, nyt lähden vielä pensselöimään väriä tuohon päälle.

Our old garden gate was so dead and broken that I had been waiting the weather to cool off enough for us to build a new one. Today we started and believe by tomorrow it should be up and working. So stay tuned to see what it looks like when it's ready. I believe our little doggos will love it, since they can see thru it so much better than the old one.

Satakunnan kirppislöydöt ja muut ostokset

Satakunnan reissu oli kirppislöytöjen osalta varsin huikea. Mukaan tarttui kaikenmoista pientä ja ihanaa, kuten kuvasta näkyy. Lamppua lukuunottamatta kaikki muu oli ihan tarpeeseen osteltu ja sekin vielä varmasti sähköjen uusimisen jälkeen hyvin palvelevan paikkansa löytää. Puumittoja tarvitsen aina ja nätteinä ne ovat kivoja esillä työhuoneessa purkeissaan. Näkkileipäkaulimia keräilen erilaisia, sillä niillä saa kivoja kuvioita savitöihin ja veikeät hyllynkannakkeet tulivat ruman kukkalaudan kera, mutta koska pelkät kannakkeet oli ostoslistalla, jäi kukkalauta piiloon kuvasta.

Sitten löysin vielä kauan etsimäni emalisen uunivuoan oikein hyvässä kunnossa vitosella ja se tuntui ihan lottovoitolta. Tämmöinen on ollut haaveissa sopivan kokonsa ja iki-ihanan värityksensä vuoksi jo pitkään ja nyt kun se vihdoin löytyi en voisi olla onnellisempi. 

Muita reissuostoksia oli Tokmannin alelaarista yksinäinen peltilintu puutarhaan. Sopivan kaino ja viehkeä mikälie kurki-haikara-flamingo suorastaan kerjäsi päästä mukaani enkä voinut vastustella sen lumovoimaa. Kotona se pääsi heti pihan paraatipaikalle keskelle maksaruohikkoa, josta se nyt vilkuilee puutarhaani ujosti ohikulkijoiden ihailtavana.

Löysin minä vielä yhden ihanan ruukun Euran Hankkijan myymälästä. Olin tällaista miettinyt jo täällä etelässä, käynyt katsomassakin, mutta sitten kun ostohousut oli jalassa niin loppuun oli myyty tietenkin se koko mitä halusin ja useimissa myymälöissä muutkin. Onneksi tuolla vielä sopivasti muutama oli niin sain tyydytettyä ruukkuhimoni ja juuri sillä kaikista sopivimmalla koolla. 

Pitää vielä ihan mainostaa, että Hankkijalla on myymälöissään mielestäni ihan parhaimmat valikoimat puutarhakoristeissa ja ruukuissa. Yleensä halvat hinnatkin vielä. Kun tuntuu, että jokainen isompi puutarhaketju pääkaupunkiseudulla myy pääasiassa vaan muovikrääsää ja aidot materiaalit ovat hinnoissaan, niin täältä löytää vanhaa rakastava pihaansa sopivaa somistetta ilman että kukkaro siitä liikaa kaventuu. Tämäkin kuvan kaunotar maksoi hulppeat 19,90 ja se on näin nätistä terrakottaruukusta mielestäni melkoisen vähäsen. 

Vielä pitäisi siihen jotain nättiä laittaa kasvamaan, mutta jostain syystä luottoni tähän kesään ja sen sääilmiöihin on ihan tyystin mennyttä, että voipi olla että säästelen ensi kauteen tämän kaunottaren sitten.

My fleamarket finds from my trip last weekend were good and plentiful.  I also found myself a cute bird deco and a beautiful terracotta pot for my garden.

Hellettä pakoon hemmoteltavaksi

Karkasin viikonlopuksi pienelle hemmottelulomalle ystävien luokse Satakuntaan ja voi että kun oli ihanaa siellä! Parkkasin pienen hotellihuoneeni taas tuttuun paikkaan ison parsapuskan (joo tiedän, että se on salava, mutta kun se näyttää aivan jättiläismäiseltä parsalta) alle ja vietin niin hauskat ja rentouttavat hetket tuolla, että harmitti lujaa kun piti kotiin lähteä.

Pikkuvaunu sujahti nätisti suojaan suurien puiden alle ja siellä on niin kivaa ja leppoisaa olla turvassa isojen lehvästöjen seassa. Ei paista paahde liikaa eikä kiusaa sade tai tuulikaan, tosin tällä reissulla sateista ei ollut juuri tietoakaan lukuunottamatta yhtenä yönä muka kuulemaani ropinaa vaunun katolla. Taisi kuitenkin olla vain mielikuvitukseni tuotetta tai joku pieni elukka juoksentelemassa pitkin kattoa, sillä missään ei mitään merkkejä sateesta aamulla näkynyt.

Parhautta oli tällä reissulla kyllä säät. Lähdin etelästä pakoon kun helle vielä korvensi ja täällä oli jo viilennyt niin, että ekana iltana sai ihan villasukat jalkaansa vetää! Se oli kuulkaas niin ihana tunne ylipäänsä laittaa sukat jalkaan kun varpaita palelsi. Suraavana päivänä oli sitten jo vähän lämpimämpää täälläki, mutta yöksi viilensi taas sopivaksi. Nukuin niin makoisasti tuolla, kun lämpötila oli öisin sopivasti himpun alle kahdessakympissä vaunun sisällä. Parhaimmat unet sain koko heinäkuussa.

Parhautta oli myös ystävien seura ja hellä huolenpito. Täällä minua hemmoteltiin herkullisilla ruoilla, hurmaavimmalla miljööllä ja sisustusjutuilla, kirppisretkillä, saunomisella ja uimaankin jopa uskalsin, kun ihan oikeaan altaaseen pääsin. Eivät meinanneet saada minua enää ylös sieltä, kun löysin kauan kateissa olleen sisäisen vesipetoni. Iltaisin istuttiin, syötiin, juotiin ja pelattiin ja juteltiin ja hölmöiltiin ja oli niin hauskaa, ettei nukkumaan käydessäkään tarvinnut unta juuri odotella kun sitä niin onnellisna sujahti pikkuvaunun sisuksiin.

Matkalta tarttui rentoutuneen mielen ja hauskojen muistojen lisäksi myös ihana pieni kattaus kirppislöytöjä ja nämä muutama kaunis siemenkota Pauliinan ja Riston puutarhasta. Mutta niistä kirppislöydöistä kerron sitten lisää seuraavassa postauksessani. Olen niin liekeissä, kun löysin yhden astian, jollaista olen metsästänyt jo yli vuoden päivät. 

Kiitos vielä tätäkin kautta ihanille siellä Satakunnassa! Nähdään taas pian!

Made a little weekend trip to visit friends and get away from the last days of the heatwave. Parked my caravan under the huge asparagus looking tree and had the time of my life enjoying the care and company of my dear friends. Miss them already.

Pyyhkeistä päällisiksi

Pihalla tarvitsee aina enemmän ja vähemmän istuintyynyjä, mutta ne mistä tykkään eniten, menevät  niin nopeasti kamalan näköisiksi, likaantuvat muutamassa kesässä sellaisiksi, ettei niiden puhdistaminen tee niille enää yhtään mitään. Mikään määrä konepesua ei poista pinnoista pinttyneitä tahroja, vaikka muuten raikastaakin tyynyt vallan oivallisiksi taas. Säilyttäminen ulkotiloissa vaihtelevissa säissä ei yhtään helpota niiden puhtaanapitoa ja ne menevät aina parissa vuodessa melko ikävän näköisiksi. En tahtoisi vähän väliä olla uusia ostelemassa ja mietin, että miten saisin niihin vielä  lisää käyttöikää kun mieleeni tuli ajatus; Entäs jos niihin ompelisi irrotettavat päälliset! Silloin silmiin ei pistäisi muutoin vielä oivallisen istuintyynyn ilkeä ulkonäkö, vaan ne muuttuisivat ihan kuin uusiksi taas.

Ei muuta kun tuumasta toimeen. Kaapista löytyi neljä nättiä, mutta tyynyihin vähän lyhyttä raidallista käsipyyhettä, jotka olin valmis projektiin uhraamaan ja hetken mittailun ja asettelun jälkeen keksin, miten saisin ne tyynyjen päälle sopimaan.

Jos ne taittelee näin ja ompelee vain nuo pienet pätkät sivuista yhteen pitäisi niiden istua tyynyihin oikein mukavasti. Mitään ei tarvitse purkaa ja jos nämä joskus haluaa vielä pyyhkeiksi palauttaa voi saumat avata ja se on siinä. 

Ompeleminen sujui sutjakkaasti vaikka pöydän alla oli kaksikin karvaista avustajaa päivystämässä, joista toinen ei välittänyt väistyä edes sen vertaa, että istumaan olisin päässyt. Onneksi osaan ompelukonetta käyttää yhtälailla myös seisten, niin ei tarvinnut vanhan herran tärkeää aamupäiväunta juurikaan häiritä.

Ja ihan muutaman hetken päästä pääsin testaamaan ideaani käytännössä. Päälliset istahtivat paikoilleen niin kuin hanskat ja toden totta muuttivat lookin tyystin toiseksi. Nyt ei tarvitse tuskailla tyynyjen ulkonäön kanssa, kun voi näppärästi joka käytön jälkeen pistää liinat pyykkiin ja säilöä sisätiloissa. Ja sitten kun tarvitsee niin ne saa esille yhdessä hujauksessa. 

Cotton outdoor seating cushions start to look nasty after a couple of years, but I don't want to throw away otherwise good cushion just cause they don't look nice, so I had an idea to make removable covers to them to hide the wear and stains and make them look all pretty and new again. I made these out of kitchen towels and as you can see it was as simple as can be and the cushions look all pretty again.