Alkoi ehkä vähän varhain meillä tämä viherkasvien vuosittainen huoltaminen, mutta kun inspis siihen tuli jo nyt, niin on parempi toimia sen mukaan kun jäädä odottelemaan parempaa ajankohtaa.
Inspikseen saattoi vaikuttaa paljolti tämä kiva vanha ruosteinen uunipelti, jonka ostelin männä hämeen reissultani T:mi OldsCooli:n ehtymättömistä varastoista. (Kaikkien kunnon kirppisharakoiden kannattaa laittaa tuo putiikki seurantaan, koska tällä daamilla on ihan uskomattoman hyvä silmä löytää myyntiin vaikka ja mitä ihanaa ja erikoista. Onni minulla, että tunnen hänet henk. koht.)
Vanha rapistunut pelti sopii ihan täydellisesti tällaiseksi istutusalustaksi talvisiin mullanvaihtoihin ja varmasti on ihan yhtä näpsä myös keväällä puutarhahommissa.
Pääsin oikein hyvään vauhtiin viherkasvieni kanssa joita ostelin vuosi sitten näihin aikoihin ja joista suurin osa on vieläkin hengissä, vaikka toisinkin olisi voinut käydä. Ehkä se että valitsin huomaani pääasiassa noita helpoimpia hoidettavia on vaikuttanut tähän suotuisaan lopputulokseen. Mene tiedä. Isoimpien liotessa suihkun päälle vaihtelin pienempiä isompiin ruukkuihin, kunnes totesin, että minulta loppuivat sopivan kokoiset ruukut kesken ja oli paineltava ruukkukaupoille.
Ja tietty siellä ruukkukaupoilla ei ollut just sellaisia sopivia ja silmiäni miellyttäviä, koska se sesonki on vasta aluillaan niin jäi sitten homma vähän kesken kuitenkin. Yksi isompi traakkipuu tarvitsee uuden ruukun edellisen sulaessa suihkun pohjalle (joo, älkää kysykö miten sen sain aikaan, ilmeisen huonolaatuinen ruukku kyllä, kun on noin haperoksi vuodessa mennyt) ja kaksi kilpipiileaa mahtuisi jo isompiin astioihin, mutta sellaisia ei vielä löytynyt. Täytynee siis odotella vielä viikko tai pari, niin että kauppojen valikomat vähän runsastuvat ja lähteä sitten uudelle reissulle ruukkuja metsästämään ja ehkä jotain pientä viheriäistäkin kun noita pikkuruukkuja jää sitten sen verran kivasti ylimääräisiksi.
P.s. Tuon saniaisen tuosta amppelista päästin armollisesti päiviltään, oli päässyt kuivahtamaan niin perin pohjin, ettei uutta kasvua ilmestynyt enää mistään vaikka kuinka kastelin ja juuristokin jo täysin kaput. Joku joskus kertoi, että huonekasvit "keskustelevat" keskenään ja jos yksi tekee kuolemaa masentuvat muutkin. Katsoin siis parhaimmaksi pitää muiden kasvien mielialasta huolta hävittämällä tuon epäonnisen.
It's a bit early to stat changing the soils of my potted plants, but I started doing so anyways. I'm a firm believer in inspiration, if I don't do things right away when the inspiration strikes I might not do them at all. But I didn't get all the way to the finish cause I ran out of suitable pots, went scouting for them in the shops, but the season is not yet at it's peak and the selection was a bit thin for me. So with few of my plants I need to wait a couple more weeks until I get to finish this job. Let's just hope I still have this inspiration to do it when the time comes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti