Ja niin on taas olohuoneen liitutaulussa joulun toivotus paikoillaan, lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Pyysin nimittäin poikaani piirtämään siihen jotain kivaa toissa-joulun jälkeen ja sitten en raaskinut itse sitä siitä pyyhkiä viime jouluna laisinkaan. Syy siihen oli se, että poikanen oli silloin kasvamassa mieheksi armeijan leivissä ja ikävästä kärvistelevä äiti ei vaan pystynyt lapsen taideteosta siitä pyyhkimään. Enkä olisi nytkään varmaan pystynyt, mutta poika onneksi otti itse rätin käteen ja pyyhkäisi hauen kadoksiin (onneksi siitä on paljon kuvia tallella), liitutaulu kun on tarkoitettu siihen, ettei siinä mitään pysyvää koskaan ole.
Ja nyt siinä on taas joulun toivotus. Oikein hieno sellainen mielestäni, vaikka käsialani on oikeasti ihan harakanvarpaita enkä vapaalla kädellä saa yhtään nättiä tai suoraa kirjainta piirrettyä, varsinkaan seinällä olevaan tauluun, mutta otin taas googlen avukseni ja otin rehellisesti mallia paremmistani, vähän tietty muokaten lopputulosta. Pari tuntia siihenkin silti meni ja monen monta kertaa sai pois pyyhkiä ja korjata, mutta kyllä se vaan kannatti tehdä. Näyttää niin hyvältä tuo nurkka tuolla nyt. paperitähtineen ja liitutauluineen.
Finally there's a Christmas wish on the chalkboard in the living room again, after there was a pike for almost two years. I just couldn't wipe the pike off, cause it was made by my son and he was in the army last Christmas and I was missing him then, so it took my son to wipe it off himself after he was fed up with his mom trying to keep it forever. Chalkboards are meant for temporary things only, and art on them should be wiped off to make room for new ones.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti