Peltinen pyykinkuivatin

Puulämmitteisessä puutalossa on takkojen kupeessa talvella niin kuivaa ja lämmintä, että pyykkien kuivaamisen ei mene parhaimmillaan kuin yksi hujaus vain. Koneellinen kosteaa kuivahtaa takan edessä muutamassa tunnissa, yhtä nopsaan siis kun kesäkeleillä auringossa.  Työhuoneen takka palvelee kuivatushommissa olkkarin isomman vehkeen kanssa yhtä hyvin. Tässä kuivataan pääasiassa pikkupyykkiä ja sellaisia jotka saa hengariin ripustettua, kun olohuoneessa menee välistä lakanat ja muut isommat. Asensin kattoon tangon (joka kyllä voisi olla vähän pidempi ja nätimpi) johon olen kerännyt mieluisan mallisia puuhengareita ja pyykkipoikahengareita. Ne ovat mielestäni niin nättejä, että en oikeastaan näe tuota kokoelmaa mitenkään epäsisustuksellisena ollenkaan.

Ja tietysti paikalla roikkuu myös tuo vuosia sitten vanhasta vyyhdinpuusta tekemäni pikkupyykin ripustin. Se on toiminut ja kestänyt niin hvyin käyttöä ja aikaa, että jaksan olla sen erinomaisuudesta ja nätistä olomuodosta vieläkin onnellinen. Että ei haittaa kuivatella pyykkiä näillä vehkeillä (ja keleillä).

The best place to dry laundry during winter is of course close to our fire places and with pretty drying hangers and racks it's pleasing to the eye too.

Näyttää kahdelta mutta on vain yksi

Niin se sitten valikoitui vihreä väri näihin lapsen huoneen kalusteisiin. Maastonvihreä tarkalleen ottaen, väri jonka sekoittelin vanhoista purkinpohjista välillä huoneessa koemaalauksia tehden, että sain sen just enkä kohdalleen huoneen valoon ja  muihin sävyihin nähden. Ja sitten kun otin kuvia kalusteista päätti kamerani, että ne ovat kahta eri sävyä, vaikka molemmat maalattu yhdellä ja samalla. Tämä johtuu tuosta huoneen pohjoiseen antavasta ikkunasta, jonka tähän vuodenaikaan raaka valo heijastaa lujaa puolihimmeästä pinnasta ja pienikin ero katselukulmassa on iso ero sävyssä.

Vihreäksi maalasin siis tuon vasta tekemäni pikkusenkin sekä tuon vaatekaapin, joka oli aiemmin väriltään kirkkaamman vihreä. Nyt kun huone muuttuu vähän aikuismaisemmaksi laitetaan myös värimaailma seesteisemmäksi ja maastonvihreä sopii tänne hyvin. Se onkin sekä lapseni, että minun suosikkivärejä vaatetuksessa ja oli lopulta hirveän helppo päättää laittaa myös osaan kalusteista. Ja jotta huoneesta ei ihan vain vihreä tule, maalataan tuo taustalla oleva kalastuskaappikompleksi sitten vähän vaaleammalla värillä, ehkäpä sillä kitillä mistä aiemminkin jo taisin mainita. Ensin pitää vain vähän sekoitella maaleja ja koemaalailla, että näkee mikä tuonne noiden seuraan sitten  parhaiten sopii.

Army green, that's the green we selected to paint some of the furniture in my sons room. Both of the cabinets is painted with the same tone, it's just the hard northern light and the angle of the furniture that makes it look like they are different. 

Sulkia ja simpukoita

Makuuhuone on näin keskitalvella ihanan runsas ja vähän romanttinen. Tavaraa on, mutta saa ollakin. Itse olen ihminen jolle runsas sisustus tuntuu ja näyttää lämpöiseltä ja näillä keleillä sitä lämpöä tarvitaan. Somisteiksi olen valinnut tähän kuukauteen sulkia ja simpukoita. Niitä on esillä eri muodoissaan jopa pölyhuiskina maljakossa.

Pohdin tuossa myös lapsen huonetta laittaessani, että onkohan se tylsää jos lähes jokainen säilytyskaluste on jollain lailla tuunaamani tai tekemäni? Sitten hoksasin, että niinhän se on tässäkin huoneessa. Tässä rivissä on kätteni jälki joka ikisessä kalusteessa. Lasilaatikosto, jonka tuunasin pienemmäksi, vihreä vaatekaappi johon laitoin apilapellit oviin, pukukaappi jonka tein alusta asti itse, samoin pieni seinäkaappi ja laatikosto, jonka muodon ja ulkomuodon muutin tilaan sopivaksi. Eikä tuo näytä yhtään pahalta tuo kokonaisuus, päinvastoin.

Ja mikäs siinä, kun kalusteet ja tavarat toimivat niin sitten ne toimivat, oli ne itse tehty, tuunattu tai osteltu valmiina (mieluiten kirppiksiltä tietenkin). Tässä huoneessa on just nyt ja just näin niin hyvä olla

The bedroom is quite cosy and full at this time of the year, but I like it. It makes the space warm and comfortable and with the freezing weather outside this is just what I need.

Ovista ja laatikoista

Minulla oli varastojeni kätköissä männä kesänä ilmaiseksi saatuja vanhoja kaapin ovia ja laatikoita. Niistä oli alkuperäinen runko syöty jo aikaa sitten, mutta ajattelin silloin, että niistä vielä jotain aikaan saisi ja niinhän tuota sai. Lapsen huoneeseen tarvitaan säilyttimiä ja koskapa osista tällainen tuli heti mieleen, niin tällainen siitä piti tehdä sitten.

Eikä siinä kauaa nokka tuhissut tämänkään kasaamisessa. Muutama liimapuulevy rautakaupasta ja kanneksi omista varastoista vanhempi vastaava, vähän ruuveja liimaa ja kittiä ja se oli siinä. Ja nyt kun tämä on maalia vaille valmis, huomaan ajattelevani koko ajan, että tästä pitää saada vihreä, oikein tumma vihreä, joten täytynee mennä sen fiiliksen mukaan kun se noin vahva on.

I had in my storage some drawers and doors of an old furniture that's frame had been eaten away decades ago. As I needed more storage to my sons room I decided to use the parts to make a new furniture and here it is. For some reason I keep thinking this should be green, so I need to listen to my feelings and  paint it green then.

Rautasänkykaupoilla

Alustavassa suunnitelmassa lapsen huoneen uudistukseen kuului tyystin toisenlainen sänky, mutta kun tämä vanha kotimainen vanha kaunokainen tuli kierrätyskeskuksessa vastaan, oli aivan selvää että suunnitelmani siltä osin muuttui välittömästi. Tämä oli itseasiassa juuri se sänkymalli, jota silloin vuosia sitten haikailin kun huone koki ensimmäisen muodonmuutoksensa, mutta koska sitä ei siihen hätään ollut saatavilla piti sillon ostaa vain jotain sinnepäin. Nyt kun tämä sänky on tässä, tuntuu että niin sen kuuluu ollakin, se sitoo koko nurkan nyt niin hyvin kasaan.

Tässä matalassa huoneessa tykkään tästä sängystä siksi, kun se kurottelee korkeilla laidoillaan ylöspäin ja nostaa visuaalisesti kattoa vähän korkeammalle samalla. Mutta erityisesti tykkään tästä sängystä siksi, kun se istuu mitoiltaan aivan täydellisesti tuohon ikkunan viereen. Tämä on mitoiltaan vain noin kaksitoista senttä edeltäjäänsä kapeampi, mutta se riitti hyvin siihen ettei mene laita ikkunankarmin päälle, mutta mitta riittää oikein mukavasti nukkumiseen.

Vielä pitää käväistä patjaostoksilla, jotta saan tähän täydellisesti mittoihin istuvan patjan, sekin asia joka täytyy saada täydelliseksi, en nimittäin yhtään tykkää tuosta että se nyt roikkuu vähän laidan yli (tuo on meidän vieraspatja vain lainassa tuossa)

Ja koskapa markkinoilla ei ole tähän juuri sopivan levyistä täytyy ostaa isompi ja vuolla se sopivaksi itse.

I found the perfect bed for my sons room from a local recycling center. It's a real vintage metal bed and I think it fits this space like a glove. Looks so much better than the previous one.

Perä edellä portaikkoon

Pitääpä ihan näyttää teille miltä näytti, kun tuossa viikonlopulla siirrettiin sitä volkkarin perää sieltä yläkerrasta alas. Tässä näette projektin lystikkäimmän kohdan, tuo perä nimittäin jysähti jumiin tuohon portaikon kapeimpaan kohtaan oikein kunnolla. Asia joka oli sangen ihmeellistä siksi, että juuri tuosta kohdasta se oli alun perin silloin 13 vuotta sitten yläkertaan mennytkin. Että joko tuo perä oli vuosien saatossa turvonnut tai portaikko kutistunut tai kantajien arviointikyky muuttunut huonommaksi, mutta siihen jysähti.

Siinä sitä kolmen miehen ja yhden naisen voimin ja aivoin väänneltiin ja käänneltiin ja venkutettiin, mutta ei se suostunut inahtamaankaan alaspäin ennen kun paikalle kutsuttiin vielä appiukko rälläkän ja sorkkaraudan kanssa. Kun yksi jalka saatiin poikki ja palohälyttimet hiljaisiksi luiskahti perä vihdoin kaikkien ja varsinkin minun riemuksi sujuvasti alas ja siitä suoraan pihalle. Nyt se makaa onnellisesti parkkipaikallamme hangessa odottamassa että saamme sen siirrettyä varastoon talteen (jahka sille ensin tehdään sinne sopiva kolo). 

Ja minä saan miettiä seuraavaa projektiani joka on näiden paperipussi-tekniikalla pinnoitettujen portaiden korjaus. Perä nimittän jyrsi useampaankin askelmaan mukavat jäljet ohi "lipuessaan" ja niistä irtosi paperipussipinnoitteen lisäksi myös paljon muutakin. Muuten tuo pinnoite kesti todella hyvin tämän projektin (kuten on kestänyt muunkin elämän), se ei revennyt yhtään vaan irtosi vaan niistä kohdin mihin isku tuli, voisi melkein sanoa että se on tuossa kiinni lujemmin kuin alemmat maalikerrokset. Nyt minun pitää vain keksiä miten korjaan nuo jäljet kätevimmin, vai joudunko entraamaan kaikki vaurioituneet portaat kokonaan uusiksi (toivottavasti en, koska se on NIIN lujaa kiinni, että sen poistamisesta tulee yksi h****tti.)

Mutta kaikki aikanaan. nyt keskitytään vielä lapsen huoneen laittoon ja mietitään porrasasiat sitten kun sen aika tulee (eli inspis iskee). Pääasia että perä saatiin ulos eikä se jäänyt ikuisiksi ajoiksi somistamaan portaikkoamme.

The project of moving the vintage volkswagen end from upstairs to downstairs didn't quite go as planned, a fact that puzzled us since that's where it went up back in 2006. Either the car had swollen or this house shrunk, but it got totally stuck there and didn't budge until my father in-law came and grinded one of its legs off. 

And while it was stuck and we tried to move it my paperbag stairs got a little damaged. So I need to figure out a way to fix them easily now. Oh, well luckily there's no hurry with that. I can easily live with a little scuffed staircase for awhile, main thing is the cars end is out of the house.

Kalamiehelle kaappi

Viime kesänä ostelin sellaisen rämän kaapinjärkäleen josta askartelin jo yhden kaapin yläkerran aulaan. Siitä jäi tähteelle mukavasti osia myös toiseen kaappiin joka oli kutkutellut mieltä tehdä. Nyt kun lapsen huone uudistuu keksin heti että sinnehän se toinen kaappi sopii kuin nakutettu. Kävin ostelemassa vähän uutta puuta ja ihan muutamassa tunnissa olikin kaappi jo valmis. Kiirehdin sitä heti kuvaamaan niin kauan kun päivänvaloa riitti, joten takaseinä ei vielä ole paikoillaan jäykistämässä systeemiä, siksi kaappi näissä kuvissa näyttää vähän vinolta vielä, mutta muuten varsin oivalliselta vai mitä?

Kaapin sisätilat suunnittelin kalamiehen harrastukseen sopiviksi; hyllyt uistinlaatikoille, laukuille ja muille ja korkea tila vapojen säilytykseen. Hyväksytin suunnitelman vielä kalamiehellä itsellään ja hän oli varsin vaikuttunut myös äitinsä kekseliäisyydestä. (Tässä voinen tunnustaa, että se kekseliäisyyteni kumpusi tarpeesta saada niille vehkeille joku paikka johon ne siivota ympäri huonetta lojumasta.)

Tämä tulee alustavasti lapsen huoneessa jo olevan laatikoston päälle ja koko systeemi maalataan jollain kivalla värillä, jahka ensin päätän, että millä. Mielessä vaihtelee joku kiva kitti tai sitten tumma harmaanvihreä. Voi olla, koska huoneen seinät jo vihreät ovat, että taivun siihen kittiin, mutta ans kattoo nyt ensin kun saan tämän ylös ja paikoilleen. 

Made another cabinet of the old broken one I got last summer (I made another cabinet of it too then). This is going to my sons room to store his fishing gear. The shelves to the boxes of lures, and other stuff and the tall space is for the rods. (I'm really hoping this will reduce my chances of stepping to a fish hook on the floor in the future.) Now I just need to figure out the color to paint this with.

Aikansa kutakin

Olin tässä jo tovin mietiskellyt uudistusta lapseni huoneeseen, hän kun on kasvanut teinistä nyt nuoreksi herraksi ja kaipasi jo vähän aikuisempaa huoneen sisustusta, harrastukset ja mieltymyksetkin hieman muuttuneet. Nyt kun hän on asevelvollisuuttaan suorittamassa, on hyvä hetki tarttua tuumasta toimeen ja pistää hösseliksi. Ensimmäisenä huoneesta karsitaan pois kaikki sellainen, millä ei enää ole siellä mitään virkaa ja isoin niistä on tämä; vanha (aito) Volkkarin perä.

Lähemmäs sata kiloa rautaa ja peltiä oli istunut huoneen katseenvangitsijana ja tv-tasona siitä lähtien kun talomme ostimme vuonna 2006. Sitä ennen se oli palvellut jo edellisissä asunnoissamme, ensin minulla itsellä ja myöhemmin lapsella. Laskeskelin, että sellaiset 25-vuotta on mukana kulkenut jo tämä. Nyt kun telkkarin katsominen ei enää ollut vuosiin kuulunut Lapseni harrastuksiin päätettiin yhdessä, että tämä saa muuttaa huoneesta muualle tilaa viemästä. Raahasimme sen eilen illalla miehen kanssa ulos huoneesta yläkerran aulaan odottamaan kantoapuja paikalle, jotta se saadaan portaikosta alas ja pihalle.

Siitä ei tule helppo projekti, kuten ei ollut sen huoneesta ulos saaminen tähänkään asti. Tieltä piti ensin siirtää kaikki tavarat ja purkaa osittain yksi ovenkarmikin. Pölyä ja mujua on joka paikassa. Tämän paino ei  myöskään ole jakaantunut mitenkään tasaisesti ja kiinnipitokohtia ei kätevästi ole. Pelottaa vähän mitä portaiden paperipussipinnoitteelle tässä käy, jos se siihen kolahtaa (aika varmasti kolahtaa), mutta ulos se on nyt saatava. Tämän tuleva sijoituspaikka on tämän jälkeen autotallissa, josta lapsi saa sen halutessaan ottaa mukaansa sitten kun joskus pois täältä päättää muuttaa.

Mutta jahka saan tuon pois tuosta tieltä, alkaa minulla kivat ajat. Pääsen nimittäin "pitkästä aikaa" taas sisustelemaan ja rakentelemaan ja laittelemaan kivoja vanhoja juttuja mitä huoneeseen sitten tulee. Ai että kuulkaas kun olen täällä siitä jo ihan liekeissä!

We're re decorating my sons room and changing the teen-vibes to a more adult one. The change begins with taking out the old car back (yeas, from a real car) and store it away. This has been a HUGE task since this thing weighs a lot and is not the easiest shape to move. Now begins the most difficult part of the move when we have to get this thing down the stairs and to the storage. Luckily my hubby and his friends will do that. I get to fix all the damages it might (will) do to the staircase.

Kasvinvaihtoviikot

Tähän aikaan vuodesta monet alkavat vaihdella multia ruukkukasveilleen ja tässä talossa vaihdellaan niitä ruukkukasveja. Osa ei vaan kestä tätä pimeää ja kuivaa taloa vaikka minkä tekisi ja jos ei nuo olosuhteet saa niitä hengiltä niin viimeistään sitten minä epämääräisine kastelurytmeineni. En nimittäin omaa sitä viherpeukaloa laisinkaan ja huomassani elävät vain kaikkein sitkeimmät yksilöt. 

Tästä huolimatta rakastan viherkasveja ja tarvitsen niitä ehdottomasti sisustukseeni. Ne mitkä eivät kanssani pärjää vaihdetaan armotta uusiin tai sellaisiin joista tiedän että pärjäävät (joka voi johtaa ajan kanssa siihen, että jossain vaiheessa kaikki huonekasvini ovat vain kaktuksia tai kultaköynnöksiä).

Tänä talvena päätin kokeilla keittiössäni kääpiökissusta. Tiedän, että se on saniaissukuna vähän hankalan maineessa, mutta ystävälläni tällainen on menestynyt jo vuosia ja hän innosti kokeilemaan. Taikana kuulema oli altakasteleva ruukku. No sellaista ei tietenkään minulla (sopivan nättiä) ollut, mutta äkkiäkös tuo hoituisi.

Mietin että tottahan se altakasteleva systeemi toimisi missä tahansa umpinaisessa ruukussa ja otin vanhasta altakasteluruukusta sisäosan ja sahasin sen vain kylmästi sopivammaksi vähän prameampaan ruukkuun. 

Ihan ei mennyt kerralla tiiviiksi reunoiltaan, joten paikkasin sen vielä tuoreella savella ja sitten vaan mullat ja kasvi sinne ja vedet perään ja odottamaan, että kuinkas tällä kertaa ämmän käy. Vähän kyllä epäilen, että metsään taas iloisesti mennään, mutta jospa nyt edes jonkun aikaa viihtyisi tässä hän (ja jos ei viihdy niin hankin tähän tilalle sitten vain sen kultaköynnöksen).

I'm not good with potted plants, but I still want to have them in my house. I usually end up killing everything else but cactuses and golden pothoses but still want to try out having other plants too. This time a friend of mine talked me over trying a cissus with a pot that has a watering system in it. Lets see how this one goes...

Mukava ja rauhallinen

Talvimakkarissa viehättää nyt eniten kokovalkoiset petivehkeet. Aamu valkenee etelään antavasta ikkunasta niin myöhään, että kaikki vaalea on plussaa. Somisteiksi joulukoristeiden jälkeen valikoitui kesää varten hamstrattu viuhka sekä männä syksyn heinät ja tuo kiva hatun reuhake, joka aiemmin somisti eteisen edellistä peiliä.

Värimaailma on nyt ihanan seesteinen ja tuolta ei malttaisi lähteä pois ollenkaan, varsinkaan viikonloppu-aamuisin. Petiä ei pedata juuri ollenkaan, jos nimittäin tulee päiväuni. Slloin on mukavinta sujahtaa valmiiksi myllättyyn kun siististi laitettuun vuoteeseen.

The bedroom in January is light and airy what comes to the colors of the bedding. All white maximizes the light in the room and with the all natural deco on the walls it makes the room feel tranquil and beautiful. No need to make the bed either. If one needs to take a nap one just jumps in.

Kesä mielessä talvipakkasilla

Mä olen just sellanen ihminen joka suureen ääneen arvostelee niitä, jotka menevät vuodenajoissa edelle, niin kun esimerkiksi alkavat puhua joulusta syyskuussa ja kesästä tammikuussa. Sanon aina ponnekkaasti, että minä en sellaiseen ala, kunnes sitten huomaan jo ajat sitten alkaneeni. Niin kuin taas kerran, on tammikuu ja haaveilen kesästä. Alotin sen itse asiassa jo varhain syksyllä kun ostelin ensimmäiset tärkeät asiat kesäkauteen sitä tahtia kun niitä onnekkaasti vastaan tuli.

Männä kesänä haaveilin useaan otteeseen kauniista viuhkoista joilla tuulettaa itseään helteisinä päivinä, mutta etsinnöistä huolimatta niitä ei silloin siihen hätään mistään järkevään hintaan löytynyt. Vähän ennen talvea vihdoin sitten tärppäsi nettikirpparilta ja ostin itselleni, en vain yhtä vaan neljä viuhkaa kesähelteitä helpottamaan. Ja silloin kun en näillä itseäni tuulettele ovat nämä mitä sievimmät somisteet kesäsisustuksessa (tai asuntovaunussa!).

Toinen mukava tärppi nettikirppikseltä oli tämä roikkuva simpukkakoriste, tai varjostin. Tällaisesta olin salaa haaveillut, mutten missään nähnyt myynnissä, en uutena enkä vanhana ja melkein jo haaveen kuopanneena yllätyin kovasti kun siitä ilmoituksen näin. Ostin sen sen siliän tien itselleni varhaiseksi joululahjaksi. 

Nyt se roikkuu portaikon katossa säilössä siihen asti kun on soveliasta, että voi laittaa kesäsisustusta esille. Milloin ikinä se aika sitten tänä vuonna taas onkaan (toivotaan, ettei sentään vielä helmikuussa kuitenkaan...)

Ja sitten se kolmas kesähankita on tämä Madam Stoltzin meriheinästä sidottu seinävaate jota kuola valuen ihailin jo lokakuussa kun piipahdin Parolan rottingilla. Silloin en sitä vielä ostanut, kun en tiennyt minne sen kotonani laittaisin, mutta muutama viikko myöhemmin kun piipahdin siellä uudestaan ostin sen itselleni, vaikka en edelleenkään tiennyt minne sen kotonani pistäisin. Nyt kun se on lojunut tuolla pussissaan sitä kesää odottelemassa on parikin eri paikkavaihtoehtoa tullut jo mieleeni, mutta vielä en ole sitä esille asti saanut. Koitan tässä sinnitellä tätä talvea vähän ensin alta pois. Jos nyt alkaa jo kesää täysillä miettiä tulee tästä vielä piiiiitkä odotus.

I've always said that the person who starts to wait for the summer in January is crazy and I'm that person. Actually I started to prepare for it last fall. Well buying mostly from fleamarkets is the kind of business that you have to buy it when you find it and usually it's not in the season you find it. I got those beautiful palm leaf fans in November, the seashell lamp shade in December just cause they were there just then. And this Madam Stoltz's seagrass wall hanging I got from Parolan rottinki's showroom back in October. So you can say I'm a crazy summer person, who has a loooong wait ahead of her since the summer is nowhere to be found in this country for a long, long time.

Keittiö keskitalvella

Keittiössä on paljon valoisampaa kun ulkoa heijastuva valo kertautuu lumen myötä sisätiloihin. Huone onkin siksi suosikki tähän aikaan vuodesta. Sen värimaailma ja toiminnallisuus viehättää juuri nyt eniten sekä silmää, että mieltä.

Löysin työtasolle leipien säilyttimeksi vanhan kalastajan korin. Sen kulahtanut ruskea väri on just nyt sellainen josta eniten pidän. Siinä oli myös kansi, mutta sen on jumi syönyt niin pahoin, etten uskalla sitä käyttää, ettei aivan säpäleiksi mene. Toimii ihan hyvin kori noinkin, ilman kantta ja kätkee rumankirjavat leipäpussit herkiltä silmiltäni. 

Tein keittiöön myös toisen ison muutoksen ja piilotin mikron pois työtasolta jossa se oli koko ajan tiellä ja tilaa viemässä. "Integroin" sen ovelana tuonne alakaappiin, jossa sitä voi käyttää kunhan laittaa ensin töpselin seinään yläkaappien alle. Ajattelin sen aluksi olevan niin työlästä, että katuisin pian ja mikro ilmestyisi takaisin työtasolle, mutta yllättävää kyllä tuolla se on nyt pysynyt. 

Paljon kivampi on kun työtasolla on tilaa kauniimmille asioille.

The kitchen is the brightest room in the house now that there's snow outside to multiply the daylight. I got myself a new old fishermans basket to hide the ugly breadbags and I put the mickrowave to the lower cabinet to get more space on the counter for prettier things. It's a bit more job to use it, cause I need to plug it in below the top cabinet's but it has been a small nuisance compared to it hogging  a big space on the counter.

Keramiikka-arvonnan voittaja

Keramiikka-arvonta on nyt päättynyt ja arpakone pyöräytetty. Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä "marketta". Voittajaa odottaa sähköpostissaan viesti. Kiitos kaikille teille osallistumisesta ja paljon onnea voittajalle!

Menneen vuoden muisteloita

Uutta vuotta ollaan päästy jo pitkälle kun minä täällä vielä muistelen vanhaa. Monen muiden tavoin katsoin Instagramissa tuon vuoden yhdeksän eniten tykkäystä saanutta kuvaani ja kas, suosikit näyttävät ihan samalle kuin omastakin mielestäni. Keittiö tietysti ykkösenä peräti kolmella eri kuvalla (viidellä itseasiassa jos se lasketaan, että näkyy tuossa työhuone- ja lyhtykuvassa myös). Vanhat roinat ja asuntovaunu sekä interiöörikuvat siellä sitten muilla kärkisijoilla. 

Itselle tuli tästä kuvakollaasista kyllä jotenkin hyvin kesäinen fiilis, vaikka siellä piparkakutkin vilahtaa. Ehkä se on tuo valoisuus ja asuntovaunukuva jotka sen aikaan saivat. No siihen on vielä niin pitkä matka, että jotain tässä täytyy miettiä ajankuluksi ennen sitä. Joku kiva projekti kutkuttelisi kyllä mieltä... Ans kattoo mitä tässä vielä keksitäänkään.

My best nine in instagram made me think of summer. I can't explain why, maybe it's the caravan and the light in some pics. Oh well, that's still SO far away I need to get busy with something else before I can start really dreaming of the warmth of the sun.