Kukkivat keramiikat

Taannoin tekemäni keramiikkakukkaset pääsivät koristamaan kukkapenkkejä vasta muutama päivä sitten, kun ihan vallan kerkesin hellekiireissäni unohtaa niiden olemassaolon! Olin onneksi maalaillut niille valmiiksi vihreitä kukkakeppejä, joten niiden "istuttaminen" tuonne ei onneksi ollut kovin työläs urakka sen kun tökki paikoilleen vaan.

Ne näyttävät tuolla kyllä aivan älyttömän hauskoilta, nopealla vilkaisulla ihan joiltain oikeilta kukkasilta. Värimaailmakin natsaa hyvin noiden kevättulppanien kanssa, jotka alkavat kyllä vähän jo vedellä viimeisiään tuolla. Onneksi nämä keramiikkakaunokaiset kivasti paikkaavat nyt tätä pientä taukoa kevät- ja kesäkukkasten kukinnan välissä ja riittää tässä penkissä väriloistoa.

Vettä olen koittanut näihin välistä vähän lurauttaa, ovat vaan vähän kiikkeriä noin pitkien tikkujen nokassa, mutta eipä ne hyönteiset onneksi niin kovin isoja vesimääriä tarvitsekaan. Harmillisesti haihtuu vaan nopsaa nyt näistä pienet vesitilkat päivän kun suurimmaksi osaksi paahteessa ovat. Mutta noita voi näpäsästi tuosta siirrellä muualle sitten, kun jossain toisalla pihalla taas tarvitaan kukkapenkkiin paikaksi kukkaloistoa oikeiden ollessa vielä vaiheessaan.

Put my hand made pottery flowers in my flower bed outside and they look almost like real flowers in there!

Vähän prameampi pihavalaisin osa II

Tadaa! Tällainen tästä uudesta pihavalaisimesta nyt tuli valmiina. Hapsuilla ja koristeenauhalla tekee aivan älyttömästi ihmeitä lampunvarjostimille, kun vaan osaa olla tarpeeksi rohkea ja valita väriin hyvän kontrastin itse kankaaseen ja laittaa tarpeeksi pitkät ja näyttävät hapsut. Tähän pikkuvarjostimeen (halk. noin 40cm alareunasta) riitti mainiosti tuollaiset 10cm pitkät antamaan sille sopivasti upeutta ja korostamaan tuota kankaan väriä ja kuviointia. Tuli kyllä aivan älyttömän hieno, vaikka itse nyt tässä kehunkin.

Inspiraationi tähän varjostin-lookkiin otin ihan suoraan noista House of Hackneyn varjostimista, mutta enemmän vaan omaan värimaailmaani sopivin sävyin ja kuosein. Kävi hurjan hyvä säkä, että löysin taannoin tuon lampunjalan torista kympillä ja vielä parempi säkä saatuani tuon varjostinkehikon lahjoituksena ihanalta ystävältä.

Itse verhoiluunkaan ei mennyt isoja rahoja, sillä nuo kankaat oli ihan tilkkupaloja Sostrene Grenesistä (2kpl) ja hapsut (2metriä)  tilasin Karnaluksista naapurimaasta (ihan loistava kauppa muuten, isot ja lämpimät suositteluni sille.)

Ja ne valot siellä sisällä on tietenkin ihan vaan tuollaiset paristokäyttöiset ulkokäyttöön tarkoitetut koristevalot, mikäs sen helpompaa. Kiepautin ne vaan varjonpidikkeen ympäri ja pistin rautalangalla paristokotelon roikkumaan paikoilleen. Nämä ovat siitä ihanat että niissä on myös ajastin, ettei tarvitse olla itse valoa sytyttelemässä ja sammuttelemassa vaan se hoitaa kaiken ihan itse niin kauan kun paristoissa vaan virtaa riittää. (Nämä olen omistanut jo niin monta vuotta, etten enää muista mistä ne aikoinani ostelin.)

Että aika pienellä rahalla ja kohtuullisella vaivannäöllä sain todella pramean ja varmasti uniikin valaisimen terassilleni tunnelmaa antamaan kesäiltoihin. Kyllä kannatti taas askarrella!

P.S. Se on tuossa varsin hyvin suojassa sateelta ja paahteelta, mutta näppärä nostaa siitä sisälle jos isompi myrsky sattuu tulemaan, samaan syssyyn kun pitää nuo sohvan tyynytkin tuosta suojaan suikkasta. Varjostimen kankaaseen ajattelin suihkauttaa jossain kohti sitä sellaista vedenpitäväksi tekevää suihketta, mutten ole nyt kiirehtinyt vielä, kun ei sitä vettä kuitenkaan tänä(kään) kesänä tähän meidän pihalle sada.

And here's the final result of my new mood lamp on my deck. The fringes really make a lampshade the longer the better.

Vähän prameampi pihavalaisin osa I

Ystävältä saatu lampunvarjostin lähti työn alle tuossa pari päivää sitten, kun ajatukseni vähän prameammasta pihavalaisimesta terassille otti tuulen kunnolla purjeisiin ja löysin varastoistani siihen sopivakuosisen kankaan. Kangas on joustamatonta puuvillaa, mutten antanut sen yhtään estää suunnitelmiani, vaan keksin systeemin millä siitä saan varjostimeen verhoilun tehtyä.

Kangasta oli just eikä melkein tarpeeksi, jotta sain siitä leikeltyä paperille tekemäni kaavan mukaiset palaset varjostimen kehikkoon. En kuitenkaan ihan heti uskonut kykyihini ja tein ensin mallikappaleen toisenvärisestä, mutta samanmoisesta kankaasta ja se olikin fiksua sillä kaavaa piti sitten vielä hitunen säätää paikoin pienemmäksi.

Toisella kerralla kaava osui kuitenkin aivan kohdilleen ja saatoin ommella siitä oikean värisestä kankaasta leikkelemäni palaset yhteen vähän niin kuin tuollaiseksi minihameeksi, joka istui itse varjostinkehikon päälle sopivan tiukasti.

Laiskuuttani en kuitenkaan jaksanut alkaa ompelukoneella huolitteluhommiin niin hoitelin ylä- ja alasaumat sitten kontaktiliimalla, joka oli muuten todella hyvä apulainen kankaan kiinnittämisessä kehikkoon myöskin.

Ensin kun pisteli liimalla ylä- ja alareunan kiinni ja sitten ompeli käsin päältä tuli tästä ihan sen näköinen mielestäni kun varjostimien noin yleensäkin pitää. En kiinnitellyt noita pitkittäisiä saumoja lainkaan kehikkoon, laiskuuttani sekin, kun kangas istui ylä- ja alakiinnityksillä tuossa melkein niin napakasti kun rummussa konsanaan. Lopputulos on varsin nätti eivätkä saumat paistele liiaksi, kun kankaan kuosi on noin kuviollista.

Sitten olin ostellut jokin aika sitten torista tällaisen hienon puisen - ei kovin vanhan- lampunjalan, josta poistelin kaikki sähköosat ja johdot lukuunottamatta tuota lampunkannan pidikettä, jonka jätin siihen tuota varjostimen telinettä varten.

Maalasin jalan samalla kalkkimaalilla, kun sohvankin ja tarkoitus olisi laittaa siihen vielä pari kerrosta ruskeaa vahaa sekä suojaa antamaan, että säätämään väriä hitusen erilaiseksi, ettei ihan samalta näytä tuossa vierellä. (Nyt auringossa kuvattuna ei kyllä näytä kovin vihreältä näissä kuvissa, mutta kyllä se oikeasti on.)

Ja kun sovittelen siihen tuota varjostinta niin ihan kivaltahan se näyttää, mutta jotain isoa siitä puuttuu vielä; nimittäin HAPSUT alareunaan ja tietenkin se VALO sisälle. Sitten alkaa tuo otsikkokin toimia paremmin, kun ne tähän vielä saan asennettua. Joten palataanpas tähän aiheeseen vielä toisen postauksen verran jahka saan nuo melkein tärkeimmät puuttuvat palaset tuohon viritelmääni ensin paikoilleen asennettua. 

I had this idea to make a pretty lamp outside on my deck that looks like an old fringed floor lamp. So I got the lampshade and some fabric, upholstered the shade and painted this second hand lamp base with olive green chalk paint. Still need some fringes and some light since I removed all the electrics from this lamp. To be continued...

Korista lampunvarjostimeksi

Niin kun tuossa edellisessä postauksessani kerroin on linnut tehneet selvän pihan pienestä rysävalaisimesta, jonka muutama vuosi takaperin sinne askartelin. Ei tietty yksistään linnut ole tämän tuhon takana, vaan myös se että juutti luonnonmateriaalina maatuu ollessaan pihalla vuoden ympäri säiden armoilla ja hajoaa. Ei siis kovin nätti enää ja onnekasta, että sain lahjaksi tuon hauskan korin, josta nyt siis uuden varjostimen tuolle pihavalaisimelleni tein.

Ensinnä mittasin korin pohjan ja merkkasin siihen keskikohdan niin tarkkaan kun taisin. Sen jälkeen piirtelin siihen valaisimen laipan avulla keskitetysti ympyrän, jotta reikä lampunpitimelle on sitten oikean kokoinen  ja sitten vaan naksuttelin sen sivuleikkureilla auki.

Työnsin lampunkannan reiästä läpi, kiristin laipan paikoilleen ja pistin polttimon kiinni ja se oli siinä.

Oikein tuli nätti valaisin tästä taas. Ja sopii hyvin ulkokäyttöön kun on jo valmiiksi niin kulahtanut, ettei tarvitse sääliä tuntea kun kulahtaa tuossa sitten vaan lisää. Tästä voi tulla erittäin hauska jos kestää niin kauan, että harmaantuu kokonaan ja jos ei kestä, niin ainahan voin askarrella siihen sitten taas juuttirysän tai jotain ihan muuta, jos inspis iskee. Näppärä tuollainen pidike mihin voi vaihtaa varjostimen mielensä mukaan.

P.S. Kiinnostuneille tiedoksi, että tuo ulkokäyttöinen lampunjohto mikä minulla tuolla on, on suunnilleen sama kun tässä linkissä.

Made a new lampshade to my outdoor lamp using the basket I got from my fleamarket trip the other day.

Täsmälöytöjä ja lahjuksia

Viime aikoina olen kerennyt kirppistellä kaksi kertaa vähän kauempana kotinurkilta ja tässä kokonaiskuva saaliista noilta reissuilta. Ensinnä piipahdin reilu viikko sitten siskon kanssa Hyvinkäällä ja Riihimäellä ja sitten eilettäin kävin ystävää moikkaamassa Hämeessä ja samalla kierrettiin pikaisesti Hämeenlinnassa ne perinteiset paikat.

Siskon kanssa reissatessa löysin Hyvinkäältä tuon ison vanhan liitutaulun, joka oli niin halpa, että se oli pakko kotiuttaa vaikken ihan heti sille mitään virkaa keksinytkään. Onneksi kotiutin sillä yksi ystävä on tuollaista etsiskellut ja jahka selvitämme sopiiko mitat, niin tällehän löytyy heti käyttöä sieltä.

Hyvinkäältä lähti mukaani myös tuo lasipurkin kansi ja Riihimäeltä tuo isoin noista sinkkiastioista. Ihana Kupittaan kannu taasen löytyi Hämeenlinnasta, josta myös tuo hauska iso pulloharja, joka oli pakko ostaa ihan vaan koristeeksi porstuaani, koska on niin hauska.

Hämeenlinnasta löytöjä myös tuo taulunkehys yhteen tulevaan projektiini sekä kukkatuki ja kolme pienempää sinkkiastiaa puutarhaan ja kukkasille.

Ja sitten pariin lamppuprojektiin sain ihanasti materiaalia lahjuksina ystäviltä. Suomen kasarmin aarteista pieni sopivasti kulahtanut roskakori tai ruukunsuojus, joka sopii täydellisesti lampunvarjostimeksi puutarhaani lintujen poisnokkiman juuttiversion tilalle ja sitten Parolan asemalta tällainen perinteisempi varjostin yhteen toiseen suunnitelmissani olevaan valaisimeen, jota varten täytyy ehkä opetella vähän verhoiluhommia ensin.

Erittäin onnistuneet reissut taas kaikin puolin nämäkin. Parhautta myös, kun löytyi juuri sellaisia löytöjä mitä lähti etsimäänkin. On tämä alkukesä vaan ihan parasta kirppistelyaikaa, kun kaikkea löytyy niin kivasti joka paikasta.

My recent fleamarket finds from Hyvinkää, Riihimäki and Hämeenlinna.

Kesälaveri vanhaan sohvaan

Askartelin tähän uuteen terassisohvaan, eli vanhaan sivustavedettävään sen alkuperäisen laatikon tilalle tällaisen vähän lisää korkeutta tuovan laverin. Tällai ei tarvitse sitä hankalaa laatikkoa käyttää ja saa sohvaan vähän miellyttävämmän istuinkorkeuden sekä säädettävän syvyyden. (Alkuperäinen laatikko on hyvässä tallessa ja sitä käytetään sitten kun sohva siirtyy sisätiloihin talveksi.)

Tämä rakentui siitä vanhasta tekemästäni pihasohvasta, joka oli jo melkein tiensä päässä, mutta kuitenkin vielä niin tukevaa puuta, että se kannatti purkaa palasiksi ja pistää osat uusiin hommiin. Se oli muuten ihan kiva sohva, mutta koskapa sitä säilyteltiin talvet ulkona (lumihangessa) ei se olisi enää kovin pitkään kestänyt ja siinä oli aina niin iso homma se putsailla talven jäljiltä käyttökuntoon. Viime vuonna oli jo kasvatellut sammalia pintoihinsa ja ne vielä tuossa uudessa laverissa vähän värinä näkyvätkin, mutta eivät siellä patjan alla haittaa varmasti yhtään ketään.

Patjan kanssa onkin sitten ollut vähän haasteita, kun tein siitä ensin ihan liian pitkän ja pitäisi vielä lyhentämisen lisäksi jaksaa ommella siihen sellaiset läpiompeleet vähän niin kuin napin paikkaa merkkaamaan, mutta ilman nappeja, enkä ole vielä jaksanut. Muuten se näyttää kyllä tosi hauskalta värjätyssä raitakuosissaan tuossa ja tulee olemaan varmasti ihan supernätti sitten kun sen valmiiksi saan, mutta mikään ei ole tänään estänyt tuossa loikoilua keskeneräisenäkin.

Käytin siihenkin kierrätyshengessä sen vanhan sohvan pellavapatjan sisälmykset, onnekkaasti oli sitä samaa vaahtomuovisilppua jemmassa vähän lisääkin, että sain tästä tähän sohvaan pidemmän.

Tein vielä tuohon laverin etureunan alle vanhoista rukinosasista tuollaiset söpöt jalat, niin kuin siinä alkuperäisessä laatikossakin on, että on tyyli mahdollisimman oikeanlainen ja antaahan nuo tuossa myös sitä tukeakin, jos ja kun laveria tuosta täytyy vielä eteenpäin vähän vetäistä. Se kuitenkin selviää vasta sitten kun tuo patja on valmis ja näen, että mihin mittaan se ompeleiden avulla litistyy.

Nyt vaan ei millään halua olla sisätiloissa ompeluhommissa, kun voisi vaan loikoilla tuossa sohvalla pikkukoirien kanssa, mutta ei kai tässä vielä hirveä kiire mihinkään olekaan. 

Made this lath bottom to this old sofabed so it could be used out here on this deck with a thicker mattress instead of.the box it originally has. The mattress still needs to be cut down a little and tufted without buttons, but since it's been so nice outside these couple of days, I haven't been in a hurry but  laid there enjoying the weather instead.

Kesäverhojen valossa

Kun vihdoin alkaa olla öisinkin niin lämmintä, ettei ikkunoista enää vedä sain aikaiseksi ottaa paksut samettiset talviverhot alas olohuoneen ikkunoista ja siellä alla piileskelleet bambuverhot pääsevät taas oikeuksiinsa. Olin jättänyt ne sinne alle koko talveksi joten nyt ei tarvinnut muuta tehdä, kun pyyhkäistä pölyt pois pinnoista ja pistää narut näkösälle säätelyä varten.

Tykkään hirveästi tuosta miten valo siivilöityy noiden lävitse, tulee ihan sellainen hotellimainen fiilis, niin kuin olisi jossain kaukomailla. Ovat kuitenkin tarpeeksi tömäkät estämään paahteisimman auringon porotuksen, mutteivät kuitenkaan pimennä huonetta liikaa, vaikka päiväsaikaankin olisivat kokonaan kiinni. Telkkarin katsojalle oivalliset estämään tästä pohjoisikkunasta vastapäisen valkoisen talon heijastukset ja etelään antavasta isosta ikkunasta riittää alkuillasta, että on vain puoleenväliin suljettu. 

Iltapäivästä pitää olla bambuverhojen tässä ikkunassa kuitenkin aivan kokonaan auki, jotta pikkukoirot saavat nautiskella päiväunensa auringonsäteiden lämmössä. Kesemmällä näitä ei enää niinkään tarvitse säädellä, jollei kovin kova helle tule. Puihin kun tulee lehdet pihalla ei tähän huoneeseen enää niin liian suorasti paistele tai heijastele, että ihan alas asti pitäisi verhot laittaa, mutta nyt on kyllä hauska iltaisin fiilistellä tuolla säleiden siivilöimässä valossa.

Finally it's warm enough to take the winter curtains off these windows in the living room and use only these bamboo ones that were under there the whole winter. I just love how the light comes through them, it gives this room a nice resort-hotel-like-vibe.

Sopiva löytö omalta seinältä

Kevätsiivoiltiin muutama viikko sitten yläkerran aula ja siinä samalla tein sieltä ihan hirmuisen hyvän löydön, jolle olin itse jo vähän sokeutunut. Tämä on niin hauska paikka tämä piskuinen aula, ettei siihen tule itse kiinnittäneeksi niin paljon huomiota, kun pääasiassa siitä vain kuljeskelee ohi noihin makuuhuoneisiin.

Niin kun kuvista näkyy tässä on tilaa vähän niukalti tuon tiukasti alas laskeutuvan katon vuoksi. Korkeuttakaan ei tuossa ovien kohdalla ole kun just ja just se 2,1 metriä ja ihan reunalle päästäkseen pitää siis kyykkiä ja kumarrella melkoisesti. Ollaankin koitettu pitää tämä tila enimmäkseen avoimena, mutta eihän se ikinä sellaisena aina pysy, vaan kerää varsinkin talviaikaan kaikenmoista ylimääräistä tavaraa tuonne matalalle seinustalle ja niitä sitten saa aina näin keväsiin siitä muualle lajitella.

Olin haaveillut että saisin laitettua kaikki koristetyynynpäälliseni tuon ruskean kaapin alahyllyltä nätisti johonkin kivaan matkalaukkuun tai laatikkoon, josta ne näppärästi kerralla näkisi. En vain (onneksi) ollut löytänyt sopivaa, kun siinä taannoin siivotessa silmät osui yhtäkkiäå tähän hauskaan valkoiseen pikkukaappiin tässä seinällä, jonka rakentelin tuon muutamia vuosia sitten pelkästä ovesta tuohon. Se on pääasiassa toiminut siinä puolityhjänä koristuksena eikä siinä ole ikinä oikein säilytelty mitään järkevää, kunnes nyt välähti; muut rojut pois ja tyynynpäälliset tilalle!

Ja ai että kun se toimii nyt niin hyvin tässä uudessa tarkoituksessaan! Nyt näkee kerralla värivalikoiman päällisiään eikä tarvitse kyykkiä tai kumarrella niitä valikoidakseen, sen kun ottaa vaan. Siellä on sulassa sovussa kaupasta ostellut, itse tehdyt ja kirppistellyt osa jo monen monituisen vuoden ja muodin takaa, mutta mikäs niitä on tuossa vieläkin säilöessä. Ihana on myös, että tilaa on vielä tarpeeksi löytää vielä muutama lisääkin, jos sopivia vaan vastaan jostain tulee.

Ihan parasta kyllä tämä, kun keksii johonkin ongelmaansa ratkaisun ihan omasta huushollista. Pitää vaan välillä katsella paikkoja vähän erilaisin silmin, eikä aina kulkea ohitse vaan.

Needed a place to store all my pillowcases and found the perfect spot in this white wall mounted cabinet upstairs. Been walking past that for years before I had this idea. Now it's so easy to go and pick the perfect pillowcases to use, as before I had to kneel down in this low space to rummage them from the lower shelf of the brown cabinet.