Sovitusnukke sopivammaksi

Löysin vihdoin itselleni täydellisen vanhan sovitusnuken pitkällisten etsintöjen jälkeen. Olen tällaista jo tovin metsästellyt apulaiseksi ompeluhommissa, mutta aina ne on nenän edstä menneet ne sopivan kokoiset, jos on tullut vastaan laisinkaan. Olin jo päätynyt sellaiseen perus-singerin-vihreään malliin, kunnes tämä ruskea yksilö iski silmiini torissa ja voi sitä riemua kuulkaas sitten, kun sen sieltä itselleni sain ostettua.

Mitatkin sattuivat tosi lähelle oikeaan omieni kanssa, vaikka tämä ihan hurjan isolta kokonumeronsa puolesta vaikuttaakin. Taisi vaan entivanhaan olla vähän erit nuo kokonumerot nykyaikoihin verrattuna. Joku on myös jossain kohti piirrellyt tähän nuo apuviivat mustalla tussilla, mutta sekös ei haittaa sekään, auttavat ompeluhommissa ja sopivat ihan hyvin nuken lookkiinkin.

Tässä oli kiinni maailman rumin moderni jalka, joka ei varmasti ollut lähelläkään sitä mitä alkuperäisen pitäisi olla. Vaihtoon se piti heti saada, mutta en vain yhtään tiennyt millainen tähän malliin alunperin kuuluu. Eikä sellaisia pelkkiä jalkoja edes missään varmaan ollut, joten tilalle piti keksiä jotain muuta  sopivaa ja sellainenhan syntyi sitten puisesta pystynaulakosta tuunaamalla. Mielestäni lopputulos on just niin nätti, että menee varmasti ihan alkuperäisestä, vaikken yhtään tiedäkään millainen se on ollut.

Kaikkein hauskinta on, että naulakon runko sujahti nuken sisään juuri ongelmia aiheuttamatta ja se pyörii siinä ihan niin kuin tällaisessa kai kuuluukin. Korkeutta ei tietty voi säätää, mutta sepäs ei minua yhtään haittaa, sillä laitoin sen valmiiksi just itselleni passeliin korkeuteen enkä usko, että muita korkeuksia edes tarviisin. 

Nuken saa myös helposti nostettua irti jalastaan, jos joskus tulee tarve se johonkin pienempään tilaan tunkea, mutta koskapa on niin viehkeä tuollai myös sisustuselementtinä sitä tuskin ihan heti tarvitsee piiloon tästä työnnellä.

Kuten kuvasta näkyy tuo kaupan mukana tullut jalka on ihan hirveän ruma ja tyylitön tällaiseen vanhaan kaunottareen ja irrotinkin sen heti pois siitä kun nuken kotiin kannoin. Pystynaulakko taas löytyi torista parin päivän päästä ja kympin hinta sekä naulakon jo vähän taipunut runko ja katkenneet hattutelineet edesauttoivat päätöstä sen rikkomisesta lopullisesti sovitusnuken uudeksi jalaksi. 

Ja sitten illalla kun sain tämän valmiiksi tuli lapsoseni kylään ja kysyin häneltä mikä olisi tälle hyvä nimi? Joku vanhanaikainen ja söpö piti saada niin hän tokaisi, että: "Irmeli". Että nyt on sitten Irmeli niminen sovitusnukke minulla työhuoneessa kaverina.

Got this old dressmakers dummy, but it had the most ugliest stand ever. So I got an old coat rack and made a prettier stand of that. Looks so good nobody will know the difference I think.