Tänään koitti aika heittää hyvästit tälle rytöläjälle tässä kasvihuoneen nurkalla nimittäin vanhalle kesäkeittiöllemme. Olen ollut siihen jo niin lopen kyllästynyt tuossa maisemaa pilaamassa ja aivan paloin innosta päästä sitä siitä pois purkamaan.
Keittiön takana kasvoi ennen varsin tuuheat lännenheisiangervot, mutta muutama paahteisen kuiva kesä ja pihan sorainen maa tekivät suurimmasta osasta selvää ja maisema kuivien oksien lävitse ei ollut kumpaankaan suuntaan kovin mairitteleva. Itselle tällai sisustus- ja pihakuvia julkaisevana on tärkeää, etten kuvaile naapurien pihoja tai autoja ja kuten näkyy, tässä kohti sitä on vähän hankala ollut viime aikoina välttää, takana kun kulkee vielä kaiken lisäksi tiekin. Omakin parkkis tuossa takana on ja piskuinen kasvihuone ei ihan aina piilota edes sitä omaa autoa, kun sen niin vinoon tuppaan tuonne taakse ajamaan. Koita siinä sitten kuvia ottaa, kun taustalla on vaikka ja mitä, mikä ei saisi näkyä.
Mutta siihen tulee nyt muutos ja se alkoi siitä kun otettiin ruuvikone kouraan ja purettiin vanha keittiöhärpäke palasiksi, mikä ei ollutkaan sitten edes kovin iso homma, vaikka etukäteen niin kuvittelin. Tuo oli nimittäin jo melkoisen laho ja hajosi puoliksi jo ihan itsestään, että hyvä homma oli se purkaa pois nyt kokonaan.
Talteen siitä otettiin katto ja kaikki muu puu mikä lahoa ei ollut itseensä saanut, sillä tällai tekevänä ihmisenä sitä aina tarvitsee kaikenlaista ja on hyvä olla materiaaleja jemmassa inspiraatioita varten (kierrättämisestä nyt puhumattakaan).
Ja sitten olikin hetken aika aution näköistä kasvihuoneen nurkalla, mutta suunnitelma näköesteaidasta oli jo valmiina niin, että ei siinä tarvinnut kun käydä tuumasta toimeen. Tässä vaiheessa apulaiseni vaan otti ja häipyi ja jäin yksin hommiin, mutta en antanut sen haitata, sillä kytö oli mielessä niin kova nähdä jotain valmiina, että aloin rakennella aidan runkoa itsekseni, vaikkei tukitolpalle ollut vielä edes kuoppaa kaivettuna. Pistin sen vaan hollille maata vasten lautojen varaan ja toisesta päästä aita on kiinni kasvihuoneen seinässä. Sen tolpan ehtii laittaa sitten myöhemmin kunnolla, nyt oli päästävä näkemään millainen aidasta tulisi.
Se tukitolppa tuli muuten näpsästi tuosta puretusta kesäkeittiöstä, niin pääsi heti hyödyntämän sen osia. Ja hetken päästä siellä olikin jo aidanrunko pystyssä ja yksi lauta mallaamassa mikä korkeus aidalle olisi paras. Koitin alunperin etsiä jotain valmista aitaelementtiä minkä tähän laittaisi, mutta minkään mitat tai lookki ei oikein natsannut ajatuksiini ja tulisi joka tapauksessa halvemmaksikin rakentaa sellainen itse, niin päädyin sitten ihan perus vajaakanttiseen kakskaks-sataseen.
Halusin ehdottomasti tehdä aidan limiladonnalla, eli tuollai aina yksi lauta päällä ja yksi alla sentin sivuistaan päällekkäin. Tällai tulee aivan läpinäkymätön ja hieno seinäke tähän ja saan taas yhden kivan sopen ja nurkan missä kuvata asioita ja oleskella ilman, että tuntuu kun tarjottimella olisi.
En kehdannut kovin myöhään ehtoolla enää metelöidä niin aita jäi vielä kesken, mutta hyvinhän tuosta jo näkee kuinka ihanan suojaisaksi piha tuosta kohden muuttuu. Mittoja pitää vielä säätää sillä ahneuksissani taisin tehdä tästä ihan liian korkean, kun vähempikin riittäisi. Tuli myös kesken kaiken ajatus viistää myös lautojen yläreunat hieman vinoon, jottei sadevesi niitä aivan heti lahota (alapuolethan sahailin vinoiksi jo).
Mutta voi auvoa miten kivaa onkaan kohta ottaa kuvia tästä kohtaa pihalta, kun ei tarvitse enää varoa sitä rumaa keittiönrotiskoa ja kaikkea sitä mitä sen takaa näkyi, tuli oikein reippaasti yksityisyyttä tähän kohtaan. Mieleen tuli heti myös ajatus laittaa tuohon kesäksi joku kylpypaikka, kun se vanha sinkkiammekin on, mutta se pitää vielä ensin testata, että pitääkö se vettä.
Ja täytyyhän tämä myös sitten maalata eikä väriä tietenkään ole vielä keksitty, että millä. Olisiko se tuo kasvihuoneen seinän väri, ikkunanpuitteen tiilenpunainen, sisäosien ruskea kuullote vai joku ihan muu? Aikkauhia kun riittää ajateltavaa siinäkin, mutta tehdäänpäs nyt ensin loppuun tämä rakentelu ja ajatellaan sitä väriä vasta sitten, on varmasti helpompi se keksiä, kun kokonaisuus on valmiimpi.
It was bye bye to our old worn down garden kitchen and hello to a privacy fence! It makes this corner of the yard whole new again and I can't wait to get this finished so I can start using that space. I still need to tweak that fence a little since it's way too high and decide a color to paint it with, but so far I'm loving this change it makes to our little garden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti