Pyörähdys asuntovaunulla

En sitten yhdelläkään kesäreissullani ehtinyt ottaa yhtäkään kunnon kuvaa vaunun sisätiloista ja ehkä ihan hyvä niin, se kun tuppasi olemaan aina vähän hujan hajan matkustajan jäljiltä ja helteisillä ilmoilla verhot visusti kiinni. Nyt kun se on lojunut viime retken jälkeen tuossa pihallamme parisen viikkoa oli tänään hyvä hetki (ja kaunis ilma) ottaa siitä ne uupuvat sisäkuvat reissukamojen vielä ollessa suureksi osaksi paikoillaan sen sisällä.

Saattaa olla, että ihan pikkuisen sitä stailasin ja laitoin vähän nätisti, kun vaunu oli vaan nopsasti purettu tiskeistä ja muista silloin kun sen pihaan parkkasin ja lakaisut ynnä muut oli tyystin jääneet välistä. Nyt kun se on pian menossa talviteloilleen muutenkin niin hoidin vähän siivoushommia siellä samalla alta jo pois.

Mutta vielä voisin antaa parisen viikkoa siellä kaiken elintarvikejuttuja lukuunottamatta olla, sillä tuolla oli niin hauskaa tänäänkin oma pikkuinen pulla- ja mehuhetki viettää auringon paistaessa laiskasti ikkunoista sisään ja lämmittäen vaunun ihan kesälukemiin taas.

Jos yhtään ei katsellut ikkunoista oman parkkipaikkansa maisemia pystyi siellä melko helposti kuvittelemaan olevansa vielä jollain ihanalla reissulla jossain muualla. Kun oven vielä laittoi kiinni ei sisälle kuulunut enää asuinalueemme ääniä ja tunnelma oli kuin olisi ollut kesä kukkeimmillaan vielä ja vaunu parkissa jossain maaseudun rauhassa.

En muista olenko koskaan esitellyt vaunusta tätä vaatekaapin puolta sen tarkemmin, mutta tässä siis on säilytyspaikka vaatteille sun muille, joka aukeaa tuonne oven suuntaan (lukko näkyy tuossa peilin vieressä). Sen kylkeen on joku aiempi omistaja joskus liimannut ison vähän kuparinsävyisen peilin, joka on minun keskipitkälle (siinä 172) varrelleni aivan liian matalalla, mutta olen jo ihan tottunut polvistumaan sen eteen peilailuhommia varten reissuillani. Muutoinhan vaunun korkeus riittää minulle mainiosti jopa nuttura päässä, mutta minua pidemmät joutuvat usein tuolla vähän kumartelemaan 60-luvun mittojen mukaan kun on tämä koppi tehty.

Mutta rakastan sitä miten kompaktia tuolla on. Tuohon vajaat kaksi kertaa kolme metriseen tilaan on saatu mahtumaan kylpyhuonetta lukuunottamatta kaikki tarpeellinen, mitä ihminen nyt vaan voi hotellihuoneeltaan haluta ja kaikki on niin söpöä ja sopivaa. On keittiö, olohuone/ruokailutila ja tarvittaessa jopa kaksi makuuhuonetta yhdelle ja kahdelle, tosin väliseiniä ei ole missään. Pieni vessakin minulta tuolta kaapin kätköistä löytyy ja jos vettä mukaan kanisteriin ottaa, niin tuolla voi hoitaa iltapesunsa niin ettei vaunusta tarvitse ulos enää lähteä.

Mutta melkein parasta mielestäni tuolla on tämä oma pikkuinen petini, siinä kun köllöttelee näkee koko pienen tilan yhdellä silmäyksellä. Se on niin mukava pehmeine patjoineen ja vuolaine tyynyineen ja peittoineen. Se onkin yleensä se viimeinen asia mikä vaunusta ulos kannetaan syksyn tullen, tuolla kun saattaa välistä joku käydä vielä pienet päiväunoset ottamassa jos säät vain sallivat.

The summer is over and I forgot to take some pics from the inside of my little caravan, so I took some today as I started to clean it out for winter storage. Oh how I wish it would still be warm enough to go for one more trip. It was so cozy inside today.