Joulujuttuja ja yksi heräteostos

Niin se on jo uusivuosi ja joulu alkaa olla pian juhlittu. Meillä kyllä tykätään pitää koristeet esillä vielä loppiaiseen asti, jos vain kaikki havut kestävät sinne saakka. Laitoin nuo tekemäni kranssit esille sisälle vasta aatonaattona ja hyvin ovat vielä pysyneet kasassa vaikkakin ovat jo aivan rapsakoiksi kuivahtaneet. Mutta nättejä kun ovat vielä niin mikäs niitä on katsellessa. Salaa toivon, että ei tarvitsisi ottaa niitä alas lainkaan ennen kevättä, mutta ihan niin vahvasti en kyllä niiden säilyvyyteen täällä sisällä usko, mutta jospa ulkona kestäisivät vielä hetken jos loppiaisena ne sinne takaisin vien.

Joulumeiningit olivat täällä oikein leppoisat ja makoisat paitsi tämän yhden pikkukoiran mielestä, joka ei millään olisi malttanut aattona odotella pakettien avaamiseen annettavaa lupaa. Onneksi tuosta kasasta löytyi hänellekin pari omaa pakettia, jotka sai riemunkiljahdusten kera repiä auki.

Kuvittelin edellisessä postauksessa esittelemieni puutarhatuolien olleen tämän vuoden viimeinen ostos, mutta niin vaan tein eilen vielä yhden heräteostoksen toria selaillessani. Tämä vanha kapea ja korkea kaappi oli ihan vastustamattoman ihana, enkä saanut sitä mielestäni vaikka kuinka yritin itselleni perustella, että tilaa ei sille täältä löydy. Ostelin sen silti vaikka en yhtään vielä tiedä mihin ihmeeseen saan sen tässä täydessä talossani tungettua. Näyttääkin siltä siis, että vuosi alkaa täällä jonkinlaisella lumipalloefektillä jossain huoneessa, sillä siitä mihin tämä sijoitetaan täytyy alta ottaa pois se mitä siinä on. Sen siitä saa kun on kompakti talo, mutta ei se mitään, tykkään tällaisista haasteista ja sillaihan tämän talon muutkin sisustukset ovat aina eläneet, että muokkaantuvat sitä mukaa kun jotain kivampaa löytyy tilalle tai lisäksi.

So it's new year and the Christmas is almost over. Here's some snapshots of our Christmas wreaths, a dog waiting for presents and my latest second hand find that I have no idea where to put, but is just SO pretty.

Kolme koiraa

Lupasin jo ajat sitten kertoa miksi meillä on tällä hetkellä kolme koiraa, mutta sytkähdin asian äärelle vasta nyt, kun tuo kolmas on kotiutunut niin hyvin, että se tuntui luontevalta.

Tämä uusin tulokas, kuvassa oikealla, saapui meille marraskuussa Liettuasta Pet Rescue Finlandin kautta. Se on kotimainen järjestö, joka pelastaa hylättyjä ja kodittomia lemmikkejä ja etsii heille uuden rakastavan kodin ja perheen. Hänet oli löydetty alkukesästä kuljeksimasta Liettuan maaseudulla viimeisillään tiineenä ja otettu tarhalle turvaan. Siellä hän synnytti heti seuraavana päivänä kaksi pentua, jotka on jo adoptoitu uusiin koteihinsa. Hän, niin kuin niin monet kodittomat koirat, oli löydettäessään huonosta ruokavaliosta johtuen hyvin laiha ja huonoturkkinen, mutta on muuttunut niistä kuvista jo tyystin erinäköiseksi koiraksi. 

Kun meille tuli vuosi sitten tuo keskimmäinen olento Espanjasta, kävi melko pian selväksi, että hän tarvitsisi vähän enemmän hereillä olevan koirakaverin, kun mitä tuo meidän vähän päälle 17-vuotias seniori (Luke, kuvassa vasemmalla) on. Sen aktiivisuustaso on sohvatyynyn luokkaa ja kun tuo Espanjan Pulunen alkoi käyttäytyä vähän samanmoisesti päätettiin etsiä hänelle ikäistänsä ja virkeämpää koiraseuraa. 

Tutkin parin kuukauden aikana tarkkaan muutamien eri rescue-yhdistysten tarjontaa ja otin parista koirasta yhteyttäkin, mutta sitä meille oikeaa ei tuntunut löytyvän. Sitten soittelin tuonne Pet Rescue Finlandiin yhdestä ihan toisesta koirasta, kun tuli siinä puhetta tästä ketun näköisestä tyttösestä. Kuvailujen perusteella ja yhden videon nähtyämme oltiin kaikki ihan myyty ja niin varmoja siitä, että tässä se olisi meidän Pululle uusi paras kaveri ja niinhän tuo sitten olikin.

Nyt on talossa taas vilinää ja vilskettä kun nämä kaksi sankaria riekkuvat toistensa kanssa niin kuin tällaisten nuorten tyttösten kuuluukin. Molemmat erilaisia sekä luonteiltaan, että ulkonäöiltään, mutta kuitenkin sillai samanlaisia, että se yhteinen sävel toimii loistavasti ja he ovat löytäneet toisistaan oman karvaisen ystävän, just niin kuin pitikin. Pulu ja Kettu ja juu sen nimi on oikeasti Kettu, ja ihan vaan siksi, kun hänhän on ihan pienen ketun näköinen!

Vanha Luke otti tämän uudenkin nuoren tyttösen vastaan ihan sillä samalla välinpitämättömyydellä kun miten hän suhtautui tähän vuosi sitten saapuneeseenkin. Viereen saa tulla ja puoliksi päälläkin istua, mutta mitään hellyydenosoituksia on turha odotella. Hän ei turhista ärähtele eikä ruokiaan jaa, mutta jos huvittaa niin hänen kyljessään saa aina päiväunet tai pidemmätkin nokoset ottaa.

P.S. Viimeinen kuva osoitukseksi siitä kuinka hankalaa on kolme koiraa saada poseeraamaan nätisti kuvassa. Aina joku nuolee, haukottelee tai ravistaa tai rapsuttaa tai katsoo väärään suuntaan ja hirveästi saa houkutella, että kaikki saa istumaan edes sen yhden sekunnin hiljaa paikoillaan. Siinä siis tyylipuhtaat nuoleskelu ja haukotus ja yksi oli pakko nostaa jo kokonaan pois sohvalta, kun se yritti itse jo lähteä, mutta on jo ihan liian vanha hyppäämään noin korkealta.

Three dogs. We have three dogs at the moment since we adopted this new fox-looking little girl to be a friend for our rescue from Spain. She came to us through Pet Rescue Finland and she is originally from Lithuania. Our old (17) Chihuahua isn't that active anymore and it's so fun to have these two furballs here playing and making some noise again.

Talviseen puutarhaan kaunistuksia

Tein tässä vuoden viimeisimmiksi ostoksiksi muutaman oikein kivan second hand-löydön puutarhaa silmällä pitäen. En niinkään niin, että olisin erityisesti etsiskellyt puutarhajuttuja jo tähän aikaan vuodesta, vaan ne tulivat vastaani ihan sattumalta muita asioita katsellessani.  

Neljä ihanaa taitettavaa kahvilatuolia löytyivät tori.fistä ja vaivaisen kympin kappalehintaan ajelin ne tänään ostelemaan ajatuksella, että laittaisin ne jo nyt talvista puutarhaani koristamaan. Pöytä pitää vielä kaivaa varastoista esille näitä varten ja sitten jotain kivaa ja kaunista siihen päälle niin luulen, että tulee aivan ihastuttava talvinen astelma näistä tuohon lumisen pihan keskelle.

Toinen mukava löytö on jo muutaman viikon takaa Hyvinkään Tingi & Tongi kirppikseltä, nimittäin tuommoinen hauska kahvallinen puukori hintaan karvan alle kahdeksan euroa. Näin sen heti sellaisena keväällä autoni takakontissa spontaaneja taimistovisiittejä varten kätevänä kantokoppana, jossa yrtit ja muut tarpeelliset vihreät pysyvät kivasti pystyssä ruukuissaan matkojen ajan ja on kätevät kantaa myös kotipihaan. Sille löytyy myös varmasti muutakin käyttöä piha ja puutarhajutuille sitten kun niiden aika on lähempänä, mutta nyt tykkään siitä ihan vaan sen lämpimän puisen olomuoden vuoksi.

Tuskin kuitenkaan uskallan sitä pihalle talveksi jättää, mutta ehkä kasvihuoneeseen tai porstuaan, joissa se saa lojua jossain nojailemassa johonkin ja näyttää varmasti ihan hurjan nätiltä.

Ohutta peltiä oleva ruukunaluslautanen on sellainen perusasia, joita kirpppiksiltä on kiva keräillä talteen, semmoisia kun tarvitsee aina sekä sisätiloissa että puutarhassa. Tämäkin alle euron maksanut tassi pääsee heti käyttöön sisällä talvehtivan viikunapuun ruukun alle, jahka ensin sulatan sen vaan vähän lämpimämmäksi.

Mutta nyt en malttaisi odottaa, että pääsen sisustelemaan noita tuoleja tuonne pihalle, ennusteessa olevat lumisateet vaan nyt vähän sotkevat niitä suunnitelmia. Pitänee odotella pari päivää siis vielä ja laitella sitten, kun sää sen parhaiten sallii.

My recent second hand finds seem a little out of season, but I intend to use the chairs outside already and put them up in a lovely wintery garden theme. The box is perfect for spring and visits to the nurseries and the tin plate is a thing I always need under my pots.

DIY lempisuklaata

Koko joulukuun on tehnyt mieli kokeilla tehdä itse pähkinäsuklaata ne kaupan valmiit kun ei oikein itseä miellytä ja mikäs parempi päivä siihen kun tänään joulupäivänä. Some on ainakin minulla ollut ihan täynnään ohjeita, joissa suklaalevyt sulatetaan uunissa ja siihen sitten päälle ripotellaan kaikenmoista kaunista ja annetaan suklaan jähmettyä uudelleen, niin päätin sitten itsekin kokeilla miten tuommoinen homma oikein toimii.

Olin hankkinut jo joulun alla jemmaan kaksi levyä ihan tuota perus sinistä suklaata ja siihen ripoteltavaksi suolapähkinöitä ja mantelirouhetta.

Ohjeessa sanottiin, että laita levyt leivinpaperin päälle ja uuni noin 50 asteeseen, sitten levyt uuniin ja kymmenen minuutin päästä niiden pitäisi olla ihan läpeensä sulaneet ja näinhän siinä kävikin.

Sitten sulaneet levyt voidellaan yhdeksi isoksi ja mahdollisimman tasaiseksi lääryksi paperin pintaan.

Ja kun se on vielä lämmin (ja se on sitä ihan tosi tosi kauan, että kiirettä ei tarvitse pitää) siihen ripotellaan päälle kaikki ne emmeet mitä siihen halutaan.

Itse paloin halusta kokeilla mantelirouhetta vaikka minulle siitä sanottiin, ettei tule hyvä siitä, manteli kun on niin rasvaista, ettei se pysy suklaassa kovana vaan muuttuu vähän kumimaiseksi. Mutta koska olen sellainen jääräpää, etten usko muita niin pistin silti.

Ja toiseen puoleen laitoin noita paahdettuja ja suolattuja pähkinöitä, jotka silppusin ensin veitsellä vähän pienemmiksi palasiksi. Sitten vaan annoin suklaan jähmettyä takaisin niin kovaksi kun suinkin ja autoin sitä matkan varrella viemällä sen hetkeksi aikaa ulos pakkaseen.

Lopuksi pilkoin levyn hauskoiksi ja epämääräisiksi suklaapaloiksi, jotka sitten pistin nätisti esille. Tämä suklaa ei muuten sulatuksen jälkeen palautunut ihan yhtä kovaksi, kun se levymuodossaan oli vaan jäi ihan hitusen pehmeämmäksi, joten jos haluat itse tätä kokeilla kannattaa ehkä valita joku vähän kovempi suklaalaji kun tuo sininen, ellet halua että saat sormiasi nuoleskella koko ajan. Mantelit myöskin muuttuivat vähän kumimaisiksi just niinku minulle kerrottiinkin, mutta tuo suolapähkinäsekoitus toimii kuin unelma suklaan kanssa. Niin hyvää, että melkein kaikki tuosta on pian syöty jo! 

Ensi kerralla jos tätä teen, niin voi olla että testaan vielä kerran mantelit, mutta niin että paahdan ne ensin, sillä tuossa pähkinäsekoituksessa olevat mantelit pysyvät suklaassa ihanan rapsakoina kyllä.

Tried out to melt some chocolate and make my own peanut chocolate bites. Used almonds and roasted and salted peanuts and the result is so pretty. This kind of milk chocolate didn't go back as hard a sit was after the melting so these bites will make a little mess to ones fingers, but I don't care cause the taste is so good.

Joulukattaus 2021

Tykkään harjoitella joulukattauksen tekemistä aina vähän etukäteen, niin ei tarvitse enää kiireessä  stressata siitä. Nyt meni niin myöhäiseksi harjoitteluvaihe, että voin jättää kattauksen suoraan pöytään noineen, mikä helpottaa suuresti kokkia keittiössään sitten aattona, ei tarvitse kun kynttilät tässä sytyttää ja voi kutsua ruokailijat pöytään. Melkoisen näppärää.

Katoin pöydän näön ja tasapainon vuoksi neljälle vaikka meitä vain kolme täällä aattona syömässä on, sillä oman perheen ulkopuolisia ei tänä joulunakaan tulla tapaamaan. Se on vähän masentavaa viettää toinenkin perättäinen joulu niin, etten pääse lempipuuhaani eli vieraiden kestitsemiseen, mutta täytyy hemmotella noita omia poikia ja itseä sitten senkin edestä.

Pistin pöydän koreaksi vähän samaan tyyliin kun männä joulunakin käyttäen pöydän paljaalla puupinnalla erilaisia ruskean, vihreän ja messingin sävyjä höystettynä valkoisilla lautasilla ja kynttilöillä. Seassa tietty noita pähkinäpalloja ja vähän pinjankäpyjä. Kaiken kruunaa tuo piparkakkutalo päädyssä, joka jäi pöytään alunperin siksi, etten heti sille muuta paikkaa keksinyt, mutta sopikin siihen niin loistavasti, että muuttui koko kattaus juhlavammaksi. Siihen vierelle vähän sammalkoristeita ja havuja valumaan pöydän etuosaa kohti kynttiläin loistaessa niin olin kovasti tyytyväinen lopputulokseen.

Löysin vajaa kuukausi sitten ystävän kanssa kirppistellessä Porvoosta kaksi lisää noita matalia messinkisiä kynttilänjalkoja, jotka passaavat tähän pöydälle korkeita paremmin, kun tuo juuttinarusta askartelemani lampunvarjostin roikkuu hiukan alhaalla. Valmiiksi alas poltetuilla kynttilöillä jää kynttilät mukavasti just hyvälle korkeudelle, ettei tarvitse lamppua suotta lähteä nostelemaan ylemmäs liekkien edestä.

Mietin tovin josko olisin vielä laittanut tuohon pöytään myös pellavaisen liinan päälle, mutta sitten muistin, että tarjolla on niin paljon punajuurta sisältäviä ruokia, että menisi kuitenkin juhlahetki minulta ihan pieleen jos koko ajan vahtisin syöjiä, ettei liinalle vaan tipu mitään ja todennäköisesti itse olisin se, joka sen sitten sotkisi, niin jätin pöydän paljaaksi.

Nuo hauskat rusetit syntyivät noihin pellavaisiin lautasliinoihin aivan helposti taittelemalla. (Ohjeen tuollaisiin löydät tästä videolinkistä klikkaamalla.) Onnekkaasti olin joskus muinoin kirppistellyt varastooni tuollaiset simppelit lautasliinarenkaatkin, jotka nyt sopivat rusetteihin aivan täydellisesti, kun käänsin niissäkin olevat metalliset rusettikoristeet piiloon lautasta vasten.

Tuli kyllä niin mieluinen kattaus, että itse oikein odotan nyt, että pääsisin tuohon syömään. Onneksi ei ole enää kuin kaksi yötä odotettavaa niin ei tarvitse sen pidempään kärvistellä malttamattomana.

My this years table setting is quite similar to my last years but a bit more. I love all the browns and greens and whites together on this old worn down wooden table top. With a little hint of brass on the candlesticks it makes this look so cozy and festive. I like this so much now I almost can't wait till Christmas eve. Luckily it's so close I can leave all this here to be ready and without stress.

Joulukuusen katveessa

Käytiin eilettäin ostamassa tutulta kuusimyyjältä oikein tuore kotimaassa kasvatettu joulukuusi. Ollaan käyty nyt jo monena vuonna samalta myyjältä kuusi hankkimassa, kun on niin kovin mukavaa tietää mistä joulukuusemme on peräisin. Heillä on myös aina valikoimissaan näitä itselleni mieluisia vähän kapeampia, mutta tuuheita puita, jollainen tänäkin vuonna tänne tuli olohuonettamme koristamaan. 

Valitsin nyt oikein pramean serbiankuusen, kun ajattelin että sen paksummissa oksissa pysyvät painavammat koristeeni paremmin ja sitten kun tultiin kotiin päätinkin olla tänä vuonna käyttämättä niitä painavia.

Niin monena vuonna on ollut kuusessamme taskukelloja, lasipulloja, avaimia ja kaikkea muuta ihmeellistä, että nyt tuli sellainen olo, että ei tänä vuonna. Tänä vuonna haluan jotain simppelimpää ja ehkä hivenen kepeämpää ja kun pengoin koristevarastoni ne löytyivätkin sieltä vallan helposti.

Oksille päätyi siis nyt muutama korkki- ja paperipallo ja männä vuonna kuivattuja appelsiininsiivuja, joista osa oli tummunut eksoottisen väriseksi säilytyksen aikana, mutta tuoksuu edelleen huumaavan ihanalle. (Veikkaan että olen tehnyt ne veriappelsiineista viime vuonna). Vähän pieniä kultaisia tiukuja ja paljon lametta ja valot ja niin kuusi oli just hyvä eikä muuta enää tarvinnut.

Latvaan olisi kuulunut vielä se silinteri, mutta koskapa tämä kuusi on niin pihkaista lajia en uskaltanut sitä sinne enää laittaa latvan typistyksen jälkeen ja pihistin sinne sen tilalle työhuoneen pönttöuunin vierestä pienen paperitähden. Se sopiikin tyyliin paremmin ja kruunaa kuusesta ihanan tuolla latvahaarukassa kiiluessaan.

Minusta lopputuloksesta tuli nyt hauskan perinteisen näköinen ja värinen ja se sopii tänne niin ihanasti. Vitriiniin pitää vielä se havukranssi vaihtaa tuon todella kuivan pajukranssin tilalle niin sitten on tunnelma täydellinen tässä nurkassa. Kelpaa tuon ikivanhan koiraherrankin tuossa jätti-isolla pedillään (josta hän ei voi luopua koska niin vanha ja lellitty) nauttia näkymistä (ihan kun häntä tuosta ilmeestä päätellen ne edes kiinnostaisi).

My this years Christmas tree has only few ornaments but lots of character. I love how old fashioned it looks here. (The dog is so very old (17) that we pamper him and let him keep his huge bed right there where he want's it to be.)

Sammaljuttuja

Taannoin ostamastani laatikollisesta sammalta syntyi idea päällystää sillä jo valmiina oleva juuttinarulla koristelemani rautalankatähti ja sehän onnistui vallan yli odotusten. Tekeminen oli myös helpompaa kun mikään ikinä, mutta annan siitä kiitokset tuolle valmiille pohjalle, johon sammal oli lähes lapsellisen helppoa kiinnittää.

Juuttinaru on just tarpeeksi kitkainen alusta johon sammal tarttuu hyvin kiinni ihan vaan kun painoi sen siihen muotoonsa ja ompelulangalla kieputtaa sen ympäri. Leikkasin noista isommista sammallevyistä vain sopivan kokoisia suikaleita, jotka kieputtelin tähteen perätysten niin, että multainen puoli jäi jokseenkin huolellisesti tuota juuttinarua vasten. 

Työskentelyäni piristämässä oli pöydällä yksi kynttilä lyhdyssä sekä nuo jo viime keväänä poimimani joulupajunkissat. No ei vaiskaan mitään joulupajunkissoja ole, nämä nyt vaan sattuivat olemaan tässä valmiina odottamassa ensi kevään pääsiäisaskartelujen somisteina, niitä kun pitää alkaa jo helmikuun alussa kuvailemaan lehteen ja viime keväänä kaukaa viisaana jätin nipun kuivumaan talteen, että on sitten varmasti tuolloin talvella pajunkissoja minulla. Näitä on vaikea tässä huushollissa mihinkään piilottaa, niin olen sitten esillä pitänyt ihan ronskisti vaan. 

Tuo sammal oli kyllä niin hauska materiaali askarrella, vähän vain kävi sääliksi kyllä kun seassa kasvoi pikkuruisia kuusentaimia ja muita, että nyt ne kuoloo, kun kuivaksi käy nämä koristeet, mutta sitten keksin, että jospa vain pihalla näitä pitäisin niin eivät ainakaan ihan heti huonoiksi mene. Mietin myös, että olisipa joku konsti millä nämä saisi hengissä pidettyä myös kesän yli seuraavaankin jouluun, mutta se taitaa riippua ihan siitä, että millainen kesä sieltä on tällä kertaa tulossa. Näiden puolesta toivon oikein sateista sellaista kyllä.

Valmista tuli alta vartissa ja juuttinarutähti muuttui viehättävän vihreäksi. Muistin samalla, että jossain jemmoissani minulla on vielä sydän ja rauhanmerkkikin tähän tyyliin tehtyinä, että pitää seuraavaksi käydä kaivamassa ne vielä esille sammaleella päällystystä varten. Jäljelle jäävät sammalet levittelen sitten tuonne pihalleni, josko siellä jatkaisivat vielä eloaan, vaikkei se ihan metsämaata olekaan. Tuo laatikollinen oli nimittäin ihan hirveän riittoisa sisällöltään.

I had this wire jute star that I had made a couple years ago and now I had the idea to cover it up with live moss. I absolutely love the outcome, but feel so sorry for the moss and all the little things growing on it that I need to keep this outdoors only so it won't die. :D 

Makuuhuoneen hämärässä

Kuivattelin oliivipuun oksista pienen kranssin makuuhuoneen hämärään joulutunnelmaa tuomaan ja stailasin samalla tuon naulakon muutenkin vähän jouluisampaan asuun. Kranssimateriaalit tulivat tänä vuonna ihan omasta takaa, kun leikkelin kesän aikana vähän pitkiksi venähtäneiden oliivipuideni oksia lyhyemmiksi. Rautalankaympyrään kieputettuina annoin niiden vain kuivahtaa muutaman päivän pöydän päällä tasaisella sen verran jämäköiksi, että lehdet eivät enää roiku lerppuina tyvistään, kun kranssin nostaa pystyyn. 

Kranssin seuraksi valikoin tuonne vähän messinkiä, puujuttuja ja himpun sellaista rouheutta, kun kesällä kasvihuoneessa tykkään harrastaa ja mielestäni siitä tuli just kiva noin. Vähän vaatimaton, mutta silti jouluinen, kun lyhdyssä palaa pieni tuikku (led) valaisten hennosti ympäristöään. Tuohon näkyyn on ihana aamuisin herätä, vaikka olisi vielä vähän hämärämpääkin.

I styled my bedroom rack to a modest and rustic festive look I like right now. I made the olive wreath by attaching the branches to a metal circle with wire and let it dry on a table top so long as the leafs got sturdy enough to keep their pose.

Havukranssit happihoidossa

Tein eilen illalla neljä havukranssia joulun koristeiksi kotiimme, mutta vein ne vielä ulos oleilemaan, sillä meidän puulämmitteisessä puutalossa niille on ihan liian lämmin ja kuiva ennen kun joulu ehtii edes saapua. Ulkona märässä ja kylmässä ne säilyvät raikkaina ja hyvinä siihen asti, kunnes vähän lähemmäksi joulua päästään. 

Onneksi on tuollainen hyvä seinäke johon kransseja ripustella tuolla ulkona, niin ei sitten ihan hangista niitä tarvitse käydä kaivelemassa. Kranssit inspiroivat laittamaan ympäristöön vähän muutakin kivaa, että tuli oikein kunnon astelma tehtyä tuohon ja kyllähän tuota kelpaa katsella nyt sitten.

Olin ostellut noita emmeitä jo aiemmin varastooni kransseja varten paristakin eri kukkakaupasta, jotka havunippuja näin joulun alla möivät ja nyt oli ihanaa rentoutua puuhaamaan, kun oli kaikki materiaalit valmiina. Käytin pohjiksi kransseihin niitä jo monena vuonna uudesti käyttämiäni rautalankarenkaita, joihin kipeputtelin vain havut pienissä nipuissa ohuemmalla vihreällä rautalangalla kiinni. Helppoa kun mikä.

Tein pari pienempää kranssia ihan vaan noista katajan oksista, yhden perus metsäkuusesta ja isoimpaan laitoin sekaisin katajan kanssa tuota ihanan jämäkkää havua, jonka nimen olen tyystin jo pyyhkäissyt muististani. 

Tuo isoin kranssi pääsee  sitten joulun pyhiksi olohuoneen vitriinikaappia koristamaan ja pienemmistä ainakin yksi keittiöön skafferin oveen, mutta muille en ole vielä ihan tarkkaa paikkaa päättänyt. Yhtään en harmistu siitäkään jos kaikki eivät sisälle päädy vaan joku jäisi tähän pihalle koristamaan tätä nurkkaa sitten joulunakin. 

Made some wreaths last night and put them outside to wait for Christmas. Our home is so warm and dry these wouldn't last if I put them up now, but storing outdoors will keep them good till the holidays are a bit closer. I also had to style this corner up a bit, with the wreaths it became so festive. Now it's so nice to look at every time I go outside.