Vappukukkia

Vappupallot vaihtui tänä vuonna sujuvasti vappukukkasiin, kun kahdella eri kauppareissulla hullaannuin vaaleanpunaisista kukkasista enemmän ja unohdin koko pallot. Eipä sitä enää ole tullut muutamaan vuoteen vappua sen kummemin juhlittua muutenkaan niin ei haittaa yhtään, jos kodissa ei serpentiinit roiku kattolampuissa, kunhan simaa ja munkkia löytyy niin se on hyvä.

Ruokaostosten lomassa kuljen yleensä aina kaupassa kukkaosaston läpi ihan vaan nuuhiakseni ilmaa ja katsellakseni, vähän harvemmin sieltä mitään ostelen, mutta nyt on viime aikoina tullut kyllä törsäiltyä rahaa sinnekin. Tämän ihanan ruukkuruusun löysin aivan kuivettuneena ja puoleen hintaan ja ihastuin täysillä sen ihanan vanhanaikaiseen väriin. Pakko se oli ostaa ja kokeilla, josko siitä vielä elävä tulisi ja tulihan siitä. Annoin sille kunnon kylvyn kotiin päästyäni ja äkkiä se siitä tokeni ja näyttää nyt suurimpien rapsevien osien poiston jälkeen taas vallan eloisalta.

Pionit taas ovat kukista sellaisia, joiten en vain voi vastustaa. Tykkään kovasti niiden voimakkaasta tuoksusta ja herkän vaaleanpunainen väri on siihen vielä suuri plussa päälle. Nämä olivat jo ostaessa täysillä auki, joten ihan hirveän kauaa ei tämä riemu kestä, mutta jos tuo yksi nuppu tuosta vielä aukeaa on iloni pidempiaikainen. 

Tuolta kukkien takaa pilkottaa keittiön pöydällä ensimmäinen satsi näitä tekstimukeja, joita olen rapiat vuoden tässä jo hieronut. Aika kauan se kesti, kun välillä tuli kaikenmoista muuta (kuten maailmanlaajuiset pandemiat ja sen sellaista), mutta nyt niitä vihdoin on! Ne pitää vielä viimeistellä ja pohjat hioa, mutta ihan pian saan niitä tuonne porstuakauppani valikoimiin ja ehkä myös sitten postitettaviksi myös (ne pakkauslaatikot edelleen vähän hakusessa).

Mutta nyt menen ottamaan lasin simaa ja toivotan hauskaa vappua sinne ruudun toiselle puolen! 

I didn't get any balloons or serpentine this may, but some pretty pink flowers instead. I also got my first batch of these mugs with text from the kiln. Took me a whole year to finish the idea to a working product, but here it is now.

Onnenkantamoisia

Olin just kerennyt haukkua nettikirpparit ystävälleni, ettei sieltä enää löytöjä tee näinä aikoina, kun  kaikki kiva menee nenän edestä, jos on myynnissä lainkaan ja tuntuu, ettei mitään löydä, kun sattui peräti kaksi onnenkantamoista yhden viikonlopun aikana. 

Ensimmäinen tuli perjantaina, kun meiltä yhtäkkiä hajosi mikroaaltouuni. Olin tykännyt kovasti siitä simppelistä mallista jota koko perhe osasi käyttää ja eihän sitä tietenkään missään kaupassa enää myynnissä ollut vanha malli kun oli, paitsi kun katsoin torista.  Ja niin oli seuraavana päivänä meillä uusi vähän käytetty mikro kaapissa paikoillaan. Aika hyvä mäihä kävi, ajattelin ja jatkoin tyytyväisnä hommiani.

Paria tuntia myöhemmin istuessani rauhassa tietokoneella alkoi keittiöstä kuulua kummallista ääntä; ensin vihellystä ja sen jälkeen outoa räminää. Säntäsin katsomaan ja kas, hana vuoti, siitä oli mennyt käyttöventtiili kuuman veden puolelta. Voihan rähmä ajattelin, väänsin veden pois päältä lavuaarin alta ja aloin googlettaa varaosia. Siinä niitä etsiskellessäni alkoi jonkin ajan päästä keittiössä rämistä uudelleen ja kuinka ollakaan, se kylmän veden puoleinen käyttöventtiili meni siinä samassa rytäkässä myös! Ai että mikä tuuri!

Alkoi päässä tuntua siltä, että harmaita hiuksia kasvoi minuutissa tupoittain lisää, kun kytkin vedet pois koko keittiöstä ja google sanoi, etten varaosia hanaan saa kun aikaisintaan ehkä viikon - kahden päästä. Tuskainen odottelu edessä siis, kunnes älysin katsoa taas torista...

Ja kas, siellä oli myynnissä täsmälleen sama hana, uutena ja käyttämättömänä mallina ihan pilkkahintaan! Ei muuta kun viestiä myyjälle ja saman päivän aikana oli uusi hana noudettu kotiin toisten nurkista kuljeksimasta. Säästyi vielä pitkä penni verrattuna niiden vanhemman mallisten käyttöventtiilien tilaamiseen postikuluineen päivineen.

Ihan niin näpäkkää ei sentään ollut, että heti samana iltana oltaisiin uusi hana paikoilleen saatu, piti odotella aamuun, että saatiin uudet puserrusliittimet rautakaupasta johtojen päihin, mutta varsin nopeaa toiminta silti kyllä oli, kun noin vuorokaudessa oli vanha hana korvattu uudella, siitä hetkestä kun se hajosi ja vieläpä viikonloppuna.

Että ei nyt sovi haukkua nettikirppareita sen tähden, ettei sieltä ole minulle muutamaan kuukauteen vanhaa vitriinikaappia tai plyyssistä retroa kulmasohvaa vielä löytynyt. Kodinkonemarkkinat ovat kuumat ja löytöjä tekee, heti kun vanhat hajoaa. Se on kuulkaas ihan luksusta se!

During the weekend our microwave and kitchen faucet both broke down and I managed to find new ones second hand right away from tori.fi and fixed them both within a day each. Talking about some good luck finds!

Keinovalon alla

Kaikki viikko sitten ostetu kesäkukat ovat nyt säiltä turvassa yläkerran portaikossa siellä talvehtineiden oliivipuiden ja laakerin kanssa. Siellä on kukkalamput vielä talven jäljiltä valmiudessa vaikka ikkunoistakin jo valoa tulvii ja näin harmaalla säällä se on oikein hyvä lisä. Oliivipuut ovat säilyneet hengissä melko hyvin, tosin vähän liian kuivana olen poloisia pitänyt ja nyt runsaammin kasteltuina kasvattelevat honteloita uusia varsiaan kohti valoa kuin viimeistä päivää.

Siellä on myös tulilla pari seimentä ja juurakkoa ruukuissaan, joista jaloleinikit jo kurkkivat mullan alta valoa kohti.

Muratti loikoilee pitkin portaikkoa ja laakeripuu on neljän vuoden aikana alkanut vallan viihtyä hoidossani rehottaen kuin mikäkin. Tässä portaikossa pysyy talvella lämpö mukavasti viidentoista asteen tuntumassa ja lisälamppu suoraan kasvin päällä on varmasti avittanut tähän lopputulokseen pääsemisessä.

Vähän on paikoin ahdasta askelmille astella, mutta kun varovasti kulkee, ei ole vahinkoja päässyt sattumaan. Tilannehan on kuitenkin vain väliaikainen ja heti ilmojen salliessa muuttavat nämä kaikki vihertävät täältä kasvihuoneen suojiin ja siitä pihalle sitten kun kesä on. Mutta nyt on vallan hauskaa tästä joka päivä kulkea, kuin pienessä kasvihuoneessa olisi. Pääsee hyvään fiilikseen heti aamusta kun näkee paljon vihreää ja kukkia herätessään.

Olen yleensä ollut maailman surkein siemenestä kasvattaja, mutta laitoin silti nyt tulille vähän tuoksuhernettä. Sen pitäisi olla maailman helpoin kasvatettava ja monet ohjeet lukeneena ja saaneena alan uskoa, että hyvä tästä vielä tulee. Puolet on jo itänyt ja toinen puoli tekee vielä tuloaan, mutta näyttää jo hyvin siltä, että tästä pariin isoon ruukkuun täytettä tulee kesällä riittämään.

Vähän vapun yli kun mennään niin eiköhän se sitten ala lämpötilakin pysyä ulkona enemmän kesää  enteilevissä lukemissa ja saan siirreltyä nämä taimetkin välillä pihalle karaistumaan ja nauttimaan siitä aidosta ja oikeasta valosta, mutta siihen asti toimii tämä ihan hyvin näinkin.

So I've got all the plants inside enjoying the fake sunlight I provide them with three plant lamps I have there. It's still way too cold outside and these guys can hang out here for at least a week more, before I get to move them in the greenhouse. All are doing well and all my seeds and bulbs are also growing nicely. 

Kotoilugarderobi

Olen sen sorttinen ihminen, että tykkään kotoillessa pitää päälläni mahdollisimman mukavia ja joustavia vaatteita, sellaisia jotka sopivat yhtä hyvin sohvalla loikoiluun kun vaativampaankin askartelujumppaan. Materiaaleista suosikkini kotivaatteisiin ovat tietenkin kaikki colleget ja trikoot just niiden joustavuuden ja mukavuuden vuoksi.

Muutama vuosi sitten kyllästyin täysin mustaan ja harmaaseen värivalikoimaan vaatteistossani ja koitin etsiä tilalle itseäni enemmän viehättäviä värejä, niistä suosikkeina kaikki luontoon vivahtavat sävyt. Ihan kaikkia vaatekappaleita ei suosikkiväreissäni kaupoista ole löytynyt joten olenkin turvautunut omaan ompelutaitooni ja tuunailut niitä itse. Yksi viimeaikanen lempparini on tällaiset kivat collegetunikat, jotka sopivat mainiosti yhteen erilaisten leggareiden kanssa. Ompelin näitä viikko sitten oikein kolmin kappalein, kun innostus iski päälle.

Minulla on näiden tekemiseen melko hauska metodi, ostan nimittäin yleensä jonkun valmiin collegepaidan, sellaisen lyhyen mallin ja puran sen sitten kärsivällisesti kappaleiksi jättäen hihat ehjiksi ja korvaan etu- ja takakappaleet uudella kankaalla. Näin saan tehtyä yhdestä lyhyestä paidasta yhden pitkän tunikan ilman mitään kaavaa ja resoritkin ovat valmiiksi oikean kokoiset. Etu- ja takakappaleet toimivat kaavoina uuden kankaan päällä, helmasta teen pidemmän ja hihat ja resorit ompelen vaan sitten takaisin omille paikoilleen, mutta uuteen kankaaseen. Ylijäävistä vanhoista kappaleista syntyy tunikaan kengurutasku, jollaista ilman en osaisi elää, aina pitää olla tasku kotivaatteissa nenäliinaa varten. (Niin mummoa!)

Hintaakaan näille ei tule juuri mitään, näihin kahteen tunikaan ostin paidat joskus pari vuotta sitten alelaareista muistaakseni vitosen kappale ja uudet kankaat kustansivat vähän rapiat viitisentoista euroa  per tunika (vähän vajaa metri uutta kangasta). Kaupoista ei ehkä samanmoisia valmiina ihan yhtä halvalla löytäisi, ainakaan minä en löytäisi ja varsinkaan just tämän värisinä.

Ompeleminenkin on maailman helpointa, kun näiden kanssa ei tarvitse olla niin turhan tarkka, omaan käyttöön kun tulevat. Itse vetelen ihan suoralla ompeleella ja kolmiaskel-siksakilla huolittelut niin kun joskus 80-luvulla koulussa opetettiin ja oikein hyvin toimii.

Tämän kolmannen tunikan tein kokonaan yhdestä eurokankaan kilolaarista löytyneestä kuosista, olisin kovasti halunnut siihen löytää sopivat ribbineulokset joustimiksi, mutta eipä mistään löytynyt, niin tein sitten kumppareilla hihansuut ja laitoin samaa kangasta helmaan ja kaula-aukkoon. Tämä on mielestäni niin hauskan jäkäläisen näköinen, että olen suunnitellut meneväni tämä päällä makoilemaan johonkin sopivaan kallioiseen paikkaan ja katson katoanko kokonaan näkyvistä. (Hih!)

Niin on kiva tämmöisiä ommella, että tekee mieli tehdä vielä ainakin pari lisää. Nyt kun on kovin viheriää nämä värit niin sekaan sopisi hyvin vähän myös jotain beigeä, okraa ja sinistä, ettei nyt ihan sammaleiseksi mene tämä tätsykkä täällä mukavasti kotoillessaan. Mutta pitää ensin löytää pari sopivaa collaria sitä varten ja just nyt ei ole niiden sesonki, joten voi olla että syksyyn joutuu nyt tämän ompeluhimon pakkaamaan ja vetää kesän viileämmät kelit näillä vihreillä. Ei se huono ole kyllä sekään. 

I love all colors you can find in the nature in clothes, but can't seem to find them from the shops since everyone wants to buy mostly black and grey here. So, I made my own. These tunics I made from store bought college shirts, I got a shirt removed the sleeves and the cuffs and got new fabric to make a longer body part and sew everything back to it. Made a kangaroo pouch from the leftover fabric to complete the look (and I always need a place to keep my handkerchief). Now I have the perfect wardrobe to use at home with leggings. SO comfy!

Askarteluohje lehdessä

Tässä uusimmassa Unelmien Talo & Koti lehdessä on tekemäni askarteluohje helpolle boheemille tupsuvarjostimelle. Lehti ilmestyi tänään ja sen kunniaksi kävin ostamassa oikein simat ja pullat sitä varten, on niin jännää nähdä ensi kertaa lehdessä itse ottamani kuvat ja juttu. Ihan erilaista kun katsella omia kuviaan täällä blogissa ja instagramissa, lehdessä paperille painettuna se on jotenkin aina niin paljon juhlavampaa.

Huomaatte varmaan missä tuo pääkuva on tässä huushollissa otettu? No kasvihuoneessahan se tietenkin. Tätä oli niin hauska tehdä ja kuvata tuossa reilu kuukausi sitten. Sormet oli jäässä, kun lämpömittari oli just ja just nollan yläpuolella, mutta kuvassa näyttää siltä kun silloin olisi ollut oikein lämmin ja kaunis kesäpäivä. Tosiasiassa siinä oli isot lumikinoksetkin vielä ihan parin metrin päässä. 

Noista varjostimista tuli niin ihanat ja sopivat helposti tyyliin kuin tyyliin tässä huushollissa ja pihapiirissä. Ne ovat niin mukavan tuntuiset hypistellä sorminkin, että hipistelen niitä aina välillä ihan muuten vaan. Toinen noista pääsee kesäreissuille mukaan asuntovaunuille ja toinen odottelee vielä ilmojen lämpiämistä ennen kun sen käyttöön tuolla otan. Ne oli niin superhelppo tehdä, ettei tosikaan. Ohje on tuossa lehtiartikkelissa ja sieltä löytyy myös vinkit materiaalien ostopaikkoihin myöskin. Kipaise siis lehtiostoksille, jos mielesi tekee alkaa lampunvarjostinta askartelemaan.

I photographed and edited a diy-article to a Finnish interior magazine called Unelmien Talo & Koti. It just got out and I celebrated this occasion with a little mead and sweets. 

Minikesä huhtikuussa

Niinhän siinä sitten kävi, että huhtikuinen lämpöaalto sai aikaan sen, että oli ihan pakko piipahtaa vähän puutarhakaupoilla. Piti mennä sinne ihan vaan katselemaan, mutta eihän se ihan niin mennyt kun kaikkea ihanaa oli jo tullut myyntiin. Kotiin tulin siis kainalot täynnä kesäkasveja ja nyt raahaan niitä edestakaisin kasvihuoneen ja sisätilojen väliä sitä mukaa kun ilmat sallivat. Onneksi sitä rallia ei tarvitse kovin kauaa tehdä, kun yölämpötilat alkavat hilautua pois nollan lähettyviltä, voin jättää kaikki ihanuudet pysyvästi kasvihuoneen suojiin ja keskittyä vain nauttimaan vehreydestä, mutta toistaiseksi jumppaan kyllä ihan siitäkin ilosta, jos tuolla muutaman tovin päivässä saan viettää.

Eilen ja tänään tovit ovat olleet vielä ihastuttavan pitkiä ja auringonpaisteessa on viihtyneet sekä kasvit että innokas puutarhuri itse. On niin muikeaa kun pääsee toteuttelemaan kaikkia unelmia kukista ja yrteistä ruukuissaan jo nyt. Ostelin tuonne suurimman osan tosi heräteostoksina ja näin varhain keväällä ulkomailta tuotetut eivät välttämättä tätä suomen tulevaa suvea edes kestä, mutta kyllähän sitä nyt pitää saada nauttia vihreästä jos kerran voi ja kaupasta saa uusia jos hirveä kato sitten käy.

Erityisen innoissani olen tänä vuonna kukista ruukuissaan, olen haaveillut vaaleanpunaisesta markettaruukusta jo pari kuukautta ja miten hauskaa, että nyt sellainen tuolla jo on. Laitan varmasti vielä toisen jos kolmannenkin pihalle sitten kesemmällä, mutta niin kiva fiilistellä tuon yhden kanssa nyt! Se on ruukussa, joka on jo pari vuotta sitten mennyt halki, mutta pysyy kuin ihmeen kaupalla vielä kasassa. Pistin siihen varmuuden vuoksi narunkin joskus männä suvena, että jos päättää katki asti mennä niin ei ihan heti leviä, mutta ei se ole vieläkään mennyt.

Toinen mitä olen odotellut on, että pääsen sovittelemaan tähän hyllykön lokoseen jotain kivaa kasvia ja nyt siihen sujahti varsin viehkeästi pieni ruukkuruusu. Nimikyltti ihan väärälle kasville, mutta halusin sen johonkin tökätä kun rosmariinia ei vielä ole ja ruusu oli tarpeeksi lähellä nimeltään. Ruusuja en ole vielä kovasti puutarhassani kasvatellut paria vanhaa lajia ja juhannusruusua lukuunottamatta, mutta nyt kiehtoo kovasti niiden kasvattelu ruukuissa, joten niitä pitää ehdottomasti etsiskellä siihen sopivia lajikkeita lisää sitten.

En ole koskaan oikein osannut ruukuissa asioita hengissä hyvin pitää, mutta tänä vuonna ahmimistani puutarhaohjelmista olen nyt saanut niin paljon oppia lannoittamisen tärkeydestä eri muodoissaan, että jospa se nyt viimein onnistuisi minultakin paremmin. En ole tainnut ennen kunnolla ymmärtää kuinka paljon kasvit ruukuissa voimia oikein tarvitsevatkaan. Nyt on hyvä kun keittiössä on oma pieni lannoitetehdas tulilla ja jos se ei riitä niin konsteja on monia muitakin.

Mutta nyt vaan odotellaan, että säät tästä lisää lämpimöityisi, että pääsen tositoimiin tuonne puutarhaan. Huonoilla ilmoilla istun nyt sitten sisällä portaikossani, jossa kasvilamppujen alla minulla on pieni paratiisi. On siellä onneksi muutakin tekemistä kuin istuskelu, mutta siitä lisää taas tuonnempana.

 

Got some greens in my greenhouse already. It's way too cold in the nights for those to stay in the greenhouse yet, so I carry them all inside and bring them out again if the temperature is suitable. The past couple days have been wonderful, but soon it'll get cold again for a while. Luckily nothing is going to stop the summer from coming, it's right around the corner now. Yay!

Puolivarjossa

Tuulettelin tänään pihalla sisätiloissa talvehtinutta oliivipuuta ja uskaltauduin samalla ottamaan esille jo puutarhakaluston pehmusteetkin. Olin palanut halusta päästä näkemään lopputalvesta ostelemieni tyynynpäällisten sävyt oikeassa ympäristössään ja oli ilo huomata, että värisilmäni toimi silloin oikein mainiosti ja päälliset sopivat ajattelemaani tyyliin just niin kuin pitikin. 

Vähän sinistä ja vähän raitaa ja sitten kunnolla vihreää puutarhakuosia niin jo vain sohvalla näyttää kivalta nyt. En melkein malttaisi odottaa miten kivalta se näyttää sitten kun se oikea kesä on täällä ja paljon enemmän on väriä myös ympärillä.  

Se mikä ei näytä kivalta nyt on tuo patja tuossa sohvalla. olin laittanut sen talveksi sellaiseen pölynimurilla ilmattomaksi menevään tyhjiöpussiin ja kas, se meni siellä aivan kurtuille ja lyttyyn. Tuo pellava on sellainen materiaali, että helposti rypistyy, mutta että meni sitten patjan vaahtomuovitäytteetkin lyttyyn ja ryttyyn, on minulle kyllä mysteeri. Koko päivän tuossa olleena ei oiennut oikeastaan yhtään, että nyt vähän jännittää, että miten sen kanssa tässä käykään sitten. Täytynee vissiin alkaa totutella tuohon ruttuiseen lookkiin, mutta vähän kyllä nyt harmittaa kun pehmeyskin on siitä kärsinyt.

Mutta koiria se ei haitannut laisinkaan, olivat vaan aivan onnessaan, että pihalla on vihdoin jotain pehmeääkin. Lämpimästä kotoisin olevia rotuja vaan kismitti, että se pehmeä oli nyt niin varjossa, kun heidän mieleastään olisi hauskempaa lojua suoraan paahteessa, mutta siellä oli vielä vähän kylmä maa. Pitänee laittaa heille oma patja sinne huomiseksi, jotta saavat naatiskella vielä sen hetken kun tätä lämpöä kestää.

Mutta ihanaa oli fiilistellä jo kesää tuolla. Pihakaluston tausta näyttää vaan silmiini nyt ehkä liian rytöiseltä ja jotain tarttis sille tehdä. Männä talvena katkaistu tuijarivi on kovin rujon näköinen ja vaikka onkin kivaa, että sieltä päivä paistaa läpi en silti ole tyytyväinen sen ulkomuotoon just nyt. Täytyy siis alkaa suunnitella tuohon jotain kivaa näköestettä millä peittää kaikki rytöinen ja ruskea ja taustalta paistava lauta-aita, jotta saa arvoisensa taustan tälle pihan olohuone-osiolle. Mielessä on semmoinenkin idea, että tekisi tuohon laudoista vähän niinku seinät taustalle, kukkalaatikoineen ja ikkunoineen... Ajatuksena kuulostaisi kyllä aika herkulta, mutta annetaas sen hautua ensin hetki mielessä.

It's been so lovely and warm that I put out my new pillow cases that I got earlier (when it was still winter) on the garden sofa. So glad that my vision was right back then and the colors look so good there. But what doesn't look good is the green fence, we got it cut down half way this winter and it's going to take a while before it has grown full again so I need to plan something here to hide all the brown and ugly parts of it for now. I already have an idea of some kind of wooden walls that might do the trick, just need to think it through and plan properly first.

Kokemuksia bokashista viikko 1

Keittiössä toimii nyt viikon kokemuksella todella hienosti kaiken kasviperäisen jätteen kompostointi pienessä bokashissa. On varsin näppärää kun ei tarvitse lähteä erikseen ulos kuskaamaan joka kerta ruoan laittamisen jälkeen tai että pöydällä haisisi jokin ämpäri mihin kerättäisiin enemmän ennenko ulos eksyisi. Nyt on ollut ihan lähes täysin tuoksutonta eikä ole tuntunut lainkaan vaivalloiselta täytellä ämpäriä kerran päivässä.

Toistaiseksi kaikki jätteet on kerätty ihan vaan pieneen astiaan pöydälle esille, josta ne on päivän päätteeksi helposti muistanut laittaa bokashiin, pistää rouhetta päälle ja painaa hieman siihen tarkoitukseen olevalla alustalla litteämmäksi. Eivät banaaninkuoria lukuunottamatta tuoksahda tuosta esiltä juuri lainkaan, joten vielä ei ole ollut kiirettä keksiä kannellista astiaa tilalle.

Itse bokashi on ollut oikein miellyttävä yllätys hajunsa puolesta, se on nimittäin ihan tosi tosi mieto eikä ollenkaan paha, edelleen sieraimiini simamainen. Itse lientä en ole vielä haistellut, sitä on jo kertynyt tuonne alle, mutten ole vielä ottanut käyttöön sitä koska vasta neljännes ämpäristä on täynnä. Säästelen vähän myöhemmäksi, kun lientä on tullut enemmän ja kerron sitten lähtikö taju päästä kun sitä haistelen. 

Vaikuttaa siis edelleen hyvin lupaavalta tämä tapa fermentoiden kompostoida. Jahka tuo ämpäri tuossa nyt täyttyy ja kypsyy sen muutaman viikon, niin kerron sitten millaista tavaraa sieltä ulos tulee, kun tulee aika sekoitella se mullan kanssa pihalle muhimaan. 

I've had a bokashi for a week now in our kitchen and so far it seems very easy to use and it doesn't smell bad at all. 

Pöydän alla hyvä ja päällä paha

Normipäivänä meillä olisi tuo pöydän päällys täynnä kaikenmoista, mutta olen alkanut vanhemmiten hyvin luovaksi näissä pienissä tiloissamme ja jättänyt päällisen rauhaan ja siirtynyt suoraan pöydän alle. Näppäryydessään ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta onpahan nyt tyhjä pöytä ja se merkitsee näissä ahtaissa neliöissä jo todella paljon se.

Pöydän alla piileksii laatikollinen raakakeramiikkaa odottamassa polttoon lähtemistä. Ne on pakattu valmiiksi omaan pehmoiseen petiinsä, jotta eivät halkeile autolla matkustaessa ja nostettu toisen laatikon päälle, ettei kumpikaan koirista saa päähänsä käydä kokeilemassa voisiko sinne sekaan mennä päiväunille. Siellä ne ovat nyt olleet jo muutaman päivän ja ihan rauhassa ovat saaneet olla. Loppuviikosta lähtevät lämmittelemään keramiikkauuniin ja siitä lasituksen kautta sitten porstuapuotiini myyntiin. 

Pöydän päällä taas piileksii, mahdollisimman kaukana minusta, kulhollinen banaaneja. Muu perhe on innostunut popsimaan tuota suurta inhokkiani nyt oikein olan takaa ja joudun jatkuvasti siirtelemään terttuja pois silmistäni ja hajuaistini tieltä. Joskus nuorena tyttönä olin töissä pienessä ruokakaupassa ja siellä monta kertaa banaanikuormaa purkaessa sain käsilleni tai vaatteilleni inhaa banaanilientä suurista muovipusseista, joissa banaanit pahvilaatikoissan oleskelivat ja traumatisoiduin loppuiäkseni sen hajusta, kun se hetken työvaatteissani muhi. Siitä johtuen banaani ei ole ollut enää vuosikausiin suosikkihedelmäni tuoksunsa puolesta, voin toki syödä sellaisen, mutta en sitäkään tee mielelläni, muuta kuin sitten jos on aivan pakko. 

Että jos jollakulla on ideoita, miten banaaneja säilytellä ilman jääkaappiin sulkemista (meidän pojat ei tykkää) tai muovipussissa pitämistä (banaanit ei tykkää) niin ilolla otan vastaan. Muussa tapauksessa joudun vaan tyytymään kohtalooni ja odottamaan, että taas joksikin aikaa kyllästyvät noita poskeensa pistelemään. Yök, sanon minä!

I'm trying to save the space on top of the table by using the under instead. There is a box of my handmade pottery there waiting for the trip to kiln.

On top of the table, in the far corner is my least favorite fruit, bananas. I hate the smell, but the rest of my family loves eating them right now, so I'll have to just tolerate those disgusting yellow things in my kitchen.

Kevättalkoita

Ai että kun oli suotuisa ilma pitää pienet pihatalkoot tänään, vaikka vielä eilen vihmoi räntää ja lunta. Kaikki eilinen märkyys suli kuitenkin nopeasti ja saatiin lakaistua piha, lannoitettua kukkapenkit ja siivottua talven jäljiltä kukkaruukut tyhjiksi uusia istutuksia varten. Tänä vuonna tuntuu, että kestikin yllättävän vähän aikaa kaikkien talven lumimassojen sulaa pieneltä tontiltamme, tänään ei ollut enää paljoa jäljellä kinoksista. Taisi se eilinen räntäsadekin auttaa niiden katoamisessa jonkin verran. Muutama läntti on vielä siellä minne auringonsäteet eivät ihan täysillä yllä, mutta muuten piha on jo hyvin paljas ja melkein roudaton. 

Nostelin vielä kaikki vanhoista istutuksista märät kukkaruukut yöpakkasten tieltä kasvihuoneen suojiin, jos tässä ilmat heittäytyvät muuttamaan mieltään kevään suhteen. Siellä ovat vieläkin hyvässä elossa ne viime viikolla jo kuolemaan tuomitsemani kevätvihreätkin. Kukinta on kestänyt kyllä ihan ennätyskauan heillä, mutta nyt näkyy jo vähän kellastumisen merkkejä, eli loppusuoralla ollaan jo.

Inventoin vähän jo myös pihakoristeitani ja totesin, että tämä vanha rappioromanttisesti ruostunut sairaalapöytä saa etsiä itselleen uuden kodin. Varsin viehkeä hän on, mutta kun tila ei kaikelle riitä, niin ei riitä. Samoin sen päällä oleva kirjoituskone on lähtölistalla, että jos kiinnostusta näihin siellä jollakulla heräsi niin ostotarjouksia voi jättää sähköpostiini. Laitan myöhemmin keväällä toriin, jos ei nyt jollakulla nappaa.

Mutta ihanaa oli kaivella puutarhakalusteita jo vähän esille ja laittaa sinne minne kuuluukin. Tämän viikon sääennusteisiin jos on uskominen, niin tuolla nautitaan päiväkahvit jo aivan pian auringonpaisteessa. 

Leikkautettiin viime joulun alla oikein arboristilla järkyttävän ylikasvanut tuija-aitamme ja nyt onkin jännä nähdä miten sen kanssa oikein käy. Se oli venähtänyt jo niin korkeaksi, että sopivaksi sen sai vain sahaamalla puolivälistä katki. Reilusti yli viisimetriset rungot jäivät tästä puolituksesta vähän harventuneen ja rujon näköisiksi, mutta jos kaikki menee nyt niin hyvin kun vaan 

voi mennä, niin ne tuuheutuvat tuosta vielä niin, ettei naapureita tarvitse sieltä läpi katsella.

Muutoin on ollut aika hauskaa, kun pienellä pihallamme paistaa taas aurinko. Tuuheat tuijat varjostivat jo niin paljon, että ei paljoa taivasta ympäriltä näkynyt. Nyt onkin ihan eri näköistä kun valoa on paikoin todella paljon enemmän. Hassua ajatella, että silloin kun tänne muutettiin, ei pihassa kasvanut vielä oikein yhtään mitään ja nyt siitä on kaadettu melkein metsä. Niin sitä vaan kerkiää viidessätoista vuodessa kasveja kasvatella.

P.s. Sieltä täältä pihaa löytyi hyvin vielä joulukoristeitakin. Nämä olkikranssiin kiedotut tuijanoksat kestävät joka talvi pisimpään hyvinä tuolla ulkona, kannattaa siis pistää vinkki korvan taakse jos halajaa oikein kestävää ulkokranssia itselleen tehdä. Näppärä purkaa vielä keväällä tuijat tuosta pois, kuivattaa olkikranssin auringossa ja käyttää tulevana talvena taas uudestaan. 

The yard today, still a little frozen and a few spots of snow left, but definitely feeling like spring is here. We did all the cleaning, raking and fertilizing today and I put up some furniture there, cause the weather forecast has promised some really sunny and warm days to come next week.