Julistan rahiprojektini täten valmistuneeksi. Maalasin eilen illalla jalat rouheasti taiteilijoiden akryylimaalilla jonka sekoitin umbrasta ja mustasta ja lantrasin vedellä päälle. Vetelin sillä ronskein ottein pari kerrosta kuhunkin koipeen ja lookista tuli minun silmiini varsin hauska noin. Jätin vähän varaa tummentaa niitä vielä, jos sille päälle satun, mutta luulenpa etten nyt ihan heti satu.
Tykkään tuosta rouheudesta nyt tosi paljon ja väri on mielestäni tosi oivallinen varsinkin tämän vihreänharmaan nojatuolin kaverina. Tässä on nyt niin mukava istuskella kun saa jalat oikoseksi rahin päälle, joka on suunniteltu täysin tuolin mittoihin passeliksi, niin että siinä saavuttaa erittäin leppoisan rentouden asteen ilman, että mikään painaa tai häiritsee rentoutumiseen keskittymistä.
Tuo mudanruskea samettipinta on elävä ja hauska ja niin ylellisen tuntuinen, eikä uskoisi, että rahi on tehty vanhasta verhosta ja muista materiaaleista, jotka sitä levyvanua lukuun ottamatta löytyivät ihan täältä omasta kotoani. Hintaa ei siis juuri nyt tullut tälle oikeastaan mitään. Koitin laskeskella paljonko muista materiaaleista olisin joskus maksanut ja siihen kun lisää levyvanun 5,90 päälle päädyin sellaiseen summaan kun alle 20 euroa. Se on siis tämän rahin materiaalien hinta noin suunnilleen. Ja koskapa työstä en itseäni velottanut penniäkään niin varsin halvaksi tuli tämä tehdä.
Ja koskapa tämä oli myös varsin opettavainen projekti, missä opin taas jotain uutta, kuten tuo timanttituftaus ja jotain vanhaa, kuten älä mokaa, niin pidän tätä sitäkin suuremmassa arvossa. Ja onhan tuo muukin perhe ollut nyt varsin tyytyväisiä tähän, kilpailu nojatuolin herruudesta on jälleen koventunut kun mukaan on tullut meidän kolmen ihmisen lisäksi myös yksi pieni koira. (Toinen koira ei onneksi itse yletä tähän hyppäämään).
And its completely finished! I painted the legs with some acrylic paint that dried really fast and got it ready to be used late last night, just before bedtime. I really like how it looks so relaxed and rustic now. My whole family loves it and the competition of the ownerhip of the armchair has turned even more fierce with this ottoman.
Upea!
VastaaPoista