Ovikaupoilla

Kyllä kannatti tuossa edellisessä postauksessa avautua harmituksestaan komeronoven metsästyksen haasteista, kävi nimittäin niin, että sillä samalla kiukulla löysin kuitenkin vessaamme uuden oven. Sekin on ollut to-do-listalla jo muutaman vuoden, muttei niin kiireellisenä kun se komero. Tämän kävin löytämässä Porvoon Wanhasta Rautakaupasta, samalla kun tiirasin josko siellä niitä komeronovia olisi ollut. (Ei ollut).

Siinä kun tätä katseltiin tokaisi siippani, että väärän värinen on tämmöinen harmaa ovi. Itseä vähän nauratti, sillä olin jo pyyhkäissyt sitä hieman sormellani tajutakseni, että tuo harmaa oli ihan vaan vuosikausien pölykerrostuma, jota miekkoseni ei osannut ollenkaan ajatella. 

Kotona pyyhittiin se kokonaan puhtaaksi, tai niin puhtaaksi kun se lähti ja sitten jo ukkokin uskoi, että eihän se harmaa ollut laisinkaan. 

Tämä on siitä kiva ovi, että siinä on valmiiksi lukonrei'ät juuri sellaiselle vessanoven lukolle, jollainen meillä täällä valmiina on. Peilitys on just eikä melkein oikea ja paksuus mukavasti vähän alle isomman oven paksuudesta, joten kevyempi on. Ainoa miinus on tuo korkeus, se kun ei ihan yllä sinne asti kun pitäisi, mutta koskapa muilta osin on niin nappiin osunut yksilö, päätin että fuskaan siihen vähän lisämittaa muilla konstein.

Ja siinä kun riemuitsin tästä yhdestä ovesta kävi niin, että voitin ovilotossa jättipotin, en ihan seitsemää oikein, mutta kuusi plus varanumero, joka oli aivan tarpeeksi loistava sekin.

Sain nimittäin yhdeltä lukijaltani viestin, että hänellä saattaisi olla minulle sopiva komeronovi tässä lähellä ja kappas vaan, niin muuten olikin! Se on aivan sopivan levyinen ja ihan oikeanlaisilla peileillä, mutta himppasen lyhyt tämäkin. Sepäs ei kuitenkaan haittaa koska minulla on keinot asian korjaamiseksi: Voin lyhentää komeroni karmia sen verran, että tämä mahtuu, tai sitten laittaa tämän pojan huoneen komeroon ja ottaa sieltä korkeamman, mutta lyhennetyn ja jatkaa siitä jatkopaloilla sopivan komerooni nyt. 

Ja kaiken huipuksi minulla on vielä yksi mato koukussa ja pieni mahdollisuus saada ostaa vielä täydellisemmän kokoinen komeronovi jos se yksi nenäni edestä lähtenyt ei sovikaan sille ostajalle. Eli nyt on aika hyvin pullat uunissa tällä komeronoven metsästäjällä, sillä miten vaan tässä käy, minulla on ratkaisu hanskassa. Sanomattakin lienee selvää, että olo on kuin lottovoittajalla juuri nyt.

My hunt for the perfect closet door has finally had some success. I got myself a new bathroom door as well. Both of them are a bit too short for my needs, but I know I can work around that quite easily. 

Piristystä tuova keittiö

Syyskuun valo keittiössä on vähän raaka, mutta ihana. Alempaa paistava aurinko läikehtii lattioilla ja seinillä tuoden piristystä huoneeseen heti aamusta ja jatkaen aina alkuiltapäivään asti. Piristystä tähän päivään onkin tarvittu sillä taas meni nenän edestä pitkään, jo itseasiassa vuosia etsimäni komeron ovi. 

Silloin kun tähän tuon skafferin rakensin, otin lainaksi tähän työhuoneen komerosta oven ajatellen, että löydän kyllä tilalle pian samanlaisen... Arvatkaapa olenko löytänyt? No en. Pari kertaa on käynyt lähellä ja vähän sinnepäin olevia on pilvin pimein, mutta ei just tällaista ja noilla mitoilla.

Tänään taas kun läheltä liippasi, tuli sellainen olo, että pitäisikö muuttaa koko suunnitelmaa ja laittaa siihen komeroon joku ihan muu ovi, mutta sitten tuli taas suuttumus, että enpä laita, kun nimenomaan haluan että tässä torpassa ovet olisivat kaikki prikulleen samaa peiliä ja profiilia. Siitä ei ruveta nyt joustamaan parin vastoinkäymisen ja vuosikausien etsiskelynkään takia. Mieli on nyt matala ja olo lannistunut, mutta pian se taas ohi menee. Sitä työhuoneen puuttuvaa komeronovea ei kukaan huomaa (siellä on varaovi tilalla) ja tämä keittiön skafferi on niin ihana, etten sen oven lainaamista tänne kumminkaan yhtään kadu. Ovia menee (nenän edestä) mutta keittiö pysyy!

Ja lämmittäähän se mieltä kun on niin nättiä ja valoisaa täällä. Tuolla kun vähän tiskailee ja ruokaa laittaa ei paljon ovimurheet enää paina. Mietin tuossa, että tykkään tästä tilasta niin paljon just näin kun se nyt on, että en keksi edes yhtään vikaa siitä mitä lähteä muuttelemaan, kaikki toimii nyt niin hyvin meille noin. Myös tuolle meidän pienelle karvakorvalle. Vanha "pikkuminkki" on nähty päiväunilla pesässään hyvin usein viime päivinä.

How lucky am I to have such a pretty kitchen that makes one feel better even if the day is full of disappointments. Lucky also to have such a cute little doggo sleeping in his little nest in the corner.

Syyskuisia kirppislöytöjä

Piipahdin pitkästä aikaa kunnon kirppiskierroksella, kävin oikein Lahdessa asti, kun tuntui että kotikulmien tarjonta oli jo vähän syksyn myötä köyhtynyt. Eipä se Lahdessakaan ihan hirveän runsas tarjonta ollut, mutta aina piristävää päästä vähän merta edemmäs kalaan. Mikähän siinäkin on että ihmiset aina näin alkusyksystä eivät ole kiinnostuneet tavaroitaan myymään, ihan hirveästi on näihin aikoihin tyhjiä pöytiä kirppiksillä. No mutta, sen minkä määrässä ostelija häviää korvautuu moninkertaisesti laadussa, oikein tuli siis kivat löydöt Lahdesta tehtyä.

Mukaani matkalta lähti kiva vanha aisakello (tai setolkkakello), en voinut vastustaa sen kepeää helkuntaa ja ajattelin josko sen laittaisi sitten jouluksi johonkin oveen kilkkumaan. Näissä yleensä on hinta aika korkea, mutta tämä yksilö maksoi vain 14 euron verran. Oikein onnistunut löytö siis. 

Kahden ja puolen euron käpysatsi lähti mukaan ihan vaan syystä, että tykkään niin paljon noista isoista kävyistä. Niitä  löytyy jo nurkista muutama, mutta tuli vahvasti sellainen olo, että lisääkin mahtuu. Luulenpa että ei lainkaan hullumpi asia tulevia vuodenaikoja silmällä pitäen.

Sitten löysin myös kivan peltilyhdyn pihalle. Tämä on suhteellisen uusi kapistus, mutta jotenkin sen muotokieli oli mielestäni niin leppoisa, että päätin siltä istumalta haluta sen kotiuttaa. Pihalyhdyt on sellaisia että ne eivät saa olla täällä liian arvokkaita, koska tykkään lojuuttaa niitä ulkona syksystä kevääseen. Siispä muutaman euron lyhtylöydöt ovat just parhaita. Aluksi ajattelin maalata tämän vähän jollain tummemmalla värillä, mutta nyt kun sitä tuolla pihalla katselee, niin voipi olla että pidänkin sen ihan näin, on aika kiva tuo vähän sinertävä harmaa väri ehkä sittenkin...

Ja lopuksi löytyi se mitä lähdin alunperin etsimäänkin, nimittäin tällainen pyöreä iso Riihimäen lasipurkki. Näitä minulla jo kaksi on, mutta kolmannesta oli huutava pula. Ja mikähän siinäkin on, että välillä kun jotain etsii ei sitä meinaa millään löytyä, näitäkin tiesin markkinoilla kyllä hyvin vielä olevan, mutta se omalle kohdalle osuminen oli kyllä nyt niin tiukassa, että mietin jo onko kirppisvainuni lopullisesti pettänyt.  Onneksi tärppäsi vihdoin, niin voin huokaista helpotuksesta sekä vainuni suhteen että sen, että saan kokeilla tuonne sisälle niitä taannoin kuivattelemiani auringonkukintoja. 

My recent fleamarket finds: some large pinecones, a nice grey lantern for my garden, an old pole bell that sounds like christmas and an old glass jar I have been trying to find for weeks now. 

Sehän on peili

Viimeinenkin maalikerros on kuivunut peilin kehyksessä ja sain sen asennettua paikoilleen olohuoneen pimeimpään nurkkaan. Se olikin varsinainen prosessi, sillä peilin paikkaa piti kokeilla ja vaihtaa tosi monta kertaa, vaikkei sitä uskoisi kun tuota suht kapeaa seinätilaa katsoo. Se otti kuitenkin aikansa säätää se juuri sopivalle korkeudelle ja juuri sopivalle etäisyydelle sekä  toisen puolen ovenkarmista että vitriinistä. Sitä piti katsella kunnolla joka suunnasta, jotta sen sai aseteltua kaikista optimaalisimpaan paikkaan ja nyt se vihdoin on siinä.

Sen olomuoto muuttui hurjasti tuon kehyksen maalaamisen myötä, näissä kuvissa se näyttää jopa pienemmältä kun mitä se tummana oli. Tykkään kuitenkin tästä värimuutoksesta todella paljon, se oli juuri se mitä tuo vanha peilinraiska kaipasikin. Nyt se on ihan kuin toinen peili.

Ja mitä siihen valon toistamiseen tulee, niin oi kyllä! Peili nappaa vastapäiseltä seinältä ikkunasta tulevan valon suoraan ja heijastaa sen takaisin, tuoden tähän nurkkaan todellakin enemmän valoa kun mitä siinä muuten olisi. Harmi vaan, ettei se levitä sitä tasaisesti ympärilleen, niin kuin oikea ikkuna tekisi, mutta tyydyn helposti tähänkin sillä nurkka on pilvisellä säällä niin pimeä.

Otan jossain vaiheessa parempia kuvia tästä nurkkauksesta vähän laajemmalla kulmalla, niin näette kuinka tämä iso peili muuhun tilaan istuu ja vaikuttaa. Itse olen vielä vähän pöllämystynyt siitä että tässä jotain näin suurta ja dramaattista on, mutta samalla tykkään tosi paljon kurkkia peilistä miltä tämä huone sitä kautta katsottuna näyttää. Ihan kuin koko huone jatkuisi tuosta toiseen suuntaan. Toistaiseksi saa siis peili riipuskella rauhassa tässä ja kajastella pinnastaan milloin lisävaloa tai peilikuvia, muun ajan näyttäen vaan hurjan isolta ja ryhdikkäältä.

P.s. Eihän se siis riipu tuossa, vaan on kunnolla ruuveilla kiinni kehyksistään. Noin iso (166 x 64cm) peili painaakin jo toistakymmentä kiloa enkä olisi millään uskaltanut sitä siihen ihan heppoisesti roikkumaan laittaa.

The newly painted mirror is on the wall and it looks quite good there. A bit dramatic change to the white wall, but very interesting and luminous. I still have to get used to it being there, but I've strongly started to feel that this is a good thing now. Painting it lighter was the best move, it's a completely different mirror now.

Syyspiristys portaiden pieleen

Pihan kasvillisuuden alkaessa rytöytyä syksyä vasten teki mieli saada sinne jotain nättiä ja erityisesti tähän portaiden pieleen, jossa rytöytyminen oli silmiini kaikista pisimmälle edennyttä. Tuossa kaiteen vierellä olevaa pensasta pitää leikata ensi kevättä varten, mutta ihan vielä ei sitä sovi tehdä, koska pitää antaa lehtien pudota ensin. Sitä odotellessa peitin näkymän pensaaseen oman pihan ruukuilla ja kukkakauppakierroksen saaliilla ja sain kertaheitolla kaunistettua kulkuväylän taas nätiksi.

Pari krysanteemia, muratti, hortensiaa, maksaruohoa, sorvarinpensasta ja sen sellaista yhdessä nipussa nosti rappusten fiiliksen oitis pirteämmäksi. Vaaleanpunaiset sävyt taas tuovat tuohon vähän vaaleutta ja valoa kun sade on maalannut kaiken taustalla omalla tummalla värillään vähän tylsäksi.

Nyt tämä näyttää vähän jopa kukkakaupan ovensuulta, mutta sepä ei haittaa yhtään vaan päinvastoin on just kiva noin. Sääennusteet lupailevat vielä lämmintä, joten odouksissani on näiden tässä säilyvän vielä pitkään hyvinä näin.

Kaikki on hauskasti yhdessä läjässä samalla puolella portaita syystä, että kun kulkusuunta on täältä mistä kuva on otettu, ohjaa tuo kasa kivasti tulijaa sisälle portaita pitkin. Tällä piskuisella pihalla tuon kulun saa helposti tukittua kasveilla vähän piiloon, joten nyt ei pitäisi kenenkään eksyä vaikka vähän hämärämpääkin jo olisi.

Tuli niin kiva tästä portaiden pielestä, että tekisi mieleni nyt vaan istua tuolla sitä tuijottelemassa. Onneksi säät ovat nyt olleet niin kivoja että siellä on voinut olla. Toivotaan, että pysyvät nyt yhtä leppeinä vielä hyvän aikaa, että kerkiää kaikki syyshommat tehdä rauhassa ja kirjaimellisesti hyvän sään aikaan.

Got some flowers to cheer up the gloomness by the concrete stairs. It's been raining so much lately that everything in the yard seemed the same tone, but with a little flowers here I made it look all fresh and nice again.

Peilikaupoilla

Siitä asti kun tuo ihana vitriinikaapisto muutti olohuoneeseen, olen miettinyt, että tähän seinälle kaivataan jotain. Kaikenmoisia ajatuksia on päässä ollut, mutta aina säännöllisesti siihen on palannut ajatus peilistä. Tässä eräänä iltana telkkaria katsellessa tajusin, että hitto soikoon, tarpeeksi iso peilihän siinä vaan pitää olla! Sellainen voisi oikein hyvässä lykyssä tuoda tähän pimeähköön nurkkaan vähän valoakin, kun heijastus tulisi suoraan vastapäisen seinän ikkunasta.

No, tuumasta toimeen, säntäsin samantien pystyyn sohvalta ja tietokoneelle selaamaan tori.fin valikoimia isoista peileistä ja kas, sieltä tuli vastaan tämmöinen. Aluksi tuhahdin sille vaan ja jatkoin etsintöjä, mutta sitten huomasin, että palaan tämän tästä sitä katsomaan uudestaan. Jokin sen kaarevassa yläreunassa viehätti kovasti. Mitatkin täysin kohdallaan. Tuijoteltuani sitä tovin tajusin, mikä siinä oli, sehän pitäisi vaan maalata! 

Tumma kulahtanut väri on aivan liian synkkä ja ankea ja hävittää peilin hauskan yksityiskohdan alareunastaan, mutta jospa tämä olisi vaalea niin se muuttuisi melkein kuin toiseksi peiliksi kokonaan. Mukana tuli myös pieni hylly, joka kuuluisi tuohon vaaleaan raitaan kiinnittää, mutta luulen, etten sitä nyt siihen laita. Maalaan senkin kyllä myös, jos joskus mieleni muuttuu tai haluan peilin myydä, että pysyy kokonaisena kuitenkin tämä.

Haluan ehdottomasti laittaa tähän kunnollisen pellavaöljymaalin, joten tämä projekti ei tule olemaan hetkessä valmis, mutta sitten kun se on ja saan sen tuohon seinälle ripustettua, olen aivan varma siitä, että tästä tulee ihan älyttömän hyvä ja hieno. 

Found this old mirror for my living room. It's way too gloomy with this dark brown color, so I'm planning on painting it light and bright. I'm so sure it'll look way better, a completely new mirror, that'll make this wall look like a million bucks.

Jos mulla olis kasveja makuuhuoneessa

Jos mulla olis kasveja makuuhuoneessa, niin se näyttäisi tällaiselta. Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla miltä meillä täällä makuuhuoneessa näyttäisi, jos siellä olisi oikein muhkeita viherkasveja. Niitä ei ole siellä liiemmälti pidelty, koska huone on niin piskuinen ja suurimman osan vuotta melko pimeäkin, ettei siellä mikään viherkasvi ole oikein viihtynyt, mutta nyt oli yhden päivän ajan oikein viihtyisän viheriäistä.

Testauksessa käytin huonekasveja, joilla jo oma paikka alakerrassa on. Yöpöydälle pääsi iso palmu suoraan ulkoa kesäsiirtolasta ja toiselle traakkipuu työhuoneesta. Seinällä olevan hyllyn päälle testailin olohuoneesta jo pitkäksi venähtänyttä monkey mask peikonlehteä. Se näytti tuossa hyllynreunalla niin kivalta, että jäin oikein pohtimaan pitäisikö sittenkin vielä kokeilla jos tuossa kohti joku tällainen viihtyisi? Paikka ainakin olisi aivan ikkunan vierellä, että se vähäinen valo mikä huoneeseen talviaikaan tulee menisi just oikeaan osoitteeseen tuossa.

Sängynpäätyyn laitoin juuri kuivahtaneen kranssin jonka askartelin oliivipuun oksista. Se on vielä kauniin tuoreen vihreä ja näyttää niin mukavalta muiden vihreiden kanssa tuossa. Muutenhan täällä näin isojen kasvien kanssa on jopa vähän ahdasta nyt.  Ihan noin isojen kanssa ei oikein voisi kunnolla liikkuakaan eikä yöpöydille jää juuri tilaa muulle. Koko ajan pitäisi varoa, ettei komea palmu pistä terävällä lehdellään väsynyttä silmään. 

Mutta ah, kun olis kaunista jos olis näin paljon eloisaa vihreää tässä huoneessa! Ihan kun joku paratiisi! Vähän jo harmitti kun tiesi, että ei näitä tuonne voinut jättää, mutta ajatus jäi kyllä kytemään, että jos sentään jotain vihreää tänne toisi, vaikka sitten vain sen jonkun pienen tuonne hyllylle... 

P.s. Nyt tuntuu olevan "se juttu" sisustuksessa laittaa viherkasviin jouluvalot, tämä testattiin täällä erittäinkin toimivaksi systeemiksi. Suosittelen kokeilemaan, tuo ihan omanlaisensa tunnelman huoneeseen ja kasviinkin.

I wanted to test out how our tiny little bedroom would look if there was big green plants in there. I think it would be a paradise, but unfortunately it's so small and dark that this size plants are impossible there. But this testing made me think if I should buy something smaller there, just to give the space the green burst it obviously needs.

Kuin majakka pimeässä

 

Kun ilta alkaa pimetä sytytän pihavalot ja fiilistelen sitä kuinka paljon siellä tunnelma niiden myötä muuttuu. Kasvihuone loistaa niin kuin majakka pimeässä ja pienet valoketjut ympäröivät sen pehmeällä valollaan. Tykkään pitää näitä valoja puutarhassani ympäri vuoden, kesäaikaan tietysti vähemmän, mutta kun päivät lyhenevät ja pimeä aika pitenee laittelen niitä pikkuhiljaa lisää ja lisää, kunnes sitten vuodenvaihteen juhla-aikaan on koko piha tälläytynyt parhaimpaan loisteeseensa. 

Meillä ei varsinaisia pihavalaisimia ole laisinkaan, talossakin vain kaksi seinissään. Ollaankin pärjätty vallan mainiosti näillä tunnelmantuojilla, joista lähtee juuri sen verran valoa, että tuolla pimeässä kulkea näkee ja jos tuuri käy ja talvella on lunta näkee paljon enemmänkin. Joskus mietin, että pitäisikö olla muitakin valonlähteitä, mutta olen tykännyt näistä niin paljon, etten ole keksinyt minkälaiset valaisimet näiden kanssa tuonne edes sopisi. 

Näillä siis mennään ja fiilistellään, kun kerran voidaan. On se kumminkin kiva, kun piha rytöytyy syksyn myötä, että sen pystyy koristevaloilla pitämään silloinkin nättinä.

As the nights get darker I love to use my fairylights in the garden. Around the greenhouse it looks especially pretty and inviting.

Kasvihuone syyskuussa

Kasvihuone näyttää sisältä vielä kovin kesäiseltä, vaikka ilma onkin harmaa ja sateinen. Alkava syksy näkyy oikeastaan vain sen ulkopuolella, jossa puutarhan lehdet jo vaihtavat värejään. Onneksi puutarhassa vielä vihertää suurimmaksi osaksi ja kukkaloistokin vielä osassa penkkejä jatkuu, kun maksaruohot ovat vasta alkaneet availla nuppujaan.

Sisällä on satokausi alkanut vihdoin vasta kypsyä, noita tomaatteja on tässä odoteltu jo viikko jos toinenkin ja vihdoin päästiin maistelupuuhiin. Kesäsiirtolassa olleet huonekasvitkin ovat viihtyneet ja kasvaneet oikein urakalla. Saavat jatkaa vielä oleiluaan tuolla, siirtyvät sisälle sitten kun vasta kunnolla ulkona viilenee.

Sisälle on jo alkanut pikkuhiljaa kertyä vähän somisteita seuraavaa kautta varten. Tänä vuonna ajatuksena on, että pelkästään varastona toimimisen sijasta tämä laitettaisiin oikein nätiksi tulevia vuodenaikoja varten. Ihan vaan, kun tänne on niin kiva ikkunoista ohimennessään kurkkia sitten ja ehkä joskus piipahtaa vähän viihtymäänkin.

Mutta nyt se saa vielä olla hetken noin, omissa oloissaan viimeisiä kesäpäiviä viettäen sisällään. Ehkä istuksin siellä vielä ensi viikolla, jos aurinko oikein lämpimästi paistaa.

The greenhouse is still holding the summer inside it, even if it is starting to change to fall outside.

Kuivattu kranssi ohjeen kera

Sytkähdin vähän myöhässä tänä vuonna kranssiaskarteluihin, koska en ollenkaan tajunnut, että kesä loppuu joka vuosi vähän eri aikoihin. Luotin liikaa siihen, että tein nämä männä vuonnakin näihin aikoihin ja kauhistuin vähän kun läksin ojanreunoja penkomaan, miten pitkällä syksy jo osassa pajuja olikaan. 

Onneksi kuitenkin löysin vielä vihreitä pajukkoja, joista sain tarpeeksi materiaalia loppuvuoden kransseihin ja nyt täällä taas tuoksuukin mukavan teemäiselle kun melkein joka huoneessa on kranssi jossain kuivumassa.

Laitan tähän vielä tällaiset helpot ohjeet, jos haluatte siellä itsekin kokeilla kuinka helposti saa tehtyä ihan pienellä panostuksella ja vaivalla näyttävät koristeet kotiinsa.

Tarvikkeet: jokin ohut ja tukeva rengas, pajun tai muun vielä vihreän kasvin oksia, sakset ja rautalankaa.

Mallaa ensin kehikon ympärille tarvitsemasi määrä oksia, jotta näet vähän miten ja mihin niitä kiinnität.

Sitten sido rautalanka kiinni renkaaseen ja ala kieputtamalla kiinnittää oksia noin puolivälistään tai läehmpää latvaosaa varsistaan välttäen laittamasta itse lehtiä rautalangan alle.

Laita aina seuraava oksa / oksanippu jonkin matkaa edellisten päälle ja sido loppupäästään kunnolla rautalangalla kiinni kehikkoon. Jatka näin kunnes kohtaat aloituspään ja kätke viimeisen oksan varsi ensimmäisen oksan lehtien alle. Solmi rautalanka ja kranssi on viittä vaille valmis.

Lopuksi asettele kranssi tasaiselle alustalle ja muokkaa vielä tarvittaessa poistamalla tai lisäämällä lehtiä ja taivuttelemalla ne silmiisi sopivaan asentoon kranssin kehälle. Sitten vaan annetaan kranssin olla huoneenlämmössä niin kauan kun se on kuivunut aivan korpuksi, jonka jälkeen sen voi ripustaa esille.

A simple way to make a beautiful green dried wreath for almost no money: Go get some willow branches from a ditch, make a circle out of metal wire. Attach willows to circle with thin iron wire. Let dry and enjoy.