Mukavia materiaaleja

Ei ole tiedossa tekemisen puutetta tässä taloudessa kun maailmalta on tarttunut mukaan mukavia materiaaleja joita lähteä työstämään. Tykkään mielettömästi haasteellisista projekteista ja mikään ei ole hienompaa kun tehdä jostain mikä ei toimi enää alkuperäisessä tarkoituksessaan, jotain muuta yhtä toimivaa.

Ystävältä osteltu vanha patakaapin raato on juuri tällainen projekti. Se on valmiiksi osina, kun osa siitä oli lahonnut pois. Lattiamallin patakaappia siitä ei enää saa, mutta seinäkaapin noista palasista tekaisee varmasti ja sellainen siitä onkin nyt pääisäispyhinä tulossa. Mahtia päästä taas vähän rakentelemaan.

Vanha suurista puuhelmistä tehty oviverho taas suorastaan huutaa sitä, että siitä tehdään sellainen suuri kattokruunu, väritkin olisivat sitä tarkoitusta varten aivan kohdillaan tähän huusholliin.

Pitäisi vaan ensin löytää vähän enemmän materiaalia mistä sellaisen runkoa voisi lähteä rakentamaan. Pelkistä varjostimenrungoista ei näille helmille tukevaa saa, painoa on ihan liikaa siihen malliin joka mielessäni pyörii, joten täytyy kehitellä ja ajatella tätä projektia vielä tarkemmin ajan kanssa, jotta lopputuloksesta tulee varmasti hyvä ja tukeva.

Got some new materials to build things. The pieces of an old cabinet will become a cabinet again, only smaller, since there's too much missing from the original. And the pearls are just screaming to become a bead chandelier. I just need to figure out a frame for it first, cause I'm planning on making a huge one, but it can wait cause I'm building the cabinet first.

Pääsiäiskukat höyhenistä

Nähtyäni tarpeeksi monta kuvaa ihanista pääsiäissulista tehdyistä kukkaoksista päätin, että sellaisia on saatava askarrella itsekin ja painuin samantien sulkakaupoille. No, sehän ei sitten ollutkaan niin yksinkertaista kun luulin, markkinat kun pursuavat varsin räleän väristä sulkaa ja höyhentä ja mieleiseni hillitty värimaailma tuntuu uupuvan kokonaan. Onnistuin kuitenkin löytämään muutaman pussin, jossa seassa oli silmiini nättiä vanhaa roosaa, mutta vain höyhenenä. Sulkasuunnitelmaa piti siis vähän viilata höyheneen sopivaksi.

Kieputin jokaiseen höyheneen kiinni rautalangan tyveen ja leikkasin saksilla muodon muistuttamaan etäisesti kukan terälehteä. Liitin viisi terälehteä yhteen ja laitoin keskelle nipun askartelu-heteitä ja näin sain höyhenistä ihan päteviä pääsiäiskukkia.

Oksat kävin ostamassa kukkakaupasta, sillä tietysti tarvittiin jotain vihreää myös. Kotona vasta hoksasin, että nuo eivät olekaan lehtien silmuja vaan kukan nuppuja, mutta ajattelin että olkoot, saavat nyt hetken esittää silmuja näin. Höyhenkukat voin laittaa muunlaisiin oksiin sitten myöhemmin.

I had seen so many nice pictures of flowers made of feathers I decided to try to make my own too. But I couldn't find any nice colored feathers so I had to make them of plume instead. I think I did ok and the result is quite sweet. 

Kerrassaan oivallinen teline

Ja se paras löytö kirppiksiltä tässä kuussa on ehdottomasti tämä vanha teline, jossa ehkä pidelty ennen jotain muuta, mutta minä näin tämän heti erittäin sopivana mukitelineenä porstuani pienessä kippokaupassa. Kotiin päästyäni sitä piti tietenkin heti sovittaa.

Ja sehän vaan kuulkaas sopii, oikeinkin hyvin sopii. Erittäin tukevakin on, vaikka painoa on nyt päällä melkoisesti kivitavaran muodossa. Ihan kun olisi alun alkaenkin tehty juuri tämmöistä tarkoitusta varten.

Nyt kun saan sille vielä raivattua tilan porstuastani niin vot!

Got this vintage rack from a fleamarket thinking it might be suitable for my little pottery shop to hold cups, and when I got home and tried it out, it's perfect!

Maaliskuun löytöjä

Tässä kuussa on kirppistelty muun muassa ruukkuja, isompi kukkaruukuksi ja toinen maalaussiveltimille, jotka jo kaipasivatkin hieman suurempaa säilytintä. Vanha apteekkipullo ei taas herättänyt minussa mitään tunteita ja olisin jättänyt sen ihan hyvin huomiotta ennen kun kaverini käski lukea sen tekstin tarkemmin. ROSMARIINIÖLJY! Se oli sitten pakko ostaa, sillä ra-kas-tan rosmariinia.

Löytynyt on myös kivoja keittiöjuttuja, kuten vanha iso kauha, jollaisia ei vain voi olla keittiössäni liikaa. Tämä vieläpä erittäin hyvää mallia ja sillä saa kauhaistua kerralla hyvän määrän.

Keittiöön myöskin kolme lumihiutalelasia, joita tosin jo ihan älytön määrä kaapissani onkin, mutta kun olivat niin hitokseen hyväkuntoiset ja hinta kohdillaan.

Myös Sorsakosken veitset poimin tarkasti talteen, sillä niitä minulta sopivasti uupuikin. Ja vanhanoloinen korkillinen sirotin pääsee paraatipaikalle hellan viereen.

Pieni rihvelitaulu ja simpukat, jotka ostin kaverin kanssa puokkiin ostin ihan koristeeksi ja somisteeksi jonnekin, nättiä kun ei voi olla koskaan liikaa.

Että hyvin oli löytörikas maaliskuu, kun tässä ei ollut vielä edes kaikki. Vielä yhden hyvän löydön esittelen sitten seuraavassa postauksessa.

Some of my fleamarket finds from march. Pots for flowers and paint brushes. An old apotechary botle that says "rosemary oil" I just had to buy cause it's my absolute favourite scent in the whole world. Some kitchen stuff, some shells and other things made this month a good month for fleamarketing.

Nyt on päivitelty

Olen nyt vihdoin saanut päiviteltyä tuonne kippokauppani sivuille niitä kuvia tuotteista ja uutuuksista mitä sieltä uupui. Nyt siellä on siis melkein kaikki mitä valikoimani sisällään pitää. (Melkein kaikki, koska esim. saippuakupit on vielä uunissa ja saattaapa tässä luovuuden kukkiessa sinne vielä jotain muitakin uutuuksia lähiviikkoina pulpahdella.)

Laitoin sinne nyt myös tiedon noista pilkullisista, että niitä nyt vähän on, jos jollakulla niihin himo on iskenyt. Lajia ja määrää voi tiedustella sähköpostitse (osoite löytyy kippokaupan sivulta). Hinnat pisamaisilla on samat kuin valkoposkisilla sisarillaan.

Ostelemaan näitä tuotteitani pääsee varaamalla sähköpostitse ajan ja tulemalla paikan päälle pieneen porstuakauppaani Järvenpäähän, tai sitten esim. ensi kuussa Mansen blogikirppikselle Tampereelle, jonne tuon myyntiin tietysti myös muutakin mukavaa.

Koirien karkkihylly

Meillä jäi keittiörempan jälkeen vielä tämä pieni pyörillä oleva hyllykkö työtason päätyyn, kun jotenkin tykkäsin sen olemassaolosta tuossa ennenkin, enkä osannut olla vielä ilman. Mitään tarvetta sille ei sen kummemmin ollut, kun kaappeihin olisi kaikki mahtunut, mutta halusin sen silti jäävän ja keksinkin sille sitten hyvää käyttöä koirien ruoka- ja karkkihyllynä ja pienenä aputasona jossa pidellä kauniita asioita.

Hyllykön päällä on ollut millon mitäkin vihreää ruukuissa tai purkeissa, mutta nyt siinä on iso vanha puumuotti joka sopi siihen kuin niin olisi aina ollut tarkoitettukin. Muottiin mahtuu kerralla monen päivän salaatti- ja yrttiostokset ja saa sen näyttämään siltä kun ne olisi siihen vasiten istutettu.

Joten hyllykkö saa olla tuossa vielä jatkossakin, koiratkin tietävät, että se on heidän hylly ja itse tykkään nyt erityisesti tuosta pienestä kasvimaasta sen päällä.

This small shelving unit on wheels is a piece I don't actually need in the kitchen, but love to have it there for the look. Now it's used for the dog foods and treats and on top of it I keep always something pretty and green cause of the good light there. I even found an old wooden mould from the fleamarket that fits the top perfectly and stores many differend salads and herbs in a way that they look like they've been planted there.

Kesä mielessä kuitenkin

Talvi se vaan pitää puutarhaani otteessaan, eikä merkkejä keväästä vielä ole, mutta sehän ei estä minua jo suunnittelemasta, mitä kaikkea kivaa pihalla sitten kesällä on.

Olen myös jo vähän hamstrannutkin kirppiksiltä kesän istutuksia varten. On kaksi toisiinsa kiinni turvonnutta puukiulua, joista aion kivat kukkaruukut saada jahka joskus irtoavat. Ja sitten on hauska vanha työkalupakki, jonka ehdottomasti ruuvaan jonnekin seinään kukkatelineeksi.

Ja nyt haluaisin saada ne tuonne kasvihuoneeseen säilöön, mutta sepä ei ole ihan yksinkertaista. Ovien edessä on nimittäin maahan niin tiukasti jäätynyt kivi, että luulen sen tehneen siihen jo juuret. Sitä on koitettu tässä piestä ja sulattaa, mutta periksi se ei vaan anna. Täytynee ottaa järeämmät aseet käyttöön ja käydä etsimässä varastosta kunnon moska, millä mäjäyttää, josko sillä vihdoin irtoaisi.

The spring is still somewhere out there and the winter just keeps going on strong, but I have started my planning for summer anyways. I got these cute old wood buckets and a tool box I'm going to use as flower pots. Especially the tool box will look splendid on a wall somewhere.

I also wanted to store these in my conservatory, but there's a small rock in front of the doors iced so tight on the ground I think it might've grown roots. Even warm water didn't make it move. I think I need to go get the sledge hammer and whack it with that.

Väliaikaissäilytyksessä

Löysin kirpputorilta kivan vanhan puunaulakon yhteen tulevaan projektiini ja koska se oli niin hauska ja nätti päätin etsiä sille väliaikaisen sijoituspaikan huushollistani siksi aikaa kunnes se tuleva projekti alkaa. Paikka löytyi aika helposti, vaikka vapaata seinäpintaa täällä ei juuri olekaan, mutta yläkerran aulan seinää kun vähän tyhjensin niin siihen se mukavasti sitten mahtui.

Mielestäni se sopii siihen tosi hyvin ja näyttää heti jotenkin kotoisalta, vaikkei tuota tuossa voi virallisena naulakkona käyttääkään kun ei siihen tuosta portailta oikein yllä. Tuollaisena koristehyllynä menee sen sijaan aivan oivallisesti ja siihen on mukava ripustella kaikkea muuta nättiä. Nyt sai heti säilytettäväkseen asioita, joilla ei muuta paikkaa olla esillä juuri tällä hetkellä ollut. 

Parasta tietysti tuo hylly, johon sain heti työhuoneen hämäryydestä pelastaa kultaköynnöksen alut nauttimaan kevätauringon voimasta ja toivottavasti kasvamaan tuossa nopeammin pituutta.

Ja edellisen postauksen pelargonian talvetus ei ole ollut jokaisen kasvin kohdalla yhtä suotuisa. Viikunaparka ei ehkä ole nauttinut talvehtimisesta hyppysissäni yhtä paljon. Elossa sentään on, mutta juuri nyt luopunut kaikista lehdistään joita vielä joulun jäljistä puski tulemaan roppakaupalla. Ehkäpä tämäkin kuitenkin vielä tästä, ainakin silmuja siinä taas on taas viljalti. Sormet ristiin siis vielä vaan.

I got this cute vintage coat rack for an upcoming project, but since it is so cute I decided to find it a place to use it meanwhile the other project is still brewing. I found the place in the upstairs hall and the rack looks perfect there, makes the space feel more warm and homey.

Riemuvoitto

Olen virallisesti ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni onnistunut talvettamaan pelargonin. En tiedä tarkalleen miten sen tein, mutta tehty se nyt kumminkin on. Samoilla ohjeilla yritin kun kaikkina aiempinakin vuosina kun olen yrittänyt ja kaikina aiempina vuosina sain pelargonit hengiltä. Tänä vuonna ajattelin että tietenkin epäonnistuin taas, kunnes kevätauringon saapuessa näin oksantyngissä pienet nuput joista nyt parissa viikossa on kasvanut jo oikein hyvät pienet lehdenalut. Enää en voi epäonnistua tämän kanssa siis ja voitonmaljan voinen jo nostaa. Jei!

For the first time in my life I've managed to keep a geranium alive through the dark and long nordic winter. I don't know exactly what was the difference to the other times I've tried this and miserably failed, but I'm ever so happy now, yay!

Piilossa mutta esillä

Löysin jokin aika sitten kirpputorilta kivan pienen korikassin jonka ostin kotiini hyvin tärkeää virkaa toimittamaan. Tykkään nimittäin työhuoneessa että työkalut ovat kätevästi saatavilla ja jokaiselle on oma paikkansa ja tässä kassissa säilytän yhtä tärkeimmistä. Se on työkalujen tapaan mielestäni tosi ruma ja räikeän värinen, mutta sen tarpeellisuuden vuoksi sen on aina oltava näppärästi käsillä. Ennen tätä sievää säilytysratkaisua sitä joutui välillä etsimään kissojen ja koirien kanssa, kun ei ikinä muistanut että minne sen oli edellisen käyttökerran jälkeen katseilta taas piilottanut.

Ja että mikäkö se oikein on? No pikkuinen jumppapallo tietenkin. Käsintekijän paras kaveri nikamalukkojen auki rullailuun. Kehonhuollollisesti tärkein työkalu minkä tiedän. Ja nyt tiedän myös aina mistä sen löydän kun ruotoni sitä vaatii.

I found this cute little basket to store my oh-so-ugly but o-so-important tool to keep my back happy; my pilates ball. Before I could never remember where I'd hidden it, but now it has a place where it's hidden from view but easy to take out and use.

Mukavuus ennen kaikkea

Meillä olohuoneen sohvat on valittu ensisijaisesti niiden löhöilyominaisuuksien vuoksi. Emme ole sellainen perhe joka tykää pönöttää tai istua sievästi, meillä löhötään, röhnötetään tai lojutaan ja siihen nämä sohvat ovat mitä mainioimmat, vähän kulahtaneet ja sellaiset joissa ei tarvitse varovasti olla. Talvisin niiden löhöilymukavuutta lisätään vielä taljoin ja peittein ja lukemattomin tyynyin. Mukavaa asentoa ei tarvitse kauaa hakea, riittää että rojahtaa makuulle niin jo alusta muotoutuu sopivaksi. Myös koirat arvostavat sohvia ja viettävätkin jossain tuolla päivistään varsin suuren osan melkoisen mukavissa oloissa.

Vieraisilla välillä käyvät ihmisetkin ovat usein kommentoineet isompaa sohvaamme ehkä maailman mukavimmaksi, siihen kun istuu niin ei tahdo pois lähteä ollenkaan. Siksipä tykkään itsekin siinä aikaani usein viettää. Kun on kroppa kunnolla rennosti soljuu ajatukset ja ideat vapaammin.

Iso sohva alkaa vaan pikkuhiljaa kulua kaisesta tästä löhöilystä ja olenkin miettinyt, että tämä pitää jossain vaiheessa verhoiluttaa uusiksi, mutta siihen on vielä aikaa. Pienet reiät paikataan ja tyynyjä käännellään sitä mukaa kun kuluvat, että kuluisivat tasaisemmin joka puolelta. Pieni rähjäisyyskään ei haittaa, koska sehän vaan kertoo että on rakastettu tämä. Uutta en voisi kuvitellakaan hankkivani, koska mikä voisi vetää vertoja maailman mukavimmalle sohvalle? Ei ole vielä tullut vastaani toista.

The sofas in our livingroom are made for lounging and relaxing and feeling good. The frumpy look makes them more comfortable with all the pillows and lambskins (and small sleepy dogs) lying around. 

Rästihommia

Tässä kun on viikon verran sairastupaa pitänyt on jäänyt monet hommat odottelemaan parempaa vointia ja yksi niistä on tämän uunista tulleen keramiikkaläjän siistiminen polttojen jäljiltä. Tuossa ne on istuneet keittiön pöydällä odottamassa, että koska rouvalla olisi voimavaroja alkaa niiden pohjia hioskelemaan ja ehkäpä hän tässä pikkuhiljaa voisi siihen hommaan jo alkaa.

Läjässä on vakikeramiikan lisäksi myös jo vähän uutta, pilkullista versiota jota tulee valikoimiin kokeeksi. Tulossa on ainakin pientä kahvikuppia ja kulhoa ja pientä lautasta ja katsotaan sitten kysynnän mukaan josko muutakin. Itse ainakin aion ottaa omaan kaappiini tuosta muutaman, koska varsin veikeitä ovat nämä pisamaiset kipposet.

Laittelen astioista lisää postausta ja päivittelen nuo uutuudet kauppasivulle jahka tästä nyt lutviudun. 

Some pottery has been sitting on the kitchen table waiting for me to feel well enough to sand the bottoms and put them on my shop shelves. I made a few items also from this cute freckled clay. 

Pieleenhän se meni sitten

Ollaan lojuttu muutama päivä kuumeisina täällä nyt koko perhe ja siinä lojumisen lomassa minulla tietenkin ihan hirveä polte päästä tekemään jotain, kun ei se pelkkä paikallaan makoilu oikein maita.

Päätin sitten maalata uusiksi vasta hankkimani pienen maustelaatikoston työhuoneeseen. Ei olisi ehkä kannattanut...

Sillä siitä tuli makuuni nyt ihan väärän värinen. Piti tulla jotain ihan muuta, mutta tulikin melkein sininen. No, onneksi kerkesin sutaista tuohon vasta yhden kerroksen, ei niin paljoa haittaa sen karkeaksi hiominen. Ei siis kannata kuumeisena alkaa mihinkään sisustushommiin, vaan pysyä siellä minne kipeät kuuluu, eli peiton alla.

My whole family has been enjoying the flu season the past couple of days. There's high fever and sore throat around the house and everyone is just laying under cover, except me; the one that want's to do something. So I painted this cute little spice chest and fu**ed it up royally. I didn't aim for blue and yet it became blue. Oh well, learned my lesson, one should be resting when sick, not painting. I'll have to fix it when I feel ok again.

Merkittävä ostos

Olin nähnyt eräässä, kutsutaan sitä tässä nyt romukaupaksi, missä usein käyn tällaisen, aika ruman vanhan taulun, joka joka kerran sen nähtyäni kiinnitti huomioni. Ja huomioni siksi, että siinä oli aika selkeästi näkyvä signeeraus joka oli minulle kovin tuttu. Katselin sitä aina siellä käydessäni ja vähän jo ihmettelin kun se ei siellä kuukausikaupalla lojuttuaan näyttänyt kenenkään mielenkiintoa herättävän, kunnes eräänä päivänä en kestänyt enää ja neuvottelin sen sieltä muutamalla eurolla itselleni. En nimittäin voinut sietää ajatusta, että se jäisi vaille sitä huomiota joka sille kuuluu, vain siksi kun ei ole yhtä haluttua kamaa kun tekijänsä muut työt.

Olin näetsen lukenut Ylen sivuilta tämän artikkelin, josta selvisi että tämän mysteeritaiteilijan elämää juuri tutkitaan ja hänen töitään etsitään ja arvelin että tämä voisi olla heille ihan kiinnostava palanen, mikäli aidoksi osoittautuu. Ja kukako tämä mysteeritaiteilija sitten on? No jos et tuota aiempaa linkkiä jaksanut klikata, niin kerrottakoon tässä että kyseessä on siis Ebba Masalin.

Otin tietysti heti yhteyttä artikkelissa mainittuihin tahoihin ja sain nopeasti vastauksen, että tässä todellakin näyttäisi olevan ihan aito Ebba Masalinin akvarellityö. Olin siis ihan oikeassa kun tämän  ostin ja pelastin enemmiltä kolhuilta ja vaurioilta. Nyt se on täällä tallessa ja tiedot siitä ovat tahoilla joille siitä on hyötyä. Seinälle en kuuluisasta taiteilijastaan huolimatta silti ehkä laita, kun aika ahdistava on tuo setä tuimine ilmeineen, mutta hyvänä pidän ja vaalin tätä aitoa palasta tuon ihanan opetustaulutaiteilijan elämää ja jos se joskus väikka löytäisi paikkansa jostain jonne se paremmin kuuluu. 

Että ei aina kannata tuomita taulua pelkän ulkonäkönsä perusteella.

Found a original Ebba Masalin work that nobody else seemed to want or like from a thrift store and saved it to my home for a couple of euros. It's a little ugly to me to put on the wall here. but a meaningful part of the painters history and therefore a purchase that had to be made. I hope it'll some day find it's way to a place it belongs, meanwhile I'll take good care of this "slightly strickt looking old man".