Kuvioita kankaaseen

Minulla lojui hyllyn päällä työhuoneessa tämä muutama vuosi sitten saviaskarteluihin ostamani vanha kankaanpainantaan käytetty puuleimasin, kun tuli inspis kokeilla tehdä sillä sitä itteään, eli kankaanpainantaa, koska miksei ja siihenhän se alkujaankin kai oli tarkoitettu eikä koristeeksi.

Se on kyllä parhaat päivänsä jo nähnyt, mutta jos en välitä siitä vaan otan ilolla vastaan sen minkä se tekee ja painan itselleni kuviot sillä kankaaseen ja teen siitä jotain kivaa sitten. Mielessä siintelee jo yksi hauska idea mihin valmista kangasta voisi sitten käyttää ja sen siivittämänä kävin ilolla töihin.

Minulle on siunaantunut pakka värjäämätöntä puuvillakangasta, josta on riittänyt jo vaikka ja mihin ja siitä kävin sipaisemassa palan tähänkin projektiin. Sen alkuperäinen väri ei ollut kokeeseeni tarpeeksi viehättävä, joten säädin sitä vähän pesukonevärillä ja sain lopputulokseksi hauskan puuteribeigen kankaan. Tuosta pesukoneväreillä leikkimisestä minun täytyy kertoa teille joskus enemmän, mutta nyt painetaan ensin vähän kuvioita kankaaseen.

Ja sekös se vasta olikin jännittävää ja hauskaa puuhaa! Vanha puuleimasin teki kun tekikin jäljet kankaaseen. Olin levittänyt kankaan alle pöydälle pari kerrosta ohutta solumuovia, jotta sain painettua leimasimella tarpeeksi syvään ja värin levitin leimasimeen pienellä vaahtomuovitelalla. (Kangasvärinä käytin EMO-tuotannon kangasväriä, jota sattui lojumaan pikkupurkki nurkissa.)

Jälki leimasimesta kankaaseen oli kyllä kuin perunalla olisi painanut, mutta ihan tarpeeksi hieno, jotta siitä selvän sai. Vähän sattui roiskumaan välistä väriä levittäessä leimasimeen ja sitä myötä kankaaseenkin, mutta en antanut sen juurikaan haitata menoa vaan painelin kuviota eteenpäin minkä kerkesin. Himpun olisi ehkä välistä kannattanut katsoa, että leimasin meni ihan suoraan, mutta näin ensikertalaisena pistän senkin homman jännittävyyden piikkiin ja sitä paitsi pelkällä silmällä kohdistaminen on kyllä vähän vaikeaakin.. 

Lopputuloksesta tuli kuitenkin pienestä raidakkuudesta huolimatta varsin hauskannäköinen pala kuvioitua kangasta, josta varmasti saan tehtyä tälle söpölle asuntovaunulleni hienon istuintyynyn tai kaksi, riippuen miten tuosta riittää. Ja jos ei riitä niin nyt kun osaan niin voin sitten painaa vähän lisääkin tällaista kangasta.

I had this old wood stamp when I suddenly had an idea to try it out and make myself a nice pattern fabric. It was a little exiting but a lot of fun and and the result is just as pretty as I thought it would be even though the stamp had some real wear and tear and patina on it. 

Pakko saada patjaraitaa

Olin sanut vahvan päähänpinttymän tällaisesta mustilla raidoilla olevasta patjaraitaisesta pellavatyynynpäällisestä, mutta etsinnöistäni huolimatta sellaista tai edes sopivaa kangasta josta tehdä sellainen ei mistään löytynyt. Aikani asiaa tuskailtuani päätin tarttua viimeiseen oljenkorteeni ja tehdä raidat valmiiseen tyynynpäälliseen itse. Olin joskus vuosia sitten käyttänyt menestyksekkäästi permanenttitussia kankaanpainantaan ja ajattelin soveltaa sitä ajatukseeni nytkin, se vaan ei mennytkään ihan yhtä hienosti kun ennen.

Siihen tarvittiin aluksi vain tyynynpäällinen ja sen kokoinen pahvinpala, permanenttitussi, lyijykynä ja viivotin.

Asetin pahvin tyynyliinan sisälle niin suoraan kun osasin ja mittasin ja piirsin raitojen paikat ensin lyijykynällä.

Ja sitten piirsin ja väritin ne tussilla viivotinta apuna käyttäen niin huolellisesti kun taisin.

(Toim. Huom. kuvan tussista loppui muste melkein alkuunsa ja käytin erimerkkistä sen sijasta suurimmaksi osaksi liinan raidoittamisessa, mutta kuvasin vain tuon. Jos tästä ohjeesta otat vaarin, niin käytä tässä vaiheessa vain tekstiilitussia tai sellaista permanenttitussia jonka tiedät varmasti kestävän pesun kankaassa.)

Ja lopputuloksesta tuli melkein ihan yhtä hieno kun kaupasta olisi ostettu tämä, mutta sitten alkoi alamäki. Heitin nimittäin liinan pesukoneeseen ajatuksella, että nuo huiman mustat viivat tuosta vähän kulahtaisivat niin kuin aina ennenkin oli kulahtanut ja käynnistin 40-asteen pesuohjelman.

Ja sieltä tuli ulos tällainen... Mustasta ei enää jälkeäkään ja tilalla oli kauniin kauhtuneet MUSTEENSINISET viivat. Ai että kun iski masennus kuulkaa tuosta ja kesti ihan tovin nousta sen alhosta, koota itsensä ja alkaa miettiä ratkaisua tähän katastrofiin.

Ja sitten sen keksinkin, kun oikein tarkan penkomisen jälkeen löysin kätköistäni yhden vanhan Ikean kangastussin ja purkillisen tuoretta väriä. Siitä sitten vaan aloin väritellä viivoja uudestaan ja sekös olikin aikaa vievää puuhaa, sillä pesu oli tietenkin vanuttanut liinan raitoineen ihan mutkille. Mutta, kova työ kannatti ja siitä tuli loppujen lopuksi melkein entistä ehompi. Mutta arvatkaapa uskallanko tuotakaan nyt enää pesukoneeseen laittaa? Silitin vain värit kiinni ja jätin tuolleen, toivottavasti ei tarvitse ihan heti pesukonetta sille näyttääkään.

P.S. Ja oliko sen arvoista? No kyllä oli, sillä nyt on helpottanut patjaraitakuume tämän osalta erittäin hyvin.

Made this striped pillowcase using my old faithful method with permanent marker, but it totally failed me in the wash and turned all faded ink blue instead of faded black. So I had to redo it with proper fabric marker and dye, huge task but it looks almost better than before. But I still think I'm not going to wash it for a while, just in case.

Perusjuhannus

Vietettiin perinteisesti juhannus ihan keskenämme ja omissa nurkissa tehden kaikenmoista semmoistakin, mitä ihmiset eivät ehkä juhannuksina niinkään harrasta. Kokkoja ei ollut, koska metsäpalovaroitus, mutta aloitettiin jo torstaina sytyttämällä grilli ja siinä reilun minuutin palaneet pitkät lieskat ajoivat asian vallan mainiosti ja fiilis oli taattu.

Olin palanut halusta päästä testaamaan juuri uunista ulos tulleet tekemäni tarjoilulautaset ja mikäs sen parempaa, kun grilliruokien salaatin tarjoilu semmoisesta. Ajoi asiansa niin hyvin, että otan kyllä yhden tämmöisen itsellenikin, niin sopiva kaikenmoiseen muuhunkin tarjoiluun tämmöinen ja söpö kuin mikä vähän vääntyilevine laitoineen.

Paikalla pyöri myös kaksi pientä koiroa kerjuuhommissa. Sen nuo osaavat kyllä kiitettävän hyvin, liekö taustoistaan johtuen (rescueita molemmat). Niin oli säälittäviä katseita ja ilman nuuhkimista, että kyllähän sieltä saattoi sitten jotain ihan vahingossa tipahtaa heillekin, olihan se sentään juhannus kumminkin.

Eilettäin sitten koristeltiin keittiö katkaisusirkkelillä ja alettiin puuhata sitä, mitä ihmiset yleensä eivät visiin juhannusaattona puuhaile, nimittäin rakennettiin vihdoin meidän terassiin kaiteet. Meidän piti ehtiä valmiiksi ennen helteitä ja aattoaamuna oli vielä tarpeeksi viileää sitä varten, joten ei siinä muuta, kun hiljaisimmat ruuvivääntimät käteen ja sirkkeli sisätiloihin, jottei naapuruston juhannusrauha järkkynyt.

Onnistuttiin vieläpä oikein hyvin, tuskin kukaan huomasikaan, että siellä ne pölhöt remppahommissa olivat ja kaiteet syntyivät terassiin ennen kun aurinko kääntyi talon kulmalta paistamaan siihen iltapäivän koittaessa.

Ukonretale oli jo edellisenä päivän sahaillut meille söpösen kapeita rimoja noista ylijääneistä käytetyistä terassilaudoista, joten kaiteet syntyivät yhtä ilmaiseksi kun lattiakin. Olin valinnut tyyliksi tuollaisen rastimallin, joka mielestäni oli ainoa oikea valinta tähän terassiin. Se on just tarpeeksi näyttävä, mutta samalla tarpeeksi huomaamaton, eikä peitä terassia liiaksi tai saa sitä tuntumaan ahtaalta.

Laitan teille kuvia valmiista kokonaisuudesta myöhemmin, sillä nyt ei ole lainkaan minulle sopivat ilmat oleilla ulkosalla. Keskitynkin nyt siis muutaman pävän askartelemaan pääsääntöisesti sisätiloissa, jossa lämpötila on minulle leppoisampi.

Our midsummer included a "bonfire" on our barbeque, small dogs begging for food, my new serving plate serving the salad and us making the railings for the deck when one can not make any noise outside, so that's why the circular saw was inside the house in the kitchen.

Alle kympin rosmariinipuska

Minulla täytyy joka kesä olla aina iso rosmariini jossain päin puutarhaa kasvamassa, sillä ra-kas-tan sen tuoksua yli kaiken. En yhtään muista olenko jo täällä vinkannut tästä hyvästä konstistani saada oikein näyttävä rosmariinipuska ruukkuun kesäksi. Olen jo viime kesästä käyttänyt menestyksekkäästi tätä metodia sen sijaan, että olisin törsännyt useita kymppejä sellaiseen valmiiksi isoon ja näyttävään. Tällainen ei käy kukkaron päälle ja näyttävyys on ihan yhtä hyvä ellei loppukesästä jopa parempikin, kun valmiiksi isolla taimella.

Tämä on todella helppo ja edullinen tapa saada ruukun täydeltä ihanaa tuoksua ja näyttävää vihreyttä, kun kukkakaupan sijaan käy ostamassa rosmariinit ruokakaupan yrttihyllystä. Vajaalla kympillä saa viisi rosmariinia ja niillä täyttää jo varsin ison ruukun ihanan pörheäksi. 

Ei tarvita kun hyvää puutarhamultaa ja rosmariinit siihen, eikä näitä yleensä tarvitse sen kummemmin enää lannoitellakaan, että viihtyvät, ovat tarpeeksi riemuissaan ihan siitä, että saavat juurilleen enemmän tilaa. Ja sitten vaan kastellaan säännöllisesti ja etsitään oikein hyvä paikka missä näitä pääsee välistä myös hipelöimään ja tuoksuttelemaan, sillä se on mielestäni kaikista parhainta.

Instead of buying a big rosemary ready from a flower shop I've made my own using the herb shelve in the local supermarket. It's way cheaper to get the same look that one would get with an expensive big plant. I just use plain good garden soil in the pot and don't even bother to fertilize it at all and later in the summer I usually have a nice huge rosemary that looks like it cost me a fortune to buy.

Nättejä juttuja ja ihania löytöjä

Minulla on kasvihuoneessa pari lempikohtaa, joita tykkään tuijotella aina vaan. Laitoin nämä hopeaputoukset taannoin tuohon sinkkiseen työkalulaatikkoon rekvisiitaksi ystävälle, joka kävi lainaamassa kasvihuonettani yhteen kuvaukseensa ja hän pisti ne tuohon hyllyyn ja sille tielle jäivät. Näyttävät niin hyvältä just tuossa, etten ole raaskinut niitä siitä muualle enää siirtääkään vaan istutin ne suoraan siihen. Nyt se sulostuttaa silmiäni valumalla ihanasti tuolla hyllyn päällä aina kun kasvihuoneessa käyn.

Toinen lemppari on tämä hyllynkulma kaikkine kasveine ja koristuksineen. Se on myös osittain jäänyt tuollaiseksi ystävän visiitin jälkeen ja hivelee silmiäni. Sen kruunaa tuossa vieressä nojaava aurinkovarjo ja kasa istuintyynyjä, jotka näyttävät niin ihanan huolettomilta siinä ollessaan. 

Uusia lemppareita on taas nämä uudet aarteet, jotka toinen ystäväni bongasi minulle mökkireissultaan. Vanha emalinen mittakannu oli itseasiassa hänen kirppislöytö ihan itselleen, mutta kuultuaan ihastuneet huokaukseni siitä kuvia minulle esitellessään päätti hän myydä löydön minulle sen sijaan ja vähänkös tuo lämmitti minulla sydäntä ja mieltä. Olen ollut ihan heikkona näihin vanhoihin kermanvärisiin emaliastioihin jo jonkin aikaa ja tällaista en ollut vielä missään itse edes nähnyt.

Ja toinen ihanuus minkä tämä ystävä johdatti tielleni on tämä ihana vanha oliiviämpäri jollaista olen metsästellyt omakseni jo viime kesästä saakka. En edes muista enää mistä sain päähäni tällaisen haluta, mutta palavasti vaan halusin. Etsin ja etsin silloin viime kesänä, mutta kun ei löytynyt niin luovuin jo toivostakin ja taisin vähän unohtaa koko halunkin, kunnes tänä kesänä tämä vihdoin löytyi! Nyt se on tuolla oliivipuun alla ja tekee minut hyvin onnelliseksi. Tosin oliivipuuni saisi olla vähän tuuheampi tuossa nyt eikä tuollainen pimeän talven rimpula, mutta jospa se siitä vielä pörhentyy niin että näyttää yhtä söpöltä kun ämpärinsäkin.

My favorite views in my greenhouse are the ones that look care free and unintended. A friend of mine used my greenhouse for a photo shoot and I made her a prop putting some greens in a tin tool box. She popped it on the shelve and it looked so good I just had to leave it as is and it brings me great joy everyday I see it. I also got to make some great vintage finds trough a different friend who sold me a beautiful old enamel pitcher  she found from a fleamarket and set my way to a vintage olive bucket that I've been craving since last summer. How lucky am I to have such great friends!

Kylttitehdas käynnissä taas

Pienen kylttikauppani hyllyt ovat jo muutaman kuukauden huudelleet muutaman kyltin osalta ei-oota, kun vallitsevan maailmantilanteen takia tukkuliikkeeni ei enää saanut toimitettua minulle kylttien tekemiseen tarvitsemiani materiaaleja, mutta nyt on toinen ääni kellossa, sillä viime viikolla putkahti postista vihdoin ja viimein kauan kaipaamani osaset ja pääsin pitkästä aikaa täyttämään varastojani.

Pistin ensin työn alle läjät näitä suosikkeja, jotka olivat jo ajat sitten loppuneet ja tunsin riemua siinä tehdessä kyllä itsekin, kun tiedän kuinka moni siellä näitä jo odottelee. Tein nyt ensin vähän pienemmät erät kaikkia, jotta jokaista löytyy varastosta, mutta tässä ajan kuluessa saan valmiiksi lisää, joten ei tarvitse liiallista kiirettä pidellä siellä tilaamisen kanssa, näitä riittää jatkossakin hyvin kyllä sitten.

Tein myös erät näitä vanhempia malleja, joiden varastosaldot olivat jo uhkaavasti lopun puolella, useaa kun jäljellä oli enää yksi vaivainen kappale. Nyt on siis yhtä kylttimallia (iso E-taulu) lukuunottamatta kaikkea taas tarjolla ja sitä yhtäkin ilmestynee ihan pian taas hyllylle. 

Nyt pidän pari huilipäivää ja alan sitten taas askarrella lisää kylttejä, näiden tekeminen kun kuitenkin käy ihan hyvästä työstä ja selkää ja sormenpäitä vähän kolottelee tämä rypistyksen jälkeen.

P.S. Kylttikaupan sivulle pääset tästä klikkaamalla.

Just announcing that my little sign shop is back in business after a few months shortage of supplies.

Pikkuterassi vanhaan taloon osa III

Niin on kiirettä viime aikoina pidellyt, että terassin kaideprojekti ei ole edennyt vielä tolppia pidemmälle. Laitoimme niiden päälle väliaikaisesti vain tuollaiset lattiapuut ihan siksi, ettei siitä kukaan tupsahda kukkapenkkiin vahingossa ja ajatus on laittaa siihen ne hienot ristikot sitten kun aikaa sille paremmin on. Mutta siitäkin huolimatta on se jo suurella käytöllä pihassamme. Sohva ja muut kalusteet on laitettu paikoilleen ja siellä on nautittu kesästä melkein joka päivä, jos säät ovat vain antaneet myöten. 

Sisustaminen oli tänä vuonna helppo projekti kun siirsin terassille vaan nuo kalusteet, jotka pihallamme viime kesänäkin oleskelualueena palvelivat. Tyynyissä himmasin vähän värimaailmaa edellisvuodesta ja ostelin yhden jo pitkään mieltä kutkuttaneen mustakuvioisen päällisen kruunuksi paikallisesta lempiputiikistani. Nyt tuolla on just kivan rento fiilis ja terassi alkaa näyttää siltä miltä haaveilinkin.

Yksi yksityiskohta (noiden kaiteiden lisäksi) tuolta vielä uupuu ja se on markiisi. Olen etsiskellyt sopivan keveää, siroa ja mitoiltaan tuohon käyvää, mutta käytettyjen markkinat ovat tarvitsemani koon suhteen olleet todella olemattomat. Uutta en halua lähteä ostamaan niiden liian silmiinpistävien mekanismiosien vuoksi, kunnes yhtäkkiä älysin, että eihän tuossa tarvitse olla sellaista mekanismilla olevaa isoa mörköä vaan siinä voi olla ihan vaan sopivan nätti kangaspurje joka näyttää markiisilta. Siitä se ajatus sitten lähti kehittymään ja nyt mielessä on hyvä suunnitelma jota alan toteuttaa heti kun kangaskaupoille tästä vaan kerkiän.

The deck is still missing the proper railings but we have temporary ones there so we can use it without  fear of someone stumbling down to the flowerbeds. I used the furniture I already had and it looks all new and fresh there. I also had a good idea to make there awning myself since I can not find a suitable one second hand, more on that idea as soon as I can get my hands on some waterproof fabric.

Bambua ikkunoihin

Sain jo kevättalvella päähäni, että olohuoneeseen pitää saada leveäsäleiset bambuverhot ikkunoihin kesäksi, mutta sopivan sävyisiä ei löytynyt sitten kirveelläkään. Käänsin ympäri koko internetin ja päädyin ostamaan Jyskistä ensin yhdet vaaleat sovitukseen ja palautin sitten, kun väri oli ihan väärä ja tuskailin kun missään ei ollut valikoimissa värimaaimaani sopivia. Siinä sitten kun eräänä päivänä narisin tätä puutetta puhelimessa ystävälle, kävi suuri säkä; hänellä nimittäin oli aivan täydellisen väriset itsellä ja pari ylimääräistä kaupan minulle!

Mitoiltaanhan nuo eivät tuonne ikkunoihin olleet laakista sopivat, vaan niitä piti leikellä molempia, että sain ne sattumaan sentilleen oikein tuonne syvennyksiinsä. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään vaikea projekti, aikaa vievä vain ja vähän käsille käyvä, kun sivuleikkurilla naksuttelimme säleet yksitellen poikki noista. Mutta se oli kaiken vaivan arvoista, sillä valmiina verhot näyttävät niin ihanan lomahotellimaisilta tuolla.

Tykätään todella paljon noista nyt täällä, kun kirkkaalla paisteella saa vähän varjostettua huonetta, mutta ei niin pimeäksi kun tavallisilla sälekaihtimilla tulisi. Tykkäämme myös tosi paljon siitä valosta ja väristä minkä kaihtimet nyt huoneeseen tuovat, tulee ihan eri fiilis kun valo siivilöityy noiden läpi. Parasta on myös, että noistahan näkyy vähän läpikin, ettei ihan tarvitse maisemiakaan täysin piilotella verhot alhalla ollessa.

Vielä pitäisi asentaa noille nuo narujen pidikkeet tuonne paikoilleen ja ehkä harkita talviverhojen tankojen poistamista tuosta yltä, mutta kun silmäni on jo ihan tottunut noihin noin voi olla, että saavat jatkossakin olla noin.

Wanted bamboo blinds to the living room for summer but couldn't find suitable from stores. Luckily a friend of mine had two extra ones with the perfect look and color that she sold me and we got our dream hotel like vibe in our living room.

Terveisiä rompetorilta

No nyt on rompetorit rompetoreiltu ja huh millainen päivä se olikaan! Vieläkin olen ihan kuitti kaikesta siitä hyörinästä ja hulinasta ja ihanista kohtaamisista ihmisten kanssa, mutta oli se kuulkaa vaan ihan hurjan mukavaa pitkästä aikaa päästä rompetta ja muuta kaupittelemaan.

Omat ostokset jäivät melkein tyystin tekemättä, sillä en ehtinyt sieltä oman myyntipöytäni takaa kiertelemään ennen kun vasta pitkällä iltapäivän puolella, jolloin suurin osa myyjien aarteista oli jo löytänyt uuden kodin ja ihan hyvä niin, sillä olihan tuota tavaraa kertynyt omiin nurkkiin jo sen verran, että voisi ihan hyvin olla hetken ostelemattakin. Mutta maailman täydellisin eväskori Parolan asemattaren myytävistä, hauska emalikyltti omalta siskoltani, pieni suloinen koralli Suomen kasarmin aarteista ja hurmaavan tuoksuiset tiski- sekä ihmisenpesuharjat Sampolan myyntipöydästä oli aivan riittävät ja loistavat löydöt minulle.

Kävin perjantaina noukkimassa asemalta yökylään ihanat ja rakkaat ystäväni Keltaisesta kahvipannusta ja koitin siinä kiireessä ottaa vähän kuvia, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kaikki muu hauskuus vei huomioni. Omasta myyntipöydästäkin löytyi minulta vaan tämä yksi pahainen kännykkäräpsy. Mutta tästä voi nyt ihailla mitä kaikkea siellä myynnissä oli, sillä juuri mitään noista ei tarvinnut enää takaisin kotiin kantaa. Olen niin mielissäni siitä, miten iloisia ihmiset löydöistään olivat ja miten ihanaa on, kun itselle tarpeettomat tavarat saivat taas uuden elämän. 

Laitan tähän lopuksi vielä muutaman kännyräpsyn markkinoiden tunnelmasta pihan puolelta, jotka kävin kuvaamassa iltapäivällä, kun pahimmat hulinat olivat jo ohitse ja suurin osa myyntipöydistäkin jo hyvin tyhjentyneet, mutta kyllä niistä mielestäni vielä hyvin voi aistia sen kuinka leppoisan mukavaa tuolla tuona päivänä olikaan. Ilmatkin niin suotuisat kun olla vain voi.

The vibe from Parolan aseman rompetori this year.