Vappukukkia

Tänä vappuna ei huvittanut yhtään laittaa ilmapalloja tai muuta koristetta esille, mutta jotain kivaa halusin, niin ostin sitten marketista kimpun söpön värisiä kukkia vapun kunniaksi. Helposti tuli juhlavampi fiilis, kun sen kaveriksi hankin myös pari tippaleipää ja pullon valmista simaa. Itsehän unohdin koko siman laittamisen keramiikkainnostukseni tuoksinnassa, mutta sepäs ei haittaa kun valmiinakin löytyy.

Siman tarjoiluun löytyi jokin aika sitten kirpparilta sopuhintaan setti noita Kesoilin keräilylaseja kuohuviinille ja mikäs sen mukavampaa nyt päästä käyttämään niitä ensimmäistä kertaa.

Yllätyin kovasti tämän kimpun lumoavasta tuoksusta, kun hoksasin, että se on tuo kaunis palleroinen tuossa ylinnä kun niin kivalta tuoksuu. Se tuo mieleeni ihan tuomen ja syreenin ja saa niin herttaisesti fiilikset keväiseksi vaikka ulkona ei ihan siltä vieläkään tunnu. Onneksi sääennusteissa näkyy jo se kevätkin vihdoin, parin viikon päästä ei tarvinne enää sisätiloissa kyhjötellä vaan pääsee jo kunnolla pihahommien kimppuun.

Oikein hauskaa vappua sinne näyttöjen toiselle puolen täältä!

I didn't feel like decorating this house with balloons this year, so I got a bouquet of flowers instead. With a little store bought mead and some funnel cakes it really feels like vappu now. 

Savi-inspiraatioita

Täällä on ollut kädet aika saviset viime aikoina, kun iski pitkästä aikaa päälle oikein kunnollinen inspiraatio päästä kokeilemaan kaikenmoisia erilaisia muotoja ja kuvioita. Olinkin himmaillut jo aika monta kuukautta näitä vain tuolla mieleni perukoilla, mutta en sitten enää voinut vastustella joten pistin savipajan pystyyn ja aloin muovailemaan.

Se onkin nyt ollut niin ihanan vaivatonta, kun se nukkekoti muutti pois työhuoneeni kaapista ja sain sen savihommieni säilytyspaikaksi, eikä tarvinnut enää tehdä niin isoa rymsteerausta huoneeseen kun aiemmin savihommia tehdessä. Nyt ei tarvinnut, kun nostella alustat ja työkalut pöydälle ja alkaa hommiin.

On niin pitkään himottanut tehdä tuollaisia piparkakkureunaisia kippoja ja lautasia, että suorastaan hihkuin innosta noita muotoillessani. Aina kun sain edellisen mallin valmiiksi oli uusi idea jo pulpahtanut päähän ja saman tien kokeiluun. 

Valikoimistani on vähän uupunut sellaisia yksittäiskappaleita ja helppoja tuotteita, niin nyt olen keskittynyt tekemään vain sellaisia. On hauskoja kynttilänjalkoja, karkkikippoja, pikkukulhoja ja tarjoiluastioita jalalla ja ilman ja muutama lautasmalli, joita saattaa tulla enemmänkin jahka selviää ensin, että miten ne sitten valmiina sopivat muiden astioideni kanssa yhteen. Jos oikein hyvä säkä käy ja sattuvat mitoiltaan natsaamaan, niin niistä tulee varmasti hauska kombo.

Nyt nämä kaikki näissä kuvissa ovat vielä ihan raakasavea vasta. Edessä on vielä raakapoltto ja lasitus ennen kun niistä lopullisen ulkomuodon näkee, sillä värit puuttuvat näistä vielä kokonaan. Luvassa on valkoisen lisäksi ehkä muutama kepeä väriyllätyskin sillä lähti vähän mopo käsistä tässä eräänä päivänä lasiteostoksilla käydessäni.

Nämä viimeisen kuvan kipposet on hauskoja jo tehdessä, paljon nipistelyä ja tökkimistä saveen saa sen näyttämään joltain merenelävältä tai eksoottiselta kurpitsalta. Näistä on tulossa koristeita tai karkkikippoja riippuen siitä kummin päin näitä kulloinkin pöydällä haluaa pidellä. Lasituksesta tulee päältä tumma ja sisältä valkoinen, mikä tekee siitä vielä vähän eksoottisemman ja oikean näköisen.

Mutta mitään tarkkaa aikataulua näiden valmistumiseen myyntikuntoon minulla ei vielä ole antaa. Varmuudella jouluun mennessä, mutta todennäköisesti paljon aikaisemmin, muttei kuitenkaan ehkä ihan vielä rompetorille ehdi. Laitan väliaikatietoja tänne sitten kun jotain uskallan vähän varmemmaksi luvata.

Got an inspiration to make some pottery again. I madesome petal shaped plates and bowls as well as some candleholders and seacreature like bowls. These are all still raw and need to be bisquet and glazed before I can show you what I had in my mind while molding the clay.

Rompetorimaistiaisia

Kalseasta säästä huolimatta sain jo vähäsen siivoiltua kylmässä autotallissani ja keräiltyä sieltä kasaan tavaraa, jotka tuon myyntiin sitten kesäkuussa Parolan aseman rompetorille. Tänne onkin varastoitunut parissa rompetorittomassa vuodessa jo melkoinen läjä kaikkea kaikenlaista ihanaa, jota olen säästellyt ihan vaan sitä odotellessa, että pääsee taas sinne myymään. 

Tässä on vaan pieni osa maistiaisiksi kaikesta siitä, mitä täällä säilössä on pidetty, sillä vinteissä on vielä vaikka kuinka paljon kaikkea, jota olen sinne hillonnut, kun sisustus ja maku on muuttunut ja uutta olen hamstrannut tilalle. Luvassa on siis vielä postaus jos toinenkin jossa myyntiin tuotaviani esittelen.

Hinnoittelu on näissä vielä suurelta osin ihan vaiheessa, mutta sitten rompetorilla on kaikissa hinnat valmiina kyllä, sillä itse tykkään, että on niin paljon helpompi ostajille, kun ei tarvitse koko ajan kysellä mitä mikäkin maksaa. Ja hintatasohan on minulla aina hyvä ja reilu, sillä uskon vakaasti siihen, että hyvä kirppiskarma pysyy, kun ei ala itse liian ahneeksi. Toki joistain keräilyesineistä saatan haluta vähän enemmän, mutta muuten minulle on tärkeintä vaan päästä näistä kaikista eroon. Kannattaa siis tulla penkomaan myyntipöytääni tuolloin.

Nämä siis saatavilla Parolan aseman rompetorilla kesäkuun 11. klo 10-15. Etukäteen en näistä myy, enkä varaile, jotta nämä kaikki on silloin aamulla myyntipöydässäni varmasti.

Ainoa poikkeus on tuo kuvissa esineiden esillepanossa palveleva vanha hyllykkö, se ei (ehkä) tule mukaani rompetorille ja laitan siitä myynti-ilmoituksen tänne blogiin jahka saan sen sieltä esille kaivettua, putsattua ja kiinnitettyä siihen kuuuluvat ovet paikoilleen. Mutta siitä lisää sitten kun sen aika on, nyt alan miettiä hintoja noille tavaroille tuossa, että voin ne pakata valmiiksi rompetoria varten ja alkaa penkoa seuraavaa lastia kuvattavaksi.

Some of the stuff I'm going to sell at Parolan aseman rompetori this year.

Vintagetyylin hapsuvarjolöytö

En yleensä ole kovin altis mainoksille, mutta tuossa vajaa kuukausi takaperin alkoi telkkarissa pyöriä Rustan kesäkalustemainos, jossa näkyi tämä hauska hapsullinen pikkuvarjo ja ei mennyt montaa päivää siitä, kun olin jo käynyt sen itselleni sieltä ostamassa. 

Olin tämän tyyppisistä vähän jo männä vuosina haaveillut, mutta budjettiini sopivaa vaihtoehtoa ei ollut mistään tullut vastaan ja ulkomailta tilaaminen ei huvitellut pätkääkään, joten ilman piti olla, kunnes nyt sitten vihdoin tärppäsi. 

Mielestäni tässä varjossa on just sellaista kivaa viime vuosisadan alun rantakahvila-fiilistä, joka on viehättänyt silmiäni jo pidemmän aikaa. Tykkään myös siitä, että tämän saa toimimaan monessa muussakin tyylissä ja on esim. erittäin näppärä ottaa mukaan ensi kesän vaunureissuille myös. Tämon tosi kivan kokoinen ja keveä, ettei sitä tarvitse jättää säiden armoille lojumaan vaan sen saa näpsästi napattua turvaan sisälle, jos myrsky tai siitepölypilvi yllättää.

Nyt oli ihan pakko stailata se tuohon viileään huhtikuiseen pihaan, ihan vaan siksi, että pääsi vähän maistelemaan tuota fiilistä minkä se kesällä pihaani sitten tuo. Nyt ei malttaisi odottaa niitä lämpimiä kelejä, mutta vallan hyvä, että aikaa vielä on, sillä on ihan hirveästi vielä kaikenmoista tekemistä ennen kun pelkäksi rentoutumiseksi menee. 

Tässä vielä suora linkki tuohon varjoon Rustan sivuilla ja kerrankin ajoissa olen vinkkaamassa, sillä olen ruukannut saada palautetta siitä, jos hankin jotain kivaa itselleni ja sitten kun esittelen sitä täällä on se jo loppuunmyyty. Näitä näyttäisi vielä varastossa olevan viljalti, joten hyvissä ajoin kerkesin vinkkeineni tämän osalta.

I got this pretty fringed parasol about a month ago, cause I didn't want to miss out if they got sold out before the summer. I just fell in love to the vintage beach cafe vibe I instantly saw in it. I think it'll work perfectly in my little caravan too and is easy to carry around everywhere in my garden.

Keittiötä joka suunnasta

Tuli tänään tuossa tiskaillessa sellainen fiilis, että pitäiskö kuvata tämä keittiö ihan joka suunnasta ja tehdä sellainen postaus missä kaikki nurkat näkyy? Siinä kun sain tiskit valmiiksi niin ryhdyin heti tuumasta toimeen, kerrankin kun on tässä huoneessa sen verran siistiä, että kehtasi kameran kanssa pyörähtää kaikista kulmista eikä juurikaan tarvinnut nostella mitään pois tieltä, niin kun yleensä, kun sitä kaikenmoista tavaraa kertyy aina sinne eniten, missä tyhjää pöytätilaa on.

Nyt oli harvinaisen tyhjää pöydillä, kun olin juuri pari päivää sitten sortteeraillut tuolla jo vähän kaappeja sitä tulevaa rompetoria silmällä pitäen ja tasoilla on tehty tavaroiden lajittelua ja hinnoittelua sitä varten. Niitä mitä täältä kaapeista myyntiin lähtee kuvaan teille myöhemmin, jahka pääsen lajittelemaan vähän lisää tavaraa tuonne autotallin puolelle. Tulee herkullisempi kattaus kun on enemmän maistiaisia kuvissa. ;-)

Mutta palatakseni tähän keittiöön, niin nyt varmaan kuvista hyvin saa selvää minkälainen ja muotoinen tämä huone täällä on. En muista olenko koskaan mitään mittoja tästä maininnut, mutta huone on siis noin kolme metriä leveä ja neljä ja puoli pitkä. Ikkunat ovat tuossa toisessa päädyssä (itään ja etelään), ovi eteiseen skafferin vieressä ja hellan puoleisesta päädystä pääsee työhuoneeseeni. 

Tila on hyvin kompakti, ettei kovin suurta ruokapöytää mahdu, ellei halua tinkiä muista toiminnoista, mutta hyvin ollaan pärjätty. Näissä melko laajalla kulmalla ottamissani kuvissa huone näyttää juhlavan isolta ja tilavalta, mutta on oikeasti just niin pieni kun näissä ritamamiestaloissa yleensäkin, noiden vastakkaisten kaapistojen välissä on vain 185cm.

Itse tykkään pitää täällä keskilattiat hyvin vapaina ja kalusteet ovat alakerran huoneissa pitkälti seinien vierellä juurikin syystä, että näissä rintamamiestaloissa on kulku kaikista huoneista toiseen keskusmuurin ympäri ja se on minusta huisin hauska ominaisuus josta olemme halunneet pitää kiinni. Aina pääsee liikkumaan vapaasti (ja tarvittaessa nopeasti) kun mitään ei ole tuon väylän tukkeena ja pienissä huoneissa säilyy iso tilan tuntu, vaikka tavaraa olisi enemmänkin esillä.

Mutta nyt on tämä huone pyörähdetty ja päädyimme taas tähän eteiseen vievän oven äärelle jossa edelleen paikoillaan sitä kiinni pitelevä kylpytakin vyö, kerrankin kuvattuna myös tästä suunnasta.

Our kitchen from all the angels. Some of them with a wide angle lens so it feels a lot larger than it actually is. The room measures only 3x4,5 meters, so it is relatively compact, but with a good design  and cool old furniture it works perfectly and looks pretty like a candy.

Kevät tuli kasvihuoneen hyllyille

Lämpimien ilmojen innoittamana teki ihan hirveästi mieli stailata jonnekin pihalle jotain keväistä kukkivaa noilla porstuassa majailevilla kukkasilla. Joka paikassa oli vaan vielä just sen verran lunta, jäätä tai jotain muuta sohjoa, että sopivaa paikkaa ei tuntunut löytyvän, kunnes avasin kasvihuoneen ovet ja ta-daa! Siinähän se oli paikka leikkiä kaipaavalle.

Oli kyllä niin riemastuttavaa laitella noita tuohon hyllyille, kun aurinko lämmitti huoneen samaan aikaan aivan kesäisiin asteisiin. Narsissit levittivät lämmössä tuoksuaan niin että koko kasvihuone tuoksui kuin paraskin kukkakauppa ja fiilis oli hetken kyllä ihan jossain muualla kun huhtikuussa.

Saattaa olla, että auringonpaisteen innottamana tuonne on taas eksynyt pari kukkivaa lisää noiden porstuasta siirrettyjen kaveriksi. Mieli teki niin saada jo vähän kesäkukkaa, vaikka ihan vielä ei niiden aika olekaan,. Kasvihuoneessa ei kuitenkaan mene enää pakkaselle ja jos menisikin niin porstuassa pysyy lämmin nyt ja sinne pääsee aina suojaan aremmatkin yksilöt jos tarve vielä niin vaatii.

Mutta ihanaa, että on nyt tämä yksi nurkka kasvihuoneesta nättinä, vaikka muuten se onkin vielä vähän talven pölyissään ja täynnä kukkaruukkuja ja muita tarpeellisia pihan koristuksia. Onpahan kivaa tekemistä sitten seuraaviksikin päiviksi, kun näitä lämpimiä täällä etelässä on luvattu ihan viikonlopun alkuun asti, eikä tarvitse toimetonna vaan odotella lumien sulamista muualta pihasta. Ja sit kun en jaksa enää siivoilla voin vaan istuksia täällä ja nautiskella tästä tuoksuvasta huoneesta.

Wanted to make some spring with flowers and all somewhere in my garden, but it was still too snowy to do so in most parts of the yard. As I was scouting for a spot I opened my green houses doors and voilá! There it was, this green cabinet was perfect to stage a little spring with all it's goodies. And as it was really warm the daffodils spread their scent all over the little room and it felt so wonderful that I completely forgot the snow outside.

Remppamimmit

Vihdoin se on julkaistu, nimittäin tämä Remppamimmit kirja, jossa minäkin olen mukana kertomassa neuvoni ja vinkkini kuinka olla oikea remppamimmi ja opetella tekemään just sitä mitä haluaa, eikä vain tyytyä haaveilemaan siitä. 

Kirjassa on mukana 20 huikeaa remppamimmiä kertomassa esimerkeillään ja terveisillään kuinka remppaat, flippaat, stailaat, rakennat uutta tai kunnostat vanhaa aina suunnittelusta itse toteutukseen asti. Kirjasta löytyy ohjeita niin maalaamiseen, savirappaamiseen tapetointiin, lattian asennukseen, nikkarointiin, verhoiluun ja huonekalujen kunnostukseen, veistämiseen, talon rakennukseen, mökki- tai kotiremppaan sekä vanhan korjaamiseen ja siihen millaista remppamimmin elämä on. 

Mutta ennen kaikkea tämä kirja on tehty voimaannuttavaksi oppaaksi kaikille niille naisille, jotka luulevat etteivät osaisi, mutteivät vielä tiedä, että oikeasti he kyllä oppivat. Kirjasta saat vertaistukea remontin tai rakennusprojektin keskelle ja pääset kurkkimaan sekä ammattilaisten, että intohimostaan remppaavien mimmien ajatuksiin ja tarinoihin. Kirja opettaa myös työkaluista, tekniikoista ja remonttihommien teettämisestä sekä opastaa ja avittaa esimerkein ja kertomuksin erilaisten remppamimmien omiin kokemuksiin perustuen itsensä kannustamisen opettamista unohtamatta.

Minulle itselle on ollut aina tärkeää täällä blogissa myös esimerkillä kannustaa muita rohkeasti tekemään, siksi laittelenkin tänne niin paljon kuvia ja ohjeita omista rakentelu- sisustus- ja askarteluprojekteista. Ilokseni olenkin saanut huomata, että sillä on ollut vaikutusta; vuosien varrella on tullut monta monituista viestiä lukijoilta omista onnistumisista ja projekteista, kun ovat rohkaistuneet kokeilemaan ja tekemään esimerkkini innoittamana. Olin myös hurjan otettu päästessäni mukaan tähän kirjaan yhdeksi haastateltavaksi remppamimmiksi, jospa tämä kirja tavottaisi ne semmoisetkin jotka eivät tätä somemaailmaa niinkään seuraa ja yhä useampi löytäisi itsestään sen remppamimmin ja alkaisi rohkeasti vaan tekemään. 

Kirjan on kirjoittanut Henna-Kaisa Sivonen ja kuvannut Johanna Karttunen ja Henna-Kaisa Sivonen ja se löytyy jo useimpien kirjakauppojen valikoimista. Jos olet aina haaveillut remppa- ja rakenteluhommista, muttet naisena ole ikinä uskaltautunut itse kokeilemaan, niin tämä kirja on tehty juuri sinua varten.

Vanhaan rautasänkyyn pohja ja patja

Unohdin talvella kertoa miten fiksasin vanhan ja pohjastaan taipuneen rautasängyn rungon toimimaan nykyajan patjojen kanssa yläkerran pikkumakkarissa, joten kerron sen nyt, jos siellä vaikka joku on tuskaillut saman ongelman kanssa.

Yleinen probleema näissä vanhoissahan on se, että ne ovat mitoiltaan ihan vääriä nykyajan patjojen standardeihin. Yleisimmin vanhat rautasängyt, varsinkin tällaiset päästään venytettävät mallit, ovat pituudeltaan maksimissaan vain 190cm ja leveydet hyvin epämääräisiä kuten 70 - 75 - 95 - 110 tai 115cm. Hankala siis löytää tarpeeksi sopivaa patjaa valmiina ja sitten on vielä se sängyn muhkurainen pohja.

Monesti ihmiset ruukaavatkin käyttää näistä vanhoista kaunokaisista vain nuo päädyt ja nakkaavat vanhat pohjakehikot pois, mutta miksi tehdä niin, kun kaiken voi säilyttää ja pääsee ihailemaan sänkyä noine kauniine keskijalkoineen käytössä. 

Tämäkin sänky pohjapalat kauimpana päällekkäin jäisi pituudeltaan vain siihen 190:neen senttiin, mutta...

Pohjapalat voi liittää toisiinsa myös näin, ihan vain päädyn uloimmat osat päällekkäin ja nippusiteillä tiukasti kiinni, niin etteivät ne hievahdakaan tuosta erilleen. Kantokyky ei juuri kärsi, kun jos ne olisivat päällekkäin pidemmältä matkalta, mutta sängyn pituus kasvaa huimat 8 senttimetriä, jolloin se on 198:llä sentillään just tarpeeksi pitkä nykyajan patjamitoille, se ei nimittäin ole kahdesta sentistä kiinni, että tuohon kaksimetrinen patja mahtuu.

Ja sitten se pohjan muhkuraisuus, se taltutetaan sälepohjalla joka asennellaan koko vanhan rautapohjan päälle seuraavasti:

Hankitaan ensin tarpeeksi leveä sälepohja josta irrotellaan ne säleet niistä nyöreistään. (Myös tavallinen lauta käy, mutta valmiit sälepohjat ovat yleensä paljon halvempia, kun puutavara yksinään.) Ne sahataan irrotuksen jälkeen täsmälleen sängyn pohjan levyisiksi. 

Sitten hankitaan pari peitelistaa tai muuta ohuehkoa lautaa. Ne sahataan sängyn pohjan pituisiksi ja maalataan saman väriseksi kun muu runko.

Sitten säleet asetellaan pohjakehikon päälle VÄISTELLEN siinä olevia saumoja ja niittejä niin, että säleet asettuvat tasaisesti rungon reunojen päälle kauttaaltaan. Säleiden välistyksistä ei tarvitse niin suuresti välittää, johonkin tulee isompia rakoja kun toisiin kohtiin, mutta ne hoitavat hommansa siellä kyllä vaikka välit jäävätkin vähän epämääräisiksi.

Sitten säleet ruuvataan listoihin päistään kiinni, niin, että osa listasta menee tuohon alas rungon päälle ja osa jää ylös pitämään patjaa paikoillaan. (Jos tykkää ettei patja saa yhtään tuosta livahtaa niin sitten käytetään leveämpää listaa jotta sitä riittää hyvin tuohon yläpuolellekin.

Kun listat on ruuvattu säleisiin molemmin puolin pysyy säleophja paikoillaan kun valettu eikä ole pelkoa siitä, että se lähtisi tuosta itsekseen kävelemään levottoman nukkujan alta. Se on myös ihanan helppo nostaa siitä pois, jos joskus tarvitsee sänkyä purkaa tai siirtää.

Ja sitten se patja. Nyt kun sängyn pituus on nykyajan normien mukainen voi sänkyyn hankkia oikein hyvän patjan esim. paksun lateksi- tai vaahtomuovipatjan, jonka sitten vaan leikkaa terävällä mattoveitsellä kapeammaksi, jos just sopivaa leveyttä ei valmiina löydy. 

Tähän sänkyyn löysin käytettynä Ikean 20cm paksun Morgedal-patjan, jonka kavensin terävällä mattoveitsellä 115cm levyiseksi. (Heitin sen irrotettavan patjansuojuksen pois ja tilalla on ihan vaan tavallinen patjansuojukseksi tarkoitettu kuminauhalakana sen sijasta. Petareiden kanssa sillä ei ole väliä minkälainen suojus alla olevassa patjassa on.)

Sopiva patja tekee nyt sängystä sekä esteettisesti kauniin, että on ergonomisesti jämäkkä nukkujalle. Sen päällä petarit saavat sängyn tuntumaan unelmaisen ihanalta ja siinä lepää rauhaisasti parhainkin prinsessa eikä varmasti heräisi herneeseen patjojen alla. 

Ja eikös ole kaunis kun vanha sänky on kokonaan näkyvissä jalkoineen kaikkineen, patjat on sopivat eikä tarvitse piilotella viritelmiä sängyn alla? Minusta parasta on ehdottomasti se, että näin saa tämä vanha sänky olla ihan rehellisesti edelleen se sama vanha rautasänky mikä se on aina ollutkin.

This is how I made old iron bedframe work with modern foam mattress. I stretched the base to go as far as possible and secured it together with cable ties. I made a custom fit slatted frame to go over the old bent iron base and cut a thick foam mattress to fit perfectly on top. Now the bed is as comfortable as a new bed but is still old with all the character intact.