Vappudonitsit

En ole koskaan uskaltanut tehdä itse vappumunkkeja, tai ylipäätään mitään kuumassa öljyssä friteerattua ruokaa, koska ihan vähän pelottelee se kuuma öljy ja mahdollisuus siihen että se palamaan syttyy (vanha hella jne). Olenkin yleensä onnekkaana saanut aina jostain vappuna jonkun itsetekemiä munkkeja, mutta tänä vuonna piti sattuneesta syystä keksiä tilalle jotain muuta ja törmäsinkin netissä melko helpolta vaikuttavaan donitsiohjeeseen jonka päätin laittaa heti kokeiluun.

Mittailin ainekset ja sekoittelin taikinan valmiiksi niin kuin ohjeessa neuvottiin ja mietin samalla kuinka helposti tämä sujuukaan ja unohdin tyystin jännittää sitä ensikertalaisen jännitystä kun jotain reseptiä ensimmäistä kertaa kokeilee. Pistin taikinan rempseästi muovipussiin josta pursottelin sen näppäränä omille paikoilleen vuokaan...

Kunnes tajusin, että pistin liian paljon ja yksi monttu jäi täyttämättä. No, huitaisin vaan kädellä ilmaan, että mitäpä tuosta ja iskin vuoan uuniin ajatellen, että mikä tässä nyt voi pieleen muka  mennä...

Kunnes sitten otin vuoan uunista ja totesin tehneeni sittenkin vain pari donitsia ja lopuista tuli munkkeja! :-D

Mutta sehän on vain ulkonäköseikka totesin ja uitin leivonnaiset voisulassa, kierittelin sokerissa ja pistin tarjolle (rumimmat alimmaisiksi) ja hyvät tuli. 

Ja makuhan näissä oli vallan oivallinen, että varmasti teen toistekin ja ehkä ensi kerralla onnistun taikinan vähän sopivammin vuokaan annostelemaan ja saan kaikista yhtä nättejä. Hupenivat kotitekoisen simani kanssa varsin nopeaan tahtiin kuvan ottamisen jälkeen.

Oikein hauskaa vappua toivotellen!

I made some doughnuts that didn't come out like I planned, but tasted so good it doesn't matter. 

Onnenkantamoinen

Tämä tässä on erittäin ruma ovi, jonka onnekkaasti löysin eräästä purkutalosta, jossa sain viime hetkellä vierailla vanhaan talooni varaosia etsimässä, ennen kun purkuvehkeet vetivät sen sileäksi. Olin alunperin vain vähän listoja ja sen sellaista vailla, mutta lähdinkin talolta kaksi ovea ja paljon muuta pikkutilpehööriä takakontissani, (toki ne listatkin sieltä löytyivät.)

Tämä on siis toinen niistä ovista. Se toinen on erittäin kauniissa kunnossa oleva nelipeilinen puuovi, ihan samanlainen kun talomme muutkin ovet ja jännittävästi myös täsmälleen saman kokoinenkin. Tämä toinen taas näyttää vähän epäilyttävältä tässä asussaan, mutta tiedättekös mitä? Tuon ruman lastulevyn alla on jotain ihan super-mahtavaa!

Katsokaas kun ne lastulevyt siitä riipii edestä pois, on siellä alla TÄSMÄLLEEN meidän talon peilityksellä oleva puuovi, jossa ihana iso ikkuna. Harmi vaan, että lasi olikin tuollai lyhennetty aukkoon, mutta se on pieni vaiva hankkia siihen tilalle sopiva. 

Olen uneksinut tällaisesta ovesta jo tovin , mutta näitä just sopivia on vähän hankala löytää, kun tuntuu olevan tämä peilimalli just se kaikista halutuin ja yleisimmin käytetty. Meidän vuonna -46 rakennetussa rintamamiestalossa kahta lukuunottamatta ovat kaikki väli- ja komeronovet juuri tätä mallia ja olenkin halunnut tästä tyylistä pitää kiinni ja siksi metsästellyt näitä korvaamaan ne myöhemmin asennetut väärän malliset ja nyt löytyi bonuksena vielä tällainen hieno ikkunallinen malli.

 Ja nyt on siis kaksi ovea joista valita, että kumman laittaa mihinkin. Tälle ovelle olin jo mielessäni suunnitellut paikkaa, mutta aukeamissuunta olisi tässä siihen väärä, joten pitää vielä pohtia vaihtaisinko tämän sittenkin vaikka olohuoneen oveksi, mutta ans kattoo ny, on hyvä tuumata kunnolla ensin ennen kun toimeen ryhtyy. Sen aikaa tämä säilyy oikein hyvin karmissaan varastossa.

Salvaged this and another old door from a house bout to be demolished. Perfectly the same profile the other doors in this house, just needed to peel off the off putting chipboard that had been put to it probably to make it more insulated. I was in a need for a couple of doors to replace some newer and not matching ones, so I feel very lucky to have them now.

Pieni sovitus

Niinhän se oli pakko tässä eräänä aurinkoisena päivänä vähän sovitella noita yrttejä tuonne kasvihuoneen hyllykköön. Ihan vaan että näkisi miten ne sinne sitten kesän saavuttua istuisivat. Ja nehän todella istuivat nätisti, jopa niin nätisti, että otti vähän päähän kerätä ne kaikki sieltä vielä pois ja takaisin keittiön pöydälle lämmittelemään. 

Toista talvea portaikossamme viettänyt laakeripuukin pääsi visiitille ulkoilmaan ja se sopikin nyt tosi nätisti kuvausrekvisiitaksi hyllyn eteen. Alussa olin ihmeissäni siitä miten olen onnistunut tuon hengissä näin pitkään pitämään, mutta se on osoittautunut oikein sitkeäksi kaveriksi ja niin hitaaksi kasvultaan sekä ylipäänsä reagoinniltaan, että se onkin ollut se kaikista helpoin talvetettava. Sille on riittänyt reilun viidentoista asteen lämmön lisäksi yksi kasvilamppu päänsä päällä sekä kevyt kastelu aina silloin tällöin kun olen muistanut. 

Alun perin en tätä hyllykköä tähän tilaan olisi halunnut jättää, mutta se näyttää siellä nyt niin kivalta, että kyllä se taitaa tämän kesän saada siellä viettää. Sen liukuovet ovat irrallaan ja säilössä ja se saa olla tällai vapaana hyllyt avoinna nyt tämän suven. Syksyllä pistän sen sitten kaupattavaksi, jollen sitä ennen taas jotain uutta käyttöä sille keksi.

Mutta nyt pitää keksiä joku loitsu tämän kevään jouduttamiseksi, muistelin että viime vuonna tähän aikaan oltiin jo reilusti hiirenkorvilla ja nyt se vaan pohjoistuuli puhaltelee. Tämmöinen peli ei kuulkaas nyt vetele sitten yhtään, haluan ne lämpöiset päivät takaisin nythetinyt!

I tried out how the cabinet in the greenroom  looks with herbs on it. It's still way too cold to leave them there so it felt terrible to take them all down and put back on the kitchen table inside. The spring is a little late this year and it's making me feel very impatient right now.

Kesäkeittiön kaunistus

Näinä aikoina kun kirppikset ovat kiinni, niin luulisi ettei kirppislöytöjä voisi tehdä, mutta niinpä vain tein sellaisen siltikin. Lempikirppikseni Hämeenlinnassa, Suomen kasarmin aarteet on nimittäin keksinyt oivan tavan kaupata kirppisaarteita pitämättä myymäläänsä auki; he listaavat myyntiartikkeleitaan Facebook-sivulleen, josta ne voi varata ja käydä sitten erikseen sovittuna aikana paikan päällä maksamassa ja noukkimassa mukaansa. 

Eräänä iltana sitten tulikin Facebook-seinälläni vastaan heidän viimeisin kuvakavalkadi, josta bongasin tämän aivan älyttömän söpön vanhan ja täysin toimivan sähköhellan. Sydämeni heitti voltin siltä istumalta, sillä tällaisen olin salaa toivonutkin joskus löytäväni asuntovaununi kesäkeittiöön. Varasin sen tietty samoin tein ja kävin noutamassa muutamaa päivää myöhemmin. Ja nyt se istuu täällä omassa keittiössäni, jotta voin vain ihailla sitä ja silitellä sen ihania pyöreitä muotoja.

Asuntovaununi on vielä puoliksi talviteloillaan, mutta heti kun ilmat sen sallivat otan sen tallin kupeesta esille ja laitan pienen kesämökin taas pihallemme esille. Ehkäpä kokkaan siellä sitten jonkun pienen ateriankin, ihan vaan siitä ilosta kun niin nätti hella semmoiseen nyt on.

Found this pretty vintage stove from an online fleamarket and couldn't believe my luck. I've been secretly dreaming finding one of these for my cute little caravans kitchen. It's all in good shape an in fully functioning order, so as soon as I get my caravan on it's summer place (on our yard) I get to test this out and cook a picnic there.

Kasvihuoneen kevätsiivo

Kasvihuoneen kevätsiivous on edennyt viikonloppuna mallikkaasti ja kaikki tavaratkin on saatu jo sortteerattua paikoilleen. Tänä vuonna teemana on pärjätä sillä mitä on, eikä mitään uusia asioita ole tuonne näissä olosuhteissa hankittu. Kasvit on tietenkin asia erikseen, niitä kun ei ihmeellisesti omista nurkista löydy, paitsi ne mitkä jo odottavat siellä keittiön pöydällä.

Kalusteet asettuivat tuonne kuin itsekseen ja olenkin nyt varsin innoissani siitä, miten kivalta tuolla tulee näyttämään sitten kun sinne kaikki vihreät asiat muuttavat kesäksi asumaan. Ikkunoiden edustat tietenkin täyttyvät kaikella suurella ja tuuhealla, mutta tähän hyllyynkin voin nyt pieniä kasveja laittaa, kun valo uusien kattopaneleiden myötä ulottuu tänne kasvihuoneen takaosaankin taas.

Mieli tekisi jo vähän sovitella vihreitä tuohon hyllylle ja ehkäpä pääsenkin sitä kokeilemaan tässä jo lähipäivinä, että miten ne sinne istuisivat. Nyt sain tyytyä vielä vain tuohon yhteen murattiin, jonka löysin myös onnekkaasti elävänä talven jäljiltä omalta pihalta.

Toisellakin seinälläkin kalusteet asettuivat mallikkaasti vierekkäin. Vanha romanttisen ruostunut sairaalan yöpöytä ja viehkeä vihreä paneelikaappi sopivat huoneen tyyliin ja teemaan todella kivasti. Palvelevat myös erittäin hyvin pienempien kasviruukkujen telineinä ja kaikenmoisen kivan laskutilana ja esilläpitopaikkana.  Erityisesti tykkään myös tuosta tilavasta lokosesta tikkaille, mikä sopivasti tuonne nurkkaan jäi, näyttävät siinä niin söpöltä ja ovat lisäksi näppärät ottaa esille kun tarvis sitä vaatii.

Vähän tuli myös tunne, että uusien valokatteiden alle pitäisi jokin koristeellinen asia saada roikkumaan ja koskapa kiskaisin huoneesta vanhat sirkusvalot hittoon voisi tällainen rysäpallo olla ehkä kiva valontuoja lämpimiin kesäöihin. Sitä varten pitäisi vaan käydä hankkimassa vähän pidempi valojohto, jota nyt arvon täällä, että uskaltaisinkohan vielä niille kaupoille mennä. On kuuleman mukaan nyt melkoiset ruuhkat liikkeellä rautakaupoissa kun ihmiset ovat heränneet talviuniltaan ja haluaisin itse nyt ohjeita noudattaa ja pysyä poissa muiden läheltä. Ehkäpä odottelen siis vielä tämän valon kanssa, koska ihan kivahan se on vaan noinkin tuo pallero tuossa.

Ulkopuolella jo nopeimmat ovat alkaneet täällä vähän viheriöidä. Taikinamarjat ovat jo pienellä lehdellä ja pian myös koko muu piha herää kosteilta talviuniltaan ja peittää kaiken (toivon mukaan) runsaalla vehreydellä.  Mutta parasta just nyt ehkä se, että huomenna lämpenee ja voin mennä vaikka koko päiväksi tuonne istuksimaan ja nauttimaan kauniista kevätsäästä ja omasta siivotusta kasvihuoneesta.

So the greenhouse is now cleaned and sorted and styled for the summer to come. Only thing that's still missing is the plants, but they'll come as soon as it gets warm enough in the nighttime, since this room has no insulation and still gets very cold. 

DIY puoliponcho

En minä yleensä enää tähän aikaan vuodesta neulepuikkoja kilkuttele, mutta nyt iski reilu viikko sitten niin kova poncho-inspiraatio, että oli ihan pakko päästä kokeilemaan onnistuisiko se omasta päästä ja kuten kuvista näkyy, taisihan tuo onnistua.

Näin yhdessä tv-ohjelmassa (antiikkikaksintaistelu muistaakseni) eräällä naisella tosi kivan näköisen lyhythihaisen puoliponchon ja sitä tuijotellessa alkoi tehdä vähän vastaavaa mieli. Netin runsaista neuleohjeista ei tarpeeksi helppoa ohjetta minulle löytynyt, niin päätin sitten kokeilla ilman. Mietin mallin itselle sopivaksi ja  mahdollisimman helpoksi ja aloin neuloa. Eikä tuossa nyt loppujen lopuksi kauaa nokka tuhissut tv.n äärellä neuloessa kun tuli jo valmista.

Tässä on siis helmineuletta etu- ja takakappaleet ja suoraa neuletta hihat. Tein tuon kolmion mallisen helman ihan vaan lisäämällä joka kerroksella ekaksi ja vikaksi yhdet silmukat lisää, kunnes leveys ja korkeus oli sopiva. Sitten vaan suoraan ylös kunnes oli kaula-aukon aika. Kaularesorin neuloin irtonaisena ja ompelin kiinni saadakseni vähän nätimmän lopputuloksen, kun jos olisin poiminut silmukat ja neulonut resorin paikoilleen. Löysä käsialani ei näytä nätiltä silleen, joten hyvä tuli kun fuskasin. Hihat neuloin putkena ja ompelin kiinni viimeiseksi ja sitten asensn helmaan hapsut. 

Ainoa asia mikä nyt häiritsee silmiäni on tuo langan väri. Ostaessa se näytti kaupassa (ja nettikaupassa) ihan kivalta  vaaleanruskeahkolta (Novita 7-veljestä 060 hiekka), mutta täällä kotona se näyttikin sitten ihan vaan harmaalta ja joskus jopa vähän lilertävältä harmaalta ja näissä kuvissa varmaan kaikelta edellä mainitulta. Nyt pohdinkin vakavasti, että tekisinkö vielä toisen samanmoisen jostain vähän selvemmin ruskeasta langasta, sillä harmaa ei viehätä itseäni värinä sitten yhtään, vaan esim. pellavanruskea olisi i-h-a-n-a, mutta ans kattoo nyt ensin totunko sittenkin tuohon epäväriin ensin.

Made this knitted sweater with no instructions, but from my own head. It turned out very lovely, except for the color. It looks too grey or even purple for my liking and I'm thinking if I should make another from a more brownish yarn. 

Onni on

Onni on pienestä kiinni sanotaan ja ainakin minulla se on juurikin niin. Ei ne isoja asioita tarvitse täällä kotioloissa olla, joista tulee lämmin ja karvainen olo sydämeen. Tämän päivän (tai oikeammin eilisen) onnelliseksi tekevät asiat ovat:

Kasvihuone pihalla, vaikkakin räntäkuuron kuorruttama, on sitä kiva ikkunan takaa lämpimästä katsella ja suunnitella mitä kaikkea kivaa siellä ihan pian pääsee taas laittelemaan.

Uusi neuletyö, resepti omasta päästä ja ihan pian valmis. Kivaa kokeilla itselleen jotain uutta, kuten maailman helponta helmineuletta. Hauskaa myös, kun tuntee itsensä ja oman käsialansa niin hyvin, että tietää silmukoiden poimimisen kaula-aukosta tekevän lopputuloksesta niin pirun epätasaisen ja reikäisen (maailman löysin käsiala), että kaularesorin irtonaisena neulominen on ihan itsestään selvä valinta. 

Herkuttelu. Voisin oikeastaan elää pelkällä sokerilla ja vehnäjauhoilla, mutta kun niin ei ole kannattavaa tehdä pitää herkkuhetket vietellä erikseen. Mustikkaviinerit paikallisesta leipomosta saavat paatuneimmankin mörököllin pehmenemään sisältään ja kaloripitoisen herkkutuokion jälkeen jaksaa taas hyvin jatkaa touhujaan.

Ja tietty koissut! Niitä ei oikeastaan ikinä mitkään huolet paina (ellei lukuun oteta heidän sisäisen kellonsa mukaisista ruoka-ajoista lipsumista) Missä ne ikinä tuhisevatkaan päivä- tai muilla unillansa, on niitä välillä kiva käydä vähän nuuskuttelemassa (häiritsemässä) ja silittelemässä ja erityisesti mallia ottamassa siitä miten kaikkeen ylimääräiseen stressiin kannattaa suhtautua: tekee vaan sitä mistä itse eniten just sillä hetkellä tykkää.

Just a list of things that makes me happy right now. 1. The greenhouse, even if cold outside I still can plan the things I'm gonna do there. 2. A new knitting in progress. 3. Some danish. Need i say more? 4. Of course the dogs, who doesn't get happy when sniffing the paws of a sleeping dog?

Asioiden edellä

Se on taas se aika vuodesta, jolloin otan ja menen vähän asioiden edelle, kun alan himoita niin palavasti puutarhaani vihreää. Yleensä se alkaa kevätmessuista, mutta kun ne tänä vuonna olosuhteiden vuoksi oli peruttu sain sinniteltyä reilun viikon pidemmälle kun aiempina vuosina, ennen kun ratkesin ostoksille. Kaikki alkoi ruokakaupan vihannesosastolta löytämistäni rosmariinin- ja timjamintaimista, en vain voinut enää vastustaa vaan ostelin niitä mukaan muutamat ja siitä se sitten taas lähti. Nyt on sitten keittiön pöydällä yrttiä enemmänkin ja multaa sen kaiken istuttamiseen.

Aloitan kuitenkin varovasti enkä pistä nyt kun "ihan vähän" vaan muutamaan ruukkuun, että pääsen hieman viherhommien makuun ja saan tätä puutarhapainetta tasattua pääni sisällä. Käväisin aamun räntäsateessa  pikaisesti multakaupoilla ja samalla ostin ihan pienet potit oreganoa ja suklaaminttua ruokakaupan yrttien kaveriksi. Nämä ovat yleensä olleet niin helppohoitoisia, että uskoisin niiden selvävän vallan hyvin ruukuissaan keittiössäni, kunnes ilmat sen verran antavat myöten että kasvihuoneeseen saan ne laittaa.

Samalla löysin vähän istutusruukkuja jos sitä muutaman siemenenkin tulille laittaisi. Oli muuten uskomattoman vaikea löytää nämä, sillä nyt on ihmisillä ilmeisesti ihan hirveä istutusbuumi menossa. Onneksi kuitenkin oli vielä muutama jäljellä, ettei minun tarvinnut enempiä tuolla niiden perässä näinä aikoina juoksennella. Nyt malttaa taas olla kotosalla, kun saa tunkea sormet multaan ja tuoksutella uusien yrttien kera alkavaa kevättä. Toivotaan vaan että ne ilmatkin vihdoin alkaisivat vähän enemmän sitä kevättä taas näyttää.

It's spring! At least in my kitchen... I just had to get myself a couple of herbs to plant in pots. It's been raining cats and dogs for a couple of days now and I need myself a little spring here.

Leluille koppa

Olen tässä kaikessa hässäkässä unohtanut tyystin esitellä teille ostoksen, jonka tein jo reilut neljä viikkoa sitten. Olin nimittäin mietsikellyt jo pitkään, että minkälaisen lelukorin hankkisin tuohon vitriinikaapiston ja laatikoston väliin jäävään tyhjään tilaan, kunnes sitten löysin hyvän yksilön.

Kirppikset ja muut huusivat tyhjyyttään kaikenmoisten rottinkikorien osalta eikä minua suuremmin huvittanut lähteä muotivirtausten mukaan hankkimaan tuohon sellaista pyöreän mallista, vaan päädyin sitten vähän klassisempaan ja ehkäpä aikaa paremmin kestävään malliin, vaikka ihan uusi sekin on.

Tämä korkea kannellinen sadonkorjuukori löytyi erään nettikaupan alelaarista. Se oli kaiken lisäksi viimeinen kappale, enkä ole moisia nyt missään muualla edes nähnyt. Se oli siis ostettava heti, koska jos olisin jäänyt sitä liiaksi miettimään en olisi ehkä uutta vastaavaa tästä maasta hevin löytänyt. 

Kun se sitten postin tuomana tänne saapui, tiesin heti että tein hyvät kaupat. Se sopii tänne niin hyvin nyt ja varmasti vielä muutamankin vuoden päästä. 

Se on aivan loistavan kokoinen pikkuvieraiden viihdykkeiden säilyttämiseen ja kannen ansiosta ihan supernätti. Sopii todella hyvin sekä sisustukseen, että tuohon kalusteiden väliseen lokoseen.

Tykkään tuosta sen olomuodosta ja väristä tosi paljon ja jos ja kun ei tässä enää ole lelukopalle käyttöä tiedän varmaksi, että tämä kori löytää monta muutakin paikkaa tässä taloudessa esillä olla.

Needed to find a basket to hold the toys of our little guests that often visit (but not now of course). A couple of weeks ago I came accross this cool Meraki basket with lid, and got it right away. It fits the nook between the furniture perfectly and also looks super pretty in there. A very good find, If I may say.

Kasvihuone heräilee kevääseen

Kasvihuoneen ikkunat on pesty ja sisätiloissa tehty jo pientä inventaariota siitä, mitkä tavaroista sinne jäävät. Edelleen se on kuitenkin aivan täynnä, koska osaa tavaroista ei juuri nyt muualle saa. Siitä syystä myöskään perusteellista siivousta ei tuossa tilassa ole iha vielä päästy tekemään, mutta se ei ole vielä suuremmin haitannut, kun ilmatkin taas vähän viilenivät. kerkiäähän tässä vielä ennen kun se kesä tulee.

Siirsin sinne kuitenkin jo porstuassa - ekaa kertaa ikinä - talvettamani oliivipuun. Kiitos sateisen ja leudon talven tämä talvehti lämmittämättömässä porstuassa aivan kiitettävästi ja pääsi nyt nauttimaan vähän valoisammista oloista kasvihuoneen paraatipaikalle. Siitä se muuttaa sitten pihan puolella jahka kovimmat yöpakkaset ovat takanapäin. 

Löysin pihalta myös kivaasti uutta kasvustoa puskevan laventelin, joka ilmeisesti on myös selvinnyt talvesta styroks-ruukussaan. Sekin pääsi kasvihuoneeseen lämmittelemään ja katsotaan josko siitä vielä oikea kasvi tässä tulisi. 

Ekaa kertaa sain myös elämässäni pelargonian selviämään talven yli. Tämäkin yksilö talvehti porstuassa oliivipuun kanssa ja oli ihan yhtä huolettomalla hoidolla kun sekin, eli pai kertaa taisin koko talven aikana sille vettä tilkan muistaessani suoda. Nyt sekin alkoi työntää uutta lehteä siellä porstuan ikkunalla, jotan siirsin sen tänne valoisampiin oloihin tämänkin.

Tämä veikeä vanha vihreä kaappi oli viime joulukuun löytö Facebookin purkutavarakirppikseltä. Siitä tulee oivallinen kesäkaluste tähän kasvihuoneeseen jossa voin pitää nätisti säilössä kaikkea rumaa, kuten grillihiiliä ja sen sellaisia. Se paistattelee nyt päivää tuossa keskellä lattia sillä se oli ostettaessakin ihan märkä ja turvonnut, niin ettei ovi mennyt edes kiinni. Tuossa auringonpaisteessa se on muutamassa päivässä kuivahtanut jo niin hyvin, että ovi menee kivutta kiinni ja kaappi alkaa tuntua kevyemmältä.

Taustalla olevan valkoisen vitriinihyllykön tahtoisin ehkä myydä pois. Se palveli meitä hyvin sekä eteisessä naulakkona, että olkkarissa varsinaisessa virassaan vitriininä, mutta nyt tuntuu, ettei sille enää paikkaa täältä löydy. Olkoot nyt kuitenkin siihen asti tuossa, kunnes päätän mitä sen kanssa teen, mutta jos siellä joku tuntee poltetta tuon vitriinin itselleen ostaa, niin tarjouksia kuunnellaan kyllä.

Tästä on kyllä tänä kesänä tulossa taas niin viehkeä huone, ettei tosikaan. Mielessä on jo vaikka mitä suunnitelmia laittaa kaikki taas niin nätiksi kun vaan olla ja voi. Ja ehdottomasti täällä taas viljellään kaikenmoista kivaa, kuten tomaatteja ja ihanan tuoksuisia yrttejä. En malttaisi oikein odottaa sitä hetkeä kun tuolla kaikki jo on paikoillaan, sinne on niin ihana hiippailla kesäiltaisin nuuskimaan ja fiilistelemään, kun kaikki tuoksut ovat voimakkaimmillaan. Mutta annetaan sen nyt heräillä tuossa rauhassa ensin, niin kun tuossa jo sanoin, niin aikaahan tässä vielä on.

I washed the windows in the greenhouse and made  a little inventory of the things inside. Not all of them are staying there, some of them I'll sell and some I'll store elsewhere, but the things here in front are staying, those will be my summer theme here this year. A mixed collection of vintage stuff and colors, it just can't go wrong here.

Kasvihuoneen kattoprojekti

Eräänä aurinkoisena sunnuntaina erään rintamamiestalon pihalla alkoi pieni kasvihuoneen hienosäätö valoisammaksi. 

Kun rakensimme tämän kuusi vuotta sitten, oli pihamme vielä varsin avoin ja aurinkoisella säällä paahteinen. Teimme silloin katosta kiinteän peltikaton ajatuksella, että se suojaa enemmän kaikista armottomimmalta auringonpaisteelta ja etuosan ikkunoista tuleva valo riitti vallan hyvin kasvatella tuolla tomaatteja ja sen sellaista.

Tässä vuosien vieriessä on kuitenkin pihallamme kasvit kasvaneet paikoin jopa kolme metriä ylemmäksi ja tuoneet mukanaan jo sen verran varjoa, ettei kasvihuoneessa enää ole kovin valoisaa vaikka aurinko kuinka paistaisi. No, alun perinkin meillä oli ajatus laittaa tämän kesähuoneen etuosan kattoon jossain vaiheessa valokatteet ja nyt päätin, että tänä keväänä se vihdoin tapahtuu.

Olin tilannut sopivat valokatteet jo hyvissä ajoin ja ne tuotiin näppärästi pihaamme kotiinkuljetuksella. Vaihtoehdoista valitsin vähän hinnakkaammat levyt syystä, että niiden aaltoprofiili istuisi tuon peltikatteen kanssa yksiin, eikä tarvitsisi alkaa saumakohdan kanssa liikaa askartelemaan. Levyt ovat myös UV-suojalla, joten ei tarvitse sitten olla huolissaan auringon kalusteita haalistavasta vaikutuksesta tuon katon osalta. Lisäksi näissä oli sen verran mittavaihtoehtoja että sieltä löytyi sopiva koko, jolloin yhdestä levystä sai keskeltä katkaisemalla kaksi sopivaa palasta, joilla tuo etuosa pistettäisiin uusiksi. 

Siitä vaan aaltopellit etuosasta kattoa irti ja uudet valokatteet niiden tilalle. Projekti ei levyjen katkaisemista lukuunottamatta ollut kovin vaativa, uudet valokatteet jäivät vain siitä syystä himpun pidemmiksi sivuilta kun olemassaolevat aaltopellitykset, mutta siitä emme ajatelleet nyt ottaa sen kummempaa stressiä, antaa olla noin jos vaikka joskus halutaan laittaa koko katto katteelle myöhemmin. Ja sitä paitsi, olisiko joku edes moisen huomannut jos en olisi siitä tässä sanonut?

Muutaman tovin askartelun jälkeen oli katon etuosa vaihtunut pimeästä valoisaksi ja kasvihuoneen sisällä tunnelma muuttunut tyystin toiseksi. Seuraavaksi siellä olisi tarkoitus pitää kunnollinen kevätsiivous ja kalustella se kesää varten paraatikuntoon. Nyt se on pimeän talven jäljiltä aivan täynnä varastoituja huonekaluja ja muuta roinaa, jotka on vain tuupattu tuonne sitä mukaa kun on eteen tullut. Ikkunatkin kaipaavat kipeästi pesuvettä ja koko höskä on niin pölyinen kun vaan tällainen lasimaja voi talven jäljiltä olla. Ehkäpä sen siivousurakan jälkeen voisin kuvata teille kasvihuonetta ihan oikealla kameralla ja nätimmin. Nyt saitte tyytyä vain näihin nopeisiin kännykkäräpsyihin mitä työn lomassa kerkesin napsia.

So everything in our yard has grown so high in the last six years that we decided to open up the roof of our greenhouse to get more light in it. 

The next project is to clean it up and make it pretty after it has served as a messy storage for the last six or eight months.