Tömpsis

No enhän minä sitten malttanut enää odotella sen sokkelin kanssa vaan läksin eilen iltasella vielä paikalliseen (rautakauppaan) ostoksille ja yötä vasten oli jo emmeet kaapin alla paikoillaan. Maalinkin sain sutaistua pintaan kertaalleen ja ai että kun tuli hyvä.

Aiemmin aika raskaalta näyttänyt yläkaapisto muuttui paljon keveämmäksi ja keskenkasvuisen näköinen alakaapisto tömähti oitis jykevämmäksi, että tömpsis. Vielä kun jatkoin lattialistan kiertämään kaapin editse tuli kokonaisuudesta laakista tyylikkään näköinen. 

Nyt sitten vaan se toinen maalikierros ja viimeiset kittailut niin avot!

I just had to get that footing below the cabinet to see if it would look as I planned so I did it last night, and it does. It makes the upper cabinet seem lighter and roots the whole system to its place better. A proper base board ties it up and makes the combination look more finished and stylish. Good for me!

Roskiskaappiremontti

Hirveä keittiökaappituska on tuottanut tulosta ja muutamia osasia siihen uuteen kaapistoon on jo tallessa. Siinä sivussa tuli vastaan myös yllättäin sopiva osanen keittiön toisen kaapiston alle, nimittäin roskakaapin ovi.

Aiemmin paikalla oli aukko ja siinä roskapönttö, sinänsä ihan hyvin toimiva systeemi, mutta kompostiastia kun kaipasi paikkaa niin tällainen vetolaatikkosysteemi oli alkanut poltella mielessä ja kun tuo ovi kerran löytyi niin askartelinpa semmoisen viikonlopulla sitten samoin tein. 

Kaapinovessa oli sisäpuolella mukana myös tuommoinen näpsä pyyheteline ja siirsin sen sieltä tuohon etupintaan ja nyt se toimii kivasti vetokahvana samalla.

Vielä on projekti hieman keskeneräinen kylläkin, tukipuut pitää olla pidemmät, maalit ja kitit uupuu sekä roska-astiat. Väliaikaisratkaisuna siellä on nyt iso vesisaavi sen aikaa kun sopivat löytyy mutta hyvin toimii jo noinkin.

Aika tyytyväinen olen kyllä jo nyt. Hyvältä näyttää vaikka tuo ei ollutkaan maailman helpoin kohta lisätä kaapinovi. Molemmat sivukaapit ovat eri korkuiset ja toinen vieläpä sentin vino. Nyt sen vielä tarkkasilmäisimmät huomaavat kun maalia ei ole, mutta luulenpa että pian ei huomaa. Vielä kun saan tuohon lisättyä sen kauan kaipaamani sokkelin niin saan silmilleni rauhan ja kaapisto muodostaa kivan kokonaisuuden.

As looking for the new pieces for the other kitchen cabinet I came accross this old trash cabinet door that had the measures right to be modified to the other side of my kitchen. With a little work  I now have quite cool trash cabinet here with a towel rack as a pull. Now all this needs is to be painted white so it fits the whole. I'm also planning to put footing and a base board there and it will be perfect.

Kannukaunotar

Muistattekos tämän kannun prototyypin jonka kolmisen viikkoa sitten savesta tein? No, tässä se nyt on lasitettuna ja uunista tulleena. Kaatokin nokassa laakista kohdallaan. Aika mehevää onnistua ensi yrittämällä näin napakymppiin sekä toiminnallisuuden että ulkonäön kanssa. 

Jotenkin jo kannua tehdessäni näin sen monikäyttöisenä, ettei vaan ole pelkkä kaadin vaan tarpeeksi nätti toimiakseen myös muissa hommissa kuten nyt vaikka maljakkona magnolian oksille. Toki tämä on varsin söötti myös mehukannuna, maitokannuna, vesikannuna tai voihan siitä tarjoilla vaikka kastikkeen.

Koskapa tämä kokeiluni onnistui näin hyvin ajattelin tehdä näitä muutaman myös myyntiin. Tällaisia valkoisia ja sitten muutama ehkä myös harmaanruskeasta kirkkaalla lasitteella. Kahvan paikka saattaa muutamassa vaihdella kun kokeilen vielä miltä se tuntuisi hieman alempana (vaikka tykkään just nyt tästä korkeammasta ihan älyttömästi). 

Korkeutta kannulla on kaatonokkaaan mitattuna noin 17cm ja suuaukon halkaisija on 8,5cm. Vetoisuus siinä 8,5dl jos ihan piripintaan asti täyttää. Hinta asettunee aikanaan jonnekin 20-30 euron välimaastoon.

My prototype jug came out as perfect as can be. It works really well and looks as cute as candy. I'm definitely going to make some to sell too and in two different tones; this one and a more mud color clay with transparent glaze. I just love this little thing and the ways I can use it, like here in the pics, it makes the perfect vase for fresh cut magnolia branches.

Hormeille uusi elämä

Olen täällä ihan tyystin unhoittanut teille kertoa kun meille käytiin tekemässä  joulun alla piippuremonttia. Nuohooja oli vihjaissut jo muutamana vuonna että aika katalan näköiset hormimme kannattaisi huollattaa ja kun sitten toinen takkahormi alkoi vuotaa oli aika tehdä asialle jotain.

Olin lueskellut paljon hormien massauksesta ja päätynyt että siinä olisi tämän talovanhuksen hormeille juuri se oikea huoltotapa. Meille oli tärkeää että hormit edelleen lämmittävät muuria ja putkitetut hormithan eivät niin tee joten massaus sen olla piti. 

Homma toimii niin että hormeihin tehdään aukot niin alas kun kykenee. Meillä ei päästy takkojen vuoksi tuon alemmas kun kuvassa näkyvät reiät, mutta se oli ihan riittävä korkeus, hormit kun ovat yleensä kaikista pahimmin rapautuneet ylhäältä.  Meilläkin tuo alaosa oli vielä aivan hyvässä kunnossa joten hyvin riitti massaus tuosta ylöspäin.

(Kuva: Valkokallio Oy)

Meillä hormit olivat ylhäältä jo todella karussa kunnossa. Avonainen piipunpää oli vuosien saatossa joutunut säiden ja naakkojen armoille oikein kunnolla. Tiiliä oli irti ja kaikenmoista orgaanista kasvoi siellä sun täällä. Männä kesänä piipussa pesineet naakat olivat myös sisustaneet irtotiilet mieleiseensä järjestykseen. Onneksi eivät olleet pudotelleet niitä hormeihin kuitenkaan.

(Kuva: Valkokallio Oy)

Massauksen jälkeen näyttikin sitten jo ihan erilaiselta. Ei ollut enää sammalta eikä irtotiiliä. 

Takkojen hormit keskellä massattiin alas asti ja muut joista kaksi ilmanvaihtoon ja kaksi käyttämätöntä, fiksattiin vain tästä ylhäältä. 

(Kuva: Valkokallio Oy)

Ja tältä näyttää massattu hormimme piipun päältä kuvattuna. Ei ole enää raot tiilien väleistä näkyvillä keräämässä nokea ja aiheuttamassa vuotoja ja tulipalon vaaraa. Hyvin on silosta pintaa verrattuna edelliseen. Nuohoojankin nyt helpompi sutia.

Hommaa oli hauska seurata sivusta. Hyvin pienellä vaivalla asukkaille tuo hoitui. Mitenkään ei tarvinnut erikseen eristellä tiloja tai muuta. Siististi ja ammattitaidolla hoitivat työnsä ja mukaviakin olivat, kerrassaan mukavia vaikka vieressä välillä olinkin kyyläämässä ja kyselemässä. 

Tässä kuvassa kokeillaan massauksen tiiviyttä savukoneen avulla. Oli aika pelottavan näköistä kun tuo tyyppi tuolla katolla näytti hetkittäin sukeltavan puoliksi piippuun sisälle josta tuprusi hurjanaan valkoista savua.

Ja tänään näyttää tältä. Nyt ei ole tarvinnut enää murehtia että karkaako sieltä kipinä joskus eristeisiin jostain, ei varmasti karkaa eikä nokea kerry rakosiin (ei sillä että olisi kertynyt juuri muutenkaan kun poltellaan vain puuta). Uusi hattu piipun päällä on ollut  naakoille ihan kamala shokki. Käyvät vielä kyllä tuossa silloin tällöin kailottamassa ja kokeilemassa että irtoavatko verkot sivuista, mutta ovat joutuneet pettymään. Vuosikymmenten pesäpaikka on nyt poissa ja hormit enää vain talon vakituisten asukkaiden käytössä.

Ja kiinnostuneille tiedoksi. Kahden hormin massaus piipunhattuineen maksoi meille karvan alle kolme tonnia (hinta määräytyy metrien ja työmäärän mukaan). Homman hoiti Valkokallio Oy Tuusulasta joka saa täten lämpimimmät suosituksemme myös tätä kautta jos joku tällä alueella omaan taloonsa samanmoista hormiremonttia suunnittelee. 

I had totally forgotten to tell you about the chimney renovation we had done before christmas. Our fireplace ducts had gone to a bad shape and needed some serious tlc for us to be able to burn wood in them safely. Here's some pics of what exactly was done here in the chimney. The old brick got a new surface that's easier to keep clean and there's no leaks anymore. Now the old house has basically a brand new chimney again.

Piikkikavereiden talvisiirtola

Meillä on yläkerran aulassa talven pimeyttä paossa kokoelma huonekasveja jotka muutoin majailisivat alakerrassa. Aula on talvisin talomme valoisin tila jonne joskus jokunen auringonsädekin eksyy. Talvisiirtolassaan ovat kaikki mukavasti yhdellä hyllyllä rivissä saamassa hengissäpysymiseensä tarpeellista valohoitoa.

Täällä voin myös huoletta antaa kasveille erillisellä lampulla sitä inhaa violettia lisävaloa jota ne ehdottomasti kaipaavat. Tässä tilassa päiväsaikaan kuljetaan niin vähän ettei väri haittaa muita kun ehkä naapureita jotka sen llilerryksen ikkunasta näkevät.

Valo on ollut kyllä ihan älyttömän hyvä ratkaisu. Näkee kasvien kasvustakin että viihdytty on. Vasemmassa nurkassa oleva aloe varsinkin, on rykäissyt kasvattaen talven aikana peräti kuusi uutta lehteä.

Onneksi pian koittaa enemmän valon aika ja voin taas siirrellä näitä piikikkäitä ystäviäni alakertaan. On ollut jo ihan ikävä näitä siellä.

A part of our house plants spent the winter in the upstairs hall. The space there has more natural light in it and is a good place to use those purple plant lights that one just don't want to look at in other living spaces. The plants have enjoyed their stay here well, the aloe has grown the most, six new leafs already.

Kaappituska

Silloin taannoin 2015 kun modasin sopivammaksi tämän keittiön yläkaapin jätin mieleeni muhimaan ajatuksen myös tuon alakaapiston uusimisesta ja aloinkin jo kyttäillä siihen sopivampaa yksilöä. Tässä melko pitkän ajan jo kyttäilleenä sitten totesin etten taida siihen kyllä ikinä valmiiksi täydellistä yksilöä löytää kun niin kuumaa kauraa ovat tällaiset kaapistot juuri nyt.

Ajattelinkin sitten että modaampa sellaisen sitten taas itse, sopivista osista, kunnes totesin, ettei niitä sopivia osiakaan tahdo näinä aikoina oikein mistään löytää, ainakaan jos osaset pitäisi olla niin sopivia kun minä haluan.

Oi hoh, sanon mä. Hirveä polte olisi päästä rakentelemaan, mutta tyhjästä on nyt paha nyhjästä. Tällaiselle ihmiselle joka näihin aikoihin vuodesta palaa halusta ottaa sirkkelin ja ruuvinvääntimen esille tämä on erittäin turhauttavaa. 

No, matoja on kuitenkin viritettyina koukkuihin ja kyselyjä päällä. Nyt vaan positiivista asennetta kehiin (ja sitä kärsivällisyyttä) niin kyllä ne sieltä vielä vastaan tulee. Ja laitanpa sen nyt näillä puheilla tännekin, että jos nurkissasi pyörii, tai tiedät jonkun jonka nurkissa pyörii kuvanmukaisia 50-luvun kaapinovia tai laatikoita leveydeltään noin 40-43cm, niin minulle saa ja pitää niitä tarjota.

I've been searching for over a year now for the suitable lower cabinet to replace the one I have in the kitchen right now that is not suitable, but no such luck. I recently changed my plan from trying to find the perfect one to building one my self from right parts, only to discover that the parts are as hard to find too.  Not fun for a person that's craving to get to work and has no material to work with.

But I have some leads and I've made querys to try to find what I need and hopefully the universe will hear me and send me the parts (soon).

Patakaappia somaa

Valittelin tuossa taannoin ystävälleni kuinka olin etsiskellyt olohuoneeseen jotain kivaa vanhaa säilytyskalustetta, mutten ollut löytänyt sopivaa, kun hän ehdotti kauppoja omissa nurkissaan turhana pyörineestä vanhasta patakaapista. 

Siinä kun hinnasta neuvoteltiin pyysi hän minulta tarjousta ja heitin sitten vitsillä ihan naurettavan summan, niin naurettavan etten kehtaa sitä edes ääneen tässä sanoa ja kuinka ollakaan, hän sitten otti ja hyväksyi sen ihan suorilta käsin. Että on ne ystävät kuulkaa sitten niin ihania olemassa. Hänelle tämä oli ihan turha kapistus, rämppä ja vähän syöty, mutta minulle nyt ihana aarre, ja vähän kuin lahjaksi saatu.

Ja tämä tuli kuulkaas tarpeeseen. Tässä kaikenmoista kotona tehdessä alkaa työhuoneessani tila loppua säilytyksen osalta pahasti kesken ja sitä on pitänyt valjastaa käyttöön myös muista huoneista.

Tässä ennen olleet vanhat puulaatikot eivät kauneudestaan huolimatta toimineet lainkaan näppärästi säilytyskalusteena vaan tavarat laatikoissa keräsivät lähinnä pölyä. Tämä uusi kaluste taas on juuri sopiva tarpeisiini ja imaisee sisäänsä ihan mahdottoman määrän tarpeellista tavaraa ollen silti helposti ja nopeasti käytettävissä.

Ja mikä parasta, sopii tyyliin täällä ihan älyttömän hyvin, eikö vain?

The other day I was complaining to a friend of mine that I had bee looking for something nice to my livingroom for storage but hadn't found anything when she told me she might have that something for me. And she did. This cool vintage pot storing cabinet fits the style in this room perfectly and gives me plenty of room to store things that I need with ease. And didn't cost me much. The dear friend of mine really wanted just to get rid of this and sold it to me so cheap I'm too embarrassed to even tell you the amount.

Savimaalin sävyttämisestä ja muita huomioita

Kaupallinen yhteistyö Domus Classica

Lupasin aiemmin makuuhuoneen seinäprojektin alkumetreillä laittaa tarkemman postauksen savimaalin ja pigmenttien sekoittelusta ja tässä se nyt vihdoin tulee. 

En ole ikinä missään kovin tarkka ja matematiikka on minulle lähes myrkkyä niin nämäkään ohjeet eivät ole muuta kuin vinkkiä antavat ja tarkoitus on vain näyttää kuinka tuo maali pigmenttien avulla sävyttyy. Koko seinäprojektiinkin tein sävyt ihan vaan silmieni tarkkuudella ja hyvä tuli. Tosin tämä on tosi helppoa ja kiitollista maalia sävytellä.

Minulla oli siis nuo kolme pigmenttiä; musta, vihreä umbra ja okra. Niitä kun yksinään maalin kanssa sekoitteli sai tulokseksi kauniin siniharmaan, kaakaonruskean sekä lämpimän vaalean keltaisen.

Mutta se taika tässä sekoittelussani olikin että sekoitin niitä kaikkia keskenään eri määriä, sillä siniharmaa yksinään olisi ollut liian sinistä, ruskea liian ruskeaa ja keltainen liian keltaista. Siniharmaaseen umbraa ja okraa ja toisin päin ruskeaan ja keltaiseen ripaus mustaa niin tulokseksi tuli kaunis vanha lämmin harmaa ja taupe. Kaikkia testailin paperin päällä ensin ja sitten kun suunnilleen sain sopvat sävyt näkyviin tein nistä isommat annokset.

Tämä oli tosi tyydyttävää puuhaa siksi kun nuo värit toimivat juuri niin kuin värit toimivat. Sekoittuivat ihan sillä samalla logiikalla kun esim. vesivärit. Vihreä ja keltainen tekee sinisen ja niin edelleen. Ei mitään vaikeuksia löytää niitä sävyjä jotka halusinkin kun valitsin pigmentit sen mukaan. Tästä maalista saa siis tehtyä oikeilla pigmenteillä melkein ihan minkä väristä nyt vaan ikinä haluaa.

Ja ne pigmentit ja itse maali ovat tosi riittoisia, makuuhuoneemme maalaamiseen meni vain vajaa pari litraa maalia kun alla olevaa beigeä seinäpintaa ei tarvinnut saada kokonaan piiloon. Eikä pigmenttipulloista ei mennyt puoliakaan koko projektiin vaikka aika tummiakin sävyjä tein.

Maalaamisesta ja kuivumisesta sen verran, että maali on märkänä paljon tummempaa kuin kuivuttuaan. Yllä kuvassa raitoina (näkyy vähän huonosti ehkä) alempana märkä väri ja sen päällä aina sama väri kuivana. Ero on aika iso ja se on hyvä ottaa huomioon värejä sekoitellessaan. Kuivuttuaan se on täysin matta, mikä on mielstäni täydellisen oivallista ja luo pehmeän tunnelman.

Väri kuivuu seinään aika nopsaan, nahottuu jo kivasti ihan muutamassa minuutissa näin kuivan huoneilman aikaan. Maali myös tuoksuu mielestäni tosi kivalle ja se on ihan liuotinvapaata kamaa niin että ihan hyvin voi maalailla vaikka kuinka pienessä huoneessa ovet ja ikkunat säpessä eikä tarvitse tuuletella jälkeenkään päin.

Maalin tarttuvuudesta; Se ottaa kiinni melkein mihin seinäpintaan vaan. Tämä huone maalattu aiemmin ihan tavallisella seinämaalilla ja siihen tarttui kuin tauti. Mitään pohjatöitä en tehnyt alle. Rapsuttamalla ei lähde, mutta tarpeeksi kun vettä antaa ja hankaa niin sitten liukenee. Kokeilin oikein, kun pitihän tuokin nyt saada tietää. Kestää siis ihan hyvin jos kevyesti kostealla haluaa välillä päältä pyyhkäistä.

Ja toinen testi on tuo iskunkestävyys. Huomasin jo makuuhuoneen lattialautoja asennellessa, ne kun välillä seiniin kolahtelivat että maali pysyy hyvin kiinni klompsuista huolimatta ja siitähän piti tietysti myös jotain kuvadokumenttia saada. En kuitenkaan oikein raaskinut huoneessa kipsilevyyn vasaralla malliksi iskeä, joten puupalikka ajanee saman asian. Kunnolla kuivunut maali ei siinä sanonut yhtään mitään vaikka siihen useampaankin kertaan vasaralla mäjäytin (vasaran kärjestä jäi mustaa väriä tosin). Eli ei lohkeile irti helposti tämä maali vaan taipuu mukana.

Oikein on siis hyvä kokemus tämä maali ja suositteluni lähtevät ihan sadalla prosentilla ja sydämen pohjasta. Muoviton ja ekologinen maalivaihtoehto niille joilla seikkailumieltä lähteä itse sävytyksen jännittävään mutta niin riemukkaaseen maailmaan.

In collaboration with Domus Classica. Just praising the good qualities of the clay paint and showing how I used the pigments to create the tones I used to paint the bedroom walls.

Really simple to use and the colors behave exactly the way you want them to. The paint is plastic free ecological and has no solvents in it. Handles well hits and bumps and can be wiped gently with damp cloth, don't rub too hard though, it comes off easily if too much water is used. 

In my opinion a perfect product. I can truly say I love it.

Reuhake

Näin kevättalvisin alkaa kaikissa blogeissa vilkkua kovasti vihreää kasvien muodossa. Päätin sitten minäkin lähteä tuolle vihersisustamisen linjalle ja lisäsin olohuoneeseemme vähän vihreää. Huomaatteko edes kuinka vähän, niin hyvin se tuonne katosi että melkein naurattaa (ja itseasiassa vähän naurattaakin).

Mitään uutta vihreää en lähtenyt ostelemaan vaan siirsin keittiössä kituuttaneen korallikaktuksen tuohon olohuoneen ikkunanpieleen jossa tämä näyttäisi viihtyvän jopa ihan hitusen paremmin kun edellisessä sijoituspaikassaan, ainakin sen perusteella että pörhisti itsensä oitis eri asentoon.

Kovin feng shuihan tämä ei juuri tässä kohtaa ole, mutta sointuu aika kivasti sisutukseen ja antaa huoneeseen vähän (siis melkein naurettavan vähän) vihreää viihtyvyyttä. 

Paikka on myös siitä oivallinen että siinä kaktus saa olla ihan rauhassa eikä ole pelkoa siitä että joku sotkeentuu sen lehtiin niitä katkoen niin kuin edellisessä paikassa pesukoneen likellä usein kävi. Jospa se nyt reuhahtaisi siinä oikein rehottamaan ja kasvaisi juuri niin mukavaksi reuhakkeeksi kun tällainen nyt vain voi kasvaa.

Ja niille jotka ihmettelevät tuota ainaista peittömyttyä olohuoneemme sohvalla niin kerrottakoon tämän kuvan myötä miksi meillä semmoinen tuolla on.  Toinen karvaolento tuli syyttävänä katsomaan että miksi heidät heräteltiin kameran äänillä kesken makoisten päiväunosten ja toinen ei lämpimän peiton alta viitsinyt edes vaivautua. Näillä pakkasilla herrat pesivät tuolla kuin karhut konsanaan.

As it is spring (or spring-winter as we call it here in Finland) you start to see green and plants everywhere in the internet and ads. So I decided to put some green in my livingroom, to celebrate the up-coming spring (still a couple of months away). As you can see, you actually can't even see the green I added there unless you look very carefully. The cactus is so saturated green that it almost disappears in the saturated brown color scheme I have going on here.

And the odd bundle on the couch there contains two little dogs napping. Only one of them came to take a peek of me taking photos of the plant. The other one didn't want to come out of the warmth of this blanket cave and I don't blame him, it's quite cozy under there.

Savipaja viritetty taas

Sain viikonlopun aikana vihdoin pistettyä myös savipajani pystyyn taas. Himo kaulitsemiseen onkin ollut aika ajoin jo melkoisen kova ja uusia ideoitakin tullut, että mitä voisi kokeilla tehdä. Jonkinlainen kannu on siintänyt ajatuksissa jo pidemmän aikaa ja kun sopiva idea tuli mieleen oli sitä tietysti kokeiltava ensimmäisenä. Melko kiva tuli kyllä tuosta kuivumassa olevasta prototyypistä, vaikka itse kehunkin.

Männä vuonna tehdyt kipot ja kupot on melko pitkälti jo myyty uusiin koteihin ja varastot pitää päivittää kevättä varten. Tilauksiakin on jo sisällä, että eiköhän tässä taas muutama viikko hujahda mukavasti sormet savessa, mutta mikäs se on tehdessä kun saa täällä kotioloissa taiteilla. Tilaa vain voisi olla ihan himppasen enempi, ettei tarvitsisi tuossa keittiön pöydällä aina kuivailla.

Näitä on siis ihan myynnissä täällä minulla (jahka tästä satsi valmistuu ensin). Kysellä voi kuitenkin jo nyt. Käyn varmasti kevään mittaan jossain kivoissa tapahtumissa (en ole päättänyt vielä tarkemmin että missä) näitä taas myymässä että hypistelemäänkin pääsee ja ainahan voi myös piipahtaa täällä itse "tehtaalla" testailemassa tuotoksiani. Kuvia valmiista astioista hintoineen esim. tässä postauksessa jossa esittelen kaikenmoista mitä männä marraskuussa Parolan asemalla möin.

Päivittelen aina silloin tällöin tännekin että mitä on valmistunut ja missä määrin. Pitäkäähän siis silmät auki ja korvat höröllä ne keitä kiinnostaa.

Finally got to put my pottery factory back in action. Not so easy in these tight corners, but every now and then I just make space for it. I have been dreaming of making a jug to my collection and the first prototype looks like it's going to be it. So much fun to have my fingers in the clay again. Missed that feeling already.

Kierrätyskeskuksen kuulumisia

Tässä kun on pian vuoden verran kierrätelty kotitalousjätteitä ajattelin kertoa muutamia huomioita ja positiivisia fiiliksiäni siitä.

Porstuassa siis sijaitsee tämä kierrätyslaitos johon keräämme kolmihenkisen taloutemme metalli-, muovi-, kartonki-, sekä lasijätteen ennen sen viemistä keräyspisteeseen. Systeemi on toiminut tosi, tosi hyvin ja jätettä on helppo laittaa siihen talteen odottelemaan isomman pussin täyttymistä ja viedä sitten keräyspisteeseen isommassa erässä kerralla.

Kippilaatikosto vetää noin reilun kuukauden kierrätyskamat kerralla ja osa laatikoista ottaa pidemmänkin ajan täyttyäkseen. Kokonaisuus näyttää ja tuntuu siistiltä kun pakkaukset on pesty ja kuivattu huolellisesti ensin.

Niin kuin kuvista näkee muovijätettä tässä taloudessa kiertää ylivoimaisesti eniten. Oikein odotin sitä että kaupunkiimme saapui muovinkeräysastiat ja saatoin aloittaa muovin kierrättämisen. Yllättynyt olin kuitenkin siitä millaisia määriä sitä meidän taloudestamme syntyy. Kuvittelin ihan tosissani aika paljonkin vähäisemmäksi tuon. 

Elintarvikemuovi lähtee meillä kiertoon noin 95% tarkkuudella. Ihan kaikkia pakkauksia, kuten raakojen lihatuotteiden en vielä kierrättele hygieniasyistä. Meillä pakkaukset tiskataan käsin muun tiskin seassa ja samoilla vesillä (säästyy sitä energiaa joka erikseen pestessä menisi) ja raaka liha ei sovellu astioiden joukkoon likoamaan. En tunne huonoa omatuntoa siitä että ihan kaikki ei mene kierrätykseen, niin iso osa kuitenkin jo menee.

Toiseksi isoin kierrätyserä syntyy kartonkituotteista. Ne on onneksi helppo ottaa talteen ja vievät vähemmän tilaa litistettyinä kun nuo suurimmaksi osaksi muotoon prässätyt muovituotteet. Näitäkin syntyy aiempiin olettamuksiini nähden paljon enemmän. Sitä kun ei oikein miellä jätemääräänsä jos sitä kantaa sitä mukaan roskikseen. Meillä huomaa nyt piharoskiksen olevan paljon tyhjempi kun ennen ja sehän kertoo jo osaltaan paljon sekin.

Metalli ja lasi meillä on kiertänyt jo ennenkin. Niitä ei kerry niin valtavia määriä ja pussit ottavat puolikin vuotta täyttyäkseen. Rakastan kierrättä metallia ja otan talteen kaikenmoiset kierrätettävät. Nytkin makuuhuoneemme lattiaremontin purkunaulat kerättiin tarkasti talteen ja pistettiin tuonne. Tuntuu hassun pieneltä, mutta minulle sillä oli iso merkitys että menivät nyt varmasti oikeaan osoitteeseen.

Ja nyt kun kierrättää näin olen huomannut että se on alkanut vaikuttaa myös ostokäyttäytymiseenikin. Mietin joidenkin tuotteiden kohdalla tarkkaan sitä miten ne on pakattu. Suosin helposti kierrätettäviä ja ylipäätään kierrätettäviä pakkausmateriaaleja selkeästi enemmän ja valitsen usein tuotteita joiden pakkauksen on käytetty vähemmän muovia. 

Nyt kun vaan tuottajat alkaisivat keskittyä myös enemmän siihen pakkausmateriaalin säästämiseen. Markettien hyllyillä kaikenkirjavat pakkaukset kilpailevat huomiosta keskenään asenteella että erottuisivat massasta mitä kirjavampia ovat. Painoväriä pinnat pullollaan kun se olisi minun nähdäkseni just päinvastoin millä erottuisi, sillä ettei olisi niin kirjava. Oletteko koskaan ajatelleet miksi entivanhaiset elintarvikepakkaukset ovat niin viehättäviä? No siksi kun niissä ei ole sitä miljoonaa painoväriä. Aikanaan väri oli kallista ja se piti sillä designilla erottua. Minä ainakin ostaisin paljon mielummin sellaista jossa pakkaukseen ei olisi tuhlattu puolta koko tuotteen valmistusbudjetista.

Kuinkas te? Herättääkö teissä ajatuksia tämmöiset? Lajitteletteko jätteitänne ja/tai vaikuttaako pakkaukset ostokäyttäytymiseenne?  Olisi kiva jakaa mielipiteitä ja kokemuksia kanssanne jos niitä on.

The recycling center in our porch is working very well indeed. After starting we soon noticed that plastic is the one that we recycle the most. It's quite hard to try to avoid it since so many important products are packed in it. Believe me I'd try if there were alternatives.

The second place goes to paper products. Easier to recycle cause to the fact you can flatten them and they don't take so much space. Third place goes to glass and fourth to metal. Both take a lot longer time than the plastic or paper to fill up the drawer.

All in all makes me feel better to recycle like this. I know it's a little thing I do, but I still believe that it will make a difference in saving this world eventually.