Kollaasitaulu

Inspiroiduin tuon viimeksi löytyneen emalikyltin myötä tekemään olohuoneen seinälle taulun johon saisin esille kaikenkirjavan kokoelman kivoja asioita joille ei ole vielä löytynyt sopivaa paikkaa esille pistää. Lopputulos on kyllä mieleeni. Juuri sopivan tiukat kontrastit niin että se iskee silmään tuosta seinästä kuin miljoona volttia.

Tällaisen kokoelman ripotteleminen sinne tänne saa ne näyttämään kyllä kivalta niinkin, mutta kun ne niputtaa kaikki yhteen näin, tuovat ne toinen toisiaan esille kyllä superhyvin.

Tein taulun autotallistani löytyneestä Tuulileijona -levystä ja kierrätyskeskuksesta löytämistäni neljän euron kehyksistä. Maalasin levyn ronskisti mattamustalla värillä ja kehyksiä sävytin hieman petsillä. Mielestäni se näyttää noin juuri sopivasti kulahtaneelta, melkein oikeasti vanhalta. Siihen voi helposti kiinnittää nastoilla, ruuveilla tai neuloilla ja jos se jostain ottaa kipeää voi sen maalata aina uudestaan. Varsin näppärää siis. 

Mielestäni se sopii tuonne olohuoneeseen tumman katon luomaan uuteen värimaailmaan mitä parhaiten. Tekee kokonaisuudesta tosi rouhean ja miehekkään. Tykkään.

So I got an inspioration to make a big bulletin board on the living room wall to show off my collection of vintage signs and stuff. I had a piece of  paper based insulation board and found a perfect frame to it from a local recycling center. I painted the board black and stained the frames to make it look a bit dated. The result makes the whole room looks so rustic and manly. I like.

Inspiroivia ja ihania kirppislöytöjä

Käytiin siskon kanssa maanantaina aikaa tappamassa kirppisturneella hämeen suunnalla ja matka ei ollut taaskaan minulle turha. Rahaa paloi, mutta hyvien löytöjen kanssa ja oikein tyytyväisenä kotiin tulin. Listaan tähän reissun kolme suosikkilöytöäni ostopaikkoineen ja hintoineen.

Ensinnä poikettiin Lahdessa Kirpputori Kisällissä. Olin jo aiemmin bongannut tämän söpön vanhan emalivalaisimen heidän instagramistaan ja kun näin sen luonnossa olin suorilta myyty. Vaikken yhtään tiedä minne tämä kotonani juuri nyt sijoittuu olen varma että se paikka kyllä löytyy kun antaa vähän ajan ensin kulua. Kolmekymppiä köyhtyi lompakko, mutta sisustus rikastui sitäkin enemmän.

Lahdesta suuntasimme Hollolaan ja siellä Arjen Aarteet kirpputorille. Sisään astuttuamme sisko huomasi heti tämän vanhan upeasti patinoituneen orjapatsaan ja minä kuola suupielistä valuen aloin samoin tein vinkua, että: "mulle, mulle!" Hinta oli 45 euroa ja se oli mielestäni aivan kohtuullista näin hyvästä yksilöstä. Näitä valmistetaan vielä uustuotantonakin, mutta itse pidän paljon enemmän näistä oikeasti käytössä kärsineistä.

Kolmas löytö löytyi Lammilta Antiikki Aitasta. Paikka on ihan suosikkini ja käyn siellä aina jos vain sielläpäin olen liikkeellä (mikä on noin kerran vuodessa kylläkin). Tällä kertaa löysin sieltä kympillä ihan superviehättävän vanhan emalikyltin josta alkoi saman tien inspiraatio viritä. Omaan jo aikamoisen kokoelman kaikkea kivaa vanhaa kylttiä ja plakaattia ja tämän löydön myötä yhtäkkiä keksin miten laitan ne kotona esille, mutta kerron siitä enemmän seuraavassa postauksessani.

Hyviä paikkoja kaikki kolme ja suosittelen niitä lämpimästi kaikille ja varsinkin niille jotka eivät juuri löytöjä kirpputoreilta tee. Näistä kolmesta voin melkein mennä takuuseen että löytöjä tekee eivätkä hinnatkaan niin kovin kirvele.

Went fleamarketing with my sister last monday and here are my top three finds from that trip. A vintage enamel lamp for 30 euros, a vintage educational plaster statue for 45 euros and the cutest vintage enamel sign for 10 euros. I'm so happy with all of them but especially the enamel sign got my inspiration rolling again. I'll tell you more a bout it in my next post. 

Menneiden muisteloita

Tässä kun taas tunnen tyytyväisyyttä siitä että rohkenin ottaa ja uudista olohuonetta tuli mieleen muistella sitä miltä tuossa huoneessa on ennen näyttänyt. Nyt se on kovin maskuliininen, mutta joskus se on ollut myös hyvinkin feminiini. Jotkut pitkäaikaisimmat lukijani ehkä muistavat miltä tuolla huoneessa näytti ennen kun maalasimme sen siniseksi. Teitä uudempia varten loin StyleRoomiin albumin siitä miltä tuo huone näytti ennen sinistä ja sinisen kanssa. Käykäähän kurkkimassa. Samalla suosittelen osallistumaan Styleroomin kodinmuutos ennen ja jälkeen sisustushaasteeseen. Jaossa on taas aivan ihana palkinto (minulla on yksi tuollainen pyyhe ja se on ihan huippu).

As I'm sitting here admiring my new cool livingroom with the wooden ceiling I started to reminice how the room has looked like over the years. Some of my readers probably remember what our livingroom looked like before the blue paint. Those of you who don't I made a new album with before and after photos in StyleRoom. Go check it out. There's also now a cool challenge for Finnish StyleRoom users with Balmuir linen towels as price.

Detaljit kohdilleen

Kaupallinen yhteistyö: Domus Classica

Talossamme on sähköt pintavetoina niin kuin tällaisessa vanhassa kuuluu ollakin. Olohuoneen hienoa puukattoa vasten valkoinen muovijohto ei kuitenkaan näyttänyt mitenkään päin kivalta ja keksinkin heti siihen paremman ratkaisun; tumma kierteinen kangasjohto ja siihen hienot posliiniset johdonohjaimet tottakai. Tällaiset oikein reippaasti vanhanaikaiset mutta ihan uudet ja turvalliset.

Kipaisin männä viikolla Helsinkiin Domus Classican myymälään semmoiset hakemaan ja tänään vihdoin saimme ne asennetuksi paikalleen. Nyt on tyyli niin kohdillaan olohuoneen katossa kun vaan olla ja voi.

Johto on reilusti esillä sen sijaan että olisi piilotettuna paneelien uriin. Se on lisäksi kivasti hieman irti katosta ja korostuu sitä vasten eri hyvin. Hassua että kuvittelin tuon pistävän silmään tuolta enemmänkin mutta asettuukin tuonne niin luontevasti ettei sitä huomaa ennen kun vasiten katsoo. Ja sitten kun katsoo niin voi pojat että näyttää hyvälle.

In collaboration with Domus Classica. I got an idea to replace the white electric cord on the living room ceiling with this vintage looking brown woven one. And with the cutest porcelain cord holders it makes the cord look like it really belongs there. The best solution for my style. Thank you Domus Classica!

Lammasta lattialle

Männä vuonna tarttui kirpputorilta mukaan muhkea matto jonka ostamista aluksi emmin enemmän kuin mitään. Ystävän kanssa tämän bongasimme ja oitis aidoksi lampaaksi tunnistimme, mutta kun juuri sillä hetkellä en keksinyt että minne sen sitten kotona laittaisin ja hintakin oli useamman kympin niin jouduin käymään melkoisen painin itseni kanssa ennen kun ostopäätöksen viimein uskalsin tehdä. 

Raahasin mattoa mukanani koko kirppiskierroksen ajan ja sitä välillä hypistelin ajatuksella että kuinka ihana se onkaan, mutta onko se minun tyyliseni ollenkaan? No, ostettava se kuitenkin oli ja samalla sille pariksi pienempi samanmoinen (asuntovaunua ajatellen jos kesä taas yhtä kylmäksi heittäytyy kun viime vuonna) kun kerran halvalla sai.

Kotona sitä sitten soviteltiin alakertaan, mutta matto on niin paksu etteivät ovet aukene sen päälle. Ehdin jo tovin katua kauppojakin kunnes keksin siirtää sen Kelimin täältä yläkerrasta alas. Turkismatto mahtui aulaan just eikä melkein ja kun se on hieman enemmän tuolla seinän vierellä mahtuvat ovetkin aukeamaan hyvin sen yli.

Näillä pakkasilla se on ollut oikea lottovoitto tässä viileässä aulassa. Joka kerta tuosta kulkiessa on ihan pakko saada astua maton päälle (ja joskus jopa ihan istahtaa alaskin). Ja tuo kivasti sointuu sisustukseenkin vaikka sitä niin kovasti arvuuttelin siellä kirpputorilla. Kun vielä jälkikäteen selvisi että matto on kotimaista tuotantoa ja oikeasti hyvin arvokas tajusin viimein että tein kyllä sittenkin aivan mielettömän hyvät kaupat. 

I got this superwarm fur rug from a fleamarket last year. I almost didn't buy it at first cause I thought I wouldn't have room for it, but it was just too comfy to miss out so I got it anyways. At home I found a place for it on the upstairs hall and it fit's there perfectly. I also found out that this rug is actually really valuable. Made out of real sheep skins. I learned that it takes up to 25 sheep skins to make a rug this big. Cost me less than a hundred, a really good buy.

Lisää kontrastia

Nyt kun olohuoneessa on niin valkoista ja samalla niin pimeää koska vuodenaika, niin on ihan hirveä himo oikein isoihin kontrasteihin. Vanha ja kulahtanut musta näyttää niin kivalta tuossa tilassa nyt.

Sain luvalla lainata lapsen huoneesta sängyn pielen haitarilamppua olohuoneen nurkkaan koska mielessäni olin sitä jo siihen niin paljon sovitellut. Lopputulos näyttää niin herkulliselta että täytynee metsästellä lapselle pian uusi yövalo tilalle.

Kiva on myös vähän pyöritellä muitakin tavaroita ympäriinsä, huoneesta toiseen. Kun on niin tottunut katsomaan joitakin esineitä tietyssä paikassa näyttävät ne silmiini ihan uusilta kun paikkaa välillä vaihtaa. Lääketieteen opetuskallo sopii nyt olohuoneen kylmään tunnelmaan mitä parhaiten. Vai mitä olette mieltä?

Since the living room is now white and it's still dark (because of the winter) I started to crave some more contrast in the space. I had been thinking of this scissor lamp in my sons room and as he didn't mind me borrowing it down I finally got to test it out here. Unfortunately it works so well here I might have to get him a new bedside lamp now (and since he already has another scissor lamp in his room).

Blank canvas

No nyt. Nyt on huone siivottu sinisestä ja seinät valkaistu odottamaan sitä jotain uutta, joka kuplii vielä ajatuksen asteella, mutta kupliipa jo kumminkin. Nyt kuitenkin nautitaan hetki siitä että tässä huoneessa on vihdoin valoa, ihan hirveä määrä valoa. Luulin että tumma katto söisi valon määrää eniten, mutta se olikin yllättäin seinien sininen kun sitä eniten vei.

Olisin kernaasti sovitellut huoneeseen sitä Kelim-mattoakin, mutta toinen pikkukoirista päätti että sen aika ei ole nyt pissimällä siihen sopivasti ja se on vielä pesussa. Mutta lattian sijaan huoneessa on nyt ihan toinen kohde johon katse pitää kiinnittää ja se on tuo katto. Se on nimittäin NIIN IHANA! Ja nyt se tulee todella oikeuksiinsa tuolta.

Vaikka tunnelma onkin nyt himpan viileähkö makuuni nautin silti noista isoista kontrasteista ja siitä kuinka eri sävyt tulevat nyt valkoista vasten esille kun sinisen kanssa olivat näkymättömämpiä. Jonkun mielestä huone on nyt ehkä kovin väritön, mutta minä näen siellä niin monia ihania värejä, ei niin kirkkaita tai puhtaita värejä, mutta värejä jotka ansaitsevat tulla nähdyiksi.

The room is all white now. Waiting for the next color (or colors) to arrive. I have a dream of what I'd like the walls to look like, but first I'm going to enjoy them white for a while. I'm so delighted that there's finally light in this room. I'd never thought that it was the blue on the wall that "ate" most of the light, I thought it would've been the dark ceiling. 

Now the ceiling is the real focal point in this room and it's so pretty that it surely deserves all the glory.

Ei sovi ei

No siinä se nyt on, katto kokonaan paljaana. Listat uupuvat vielä ja seinät pitäisi maalata, mutta upea on tuo tumma katto kyllä. Sininen seinä ei sovi nyt enää yhtään tilaan, korostaa katon oranssisuutta liikaa ja mattokin näyttää aivan liian räikeältä.  Tuo sininen on myös ollut värinä kovin rajoittava sen suhteen mitä muita värejä tilassa on voinut käyttää. Tällä hetkellä tunnelma on lipsahtanut aivan liikaa kansallisromantiikan suuntaan ja se täytyy pian korjata. Museofiilis ei ole minun mielestäni omassa kodissa kiva.

Toinen syy sinisestä luopumiseen on yksinkertaisesti valo. Tumma katto tietenkin imee suuren osan  kaikesta valosta joten valolle pitää antaa lisää heijastuspintaa jota tuossa sinisessä ei juurikaan ole.

Joku sävy seiniin tulevaisuudessa tulee, sillä valkoinen on ehkä pirtaani ihan liian tylsä, mutta nyt aluksi ne maalataan vain sillä. Huonetta täytyy nyt vähän "koeajaa" ja imeä sen tunnelmaa ennen kun isompaa päätöstä seinien sävystä voin tehdä. Haluan myös palavasti ensin kokeilla miltä tila näyttää pelkillä erilaisilla vanhoilla ruskean ja mustan sävyillä sisustettuna. 

And here's the whole ceiling revealed (no moldings yet though). As you can see, the blue is all wrong now fot this space. It brings out the orange tones on the ceiling too much. The Kilim carpet also looks too bright now. There's a lot of nice brown tones in the room that don't come out because of the blue wall so the only thing to do is to get rid of it now. I'm going to be boring and paint the walls white at first. I know I will want some tone on them eventually but now I need them to be white for a while. I need to live in the room with that ceiling and decide the future wall color with time.

Pakkohan se oli sitten

Niinhän siinä kävi, etten sitten malttanut enää vaan nappasin eilen katosta yhden palan Halltexia irti...

Ja sitten lähti toinen ja kolmaskin kun näin että alla todellakin on alkuperäisen värinen vanha puukatto. Vuodelta 1946. Vuosikymmenet tuolla mitäänsanomattoman valkoisen levyn alla piilossa ollut. 

Välillä piti oikein istua alas ja katsoa miltä esimerkiksi tämä kattovalaisimeni näyttää tummaa pintaa vasten ja aika paljon kivammin piirtyy sen muodot kun vertaa valkoista vasten.

Pian oli jo puolet katosta paljaana ja into se tästä vaan lisääntyi. Onneksi olivat helposti irrotettavat niin ettei tuo ihana ruskea puu ottanut itseensä eikä jälkiä mitättömiä naulanreikiä lukuunottamatta kattoon prosessista juuri jäänyt.

Saimme koko katon paljaaksi jo eilen, mutten enää pimeällä saanut sitä kuvattua. Tänään piti kuvata mutten sitten ehtinyt ennenko aurinko taas painui mailleen. Tämä on viimeisin kuva eiliseltä josta  ei vielä ihan koko totuutta näe, mutta likelle pääsee kyllä. Tuo on ihan mahtava tuo tunnelma minkä tumma katto huoneeseen tekee. Niin kotoisa ja lämpöinen fiilis on nyt tuolla ettete uskokaan. Yhtään ei ole ikävä valkoista kattoa ja ihmettelen koko ajan miksi odotin näin kauan että uskalsin tuon operaation tehdä.

Laitan tänne kuvia katosta ja huoneen tunnelmasta heti kun päivänvalo kuvaamiseen antaa myöten, (saattaa tovin odotuttaa tuo myrsky mitä säätieteilijät tänne pariksi päiväksi povaavat) mutta siniselle sävylle seinissäni saatte heittää hyvästit. Selitän syyn sille seikkaperäisesti sitten siinä seuraavassa postauksessani.

So I just couldn't resist and took a little peace off the ceiling. And then another one and another one and today the ceiling is back to it's old glory from the year 1946. No pictures of it yet since there wasn't any proper daylight today but I'll take some as soon as the weather gives me some daylight. 

I just love the homey feeling the dark ceiling gives to the room. It's just so warm and cosy now. Can't wait to show you the result.

Isojen asioiden äärellä

Jossain vaiheessa joulunaikaan päätin kokeilla miten se yläkertaan vähän väärän kokoinen matto sopisi olohuoneeseemme ja siihenhän tuo sitten jäi. Mitoiltaan aivan passeli ja värimaailmakin sopii ympäristöönsä. Tuo mukavasti tilaan lämpöä ja kotoisuutta ja samalla sai pienesti mielessä kyteneet pari muutosasiaa heräilemään pakkashorroksestaan.

Olen nimittäin jo pidemmän aikaa alkanut tuntea yhä voimistuvampaa kyllästymisen tunnetta tuohon siniseen väriin. Onhan se siis aivan ihana sävy, mutta ollut seinissä jo vuodesta 2010. Jossain piireissä se on aika pitkä aika se. Haluaisin kovasti kokeilla nykyistä tyyliä olohuoneessa ilman sinisiä seiniä, ehkä tylsästi valkoisella, ainakin aluksi, mutta jotenkin en ole vielä oikein uskaltanut.

Kun onhan tämä sininen nyt sentään aika kodikas ja omaperäinen. Ehkä se häiritsee silmiäni eniten siksi, ettei ole huoneen kaikissa seinissä tai siksi että juuri siitä syystä huonetta on välillä hankala kuvata kun kahden värin sauma pitää saada aina tiettyyn asentoon näyttääkseen hyvältä. Mene tiedä, mutta ihan niin rohkea en vielä ole että sille mitään tekisin, sillä huoneessa on ehkä tulossa toinen iso muutos jonka vaikutus sisustukseen ja värimaailmaan pitää ensin selvittää.

Nimittäin tämä katto. Tiedän 99% varmuudella että tuolla alla on alkuperäinen ruskeaksi petsattu puukatto sillä se näkyi kymmenen vuotta sitten remonttia tehdessämme yhdestä nurkasta. Olen aina välillä miettinyt että pitäisikö sinne kurkistaa vähän laajemmalti ja katsoa onko se tosiaan siellä, mutta aina sitten kuitenkin himmaillut ja ajatellut, että onhan tuo Halltexkin sentään ihan kaunis. 

Nyt on kuitenkin alkanut aika vahvasti tuntua siltä että asia on pakko tarkistaa. En ehkä pysty elämään sen tiedon kanssa että tuolla alla on jotain superhienoa. Olen jo alkanut piehtaroida iltaisin unetonna sängyssäni tämän asian kanssa, että ehkä tuonne on lähiaikona oikeasti vihdoin katsottava.

Ja se on se syy miksi sinisen kanssa vielä arvon. Jos siellä on se ihana ruskea panelikatto se tekee tilasta ehkä vähän pimeän sinisen kanssa tai sitten ei. Sen näkee vasta kun sen kokee.

I've been troubling my mind with two things in our living room. First the blue color on the wall. It's been there since 2010 and I'm not sure if I'm bored with it already. The second thing is the roof. I have a strong feeling that there is a beautiful original brown wood roof under those cardboard slates. Strong feeling cause I remember seeing a small peace of it in one corner back in 2006 when we renovated this room. I know I'd just love to have a brown roof in this room. Love, love, love. Now I only need to build up my courage to take the slates off and see if it really is there and how the room would look with a brown roof and then decide what to do with the blue. Big things.

Kesän lapsi mä oon

Siis kirjaimellisesti olen. Olen syntynytkin kesällä. Viime päivien pakkanen pisti taas vanhassa talossa asujan koville. Itse palelen pienestäkin, mutta muu perhe on ollut koiria lukuunottamatta tyytyväinen siihen että kerrankin ei meillä ole liian kuuma.

Meillä on vanhoja lämpömittareita ympäri taloa, ei niinkään siksi että olisin kiinnostunut siitä kuinka paljon niitä asteita on. Nyt niitä kuitenkin vähän silloin tällöin vilkuilin, ikään kuin tarkistaakseni että pitääkö hytistä kylmästä vai voiko jo lopettaa.

Olohuoneessa pysyy varaavan takan ansiosta aika hyvin peruslämpö 18 asteen tienämillä vaikka ulkona pakkasherra pistikin parastaan. Tosin mittari on ulkoseinällä ikkunan vierellä, että saattaa hieman vääristellä tulosta.

Työhuoneessa taas paistateltiin melkein helteisissä lukemissa. Johtunee suureksi osaksi siitä, että tässä huoneessa oleskelen eniten ja ruukaan lämmitelläkin sen mukaan. Varaava takka tässäkin tilassa.

Mutta sitten eteistä, portaikkoa ja yläkerran aulaa meillä ei lämmitetä ollenkaan. Tilassa falskaavat niin ovet kuin seinätkin ja jos sitä pattereilla tässä kelissä lämmittelisi menisivät ne rahat kirjaimellisesti pihan harakoille. Kolmetoista astetta oli ihan hyvä tulos eiliselle. Vessassa on hieman vilakka käydä, mutta sinne laitamma yleensä pikkuisen puhaltimen, varsinkin siinä vaiheessa kun joku vesiputkista päättää pienesti jäätyä, niinkuin nytkin taas kävi. Onneksi paikka on nyt tiedossa ja lisäeristystä luvassa siihen, ettei vaiva uusi taas heti Siperian tänne seuraavan kerran puhallellessa.

Jaa ja mikä se salaisuus näihin eri lämpötiloihin sitten on? No se kun pitää joku ahuoneessa oven kiinni. Lämpö pysyy juuri siellä missä sen haluaa pysyvän eikä tarvitse huljutella sitä ympäri kämppää. Myös ilmanvaihto toimi tosi hyvin kun sieltä täältä veti nilkkoihin (uupuu se lumipeite tuolta kivijalan viereltä), mutta niinhän sen kuuluu mennäkin vanhoissa taloissa ja painovoimaisen ilmanvaihdon kanssa. Alhaalta vetää sisään ja ylhäältä puskee lämpö ulos. Yläkerran makuuhuoneissa on lämmin ja ikkunat jäässä.

Mutta kesää kohti mennään ja pian saan riisua kolmet päällekkäiset villasukkani. Tai ainakin sitten kun se lumi vihdoin tulee, jos nyt on tullakseen.

Living in an old house when the weather gets really cold is a bit of a challenge. We usually close all the indoors so that the heat stays in the rooms we heat and the cold in the rooms we don't. The toilet is in the space we don't heat that much so we got some minor problems with the water pipes when the temperatures hit the lowest point, but with a little heater there it solved the problem. Now I only hope the proper amount of snow would arrive before the next freezing blow. So I won't have to wear so many socks on my feet. It insulates the bottom of this house and makes the draft disappear almost completely.