tiistai 17. marraskuuta 2020

DIY Keijukuusi

Aloin taistella tätä pimeää marraskuuta vastaan kovin asein, nimittäin askartelemalla. Mikään ei virkistä mieltä niin paljon kun luoda jotain hauskaa ja nättiä, olkoot ulkona kuinka harmaata tahansa.

Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla tehdä itse sellaisen hauskan kippuralatvaisen menninkäisten kuusipuun pihalle joulukoristeeksi. Katselin netistä kuvia ja ohjeita ja kun löysin paikallisesta kukkakaupasta jo kuusenoksia päätin ryhtyä oitis tuumasta toimeen.

Valoin aluksi vanhaan kukkaruukkuun betonilla kiinni pihalta karsimani tuijanvarren. Sen kuivuessa lähdin ostelemaan kanaverkkoa, jollaista tämä askartelu olisi ehdottomasti vaatinut, mutta sitä en sitten mistään löytänytkään (tarpeeksi pienessä paketissa), joten päätin soveltaa ja tein puurunkoon sinnepäin olevan tukirangan ihan vaan rautalangoilla. (Ranka ei ole välttämätön, jos laittaa oksia paksummalti ylöspäin ohentaen tulee muoto muutenkin.)

Arvelin, että saisin kuusenoksat pysymään paikoillaan vallan hyvin näinkin ja niinhän  ne sitten pysyi.

Laittelin ensin yhden kerroksen havua koko kehikon ympäri, latvoistaan vain kumilenkillä kiinni ja sitten lisäsin sinne tarpeeksi paksulti oksia tunkemalla ne vaan sinne kumilenkin alle mistä mahtuivat.

Sitten kieputin vähän vihreää rautalankaa koko komeuden yli sinne sun tänne sitoen sen välillä siihen allaolevaan tukirankaan kiinni. (En laittanut rautalankaa mihinkään solmuun tai liian tiukasti kiinni, koska ajattelin, että tämän rungon voi sitten joulun jälkeen purkaa ja laittaa talteen ja käyttää taas ensi vuonna uudestaan.) 

Tämän jälkeen aloin lisätä latvaan hennompia oksia perä perää rautalangalla kieputtaen, niin että sinne alkoi muodostua tuollainen kapeneva ja pitkä latva.

Tarpeeksi kun kieputtaa siihen rautalankaa tulee latvasta mukavan taipuisa ja sen voi sitten vääntää haluamaansa asentoon ja suuntaan mutkalle. 

Lopputulokseksi tuli vallan hauska ja erittäin veikeä keijukuusi, sellainen millaisia kasvaa juuri keijujen, menninkäisten ja tonttujen maassa. Vähän ehkä enemmän korkea kun kuuset yleensä, mutta en anna sen nyt haitata, koska onhan tämä nyt vaan niin hulvaton koriste. 

Ehkä laitan vielä pienen kuusenpallon tuonne latvaan kun vien tämän pihalle ilostuttamaan siellä kävijöitä. Tuli kyllä niin kiva, että jäin oikein pohtimaan, että tekisinkö vielä tämän kaveriksi toisen matalamman kun se näin helppoa oli. 

Made this fun pixie-christmas tree from spruce branches and scrap from my garden. I mounted the stick I used for trunk to the pot with concrete and made the skeleton for the shape on top with iron wire. I attached the branches with iron wire and put extra on the top to make it bend nicely. 

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Liikaa ja liian vähän

Olen päättänyt, että nyt voi jo hyvällä syyllä alkaa sisustaa joulua kotiin ja aloitin helpoimmasta ja loogisimmasta päästä, eli valoista. Päivät kun lyhenevät lyhenemistään ja pienin ikkunoin varustetussa rintamamiestalossamme ei valo kauaa viivy onkin ihan paikallaan lisätä sitä pienin tuikkivin ikkunoissa. 

Tein joku aika sitten rautalangasta ja juuttinarusta oikein suuren tähden ajatuksella, että laitan sen tähän keittiön ikkunaan valojen kanssa. No, tähti on muutoin mitä ihanin, mutta nyt on alkanut kovasti häritiä tuo juuttinaru silmiäni. Ei muuten, mutta kun tuossa ihan lähellä on tuo juuttinarusta punomani valaisin niin tila näyttää nyt silmiini vähän liian juuttimaiselta, vähän niin kuin jute på jute (tårta på tårta).


Kaivelin sitten kätköistäni tällaisen muutamia vuosia sitten askartelemani tekokranssin ja kokeilin sitä vain todetakseni, että aivan ihana olisi, mutta just vähän liian pieni. Onnekseni minulla on noita materiaaleja kätköissäni vielä, joten voisin kokeilla tehdä tähän hieman isomman renkulan tilalle, koska tämä tyyli sopisi tänne mielestäni nyt tosi kauniisti ja on just tarpeeksi erilainen ja paljon sopivampi tilaan. Tuon ison tähden voisin laittaa sitten vaikka työhuoneeseen, jonne se istuisi varmasti niin kuin hansikas konsanaan. 

Taidanpa siis lähteä tästä askarteluhommiin taas.

It's close enough for christmas so I have begun to decorate. I started with lights, cause it's the most natural way to go here in the dark and grey weather outside. A little glimmer in the window makes one feel so much better. 
I love this jute star I made, but it's a bit too same as the lampshade near by. Too much jute to my eyes, so I tried out a round leafy light instead. It's much better, but maybe a little too small. Luckily I have the materials to make it bigger, so I think you'll find me in me doing a little crafting today.

perjantai 13. marraskuuta 2020

Kannattaa olla mun kaveri

Olin jo vuosi sitten alkanut neuloa tällaisesta oravan-värisestä langasta neuletunikaa, mutta kyllästynyt langan väriin jo siinä vaiheessa kun koko vartalo-osa oli kainalopituudessa. Siellä se lojui sitten neulekaapissa odottamassa, että mitä sille tekisin kun keksin kysäistä yhdeltä ystävältäni, että mahtaisiko hän haluta itselleen tuollaisen riddaritunikan, ja arvatkaapa vaan mahtoiko?

Ei siis tarvinnut minun purkaa jo valmista tai heittää muutenkaan epämieluisan väristä lankaa hukkaan vaan sain oikein hyvällä syyllä tehdä neuleen loppuun. Hän sai itse valita siihen kuvion värit ja hihojen pituuden ja sen tulisiko taskut. Ja heti kun neule oli valmis ja päätelty lähti se täältä oikein tyytyväisen ystävän mukaan maailmalle ja itselle jäi niin hyvä mieli.


Ja kun pyysin häntä vähän poseeraamaan mallina neuleen kanssa saapui hän paikalle täsmälleen sopivan värisissä kengissä siihen. Siinä riittikin molemmilla ilon aihetta siitä.

Olen siitä kiva ystävä, että jaan aina mielelläni kaikesta osaamisestani heillekin. Itsellä kun mieli muuttuu niin kuin oravalla talviturkki, niin on kivaa, ettei tarvitse pettyä siitä jos jotain jää kesken, vaan voi pistää sitten ilahduttaen lahjoillaan jotakuta muuta välillä. Ja nyt kun nämä langat eivät enää pölyty neulekaapissani tilaa viemässä voinkin sitten lähteä ostelemaan jotain uutta ja katsoa josko tässä vielä jonkun kivan neulejutun ennättäisi ennen joulua itselleen valmistaa.

Started to knit this tunic for myself but got bored of the color over half way through.. So I asked my friend is she wanted me to make it for her, and she sure did. She choose the colors for the patterns and I knit her a tunic she's now very happy to wear. Lucky to have a friend like me! :)

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Beige ovi

Keväällä sain yhdestä purkutalosta pari ovea, joista toinen päätyi tänne tyohuoneen ja keittiön väliin uudeksi liukuoveksi, koska se edellinen lähti jo vuosi sitten varsinaiseksi oveksi olohuoneen ja eteisen väliin. Laitoin sen tähän ihan sellaisenaan, etten maalaillut uusiksi, kun molempien puolien maalipinta oli vielä ihan hyvä. Toiseen suuntaan se on hauskasti hyvin hailakan vihreä ja tänne toiseen suuntaan melkoisen beige.

Väri sinänsä ei ole ollenkaan silmiini paha, mutta en  tiedä vielä tykkäänkö siitä pidemmässä juoksussa, sen kertoo vain aika. Nyt sitä pitää roikottaa tuossa esillä aina välillä, jotta voin sitä pää kallelani tuijottaa ja miettiä, että onko se hyvä vai onko se sittenkin huono. Toivottavasti ei muutu huonoksi ennen kevättä, näillä keleillä on niin inha hioskella asioita pihalla, kun sormet jäätyy.

Kovin paljoa ei tätä ovea täällä kiinni pidellä, varsinkaan näin pimeään vuodenaikaan, se kun blokkaa kaiken keittiöstä tulevan valon. Sen virka onkin palvella lähinnä ruoankäryjen estäjänä ja se suljetaan vain jos tuolla kokkaillaan jotain oikein olan takaa.


Tämä on siis se asento jossa ovea saa tältä puolen tuijotella, kovin paljoa se ei näy tuosta karmin yli toisellekaan puolelle.Mahtava tuuri kyllä, että löysin tämän aivan täsmälleen samoilla mitoilla olevan oven tähän, ihan varmaan samasta tehtaasta kun edellinenkin vaikka talo josta tämän löysin olikin aika kaukana täältä.

I finally put up the door I found from a demolition site last year. It fits there like a glove since it measures exactly the same as the doorway. Funny how you can find something that looks like it used to be here all along. Now I'm just wondering should I paint it white or leave it beige like that? I guess only time will tell.

sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Keittiön seinät toiselta puolen

Tapetoidun keittiön toinen puoli oli vihdoin tarpeeksi valoisa sopivaan aikaan eilettäin ja sain napattua siitä nämä muutamat kuvat näytiksi, että miltä sillä puolen köökkiä näyttää. Ja kuten huomaatte, ihan yhtä nättiä ellei jopa nätimpää on tälläkin puolen. Itse tykkään erityisesti siitä miten hienosti tuo hella ja jääkaappi nyt tuota tapettiseinää vasten tulee esille.

Olen nin mielissäni tästä ideasta tapetoida tämä tila, se on nyt niin ihana! Ja hauskinta on, ettei tapettia mennyt kuin se kaksi rulla, koska noita seinänpätkiä on loppujen lopuksi tilassa niin vähän, mutta just se, että tapetoidut alat ovat niin pieniä tekee mielestäni huoneeseen just sen jutun; missään ei tule liiaksi tapetin kuvio esille vieden huomiota muulta vaan se toimii tuolla taustalla tuoden kaiken muun ihanasti näkyviin.

Otin pienen riskin ja tapetoin myös tuon liesituulettimen ympäriltä, vaikka mielessä vähän siintääkin pelko siitä, että tuo on tuosta parissa vuodessa entinen. Tämän aktiivihiilillä toimivan tuulettimen puhallusaukot ovat just tuolla ylhäällä sivuilla ja aika näyttää nyt että pysyykö liisteröity tapetti kiinni seinässä niiden vierellä. Toinen asia on miten hyvin tuo vekotin suodattaa läpimenevän ilman, pieni kerros rasvapölyä tapetin pinnassa ei liene näytä kauniilta sekään. No mutta, aika siis näyttää, toistaiseksi kaikki on pysynyt kiinni vallan loistavasti.


The other side of my newly wallpapered kitchen. I just love it so much how good my stove and fridge look against that grey blue wall.

lauantai 7. marraskuuta 2020

Loppusyksyn asetelmia puutarhassa

Nyt kun ilmat vihdoin kirkastuivat täällä meidän kylälläkin, oli kiva taas pitkästä aikaa puuhailla pihalla. Pidin ihan yhden naisen pihatalkoot, kun perheen miesväki liehui ties missä tärkeämmillä asioillaan ja laittelin kaiken taas nätiksi.

Meidän pihan puut pitää aina viimeiseen asti kiinni omista lehdistään ja ruukaankin odotella, että lähes kaikki ovat ensin irronneet ennen kun alan haravointihommiin. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että piha on aivan täynnään lehtiä jonkin aikaa, ennen kun sinne siivo saadaan. Onneksi nyt reilu viikko sitten tuuli sen verran lujaa, että suurin osa puista on nyt paljaina ja sain ison osan lehtiroskista pois käytäviltä kukkapenkkejä lannoittamaan.

Halusin pihalleni vielä yhden pienen pöydän, sellaisen jonkun peltisen jonka voisi jättää sinne myös talveksi ja sellainenhan tuli sopivasti vastaan torista. Tykästyin sen valmiiksi kulahtaneeseen ulkoasuun ja yllätyin vielä iloisemmin kun sitä läksin ostamaan; se olikin vaaleansininen, vaikka myyntikuvissa näytti vihreältä! Kelpasi oikein hyvin tuo väriero minulle, sillä tämä näkyy tuolta kaiken vihreän ja ruskean seasta paljon kivammin.

Joka paikasta loppuunmyydyt kanervatkin aiheuttivat ensin päänvaivaa, kun haaveilin niitä tähän lähes loppuun kulahtaneeseen koriin laittaa. Onnekseni etsintäreissu vei minut myös Rustaan, jossa vielä muutama valmiiksi aseteltu kanervaistutus roikkui myynnissä. Valitsin niistä sopivimman ja sehän sattui muodoiltaan ihan täsmälleen tähän koriini ja tyydytti mieleni.

Olin käynyt myös reilu viikko sitten ostosreissulla paikallisessa kivassa Memories-putiikissa tuossa Tuusulan  Rantatiellä. Siellä on aina niin kiva tunnelma piipahtaa fiilistelemässä ihania sisustusjuttuja ja nyt sieltä oli ihan pakko saada ostella mukaan tämä hauska peltilyhty. Ihan vaan koska kyllä näin synkässä syksyssä pitää olla pihalla jotain oikein uutta ja hienoakin.


Portaiden pielen asetelmaakin laittelin vähän uusiksi edellisestä. Kaikki kukkivat olivat jo ajat sitten lakanneet kukkimasta, joten vaihtelin niiden tilalle vähän enemmän havuja ja vihreää. Jos nyt onni olisi myötä ja tänä talvena tänne etelään luntakin saataisiin näyttäisi tämä vieläkin kivammalta, mutta minun mielestä piristää portaita just hyvin näinkin. Toispuoleinen asetelma ohjaa ihanasti sisään kulkijat pihasta, kun vielä tuo söpönen lyhty siinä himmeästi loistaa valoaan.

Tykkään tosi paljon tuosta että täällä on nyt paljon erilaisia ruukkuja yhdessä läjässä, enemmän on enemmän tällä pihalla ja parhain kokonaisuus syntyy mielestäni nyt monesta yhdessä.


Jätin huomiseksi itselleni kaiken tylsän, kuten parkkipaikan haravoimisen ja keskityin tänään vaan kaikkeen nättiin. Onneksi ilma on huomennakin vielä suotuisa, pihahommiin ja kukas sen tietää, jospa sinne parkkipaikallekin tulisi sen johdosta ihan nättiä sitten.

Put up some more winter themed plants in the front yard. Got a new old table and a lantern just to make it look all new and fresh to me. It's so darn dark and grey this time of the year in Finland, so one does what one can to fight the gloominess. I really hope we'll get snow this winter, it'll make all this look so much better, not that I don't love these like this too.

keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Koristeita kauppani valikoimiin


Olin viikonlopulla jotenkin jo niin joulufiiliksellä, että askartelin nipun koristeita myyntiin pieneen porstuakauppaani. Aina tähän aikaan vuodesta kun on tottunut askartelemaan joulumarkkinoita varten, niin oli sitä askarteluenergiaa ja kyllähän se piti hyötykäyttää vaikkei niitä markkinoita nyt tulekaan. 

Nämä tällaiset paksulla juuttinarulla päällystetyt rautalankakoristeet olivat iso hitti viime vuoden markkinakävijöiden keskuudessa ja jos jollakulla jäi kutina tällainen saada omaan kotiin niin täältä Järvenpäästä näitä löytää tämän pienen erän verran nyt sitten.


Tein tähden ja sydämen lisäksi myös muutaman rauhamerkin, niille jotka eivät joulusta niin välitä tai haluavat enemmän ympärivuotiseen käyttöön sopivan koristeen. Sydän maksaa 18€ ja tähti ja rauhanmerkki 20€ kappale. (Rauhanmerkin halkaisija noin 40cm)


Ja on täällä varastoissani myös niitä männä joulumarkkinoilla heti alkuunsa kesken loppuneita kierrätyshelmistä tehtyjä koristerenkaita myöskin. Niitä jäi moni perästä vielä kyselemään ja täältä niitä nyt löytyisi. 

Halkaisijaltaan rinkulat ovat noin 50cm ja hintaa niillä on 20€ kappale.

Valitettavasti porstuakauppani ei postittele näitä isompia tuotteita, mutta joustavien, erikseen sovittavien aukioloaikojeni puitteissa täällä pääsee käymään melkein milloin vaan sattuu kulmilla liikkumaan. Sähköviestillä vaan kyselyä tulemaan osoitteeseen dgsisustusmania@hotmail.com

Made some jute and wood pearl decorations to sell in my little porch shop. Only for people that are willing to come here to buy them. No shipping.