Keväällä sain yhdestä purkutalosta pari ovea, joista toinen päätyi tänne tyohuoneen ja keittiön väliin uudeksi liukuoveksi, koska se edellinen lähti jo vuosi sitten varsinaiseksi oveksi olohuoneen ja eteisen väliin. Laitoin sen tähän ihan sellaisenaan, etten maalaillut uusiksi, kun molempien puolien maalipinta oli vielä ihan hyvä. Toiseen suuntaan se on hauskasti hyvin hailakan vihreä ja tänne toiseen suuntaan melkoisen beige.
Väri sinänsä ei ole ollenkaan silmiini paha, mutta en tiedä vielä tykkäänkö siitä pidemmässä juoksussa, sen kertoo vain aika. Nyt sitä pitää roikottaa tuossa esillä aina välillä, jotta voin sitä pää kallelani tuijottaa ja miettiä, että onko se hyvä vai onko se sittenkin huono. Toivottavasti ei muutu huonoksi ennen kevättä, näillä keleillä on niin inha hioskella asioita pihalla, kun sormet jäätyy.
Kovin paljoa ei tätä ovea täällä kiinni pidellä, varsinkaan näin pimeään vuodenaikaan, se kun blokkaa kaiken keittiöstä tulevan valon. Sen virka onkin palvella lähinnä ruoankäryjen estäjänä ja se suljetaan vain jos tuolla kokkaillaan jotain oikein olan takaa.
Tämä on siis se asento jossa ovea saa tältä puolen tuijotella, kovin paljoa se ei näy tuosta karmin yli toisellekaan puolelle.Mahtava tuuri kyllä, että löysin tämän aivan täsmälleen samoilla mitoilla olevan oven tähän, ihan varmaan samasta tehtaasta kun edellinenkin vaikka talo josta tämän löysin olikin aika kaukana täältä.
I finally put up the door I found from a demolition site last year. It fits there like a glove since it measures exactly the same as the doorway. Funny how you can find something that looks like it used to be here all along. Now I'm just wondering should I paint it white or leave it beige like that? I guess only time will tell.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti