keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Porstua porstuaksi osa II

Suunnitelma porstuan palauttamiseksi porstuaksi ei ole edennyt kaappien tilaan tuomisen jälkeen juuri yhtään, kun jäin pohtimaan tuota kierrätyslootikoston kohtaloa, että vaihtaako se väriä vaiko ei ja pysyykö se tuossa nyt ylipäätään vai tulisiko senkin tilalle jotain muuta. Miettimiseen kyllästyneenä totesin, että tehdäänpäs nyt yksi asia ensin, jota olen tässä jo monta päivää miettinyt, eli nostetaan kaikki pihan ruukuissa jäljellä olevat kesäkukat ja yrtit tuonne porstuaan lämmittelemään, sinne kun auringon säteet vielä just ja just yltää. Ja siitähän tulikin sitten vallan kiva!

Täällä on joskus ennenkin pidetty tätä porstuaa vähän niin kuin kasvihuoneen jatkeena ja luontevastihan se siihen hommaan taas sopikin. Nyt siellä on kyllä niin mahtis tunnelma, etten meinaa poissa pysyä sieltä yhtään. Koko ajan ravaan katselemassa ja imemässä itseeni tuota tuoksua ja tunnelmaa. Olen ihan, että mikä syksy ja missä? Minullahan on melkein kesä täällä taas!

Hassua muuten miten tänä vuonna osa kesäkukistani intoutui puskemaan uusia kukkia juuri nyt kun syyskuu on vaihtumassa jo lokakuuksi. Ilmeisesti ovat tienneet sääennusteet etukäteen paremmin kun me ihmiset ja arvanneet, että tässä kohti vuotta on täällä vielä kukkimiseen sopivan lämmintä. Katsotaan avittaako porstua tuota daaliaa saamaan loputkin nuppunsa vielä auki, mutta aika hauska se on vain tuollai kahdenkin kukkasen kanssa.

Sipulienistutusprojektini on vihdoin päässyt hyvään vauhtiin ja puolet siitä valtavasta sipulimäärästä, jonka alkukuusta ostin on jo istutettuna penkkeihinsä. Loput odottelevat tuossa korissa viikonloppua, jolloin on luvassa seuraavat sipulisulkeiset ja sitten ei tarviikkaan kun odotella sitä kevättä. Paitsi itseni tuntien kerkiän kyllä unhoittaa koko sipulit ja yllätyn sitten iloisesti keväällä, kun ensimmäiset alkavat penkeistään nousta.

Koko porstua näyttää kameran laakean linssin läpi kaappien kaventamana tältä. Ei enää niin avaraa, kun ennen, mutta eipä sen tarvitse ollakaan. Kuvia tärkeämpää on nyt se, että tuo tila toimii paremmin käytössä ja vieläpä hyödyllisessä sellaisessa. Itseä vielä vähän häiritsee kaikki nuo sekalaiset värit, kuten ikkunanpielien marjapuuro, katon poltettu oranssi, laatikoston myrskynsininen ja lattian beige ja harmaa. Jotenkin siellä on ihan liikaa, vaikka kaikki  tavallaan ovat ihan jees. Ehkä se tästä alkaa lutviutua se ajatusprosessi noidenkin osalta, kun antaa ajan vaan vähän kulua rauhassa ensin, niin ne asiat yleensä helpoiten ratkeaa.

Mutta nyt hetken tuolla on ihanan kaunista, ja kaikkine värikirjoineenkin tosi seesteistä ja rauhallista. Kyllä se vaan aina toimii kun laittaa viherkasvit sisustuksessa töihin, niillä luo tilaan kuin tilaan mitä ihanimpia tunnelmia. Miettikääpä tätäkin pikkuhuonetta nyt ilman, ei olisi yhtään niin sykähdyttävä enää. Tästä inspiroituneena tuli heti mieleen tehdä tänne talvella myös tällainen ihana vihermaailma. Laittaisi havuja ja kaikkea kivaa koristusta, niin kyllä varmasti pääsisi pitkälle kevääseen ennen kun mieli alkaisi tehdä sisustella tähän jotain muuta.

Did a little greening in my porch by putting all the left over summer plants in there. It looks so wonderful now I think I might have to keep this green-theme there all winter long, but just with more winter tolerant plants.  

2 kommenttia:

  1. Kaunista ja minä kyllä tykkään kaikista noista väreistäkin, hyvä harmonia. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista