Elokuisia olkkarifiiliksiä

Kateellisena olen katsellut ihmisten kuvia kukkakimpuistaan, joita ovat omista puutarhoistaan poimineent ja tuskastellut, kun omasta pihasta ei ole tänä kesänä niin paljoa satoa tullut, että maljakkoon asti olisin raaskinut poimia. Kävinpä sitten sen vuoksi kaupasta ostamassa omat kukkivat sulostuttamaan olohuonetta ja päädyin taas ikiaikaiseen suosikkiini eli harsokukkaan. En tiedä mikä siinä niin kivaa on, tuoksu vaiko herkkä ulkonäkö vai se, että nämä on niin helppo kuivattaa ihastuttamaan eloa vielä moniksi kuukausiksi eteenpäin; antaa vain olla maljakossaan ja kaataa vedet pois.

Olkkarissa kukkien lisäksi kivaa on kaksi koiraa, jotka taistelevat siitä kumpi saa nukkua päiväunensa ja yönsä tuossa vanhassa kissankorissa telkkarikaapin kupeessa. Vanhempi koira siitä eniten tykkää, mutta nuorempi varastaa paikan aina ihan kiusallaankin itselleen jos vain tilaisuus tulee. Olenkin koittanut etsiskellä toista samanlaista tuohon vierelle, että olisi sitten molemmille omat, mutta tällaista sopivan kulahtanutta ei ole vielä vastaan tullut mistään. 

(Nyt kuvausta varten yritin vanhaa herraa saada poseeraamaan kopissaan niin millään ei sitten meinannut haluta. Ilmaisikin vahvan tyytymättömyytensä siihen, että hänen suloisuudellaan koitan täällä ratsastaa tuhahtamalla pari kertaa oikein voimallisesti ennen kun pois kuvausalueelta tallusteli.)

Muualla huoneessa me ihmiset ollaan tykätty tästä keväällä löytyneestä uudesta vanhasta junapöydästä ihan kaikista eniten. Se on osoittautunut käytössä justíinsa niin näppäräksi kun arvelinkin; kaikille on oma laatikkonsa, jossa säilöä mitä nyt ikinä tuossa telkkaria tuijotellessa tarviikin ja kukaan ei ole enää kolhinut polviaan pöydän kulmiin kun sellaisia ei enää ole. Visuaalisestikin se on niin kovin ihana ja sopii talon tyyliin ja tunnelmiin aivan täydellisesti.

Ollaan me täällä tuosta tekemästäni telkkarikaapistakin tykänneet, uutta isompaa telkkaria ei vaan ole saatu aikaan hankkia vaan sen sijasta kaikki olemme kehittyneet huimasti siristelyssä ja kauas katsomisessa. Vaikka itse olen tuossa lajissa vahvin kaukonäköinen kun olen, niin täytyy myöntää, että vähän on alkanut jo kyllästyttää tuon tihrustaminen. Voikin olla, että tässä täytyy kaupoille uutta lähteä katsastelemaan, mutta en vielä kovasti kiirettä sen kanssa pidä, tämä pieni kun on niin tylsä katsella niin ei ole tullut líikoja sen edessä lorvehdittua ja pelottaa, että uuden isomman kanssa meneekin sitten ihan liikaa aikaa hukkaan vaan sitä tuijotellessa.

The mood in our livingroom today. Got some flowers to cheer up the vibe since it's still summer even if it is raining outside (wich I love!).