Ovi johonkin

Niin kuin jotkut teistä lukijoistani jo tiedättekin tulen aina välistä ostaneeksi kirpparilta jotain jonka tarpeellisuudesta en itsekään ole kovin varma, mutta jokin sisäinen palo pakottaa ostamaan kumminkin. No, niin kävi tässä taannoin taas kun löysin tämän viehkeän pienen oven. Ovella on korkeutta noine karmeineen noin 145cm ja leveyttä 52. Joku on takapuolelle kaunokirjoituksella laittanut, että "tämä on keittiön kaappi".

Jos se olisi ollut ihan vaan pelkkä ovi en olisi varmaankaan siitä mitään visiota saanut, mutta koska mukana on tuo tasan ovenmyötäinen karmi niin asia oli tyystin eri. Näin nimittäin heti mielessäni että tästä tulee sellainen oikein hauska vähemmän syvä kaappi.

Mitään paikkaahan ei tässä huushollissa tietysti vielä sille ole, mutta ajatus litteästä kaapista on niin kutkuttava, että aion rakennella sen siitä huolimatta. Vähän täytyy tosin ensin suunnitella tarkemmin, että tuleeko jalkoja vai sokkelia vai muuta ja mistä sen itse kaappiosan rakentelen, mutta rattaat ovat lähteneet jo raksuttamaan ja eiköhän se pian selviä, että minkälainen kaappi tuosta sitten tuleekaan, riemastuttava nyt ainakin.

As some of you might know I sometimes buy stuff that I don't really need, but want to buy anyway. That happened again when I found this cute little vintage cupboard door. I suddenly saw it as a door for a very shallow cabinet. I just knew that moment that this was an idea not to walk past and so I got the door home.

I still have to plan the details of it and try to figure out where to put it when finished, but I'm ever so sure the result is going to be the cutest thing ever.

Uusia kasveja kylppäriin

Männä keväänä remontoitu piskuinen kylpyhuoneemme kaipasi jotain virkistystä syksyyn. Vähän jotain uutta vihreää joka muistuttaa kesästä ja saa tilan tuntumaan pirteämmältä pilviselläkin säällä.

Visiitti paikalliseen kukkakauppaan, pieni osteluhuuma ja johan on kylpyhuoneessa uusia kasveja somistamassa tilaa. Ihastuin tähän krakeloituneeseen ruukkuun ja kun tarjousnurkassa oli siihen sointuva oliivipuu oli suunnitelma valmis. Hintaa ei tullut kuin kaksi kymppiä yhteensä ja avulias myyjä vielä hoiti istutteluhommatkin kaupan päälle. Näyttää tuossa ikkunalaudalla kyllä niin herkulliselta että.

Pöntön takana olevaan vanhaan nahkaiseen tähtäinkotelon puolikkaaseen ostin tällaisen hernevillakon. Sekin tarjouslaarilöytö eikä köyhdyttänyt lompakkoa kuin vitosen ruukkuineen. Tykästyin tuohon sen ikään kuin valuvaan olomuotoon. ja kylpyhuoneeseen sellainen teema sopii oikein hyvin. 

Kasvien myötä tila piristyi huimasti ja tuntuu nyt taas uudelta ja raikkaalta. Tuo kaakelointiremontti oli kyllä parhaimpia ideoitani ikinä, kohtuullisen vähällä vaivalla ja rahalla tilasta tuli niin valoisa ja tyylikäs. Sitä remonttia muistellessani tein siitä ja sen vaiheista myös kansion tuonne StyleRoomiin. siitä näpsästi ja ytimekkäästi näkee mitä tämä projekti piti sisällään ja miltä tässä tilassa näytti ennen. Käykäähän kurkistamassa, jos vaikka innostutte itsekin remonttipuuhiin näin syksyn kunniaksi, StyleRoomista löytyy aiheesta ja muustakin paljon kaikkea kivaa.

 Since the fall is here I needed to do something to cheer up the little bathroom. I wanted something green so I went to a local flower shop to get some inspiration. I got a new vintage looking pot and an olive tree to go with it to the window and a lovely pearly waterfall-like plant for the vintage leather holder I already had. I really like the space now, it looks so nice and fresh. I'm also glad we did the renovation to this room back in the spring. If you want to see a quick glimpse of the renovation I made a cool folder of it to my StyleRoom, go check it out.

Sienet, ystävät, koirat ja yksi hevonen

Nyt kun se flunssa on vihdoin antanut periksi oli hyvä käydä vähän tuulettamassa itseään ihmisten ilmoilla. Tai no, metsä nyt ehkä mikään varsinainen ihmisten ilma ole, mutta tuulettuu siellä hyvin kumminkin. Parin ystävän ja kolmen koiran kanssa metsässä oli oikein mieluisa olla.

Rakastan sienestystä yli kaiken ja metsään menenkin yleensä juuri siksi. Viime vuosina on vaan nuo hirvikärpäset ruvenneet enenevissä määrin kiusaamaan ja oli pakko keksiä jotain jolla varmasti saisin itseni niiltä suojattua. Muutamana vuonna kokeilin vaihtelevalla menestyksellä erilaisia ja erivärisiä vaatteita, myrkkyjä ja muita vippaskonsteja kunnes tänä vuonna törmäsin netissä ohjeeseen pukeutua tuollaiseen maalarin kertakäyttöhaalariin. No, koskapa ne eivät paljoa maksa päätin kokeilla ja nyt voin ilokseni kertoa teille että tuo todella toimii. Tämän äärimmäisen epäimartelevan suojapuvun väri sekä pintamateriaali ovat juuri semmoiset mistä ne peijakkaan hirvikärpäset eivät tykkää. Pari kertaa olen nähnyt sellaisen itseeni laskeutuvan ja samantien ampaisevan pois. Enkä yhtäkään kärpästä ole joutunut itsestäni metsästämään. Melko kestäväkin on puku ollut. Tänään viidettä kertaa päällä eikä vielä yhtään reikää missään. Suosittelen pukua siis erittäin lämpimästi kaikille niille joita hirvikärpäset ällöttävät yhtä paljon kuin minua.

Koirista vain kaksi suostui kuvattaviksi. Sussu poseerasi sievästi mättäällä ja Jesse vahti sienikoria kuin joku poliisikoira konsanaan. Daanaa oli turha yrittääkään kameran kanssa lähestyä. Olemme ihan varmoja että se pelkää kameran nappaavan sen sielun ja siksi luikkii aina pakosalle kun kaivan sen esille. Ystäviäni vähän samanmoisia, kameraujoja yksilöitä.

Sieniä löytyi ihan mukavasti kovasta kuivuudesta huolimatta. Se kun tietää mistä etsii niin aina löytää. 

Ja sitten kun saimme sienimetsästä tarpeeksemme käytiin moikkaamassa vielä heposta, jonka nimi on sattuvasti Tuunaus. Kävimme sitä vähän juoksuttamassa ja taputtelemassa. Minä en kuitenkaan ollut se joka juoksutti tai isommin taputti. Olin pääasiassa aidan toisella puolen turvassa kun vähän ujostelen noin isoja elukoita, mutta tämä yksilö oli kyllä lauhkea kuin lammas. Tapaamiseni Tuunauksen kanssa aidan takaa sujui kutakuinkin näin:

- Moi. Mikä sä oot? Näytät oudolta tossa valkosessa systeemissä mikä sulla on päällä.

- Moi. Mä oon ihminen, mulla on vaan tää haalari kun kävin juuri metsässä.

- Ai. Miks susta lähtee tollasia ääniä?

- No se on vaan tää kamera ku otan susta kuvia.

- Siis kamera jolla otat kuvia... Tuleeks ne johonki lehteen?

- Eei ku ihan tohon omaan blogiin ajattelin laittaa.

- Blogiin? Mikä se on?

- No siis, semmonen netissä oleva julkaisu mitä ihmiset lukee.

- Ai julkaisu. Niinko lehti mut netissä? 

- Joo, vähä niinku.

- No sitte. Käyks näin? Vai haluutko että meen kauemmaks että näkyy kokonaan?

- Tää on ihan hyvä. Hienosti piirtyy sun turpajouhet.

- Mut ota nyt vielä kokovartalo, jos mä kato oon vaik näin. Onks tää hyvä? Näyttääks tää hyvältä siellä blogissa?

- Joo, just hyvä. Pidä toi asento. Käännä vähän päätä ja naura sun silmilläs. Just noin! Tää on niin kuumaa kamaa!

- Mitä aiheita se sun blogis oikein käsittelee?

- No sisustusta ja tuunausta ja sen sellasta yleensä.

- Ai, no hitsi, sithän mäki sovin sinne oikein hyvin!

- No juu, ainakin nyt tän postauksen tuunaukseksi (höhö).

Since the flu is finally over I needed some time out with my friends. And when I say out I mean out in the woods with some animals too. 

We just love picking mushrooms in the fall but there's this not so lovely little insect that attacks people this time of the year and is almost impossible to take cover of. So I saw somewhere in the internet a tip to use a disposable white overall and it works like a charm. No insect can penetrate that.

We also went to see my friends horse called Tuunaus (Tuning in english by the way) and it was kind enough to let me take a few photos of it even tough I looked a bit suspicious in my overall. But when I told it I wanted to take some pictures for my blog the horse posed ever so nicely for me.

Voihan flunssa

Pian viikko on maattu pääasiassa kotosalla flunssan kourissa kärvistellen. Perheestä kaksi kolmasosaa sairasteli samaan aikaan. Vihdoin alkaa itsellä helpottaa, mutta ihan vielä ei isommin ihmisten ilmoille uskalla mennä. Kovin on tutuiksi tulleet tällaiset maisemat, lököverkkareineen ja villasukkineen. Koirilta ei paljoa sympatiaa ole herunut, ne kun eivät tämmöisistä taudeista itse tiedä. Ovat vaatineet ihan samanlaista palvelua kun aina ennenkin ja jopa näyttäneet vähän pitkää naamaa siitä että heidän sohvalleen olen ängennyt heidän päiväuniaan häritsemään.

Siinä maatessa on ollut aikaa ihailla olohuoneen kattoa, joka kyllä ON hieno ja mietiskellä tulevia sisustusprojekteja. Suunnitelmissa on laittaa taloon myös toinen tumma katto, ihan vaan kun semmoiseen mahdollisuus on. Tosin tämä toinen tulee maalilla kun tuollaista paljasta puupintaa ei muissa huoneissa enää ole, mutta kumminkin. 

Aikaa on ollut myös miettiä ihan yksinkertaisia sisustusasioita kuten sitä, että vihdoin keksin syyn sille että taannoin ostin tämän sievän vanhan rottinkisen roskakorin. Nyt se on ollut todella oivallinen sohvan vieressä tai missä nyt milloinkin olen istunut niiskuttamassa.

Aikaa on ollut myös lähes rajattomasti surffailla netissä ja ihailla suunnattomasti niitä hienoja liitutaulupiirroksia mitä ihmiset osaavat tehdä ja kopioida härskisti (muttei lähellekään niin hyvin kun alkuperäinen) niistä yhtä omalle pikku rihvelitaululle ihan koska tuo nyt vaan sopii tämän talouden keittiöön niin hyvin.

Että nyt kun tästä itseni taas kasaan saan niin eiköhän tämä tästä. Voi keskittyä taas vähän isompiin juttuihin, kuten viikon jälkien siivoamiseen, ettei taas tarvitse kuvailla vain tällaisia tarkoin rajattuja pieniä yksityiskohtia.

Why does one always forget how terrifying the flu season can be? The first one this year took a week of my life and put everything on hold. So I've spent the week lying around and dreaming of the better days. doing almost nothing including all the cleaning. Now that I've started to feel better that's the first thing I need to do, make everything pretty and neat again.

For sale

Taisin jo jokin aika sitten vihjaista että olisi vähän ylimääräistä tavaraa jota voisin kaupitella täällä blogin puolella. No, tässä sitä nyt olisi sitten, oivallinen kasa kelpoa kamaa joka etsiskelisi nyt uutta kotia, kuka mistäkin syystä.

Otetaanpa tähän esittelyt tuotteista hintoineen yksitellen. Mukana pari ylläriäkin, eli kannattaa lueskella tekstit tarkkaan.  

Ja huom. Kaikki tavarat myydään ensisijaisesti noudettuna ja mielellään rivakalla aikataululla. En varaile mietiskelijöille enkä säilö viikkokausia. Tavaran saa tarkastaa paikan päällä ennen ostopäätöksen tekoa, mutta jos tuotteeseen on jonoa en myöskään lotkauta korvaani tinkijöille. Kaikki tuotteet vähän pölyisiä varastosäilytyksestä johtuen. Tämä huomioitu hinnoissa valmiiksi.

Tuotteet Järvenpäässä, Keski-Uudellamaalla.

Yhteydenotot sähköpostiini jonka osoitteen löydät sivun vasemmasta ylälaidasta. 

Ensinnä olisi tämmöinen superhieno aito ja alkuperäinen vanha metallinen arkistolaatikosto. Väriltään hieno vihertävä mudanruskea. Huom. kuvissa viereinen pensas heijastaa vihreää kylkiin. Vähän asiaan kuuluvaa kolhua kyljissä ja kulumaa pinnoissa siellä täällä, eniten pinnassa. Mekanismit toimivat moitteetta ja ryhti hyvä. Painoa melkoisesti, sisällä alhaalla betonipaino. Yksilön strategiset mitat ovat: korkeus 131,5cm leveys 40,5cm ja syvyys kahvoineen noin 65cm. Arkistolaatikosto myyty.

Sitten olisi tällainen lääkekaappi, mutta tässä on eräs ikävä haitta; tämä tuoksuu todella voimakkaasti jollekin lääkkeelle. Kävin ihan apteekissa asiaa kysymässä ja farmaseuteilla sitä nuuhkittavana, varmoja olivat että joku lääke se on, mutta tarkkaa tunnistusta ei tullut. Olen koittanut tätä tuulettaa  ja imeä tuoksua ruokasoodalla ihan tuloksetta se vain on ja pysyy. Jos joku haluaa tästä kokeilla saisiko tuoksun irtoamaan jos ei muulla niin maalaamalla päälle niin kymppi mulle kouraan ja kaappi on sun. Lukko toimii ja kaikki.

Mitat kaapilla ovat korkeus 34,7cm leveys 23.8cm ja syvyys 11,8cm. Lääkekaappi myyty.

Sitten olis neljä Ikean Tärno-taittotuolia jotka patinoituneesta ulkonäostään huolimatta ovat ihan jämäkkiä ja kestäviä jopa jäykkiä avata. Metalliosat hyvät. Pihakäytössä olleita yksilöitä. Uutta maalia pintaan vaan jos tuollaisenaan ei tykkää.  Tuolit myyty.

Ja tuoleista puheenollen, olis tällainen eri hieno vanha rouhea pyörivä työtuoli jossa istuinosa ihan inasen vino. Ei haittaa jos sillä ei pyöri, koska sen huomaa vain silloin. Jos suoraan passaa niin suorassa on. Hyvä istua ja jämäkkä. Pinnoissa asiaan kuuluvaa patinaa, ruostetta ynnä muuta upeeta. Hinta 25€

Sitten olis tällainen aidolta ajalta oleva Tapiovaaran Lukki-tuoli. uudella verhoilulla tästä sais kyllä melko messevät, mutta vanhakin pelaa tuota selkänojan halkeamaa lukuun ottamatta. Tukeva ja hyvä istua niinko tällaiset design-klassikot yleensäkin on. Lukki myyty.

Myynnissä olis myös tällainen vanha talonpoikainen ruokapöytä laatikolla. Ollut pihalla pari kesää ja sisällä lopun aikaa. Kaiken maailman rupua ja skrubaa siellä täällä, mutta asiansa ajaa todella hyvin.  Päälipinta kaipaisi ehkä vähän hiontaa jos ihan siposen sileästä tykkää, tämä on vähän sellainen että tiskirätti saattaa ottaa sieltä täältä kiinni. Jaloissa ovistopparit jotta korkeus passaa istujille paremmin, Leveyttä pöydällä on 136cm, syvyyttä 84 ja korkeus stoppareiden kanssa 74,5 (ilman niitä 71cm). Pöytä myyty.

Kuka haluaa vanhan Hooverin imurin? Saa tulla hakemaan, ei maksa mitään. Muistaakseni toimii ihan hyvin, mutta takuuta en tietenkään kehtaa antaa kun näin halvalla lähtee. 

Ja viimeiseksi laitetaan onni kiertämään. Olen saanut nämä tikapuut ilmaiseksi ja sillä hinnalla ne eteenpäinkin menevät. Eli jos pystyt minulle perustelemaan miksi juuri sinä tarvitset kipeästi nämä vanhat marjapuuron väriseksi maalatut puutikkaat niin kerro se minulle. Perustele hyvin koska valitsen joukosta sen jonka perustelut minuun eniten vetoavat. Muuten toimivat portaat, mutta kaikki tukisysteemit välistä uupuvat jotta vapaaseen seisontaan en ehkä suosittele, mutta koristearvohan näissä se kai se isoin juttu onkin. Tikkaat löysivät uuden kodin.

Kyselyt, kerjuut ja kaupat lukkoon SÄHKÖPOSTILLA, kiitos. Osoite löytyy sivun vasemmasta ylälaidasta nettiversiossa.

Just selling stuff for people living in southern Finland and able to pick up. Way too lazy to translate all in English here, so f you are interested of specific info and cannot understand my Finnish writing, feel free to contact me via e-mail and I'll give you the info needed. 

Hutaisten hyvä tuli

En omaa maailman kauneinta käsialaa, mutta silti inspiroiduin tuosta Habitaresta ostamastani käsin maalatusta peltikyltistä niin, että päätin kokeilla käsin tehdä kirjaimia. Makuuhuoneen uuden laatikoston kilkkeet kun olivat saapuneet ja niihin piti tietysti saada tyyliin sopivat etiketit. 

Vaikeinta oli keksiä jotain järkevää, mutta koska tykkään numeroista tein isoja numeroita ja pienempiin lappusiin kirjaimia. Ihan vapaalla kädellä piirtelin, parin apuviivan kanssa ja mallia katsoin netistä löytyneistä kuvista vanhoista fonteista. Eikä se niin hankalaa ollut kun ei tarvinnut olla kovin tarkka ja lopputulemasta tulikin ehkä juuri siksi ihan täydellisen hyvä.

Eikä noilla mitään varsinaista virkaa laatikoissa edes ole. Kunhan ovat koristamassa. Pieni logiikka ehkä itselle kun laitoin numeroihin kaikkien perheenjäsenten syntymävuodet, retrosta nykyaikaan. Kirjaimet tylsästi vain epäloogiseen aakkosjärjestykseen, kun ei tuo tila oikein antanut myöten millekään järjellisemmälle.

Nyt se näyttää siltä miltä suunnittelinkin. Kilkkeet (lue etikettipidikkeet ja vetimet) saavat tavallisen, tylsähkön puulipaston näyttämään ihan vanhalta arkistolaatikostolta ja väri vähän metalliselta. Minun silmiini ainakin menee ihan täydestä ja istuu huoneeseen juuri niin kun pitääkin.

Tila huoneessa tuntuu nyt ruhtinaallisen suurelta ja siitä inspiroituneena ostin sinne aivan liian ison juuttimaton. Ajatus on tuota vähän pienentää sitten kun sen isomman remontin aika on. Nyt kompastelen ihan mielelläni noihin mutkiin vielä ihan vaan kun se niin nätti tuossa on.

Ja tuo laatikosto, se on siis niin hyvä ettei tosikaan. Niin paljon mukavampi ja hiljaisempi kun se edellinen peltilaatikosto. Luksusta myös että jokaiselle asialle on oma lokeronsa, ei ole hukassa asiat kun ne tuolla on. Kyllä nyt kelpaa kuulkaa, kelpaa oikein todella.

I got an idea to try to hand paint my own numbers and fonts to the label holders that I just got from mail for the set of drawers in the bedroom. The idea turned out to work really well. Now the plain set of wood drawers look just like a vintage metal filing cabinet. It fits in the bedroom nicely and is so handy to use. And since the space feels so much bigger now I got there a really oversize area rug. I think I might have to make it a little smaller, but not just yet. I'm perfectly happy to stumble on that for a while just cause it looks so nice there.

Herkkuja Habitaresta (osa II)

Habitaressa tuli kierreltyä ristiin ja rastiin ja vaikka kuvittelinkin nähneeni kaiken jäi varmasti paljon myös näkemättä, mutta tässä osa siitä mitä näin ja mistä tykkäsin.

Ylläolevissa kuvissa My o My:n Garage Garage - Rewilding osasto joka kaikessa ihanuudessaan van oli ihana. Ja täynnä kaikkea ihanaa. Myös käsintehtyjä (tai sen näköisiä) astioita, joka saattaa siis olla aika kuuma juttu juuri nyt. ;-)

Esillä olevasta uudesta designista mieleeni olivat erityisesti tämä Pinja Rougerin ja Riikka Kantinkosken yhdessä suunnittelema "The Botanic shelf " sekä Helena Mattilan puuhelmista punottu riippukeinu "Metsän sylissä". Kumpainenkin tuotteista miellytti omanlaisensa simppelin idean ja keveytensä puolesta.

Huomasin myös että silmäni hakeutuivat aina kohti samansävyisiä tai oloisia materiaaleja. Rottinki, juutti, kaisla ja sen sellaiset viehättivät paljon. Ihana oli myös nähdä tätä retro-romanttista rottinkityylisuuntaa edustettuna "Emmanuelle"-tuolin muodossa. Se oli esillä ainakin kahdella eri osastolla (joista toinen oli Marni, keskimmäinen kuva ja toinen tämä alempi jonka nimeä en muista).

Muilta osin messuilla tuli vastaan paljon ihastuneita huokauksia, ihmetystä ja ihailua sekä hillitöntä hihitystä aiheuttavia osastoja ja asioita. Nämä alemman kuvan veijarit olivat kaikessa hilpeydessään niin söpöt että saattaisin helposti kelpuuttaa tuollaiset muoviotukset myös omaankin kotiini. Jotenkin tulee nuo omat koiruudet mieleen noista.

Kaiken kaikkiaan hyvät messut ja runsaasti jäi käteen tänä vuonna ideoiden ja uusien näkökulmien muodossa. Erityisesti oli ihanaa huomata siellä paljon niitä asioita joita alunperin lähdin etsimäänkin. Ihan kaikkea en tosin löytänyt, mutta voi olla etten vaan katsonut tarpeeksi tarkkaan, mutta kestävä kehitys oli kovasti lisääntynyt ja siitä olin hyvin mielissäni.

The Habitare fair was really nice this year I got a lot out of it. I seemed to be drawn towards certain styles and colors looking at my pictures, but then again there was a lot of this this year. I really loved that there was more sustainable materials and overall recycling was a bigger theme.