Vesitesti

Olen jo pitkään miettinyt keinoa saada vanha puutynnyri toimimaan sadevesien keräysastiana talon nurkalla. Muoviset keräysastiat ovat mielestäni ihan susirumia ja hienot vettä pitävät tynnyrit täysin budjettimme ulkopuolella. Pohdin kaikenmoista maisemointia muovitynnyreille, maalattua peltitynnyriä ja jopa puutynnyrin vuoraamista lasikuidulla kunnes se kaikista yksinkertaisin ajatus tuli mieleeni.

Puutynnyrissä on sisällä kolme isoa jätesäkkiä päällekäin. Ja mistä tämä ajatus tuli? No, poikani pienenä teki monena suvena takapihalle sammakkolammen laittaen kuoppaan vaan muutaman jätesäkin päällekäin. Tällainen kesti lampikäytössä jopa vuodesta toiseen niin miksi ei siis sadevesitynnyrissäkin. Kokeillahan tuota piti. Nyt on noin viikon tuossa ollut ja ihan hyvin toimii. Vettä pitää ja näyttää todella komealta. Mutta koska olen nykyään niin kamalan kemikaalikammoinen en tuosta kasvimaalle vettä pistä, kukille vain. Haisevatkin mokomat säkit niin pahalle vielä.

I've always wanted a real wood barrel to my yard to store the rain water from the roofs. The real waterproof barrels cost way too much so I had to figure out a way to make an old barrel work. I got the idea to put few large plastic waste bags inside each other and test it out, and it works. The barrel is water proof now. Yay!

Rakas pieni pihakeittiö

Muutama päivä sitten, kun oli vielä kylmää ja märkää, surffailin StyleRoomissa tutkimassa ihmisten kesä- ja pihakeittiökuvia ja etsimässä inspiraatiota ja uusia ideoita pian alkavaan omaan kesäkeittiökauteeni.
Käytin hakusanoina simppelisti sanoja kesäkettiö ja pihakeittiö ja löysin ihan valtavan hienoja ja luovia kokkauspaikkoja joita katsellessa oma pihallakokkauskuumeeni sen kun nousi. Tallensin omat suosikkini leikekirjaan, josta voitte käydä katsomassa minkätyyppiset ratkaisut minua oikein inspiroivat.
Tykkään ihan hirveän paljon siitä, että keittiöt on tehty juuri käyttäjiensä näköisiksi ja toiminnoiltaan sellaisiksi mikä kullekin parhaiten sopii. Sehän se niissä ihan parasta onkin, että voivat olla niin erilaisia. Melkein alkoi tehdä mieli rakentaa itsekin uutta kesäkeittiötä, mutta koskapa tuo olemassaoleva on vielä niin tuore, mennään sillä vielä pari kesää, nyt kun sekin on vihdoin "kaivettu naftaliinista käyttöön".

Köökki on nyt siis putsattu ja puleerattu ja viritetty paikoilleen. Tokihan se on tuossa ollut koko ajan, kesät talvet itse asiassa, mutta vetisen talven ja kevään siitepölykauden jälkeen se oli aika hirveässä siivossa ja vaati kunnon pesun ennen kun siinä kehtasi ruokaa alkaa laitella.

Tyyliltään tuo on tuollainen buffet-tyyppinen ratkaisu, jossa ruoanlaitto ja tarjoilu toimivat samassa paikassa. Meillä on niin kaponen tuo ruokapöytä että on paljon tilavampaa syödä kun pöydässä ei ole tilaa vieviä patoja ja pannuja. Ja onhan se hyvä välillä jaloitella syömisen lomassakin lisää hakiessaan.

Buffassa käytetään usein myös hellaa johon saa sähkön kätevästi vieressä olevasta kasvihuoneesta. Sama näpsäkkä pikkulevy palvelee muuten myös asuntovaunun hellana. Kerrassaan oivallista hyötykäyttöä tällä aikanaan isältäni perimällä pikku liedellä. Hellan alla on vanha ja kierrätetty halki mennyt pikkupöydän kivitaso jota käytetään myös kuumien ruokien laskualustana silloin tällöin.

Olin alunperin ajatellut noissa hyllyissä säilytettävän kaikenlaista pihakeittiössä tarpeellista, mutta kun perheen pikkupiskit päättäväisesti aina hyppäsivät alimmalle hyllylle auringonottoon päätin että pitäkööt terassinsa ja laitan siihen heille tyynyn aina kun ilmat sallivat.

Tässäpä tämä, oma pikku kesäkeittiöni, omin käsin rakentamani, omassa pikku nurkassaan omalla pikku pihallani. Niin täydellisen hyvä juuri meidän perheen tyyliin ja tarpeisiin.

Ja hei, jos juuri sinulla on unelmiesi kesäkeittiö josta suuri yleisö ei vielä tiedä niin miksi et liittyisi StyleRoomiin ja lataisi sinne kuvia siitä? Minä ainakin tykkäisin ihan hirveästi nähdä minkälaisia kesäkeittiöitä tässä maassa vielä piileskeleekään.

A couple of days ago while I was still dreaming of the summer I surfed around StyleRoom and looked what kinds of outdoor kitchens people have here in Finland. I got really inspired to put mine in good use too and luckily the weather finally warmed up so I could do just that.

Pöytäraiska

Joskus sitä vaan käy niin että kun tarpeeksi halvalla jotain näen niin rakastun ihan väkisinkin. Tämä vanha talonpoikaispöytä tuli sattumalta vastaan ja vaikka tarvetta ei taaskaan niinkään mieleen tullut, oli se pakko ostaa kun niin halvalla sai. Aika jännittävässä kunnossa pöydän pinta oli, mutta ainakin jalkaosa oli ehjä vaikkakin kahta laatikkoa vaille.

35 euroa köyhempänä ja yhtä projektia rikkaampana toin pöydän kotiin ja jännittyneenä aloin purkaa sen pinnasta vanerilevyä ja päistä tukilautaa nähdäkseni tarkemmin mitä sitä oikein tuli juuri ostettua. Ja niin kuin yleensä, siinä purkaessani tajusin että kyllähän tälle käyttöä löytyy, ihan varmasti löytyy. Tällaista leveämpää pöytäähän tarvitsee juhlapöydäksi, että saa kerrankin kunnolla katettua.

Pöydässä on niin ihanan patinoitunut ruskea sävy että melkein heikkoa tekee. Tuollaista ei purkista saa, niin kuin eräs ystäväni sanoisi. Sorvatut jalat ovat myöskin hienot, oikein juhlavat suorastaan. Kaksi olemassa olevaa laatikkoa toimivat oikein hyvin, yhtään eivät kinnaa kiinni eli hyvässä kuivassa on pöytää pidetty vaikka muuten onkin ehkä hieman laiminlyöty.

Vanerilevyn jäljiltä löytyi hiomaton, aika jännittävän näköinen lautapinta. Se on ruuveja ja niiden reikiä lukuunottamatta melko tasainen ja luulen että saan sen hiomalla vielä aika sileäksi käyttöä varten. Värin kanssa voin joutua ehkä taiteilemaan että saan edes likelle saman kuin jalkaosassa. Ja jostain syystä minua ei yhtään haittaa nuo jännät jatkopalat toisessa reunassa, antavat vaan luonnetta mielestäni.

 Levennystä varten asennetun päätypalan poiston jälkeen tajusin että jotain pitää keksiä että saan pidettyä pöydän juuri noin leveänä. Laudat ovat niin laidoissa etteivät pysy ilman kunnon tukia (selittää sen paksun parrun). Onneksi lähes saman tein pälkähti päähän ajatus pienistä muotoon sahatuista kulmatuista nurkkiin ja keskelle. Toimisi visuaalisestikin varmasti hyvin. Nyt ei muuta kun työkalut esille siis, että saadaan pian käyttöön tämä herkullinen heräteostos..

Sometimes I just have to buy something just because it's so cheap that I cannot resist it. This vintage peasant table cost only 35 euros and all though it's in a pretty rough state I think I made a good deal. It will make perfect table for festivities since it's much wider than the tables we already have. I only need to do a bit of fixing to the top, sand it down and figure an alternative way to support it to keep it as wide without those hideous supports it had on before.

Keittiöpuutarhassa kasvaa

Viileästä ja sateisesta alkukeästä huolimatta keittiöpuutarhassa jo kuitenkin vihertää. Ei ihan niin paljoa kun odotuksissani oli, mutta vihertää nyt kuitenkin. 

Lehtikaali on pöntössään ihan tyytyväisen oloinen. Se kait onkin kovin vaatimaton luonteeltaan ja viihtyy melkein millaisessa kelissä vain. Koivujen katveessa sillä on kuitenkin välistä ihan lämpimätkin oltavat ja muheva multa missä kasvaa.

Pinaatit, retiisit ja osa yrteistäkin viihtyy vallan mainiosti. Muut juurekset vielä jurovat kasvuaan ja pavut ovat päättäneet odotella että se kesä ensin oikeasti alkaa. Ruohosipulin siemenet taisivat olla sittenkin liian vanhoja itämään joten täytynee pistää uudelleen että pönttö tulee täyteen. En ole tuolta arvannut vielä kovasti harventaa kun niin kivalta näyttää vihreä.

Kurkku ja kurpitsakin vielä odottelevat sitä lämpimämpää aikaa. Olen jo asennoitunut siihen että noista ei kyllä kummoista satoa ehkä ehdi tulla, mutta jos nyt edes jotain pientä kuitenkin - vaikka sitten vain koristeeksi.

Taustalle tiilistä kyhäämäni kukkaruukku jonka piti olla jo kohtuu korkealle aitaa peittävä kasvillisuudeltaan näyttää vielä kovin kituiselta sekin. Rikkaruohot ovat pian suurempia kuin nuo krassit ja pari jännittävän muotoista auringonkukan tainta. Kymmenistä auringonkukista vain muutama on enää hengissä. Joku pieni pihalla elelevä elukka taas on hirmu tyytyväinen ja vatsa pullollaan, mutta en minä valita en. Ei saa valittaa, koska kesä se on vähän viileämpikin kesä. Niitäkin tarvitaan kaikkien niiden superhellekesien jälkeen.

Things are growing in my kitchen garden all though slowly, due to the cold and rainy start of this summer. But I've decided I won't complain. This is much better than the super hot and super dry weather we've had the past few summers. And my garden seems to be just fine with the weather anyways. Things are still growing and everything looks nice and green.

Pallotuijasta Miljoonakelloksi

Minulla oli pihallani varsin hieno Pallotuija tässä varsin hienossa sienimetsästä löytämässäni vanhassa ämpärissä kunnes tänä keväänä se otti ja menehtyi. Keväällä se alkoi näyttää kovin huonovointiselta ja niin kuin Tuijilla yleensä, siinä vaiheessa kun vauriot alkavat näkyä on jo liian myöhäistä. Männä talven sateet olivat sille liikaa ja raukka hukkui kun en ollut sitä vahtimassa.

No, siinä sitten mietin että mitä tuolle nyt tekisi kun sain ajatuksen käyttää sen runkoa telineenä jollakin muulle kasville ruuvaamalla siihen jokin ruukku kiinni varteen. Leikkelin ronskisti kuolleet osat pois ja kas, siellä näkyi sittenkin vielä vähän eloa. Pienen pieniä lehden alkuja tunki aivan pallon ytimessä. Suunnitelmaani piti siis vielä vähän hioa.

Ja minähän hioin. Keksin että jos tasapainotan ruukun oksien päälle ja työnnän pohjan rei'istä sisään tikkuja jotka sidon rungon ympäri kiinni, pysyisi siinä ihan varmasti ruukku hyvin paikoillaan vahingoittamatta noita pieniä elonmerkkejä.

Ja niinhän tuo pysyy. Aika veikeä tuli eikö? Saa tämän kesän olla tuolleen ja talveksi sitten pääsee taas Tuija kasvattamaan palloaan vapaammin. Näyttää kyllä aika nätiltä noin, että en ihan hirveästi pety jos metsään menee tämä pelastusyritys, mutta pidetään nyt silti sormet ristissä Tuijan puolesta vielä.

I had a cute Ball shaped Thija Occidentalis in a rusty bucked I had found from a forest near by couple of years ago. Last winter and spring was so wet that this poor plant drowned and ended up having a ugly dry bush on top of the stem. 

I started to think what to do with it when I came up with an idea to put a flower pot on top of it. I cut all the dead off and found a little bit of life still hanging around there. To protect that life I tied the pot on top of the stem using wood sticks and some wire. Now the plant can heal inside while the flower makes it look as pretty as ever.

Valokuvausta, valoa ja valkoista

Kävin viime viikolla muutaman muun bloggaajan kanssa Mikon, Stellan, Eevan ja Nikonin järjestämässä bloggaajien valokuvauskoulussa Helsingissä. Koulutuspaikkana toimi Mikon ja Stellan kaunis, erittäin valoisa ja erittäin valkoinen koti jota saimma kuvata ja stailata illan aikana niin paljon kun sielu sieti ja mehän kuvasimme. 

Illan aikana saimme kokeilla erilaisia Nikonin kameroita objektiiveineen ja Mikko kertoili valokuvauksesta ammattilaisen näkökulmista. Pääteemaksi kohosi pian valo ja pääasiassa sen puute, varsinkin talvisin. Erilaisia poppakonsteja valon lisäämiseksi kuviin on monta, mutta itseäni kiinnosti erityisesti opit valon suuntaamisesta ja erilaisten heijastuspintojen käytöstä. Itse kuvaan paljon talvisin apuvaloja käyttäen ja joskus käytän yksinkertaista foliosta valmistamaani heijastuspintaa jotta saan ohjattua valon oikeaan paikkaan, mutta uutta oli että voi käyttää esim. tummaa tai värillistä heijastuspintaa valon ja varjojen säätelyyn. Sitä täytyy kyllä ehdottomasti kokeilla kun luonnonvalo taas alkaa vähetä. 

Tuolla Mikon ja Stellan luona tuota ongelmaa valon määrässä ei juuri ollut. Ilta-aikaankin valo riitti käsivaralla räpsimiseen vallan mainiosti.

Pidän itseäni valokuvauksessa aivan amatöörinä. Olen joskus vuosituhannen vaihteessa opiskellut sitä filmikameroilla muutaman viikon, mutta kaiken muun olen oppinut tässä bloggaamisen yhteydessä. Siksi onkin kiva välillä kuulla ammattilaisen suusta, että mikä oikein tekee hyvän valokuvan. Se ei nimittäin välttämättä ole se että kuva on teknisesti huippulaatuinen ja oikein sommiteltu. Hyvä kuva syntyy siitä, että se välittää tarinan ja tunnelman niin kuin kuvaaja sen haluaa kertoa. 

Itse huomaan sortuvani tämän tästä siihen että raakkaan kuviani vähän liikaakin. Voisin opetella käyttämään enemmän myös niitä jotka omasta mielestäni eivät ole kelvollisia.

En myöskään tee juuri koskaan kuvankäsittelyä kuvilleni. Ne ovat 95 prosenttisesti sooc (straight out of camera). Ja se ei johdu siitä että pitäisin itseäni niin hyvänä kuvaajana etten tarvitse kuvilleni mitään jälkikäsittelyä vaan siitä etten oikeasti osaa käyttää mitään hienoja ohjelmia kuvieni paranteluun. Tämä asia tullaan tulevaisuudessa kyllä korjaamaan. Mikko on luvannut minulle privaattiopetusta kuvien käsittelyyn ja se tulee kyllä tarpeeseen. Kamerani ja hermoni kiittävät jos minun ei tarvitse enää ottaa yhdestä kulmasta sataa kuvaa vain saadakseni sieltä sen yhden täydellisen vaan saisin jälkikäsittelyllä korjattua kuvistani esim. linssin vääristymät, asia jota pienissä tiloissa kuvatessani inhoan ylivoimaisesti eniten. Aina on joku seinä mutkalla tai pyöreä lamppu soikeana. 

Kuvauskoulussa meille annettiin tehtäväksi kuvata jokin asetelma jolla voisimme sitten osallistua Nikonin järjestämään kuvakilpaan jossa pääpalkintona oli kamera. Ja koskapa en ole mikään kilpailijaluonne keskityinkin sen sijaan kuvaamaan ihan luonnollisia asetelmia, sellaisia jotka syntyivät tuonne itsestään kun bloggaajat tiloissa hääräsivät. Ja pitäähän se nyt jonkun olla se äkkiväärä tyyppi joka ei tee niin kuin muut tekee (tällä tosin tuskin ihan kameraa voitetaan). 

Käyttämäni kamera on Canon EOS 5D 50mm objektiivilla. Speksit koko kuvauksen ajan olivat: Aukko 1,8 ISO 1600 Valkotasapaino: automaattinen. Ja miksi en muutellut niitä? No, kun en intopäissäni muistanut että niinkin voi tehdä. Lisäksi kuvissani esiintyvä utuinen filtteri johtuu siitä ettei kukaan ollut koskaan kertonut minulle että kameran ja objektiivit voi joskus viedä puhdistettavaksikin. HUPS. 

Ilta oli oikein antoisa ja informatiivinen. Katsotaan saanko kaiken oppimani sovellettua myöskin kuviini jatkossa. Kiinnostus kuvaamista ja kuvankäsittelyä kohtaan ainakin taas voimistui. Täytyy nyt vaan uskaltaa ja rohkeasti kokeilla. Olen liiankin kanssa piintynyt vanhoihin tapoihini. Ei se opi joka ei uskalla vai miten se meni?

Olisin muuten valtavan onnellinen myös teidän mielipiteistänne kuvistani. Jos saisitte valita näistä tämän postauksen kuvista vain yhden suosikkinne, niin mikä se olisi? Vain yksi siis, joka kuvana miellyttää eniten silmäänne. Kommentoikaa. Rohkeasti. Haukkuakin saa.

Last week I went to a photo school evening for bloggers provided by Mikko Rasila, Stella Harasek, Eeva Kolu and Nikon. It was held at Mikko's and Stellas beautiful and oh-so-white apartment in Helsinki.

It was really informative for me and I learned a lot. There also was a photo shoot competition of a still life in which I think I didn't really participate since I didn't make any of those still lifes my self. I concentrated to shoot stills that were there, that just happened naturally. I don't think I'm gonna win a camera with that, but hey, it was just doing things my way. Here's some of my pics from that evening. 

Melkein

Meillä on osassa portaikon askelmista pienet emaloidut numerokyltit joita olen jo vuosia koittanut etsiskellä lisää, että saisin kaikkiin portaisiin tuon saman lookin. Nyt nuo ulottuvat juuri niin pitkälle kun eteisestä näkee, mutta portaita noustessa ne loppuvat mutkan kohdalla kesken. Viisi rappusta on ilman kylttiä tuo ihan alin mukaan lukien. Eihän tuo ole meillä ketään (minua lukuunottamatta) häirinnyt, mutta olisihan se kiva että ihan ylös asti ulottuisivat.

Mutta sitten löysin kaksi vanhaa peltistä kylttiä jotka kokonsa ja lookkinsa puolesta osuivat MELKEIN kohdilleen. Laitoin ne pariin ylempään rappuseen koskapa ovat juuri sen verran eri näköiset ja isommat etteivät ihan noiden alkuperäisten vieressä toimineet huomaamatta.

Nyt on siis sentään jotain ylemmissä rapuissakin, vaikkakin tuo numerojärjestys meni nyt hieman sekaisin. Ne kun ovat alhaalta laskien suurentuneet ne.

Joten kysynpä nyt teiltä kivat lukijani, kun olette niin kivoja ja välillä minulle vinkkailette asioita, että onko kukaan nähnyt ikinä missään tällaisia ylemmän kuvan emalikylttejä? Kooltaan nuo ovat noin 38mm x 48mm. Viisi tarvitsisin ja ostaisin hetioitis jos jossain vain olisi. Numeroilla ei ole väliä kunhan niissä sellaiset olisi ja kunto saa olla ihan mikä vaan, kaikki huomioidaan. Ja jos ei nyt ihan heti tule mitään mieleen, niin jos jossain kulkiessanne joskus törmäätte niin viestiä tänne, että saadaan yhden sisustusmaanikon mieli rauhoittumaan ja  portaat numeroitua loppuun.

Many years ago I got these vintage enamel signs that I put to my staircase to make it look pretty but I didn't have enough signs for every single step. Five is still missing one. Since then I've tried to look for more but haven't found. Couple of days ago I found two tin signs that looked almost like right so I put them there just to fill the void. 

Now I'm asking you, my dear readers, have you ever seen this kinds of signs anywhere? Please tell me if you do. I'm desperate here. It's driving me crazy that all the steps still, after so many years don't have a sign. The size of the sign is 38mm x 48mm (approx.).

Spontaanit bileet asuntovaunulla

Blogiyhteistyö Suomen Lähikaupan kanssa

Nyt on vihdoin kaivettu asuntovaunu esille pölyiseltä pihalta ja viety se kesän ensimmäiselle reissulle tien päälle. Perheen pojat läksivät kalaretkelle Hämeeseen tuttavaperheen luokse ja koskapa tuollainen oma "hotellihuone" taloudessamme on, se otettin tietysti matkaan. 

Keksimme järjestää tuttavaperheelle pienet grillibileet tullessamme, ihan vaan sen kunniaksi kun saimme tulla. Päätimme että teemme ruoat vaunulla ja tarjoilemme siinä, että olisi niin kuin oikeasti meidän järjestämät bileet heille ja hauskaahan se oli. Piskuinen pallogrillikin pääsi ensi kertaa kokeiluun ja aivan loistavasti toimi tuo. Ei sen tarvitse olla koolla pilattu että saa makkarat isommallekin porukalle käristettyä.

Kävin tietysti reissulla myös matkan varren kirpputoreilla, mutta saalista ei tällä kertaa löytynyt. Onnekseni olin kuitenkin pari päivää aiemmin bongannut kotipitäjän kirpparilta nämä Sarviksen hienot retrokuhot vaunun varustukseen ja ne osoittautuivatkin aivan oivallisiksi tarjoiluastioiksi herkkupöydän salaateille. Kokonsa ja näkönsä puolesta ihan täydelliset tyyliin ja tunnelmaan.

Bileet onnistuivat kyllä ihan superhienosti. Kaikki saivat kystä kyllä ja tunnelma oli katossa. Vaunun varusteetkin toimivat oivallisesti isommallekin porukalle, tosin haarukoita, veitsiä ja pari retkituolia joutunen hamstraamaan vielä lisää, niitä kun olikin vain kolmelle, mutta sehän tietää vain lisää kirppareilla kiertelyä ja sitähän minä en vastusta.

Bilepöytä notkusi herkuista jotka ostettiin kätevästi matkan varrelta vastikään avatusta Mäntsälän uudesta Siwasta. Olin saanut Siwaan satasen lahjakortin bileiden järjestämistä varten ja sen tuhlaaminen tuossa kaupassa oli kyllä varsin helppoa. Kaikki oli kivasti laitettu esille ja tunnelmaltaan uusi myymälä oli niin lämmin ja kotoisa että ostostelu sujui kuin tanssi. Satsasimme yhtä lailla sekä suolaiseen että makeaan eikä tietenkään unohdettu koristeitakaan. 

Siwoissa ympäri Suomen vietetään tänä kesänä Kesäkauppapäiviä jolloin kaupat täyttyvät hulinasta. Kesäkauppaa viettävät myymälät tekevät kukin tuotepakettilahjoituksia lähialueidensa kohteille, kuten esim. löytöeläintaloille ja nuorisotyöhön. Näihin tuotepakettilahjoituksiin myös asiakkaat voivat osallistua. Lisätietoja löytyy kesäkauppapäivinä myymälöistä. Suosittelen myös vilkaisemaan linkin takaa sivulta löytyvää Pitäiskö grillata -kuvakisaa, siellä olisi nyt aika meheviä palkintoja tarjolla kaikille osallistuville.

Käykäähän kurkkaamassa myös Juliana Harkin valokuvaprojektia #siwaihmiset. Itse koukutuin tuonne aika pitkäksikin aikaa. Tarinat kuvien yhteydessä olivat niin mielenkiintoisia.

The first trip with our little caravan this summer and of course there was a little party too. I did it in collaboration with Suomen Lähikauppa Oy. I got a 100€ gift voucher that I used to buy all the food and things from the new Siwa store in Mäntsälä.

The party was small and spontaneous, but so warm and nice. I really got some good memories of it to treasure. Now that I know it's so easy to entertain a larger group of people in my little caravan I definitely will do this again soon.