Onni tuli postilla

Syksyllä aloittamani katkaisijoiden vaihtoprojekti jämähti muutaman katkaisijan puuttumiseen kunnes eräs ihana lukijani otti minuun yhteyttä ja möi minulle muutaman. Onni että möi koskapa ovat olleet kiven alla löytää täältä etelästä. Ihan kissojen ja koirien kanssa on saanut metsästää erästäkin kutoskytkintä ja ihan tuloksetta, mutta tuossa kasassapa niitä onkin oikein kaksin kappalein. En voisi olla onnellisempi juuri nyt. Saan tyyliviilaukseni vihdoin valmiiksi. Oikein lämpimät kiitokset Sarille sinne Ouluun!

I finally got some new vintage light switches so I can finish my project I started last fall. Thank You Sari from Oulu for selling me these.

Tyyli alkaa asettua

Porrasprojektin myötä koko eteisen fiilis muuttui huimasti paremmaksi. Nyt ne näyttävät jo silmiini siltä niin kuin ne olisivat aina olleet tuollaiset vanhat ja kulahtaneet Ihan täysin olen unhoittanut aiemmat värit. Moni on Myös jo  käynyt ihmettelemässä että mitä olen noille oikein tehnyt. Eräs vieras siveli askelman pintaa ja sanoi että ihan nahalta tuntuu. Hyvä niin. Niin paljon parempi kuin ennen jolloin kukaan ei sanonut niistä juuri muuta kun "onpas jyrkät". 

Ja kuten huomaatte se kellokin löysi sitten paikkansa. Mukavasti tasapainottaa tuota maisemaa ja nostaa katsetta vähän ylemmäs kun se aiemmin tuppasi jäämään tuon kaapin kohdalle.

Hieman on mieltä alkanut kiehtoa ajatus myös noiden porraskaiteiden entraamisesta. Valkoisina ovat niin kovin tylsät. Muistelisin alempana olleen jännän tiilen-viininpunaisen maalipinnan. Saattaa olla että tässä jonain päivänä on pakko kurkata että mitä sieltä löytyy...

The feeling in the hall is way different now since the staircase changed it's appearance. I must say that I can't anymore remember how they used to look, this new look is just so good.

And my new vintage clock found it's place on the wall. I like how it makes the whole room look higher now. 

I still think I might have to do something with the handrails too. The white looks a bit boring now. 

Uusi vanha tikittäjä

Taitaa olla ihan yleisesti tiedossa etten voi vastustaa vanhoja kelloja ja kun tämä yksilö silmiini osui oli ostopätös sillä selvä. Kotiin tultua tutkin kelloa tarkemmin ja huomasin että tuo lievästi silmiäni kirvelevä kultamaali ei ole kellon alkuperäinen väri - onneksi. Ei ole ihan parhaimman näköinen tällä väriyhdistelmällä hän. Koitin hieman rapsutella ja hioskella kellon puisia kupeita että näkisin alkuperäisen värin ja olihan sitä siellä - hyvin vähän tosin. Väri kehyksessä on ilmeisesti ollut aikalailla sama kun kellotaulussakin, tuollainen aavistuksen hileinen hopea.

No koskapa ihan niin taitava en ole että siihen alkuperäiseen sävyyn pääsisin päätin maalata kellon kehykset jollain muulla. Sekoittelin akryyliväreistä vanhaa filmiämpäriä mallina käyttäen kivan vihertävän siniharmaan, sutaisin pintaan ja silmiäni lakkasi kirvelemästä. Täytyy ehkä jossain vaiheessa maalata siihen hieman "rytöä" ettei näytä noin tasaisen uudelta tuo pinta, mutta ensin täytyy löytää tälle sopiva paikka kodistamme.

P.s. Portaat ovat jo kuivat ja käytössä. Postausta luvassa lähipäivinä

It's not a secret that I have a "thing" for vintage clocks.When I saw this one I bought it without a thought. When I got it home I noticed that the golden paint isn't it's original and decided to paint it over (it really didn't suit the clock at all). I mixed up some acrylics and choose a vintage like greyish tone which I think suits the clock so much better. Now I just have to decide where to put this old ticker... Oh well it'll find it's place, there just can't be too many clocks in my house.

P.s. My staircase project is finished. I'll post about them within the next few days.

Paperipussilattia -ohje

Rupesin tuossa tuumimaan että joskopa laittaisin ihan kunnon ohjeen tänne tuosta paperipussilattiasta, kun kerran sen olen nyt kotimaisilla ainehilla testannut ja toimivaksi todennut (pidemmän ajan käyttöraporttia seuraa sitten ajan kanssa). Ei tarvitse sitten kaikkien kokeilunhaluisten ruveta erikseen testailemaan että mikä toimii ja mikä ei. Tämä nimittäin toimii:

Paperipussilattia / tekonahkapinta / kivijäljitelmäpinta

Tarvikkeet: 

Voimapaperia tai muuta ruskeaa pakkauspaperia

Yleis- / puuliimaa

Valtti kaluste- ja terassiöljyä

Osmon öljyvahaa puulattioille

Pensseli, pari kuppia, vaahtomuovinpala, rättejä, kumihanskat ynnä muuta suojaa mitä kukin nyt katsoo tarpeelliseksi

Ensin revitään paperista itselleen mieluisia paloja. Sitten ne rypistellään, oikein kunnolla jos tahtoo tummempaa pintaa ja vähemmän kunnolla jos tähtää vaaleampaan.

Tässä vaiheessa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen kummin päin paperit aikoo liimata. Voimapaperissa puolet imevät väriä erilailla, alapuoli imee enemmän ja päälipuoli vähemmän. (Itse pistin omaan portaikkooni päälipuoli ylöspäin.)

Sekoitetaan yhteen kuppiin liimaa ja vettä, puolet ja puolet. Otetaan toiseen kuppiin pelkkää vettä. 

Levitetään liima paperin sille puolelle joka pintaan liimataan, asetetaan se suunnilleen paikoilleen ja sitten toisesta kupista (samalla pensselillä) vähän vettä päälipuolelle (ja ihan paperin reunoja myöten molempia vaikka kuvissa ei se näykään).

Sitten hierotaan kevyesti samalla paperia varovasti venyttäen kaikki ilmat pois ja paperi tiukasti alustaansa. Jos paperia ei venytä kipristyy se kuivuttuaan ja irtoaa pohjasta muodostaen ikäviä ryppyjä (ellei sitten erityisesti halua sellaisia). Ja jos enemmän hankaa alkaa paperi kulumaan pinnastaan (kulumakohdat myös imaisevat väriä enemmän).

Paperit voi laittaa niin paljon reunoista päällekkäin kun itse tykkää. Jos tekee kalusteeseen niin ehkä vähemmän ja jos lattiaan niin sitten reilusti. Efekti tulee juuri tuosta päällekkäisyydestä(kin).

Kun kaikki paperit on liimattu ja hierottu alustaansa annetaan sen kuivua kunnolla aivan rutikuivaksi ennen seuraavaa työvaihetta.

Kalusteöljy pitää levittää suht. nopeasti ja pyyhkiä ylimääräiset melkein yhtä nopeasti pois jotta pintaan ei jää jälkiä levittämisestä (kokeiltu on). Itsellä paras levittämismateriaali oli ihan vaahtomuovi. Siihen sai kerrallaan tarpeeksi terassiöljyä ja levittäminen sujui sutjakkaasti. 

Pinta kannattaa lopuksi pyyhkiä kuivalla rätillä niin ettei siihen jää ylimääräistä öljyä lillimään (sen kuivuminen kestää muutoin päiväkausia). 

Tämän jälkeen annetaan pinnan kuivua vähintään 48 tuntia ennen kun sen voi öljyvahata. Vahaa levitetään kolme kerrosta ohjeen mukaisine kuivumisaikoineen. Se on tämä vaihe kun antaa pinnalle halutun kiillon ja kestävyyden. Ilman öljyvahaa ei paperi kestä käyttöä, mutta pinnan kanssa se kestää kuin mikä tahansa muukin kovavahattu pinta.

(Halutessaan pinnan voi öljyvahan sijaan myös lakata. Lakan pitää kuitenkin olla myöskin öljypohjainen esim. jokin hieno venelakka (Vernis Bateau) asiantuntevassa maalikaupassa osaavat neuvoa kullekin tarpeeseensa sopivan.)

Ja valmis tuotos näyttää tältä. Keskellä ylhäällä kolme paperia hupsahtivat alapuoli ylöspäin, mutta oikeastaan se onkin ihan hyvä niin näette mikä ero noilla puolilla värin levityksen jälkeen on.

Tämä metodi on siitä kiva että tällä voi päälystää paljon muutakin kun vain lattioita. Kiva voisi olla pöydän pinnassa tai seinässäkin tämmöinen. Eikö?

This is  instructions for the paperbag flooring method for my Finnish readers, in finnish only (since the internet is full of directions in english already).

Portaita äidin oomme kaikki

No siinä ne nyt ovat. Kaksi vuorokautta kuivattelua ja sitten monta kerrosta öljyvahaa päälle että tulee valmista.

Ihan älyttömän jännää oli värjäysvaihe kun ei tiennyt minkä näköiseksi kukin askelma muuttui. Hassusti kaksi alinta ovat hieman vaaleammat ja ylemmissä tummat kohdat tulivat voimakkaammiksi, mutta sekös vaan sopii. Tässä tyylissä tasapaino tulee kokonaisuudesta eikä yksittäisestä askelmasta.

(Pahoittelen että kuvanottohetkellä suojateipit ovat vielä kiinni portaissa. En raaskinut niitä vielä irrottaa kun kumminkin tarvitsen niitä vielä jatkossa hetken.)

And here are the steps with the stain. It was so much fun applying the stain and seeing the result. Every step is different and no matter how particular I tried to be when gluing the two bottom steps are lighter than the rest of them. But instead of thinking that is a flaw I'm going to appreciate it as an exiting effect. 

Now I need to let the steps dry at least 48 hrs before I can start applying the oilwax on and then they're ready to use (of course I need to use them earlier than that but I run on them with soft socks and big haste).

No jopas

Aamulla hieraisin koeportaan pintaan terassiöljyä ja vot, johan karisivat epäilykset mielestäni. Tuostahan tulee ihan just eikä melkein täydellinen! Olen jotenkin aina halunnut portaisiin sellaista kulunutta ja käytössä piekseentynyttä tummaa pintaa ja tässähän sitä nyt on.
Nyt vaan loput paperoinnit liimaukseen ja pääsen huomenna ihailemaan portaikkoa kokonaan "vanhennetuin" astimin.
P.s. Laitoin kuvat alle hieman isommassa koossa (aukenevat uuteen ikkunaan hiiren vasenta klikkaamalla) jotta näkyy tuo efekti tarkemmin jos kiinnostaa kurkkia.

Oh my! The result is even better I could ever imagine. I must say I no longer have any doubts if this method will suit my staircase. It will! Now I just need to finish the rest of the steps and tomorrow I'll get to see a whole new staircase. Super fun!

Epäröintiä, pohdintaa ja lisää testiä

Paperipussilattian mallipalanen kesti vahauksen oikein hyvin mutta katsellessani sitä portaiden päällä valtasi suuri epäilys mieleni. Eihän tuommoinen kuvio sovi ollenkaan lattian kuvion kanssa yksiin. Aivan liian sekava ja liikaa liikettä. Mallipalassa myös kurvahti paikoin paperi irti alustastaan ja sekin sai tunnelmia hieman matalammiksi.

Mutta eipä luovuteta ihan vielä. Lattian voi toteuttaa myös näin ja tuon nähtyäni olin taas intoa täynnä. Nyt en enää vaan kokeile puulevyille vaan katson miten tuo käyttäytyy suoraan portaalla, aluksi vain yhdellä. Ei tule sitten niin paljoa hiottavaa jos homma kosahtaa kiville.

Ensin paperit sopiviksi suikaleiksi (en käyttänyt saksia ettei tule liian siistejä reunoja). Sitten kunnon rypistelyt ja mittaukset ja saumojen paikkojen mietinnät.

Sen jälkeen liimavettä ja hierontaa. Hieroin niin kovasti että paikoin paperi alkoi jo kulua puhki (toivottavasti se ei kostaudu myöhemin) mutta koitin saada sen niin sileästi pitkin pintaa kun mahdollista (olen alkanut vihata niitä ilmakuplia, mutta niitä tulee väkisinkin muutama).

Ylimääräiset paperit leikkaan myöhemmin. Liimasta lötkö paperi ei tottele saksia laisinkaan ja lopputulema lienee siistimpi jos pidättelen hiukkasen.

Nyt ei tosiaan tarvitse kun odottaa että liima kuivuu ja pääsen hieromaan pintaan kalusteöljyn. Sen jälkeen näen kannattaako hommaa jatkaa pidemmälle. Jännän äärellä edelleen siis.

My testing with the paperbag floor method went ok. But I think I cannot do the stairs with this normal method, the result with the existing floor painting would be too busy so I think I'll try out this method instead. If my test on the actual step looks like real vintage beat up wood I'll go ahead with it (don't ask me what I'll do if it don't work out. I haven't thought that far yet.)

Now all I need to do is wait till the glue is dry and try the stain on it and I'll know. Crazy exiting.

Testing, testing

Aivan ensiksi hain varastosta puulevyn ja liimailin siihen rypisteltyä voimapaperia vesiliimaseoksella (50-50 vesi ja puuliima). Liiman kuivuttua kaivoin kätköistäni kaikki kuultavat puunsuoja-aineet mitä löysin ja hieroin ne pintaan nähdäkseni mikä toimii ja mikä ei. 

Niinkuin kuvasta näkyy vain yksi aine toimi toivomallani tavalla ja se oli terassiöljy. Väri tarvitsee öljyn apuaineeksi imeytyäkseen liimaan ja paperiin. Muut aineet jäivät vain erityyppisiksi kalvoiksi pinnalle eikä sitä kivaa efektiä syntynyt lainkaan.

Kun tämä oli selvää hain varastosta toisen puulevyn ja tein hieman isomman mallipinnan. Innostuksissani en antanut liiman kuivua ihan loppuun ja terassiöljyäkin hulahti hieman isommalla kädellä joten lopputulos kuprahti hieman irti pohjasta mutta efekti on toivotunlainen.

Tämän pitää antaa nyt kuivua rauhassa joten painelin paikalliseen maalikauppaan mallilautani kanssa kysymään ammattiapua pinnoitteen valitsemiseen ja siihen onko tämä nyt ylipäänsä järkevin tapa tehdä tämä. Vaihtoehtoja pinnoitteeksi löytyi onneksi useampikin ja pitkien pohdintojen jälkeen päädyimme myyjän kanssa öljypohjaiseen lattiavahaan koska halusin pinnasta mahdollisimman vähän kiiltävän. Myyjä myös lohdutti hieman skeptistä olotilaani sanoen että on ihan yleistä tehdä pinnoitusprojekteja maalinkäyttösuositusten vastaisesti. Täytyy vain muistaa olla erityisen tarkka ja varovainen ja noudattaa purkin kyljestä löytyviä turvallisuusohjeita pilkulleen.

Vielä en ole vahaa päässyt pintaan kokeilemaan koskapa öljy ei ole ihan täysin kuiva. Huomenna ehkä jo saan sipaistua tuon mallipalan yhteen kertaan ja näen toimiiko se vaiko eikö. Jännää tämä nyt joka tapauksessa on. Hyvin jännää.

I'm testing the paperbag floor -method with all the materials I found from my house. It's a fact that only the oil based stain works in this project. All the other stains just stayed on the surface. The only problem is that the stain I used and liked is for outdoors use only... I had to go to the local paint store to ask for more advice. They seemed to think that it would be ok to use indoors if I just made sure the space gets lots of fresh air. 

The next problem was (is) what to put on the top of the stain. In America they use polyurethane, but I wanted something less poisonous so we decided to try floor wax on my sample piece. Unfortunately the stain is not yet dry enough for me to try it today. I'll have to wait until tomorrow. This is SO exiting.

Kyllästys ja innostus

Suurin murheen kryynini koko taloudessamme ovat nämä portaat. Olen maalannut ne jo kolme kertaa ja aina vaan kyllästyn uuteen väriin vaikka se kuinka tuntuisi maalatessa siltä oikealta. Mikään ei vaan tunnu olevan oikea väri tuossa tilassa minun silmääni. 

Alun perin vanukkaanruskeat saivat koko tilan tuntumaan likaiselta. Harmaa taas kolkolta ja kylmältä. Uusin väri, leijonankeltainen saa taas koko tilan, no aivan liian keltaiseksi. Raah. Tila on haastava siksikin että se on talvella talon pimeimpiä osia minne ei luonnonvalo juuri kulje. Keinovaloissa portaiden sävyt ovat olleet mitä hirveämpiä aina kirkkaan keltaisesta jännään violetinsiniseen. Enkä myöskään ole koskaan oikein pitänyt tuosta maalin kiillosta. Kiiltävät portaat näyttävät vähän liukkailta ja vaarallisilta (vaikkeivät oikeasti ole).

Olen miettinyt maalin poistamista (aivan liian suuri urakka, ei jaksa), päällemaalaamista (ei löydy sitä juuri oikeaa väriä) ja jopa askelmien kokonaan uusimista (en ihan tosissani, aivan liian työlästä) ja mikään ei vaan tunnu  oikealta.

No tässä muutamia vuosia nyt asian kanssa painittuani saattaa olla että olen vihdoinkin löytänyt ratkaisun ongelmaani. Törmäsin nimittäin netissä surffaillessani paperipussilattian teko-ohjeisiin (kiitos vaan Suski) ja täytyy sanoa että inspiroitunut on lähinnä lievä termi kuvailemaan olotilaani juuri nyt.

Aloin oitis tutkailemaan tuota metodia josko saisin sovellettua sen kotimaasta löytyvin aineksin. Mitä enemmän tuota ideaa mietin sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä että sitä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan näihin portaisiini.

I'm so bored with my painted staircase. It seems every color I try on them I grow fed up really quickly. I've been trying to figure out a color that would suit me longer than six months when I suddenly came accross the paper bag floor -method. 

I'm really exited (I mean r-e-a-l-l-y) and I think that might be exactly what I secretly have been wanting all a long. Now I need to figure out how to do that with local materials. I'll start testing papers and stains right away!

Pöydän alla

Kun taloudessa asuu muitakin kun ihmisiä on sisustuksessa otettava huomioon myös heidät. Olohuoneen pöydän alla on laatikko joka on puhtaasti näiden muiden olioiden valtakunta. Teen säännöllisin väliajoin laatikkoon pienen inventaarion tarkistaen ettei sekaan ole eksynyt mitään sinne kuulumatonta.

When one has pets there needs to be a place that is purely for them. In our house we have this vintage crate under the side table. A place to store their toys.

Tällä kertaa laatikosta ei mitään ylimääräistä löytynyt. Pelkästään heidän omia leluja. Olen huomannut että parhaiten meillä kestävät pikku karvapalleroiden leikeissä nämä Ikean pehmolelut. Pieksevät kestävyydessään monet oikeat koiranlelut mennen tullen eivätkä ole hinnalla pilattuja myöskään.

I regularly do an inventory to it just to check that everything is ok and there's nothing that doesn't belong there. 

Sitten päästettiin pojat irti. Nopeasti ne tekivät oman inventaarionsa ja tarkastivat että mitään ei puutu. Ja kaikki rakkaimmat, aromikkaiksi imeskellyt aarteet ovat tallella.

Boys checking that I didn't remove anything. All the aromatic sucked toys are still there.

Sitten kerättiin lelut pikaisesti takaisin omaan laatikkoon turvaan, jonne ne nuoremman karvakuonon mielestä ehdottomasti kuuluvat. 

Meillä harvemmin lojuu lattioilla enempää kuin yksi tai kaksi lelua. Pikkukoira pitää huolen siitä että valtaosa on aina laatikossa. Muut saavat kyllä niitä ottaa ja leikkiä niillä miten haluavat, mutta kun leikki loppuu tai joskus jopa kesken leikin kerää tämä pikkuhamsteri vaivihkaa lelut takaisin laatikkoon. (Mikä ei sinänsä haittaa minua. Kiva kun on noin siisti koira.)

And then we put everything back in to the crate. The other dog really needs to have most of the toys in the crate. He can't relax if they're lying around. He don't mind if others take them or play with them he just keeps collecting them back to the crate. (which I don't personally mind at all. Neat dog.)

Lilly's Eco Clean

Tuote saatu blogin kautta.

Se jos mikä on ihanaa että nyt on alkanut vihdoin tulla lisää toimijoita ekologisten pesuaineiden markkinoille. Sain kokeiltavakseni tämän ihka uuden Lilly's Eco Clean -sarjan tuotteista tiskiaineen ja yleispuhdistusaineen. Tiskiainetta olen jo vähän testaillut ja ihan varteenotettava kilpailija se on muihin käyttämiini merkkeihin verrattuna. Tekee minkä lupaa ja tuoksuu mukavan sitruunaiselle.
Erityismaininnan saavat minulta myös uskomattoman hienosta ulkoasustaan. Näitä pulloja ei tarvitse piilotella siivouskaapissa vaan saavat olla ylpeästi esillä kyllä.
Mukavaa on myös se että näitä pitäisi löytyä luontaistuotekauppojen ja Stockmannien lisäksi myös useiden Prismojen hyllyistä.

The new Lilly's Eco Clean cleaning products line has been launched in Finland. They sent me some free samples to test. I really like the design of the products. You don't have to hide these bottles. 
I've so far tested the dish washing liquid and it really works nicely. It does what it promises and smells delicately beautiful.

Porsliinia

Sain tädiltäni lahjaksi hänen itsensä vuosikymmeniä sitten maalaamaa posliinia. Hän on lahjakas posliinimaalari niin kuin monet isäni puolen suvusta ovat. Nämä ovat hänen varhaisempaa tuotantoaan, ylemmän hän on maalannut ihan pikkutyttönä. 

Tykästyin erityisesti näiden retroon fiilikseen ja kontrastiin ja vaikka en hirveästi pidä kodissani esittävää taidetta esillä pääsivät nämä keittiöni seinälle oikein paraatipaikalle. Tuo mintunvihreä on vaan niin ihana!

My aunt is a talented porcelain painter and she gave me a couple of her earlier works as a present. The lady on the top she painted when she was still a little girl. I just had to put them up to display. I love the retro vibe and the minty green colors.

Kesälautaset

Se on ihan hyvä aloittaa varustelu kesää varten jo tässä vaiheessa talvea. Varsinkin jos kirpparilla vastaan tulee näin nätit ruokalautaset. Tämä kuosi ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta pienellä googlauksella selvisi että varsin suosittu on tämä sarja naapurimaan puolella ja vähän hankalampi löytää täältä kotimaasta. Harmillinen juttu sinänsä, koska löysin näitä viisi ja tietenkin nyt pitää jostain saada vielä yksi lisää jotta saan sopivan määrän tuleviin kesäkattauksiini.

I came across these vintage Swedish Berså plates and fell right in love. These will be perfect for my summer dinners. Too bad I only have five of these, now I need to find one more and that is a bit difficult since these aren't that common in Finland.