Syysfiilistä porstuassa

Porstuassa on vaihtunut vähän kalustus sitten viime kerran sillä ikkunan edessä aiemmin olleet tikapuut pimensivät vähän liikaa sisätiloja. Onnekkaasti tuli löydettyä torista siihen tilalle pieni rautajalkainen marmoripöytä ja kesäreissuilta vanha rottinkijakkara, joka sopi sen kaveriksi. Nyt ei ole enää pimentäviä asioita ikkunan edessä ja tilassa on paikka, jossa istahtaa jos sille päälle sattuu.

Siellä odottelee nyt pieni satsi tulppaaninsipuleita ja muita, jotka pitäisi käydä kukkapenkkeihin laittamassa, jotta on sitten ensi keväänäkin kaunista katseltavaa. Tänä vuonna en lähtenyt yhtä isoon panostukseen sipulikaupoilla, kun männä syksynä, vaan ostelin vähän vaan lisää niitä, jotka kukkivat tuolla varmimmin, lähinnä darwineita ja hajulaukkoja.

Olen tykännyt katsella porstuaa tässä lookissa tosi paljon, mielestäni se on just kiva ja kutsuva läpikulkupaikka, jossa kuitenkin on ihan funktiotkin kohdillaan, pääasiassa tätä kun käytetään kierrätys- ja varastotilana. Ne eivät tuolta kumminkaan liikaa silmille hypi ja täällä näyttääkin nyt mielestäni vaan viehkeälle. 

Ihan parhautta on myös ollut tämä korien säilytys tässä ikkunan ympärillä. On ollut suorastaan luksusta, kun löytää tarvitsemansa korin näppärästi eikä tarvitse enää puolta taloa etsiä, että missä se just sopiva on. Tuosta on niin helppo napata mennessä mukaansa ja palauttaa omalle paikalleen sitten, kun ei enää tarvitse. Ei ole enää epämääräisiä korikasoja missä sattuu meillä.

Tässä tilassa on myös hauska aina fiilistellä vuodenaikojen mukaan koristeiden avulla. Nyt istui männä kesän stailaus vielä niin hyvin syksyyn, etten lähtenyt suotta sitä sen kummemmin muuttelemaan. Panostetaan sitten enemmän siihen seuraavaan vuodenaikaan, kun sen aika koittaa.

In the porch looks almost the same as it did back in summer, but the ladders are gone and a cute marble table has taken it's place. Works better this way that nothing is blocking the window inside.

Vitriinit valkoisina

Nyt on vihdoin olohuoneen myrkkykaapin vitriinit kuivahtaneet maaleissaan sen verran, että sain tavarat aseteltua sinne suunnilleen paikoilleen. Ero entiseen on kyllä huima valon määrässä. Se missä ennen oli synkkää ja pimeää on nyt valkoista ja valoisaa ja aarteet erottuvat tuolta nyt edukseen eikä enää tarvitse pilvisemmälläkään säällä arvailla mitä missäkin kaapissa on.

Mukavaa on ollut nyt myös järjestellä kokoelmia tuolla uudestaan ja kokeilla mikä minkäkin kanssa kivalta näyttää. Hauskasti vähän teemottui tämä toinen vitriini noiden kouluaiheisten aarteiden mukaan ja näyttää nyt ihan joltain kansakoulun näyttelykaapilta.

Toiselle puolen taas asettui luontevasti kaikki ruskean sävyn aarteisto ja tilaa jäi molemmin puolin vielä löytää sinne jotain uuttakin. Tosin just nyt tuntuu, että omistan jo ihan kaiken mitä yksi pieni ihminen haluta voi, enkä ihan heti keksisi mitä tuonne nyt vielä tarvitsisi saada.

Mutta nyt on kivaa, ettei tässä nurkassa ole enää niin pimeää, valkoiset kaapit valaisivat ja avarsivat koko nurkkaa eikä myrkkykaappi näytä enää tuolla niin pelottavalta, kun ennen. Nyt se on paljon kepeämpi ja olemukseltaan raikas ja oikein kutsuu tutkimaan, että mitäs siellä sisällä oikein esillä onkaan.

Painting the cabinets white inside truly made a huge difference to this cabinet and the whole space around it. Now you can really see all my collections and it doesn't look at all that gloomy anymore.

Sato talteen takapihalta

Käytiin korjaamassa takapihalta viimeinen sato talteen ennen ilmojen kylmenemistä. Kasvimaa näytti siellä vielä varsin tuuhealta kuivista keleistä huolimatta ja vaikka päällepäin ei satoa sieltä juuri erottanut, niin oikein muikea saalis sieltä vielä löytyi.

Hieman kun penkoi kasvillisuuden seasta niin tomaatteja saatiin yllin kyllin ja kun tiesi mitä ja mistä etsiä löytyi muutakin mukavaa oikein mallikkaasti.

Lopputuloksena olikin aivan loistokas setti tomaatteja, pieni annos perunoita sekä mukavasti lipstikkaa ja lehtiselleriä. Perunat pantiin heti kiehumaan, tomaatit jatkokypsymään, lehtisellerit paloiksi ja pakkaseen ja lipstikat kuivumaan työhuoneen takan eteen.

Niitä oli kuivuuden lisäksi joku muukin vähän jo pureksinut kasvimaalla, mutta noin pienistä en jaksanut välittää vaan otin kaiken talteen kuivamaan. Sain kesällä maistaa lipstikkamajoneesia johon ihastuin niin valtavasti, että sitä ainakin täytyy näistä saada tehdä. 

The last harvest from our back yard before the rain and cold arrives.

Harjoja ja koralleja

Taas on tyystin unohtunut täällä esitellä muutamat kirppislöydöt, joista ensimmäiset ovat jo melkein kolmen viikon takaa. Piipahdin silloin ystävän luona ja käytiin katsastamassa pitkästä aikaa Hämeenlinnan seudun kirpputoritarjonta ja piipahdettiin myös Tuuloksessa ja Lammilla asti. Tuolta reissulta mukaan löytyi tuo hauska vanha lasinen karkkipurkki, puiset tiskiharjat ja vaateharja.

Messinkinen kynttilänjalka taas löytyi tässä pari päivää sitten ihan omilta kotinurkilta, kun käväisin yhtenä iltapäivänä katsastamassa Keravan kirpputorien tarjonnan.

Sitten tästä aivan läheltä Kellokoskelta Tehtaan kirppikseltä löysin ison läjän simpukoita ja muita meren aarteita, jotka oli pakko ostaa sillä olen jossain vaiheessa päättänyt alkaa keräillä pieniä korallinpalasia ja niitä oli siinä läjässä viljalti. Kotona oli hauskaa tutkia löytöjä lastin seasta ja sainkin lasipurkkiini mukavasti täytettä siitä.

Loput simpukatkin vähän inspiroivat, että josko niistä jotain hauskaa vielä keksisi. Jonkin aikaa on jo poltellut tehdä oikein hieno simpukoilla kehystetty peili ja näissä olisi kieltämättä lookki kohdillaan semmoiseen. 

Mutta noita on mukava myös vain tutkia ja hypistellä sillä kun ei itsellä ole pääsyä sellaiselle merenrannalle josta tuollaisia löytyisi. Onneksi kuitenkin kirppareilta löytyy, niin voi tehdä tämmöisiä ihania merenrantalöytöjään semmoisista paikoista sitten.

My recent fleamarket finds. I just love seashells and corals, but don't ever go abroad to a beach where you can find them. So I make my beach combing at flea markets here. I have a glass jar that I'm filling up with the prettiest coral pieces and from this latest lot I got plenty.

Pyörähdys asuntovaunulla

En sitten yhdelläkään kesäreissullani ehtinyt ottaa yhtäkään kunnon kuvaa vaunun sisätiloista ja ehkä ihan hyvä niin, se kun tuppasi olemaan aina vähän hujan hajan matkustajan jäljiltä ja helteisillä ilmoilla verhot visusti kiinni. Nyt kun se on lojunut viime retken jälkeen tuossa pihallamme parisen viikkoa oli tänään hyvä hetki (ja kaunis ilma) ottaa siitä ne uupuvat sisäkuvat reissukamojen vielä ollessa suureksi osaksi paikoillaan sen sisällä.

Saattaa olla, että ihan pikkuisen sitä stailasin ja laitoin vähän nätisti, kun vaunu oli vaan nopsasti purettu tiskeistä ja muista silloin kun sen pihaan parkkasin ja lakaisut ynnä muut oli tyystin jääneet välistä. Nyt kun se on pian menossa talviteloilleen muutenkin niin hoidin vähän siivoushommia siellä samalla alta jo pois.

Mutta vielä voisin antaa parisen viikkoa siellä kaiken elintarvikejuttuja lukuunottamatta olla, sillä tuolla oli niin hauskaa tänäänkin oma pikkuinen pulla- ja mehuhetki viettää auringon paistaessa laiskasti ikkunoista sisään ja lämmittäen vaunun ihan kesälukemiin taas.

Jos yhtään ei katsellut ikkunoista oman parkkipaikkansa maisemia pystyi siellä melko helposti kuvittelemaan olevansa vielä jollain ihanalla reissulla jossain muualla. Kun oven vielä laittoi kiinni ei sisälle kuulunut enää asuinalueemme ääniä ja tunnelma oli kuin olisi ollut kesä kukkeimmillaan vielä ja vaunu parkissa jossain maaseudun rauhassa.

En muista olenko koskaan esitellyt vaunusta tätä vaatekaapin puolta sen tarkemmin, mutta tässä siis on säilytyspaikka vaatteille sun muille, joka aukeaa tuonne oven suuntaan (lukko näkyy tuossa peilin vieressä). Sen kylkeen on joku aiempi omistaja joskus liimannut ison vähän kuparinsävyisen peilin, joka on minun keskipitkälle (siinä 172) varrelleni aivan liian matalalla, mutta olen jo ihan tottunut polvistumaan sen eteen peilailuhommia varten reissuillani. Muutoinhan vaunun korkeus riittää minulle mainiosti jopa nuttura päässä, mutta minua pidemmät joutuvat usein tuolla vähän kumartelemaan 60-luvun mittojen mukaan kun on tämä koppi tehty.

Mutta rakastan sitä miten kompaktia tuolla on. Tuohon vajaat kaksi kertaa kolme metriseen tilaan on saatu mahtumaan kylpyhuonetta lukuunottamatta kaikki tarpeellinen, mitä ihminen nyt vaan voi hotellihuoneeltaan haluta ja kaikki on niin söpöä ja sopivaa. On keittiö, olohuone/ruokailutila ja tarvittaessa jopa kaksi makuuhuonetta yhdelle ja kahdelle, tosin väliseiniä ei ole missään. Pieni vessakin minulta tuolta kaapin kätköistä löytyy ja jos vettä mukaan kanisteriin ottaa, niin tuolla voi hoitaa iltapesunsa niin ettei vaunusta tarvitse ulos enää lähteä.

Mutta melkein parasta mielestäni tuolla on tämä oma pikkuinen petini, siinä kun köllöttelee näkee koko pienen tilan yhdellä silmäyksellä. Se on niin mukava pehmeine patjoineen ja vuolaine tyynyineen ja peittoineen. Se onkin yleensä se viimeinen asia mikä vaunusta ulos kannetaan syksyn tullen, tuolla kun saattaa välistä joku käydä vielä pienet päiväunoset ottamassa jos säät vain sallivat.

The summer is over and I forgot to take some pics from the inside of my little caravan, so I took some today as I started to clean it out for winter storage. Oh how I wish it would still be warm enough to go for one more trip. It was so cozy inside today.

Habitare lippuarvonta päättynyt

Menee aika niin sukkelaan nyt, että meinasin aivan unohtaa pistää pystyyn tämän jo perinteeksi muodostuneen Habitare lippuarvonnan. Messut alkavat jo huomenna joten kiire rupeaa olemaan, mutta tehdään tästä kahdentoista tunnin pika-arvonta jossa palkintona kaksi e-lippua (siis lippua, jotka tulevat sähköpostin kautta) yhdelle onnekkaalle, jotta voi ottaa kaverin kainaloon ja lähteä messuilemaan.

Jos haluat osallistua arvontaan, laita tämän postauksen alle kommenttikenttään kommentti ja jos kommentoit anonyyminä, laita mukaan joku nimimerkki mistä sinut tunnistaa. Sitten vaan ole tarkkana kun voittaja julkistetaan tässä postauksessa tänään 6.9. klo 24. 

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT ja arpakone arpoi voittajaksi kommentoijan nimimerkillä riikkamiinahapponen. Onnea voittajalle!

(Jostain syystä kaikki eivät saaneet kommentoitua osallistumistaan tänne blogin puolelle joten tässä arvonnassa huomioitiin myös sähköpostiin ja messengeriin tulleet osallistumiset.)

Vitriinit valoisammiksi

Katseltuani tässä parisen vuotta olohuoneen myrkkykaapin tummia vitriinejä päätin että kyllä se sittenkin ovat paremmat valkoisina, sillä eihän noita aarteita näy tuolta ollenkaan, kun tausta on niin tumma. Kaappi on valoa vasten olohuoneen nurkassa, joka tarkoittaa ettei sinne ikinä päivä paista ja pimeimpinä vuodenaikoina se on hyvin, hyvin synkkä. Ja koskapa siä ei muuanne tässä kämpässä sijoitettua saa (ei yksinkertaisesti ole toista yhtä pitkää seinää missään) niin tehdään siitä valoisampi tässä sitten.

Aloin sutia maalia ensin vain toiseen kaappiin, jottei tarvinnut kaikkia tavaroita purkaa tuolta ympäriinsä kuivumisen ajaksi ja oikein hyvä, että tein niin, sillä maalihan ei tahdo tällaisessa hellekesän kostuttamassa ilmanalassa oikein kuivua täällä. Monta monituista päivää kuivattelin tuota paria ekaa kerrosta, kunnes eilen polteltiin isoa takkaa tuossa vastapäätä ja hupsis, kun kovettui maalipinta sukkelaan sitten.

Ja tänään täräytin sinne pari kerrosta lisää valkoista ja johan alkoi näyttää valoisammalta tässä nurkassa! Maalia saa sutia sinne tosin vielä ainakin yhden kerroksen, sillä tuo vanha petsattu puu tahtoo kuultaa tuolta läpi vielä paikoin, mutta voiton puolella alkaa olemaan jo.

Ja ero edelliseen on kyllä huima. En malta odottaa miltä tuolla sitten näyttää kun molemmat kaapit ovat valkoiset sisältään. Ei tarvitse enää iltaisin arvailla mitä aarteita siellä esillä on.

Decided to paint these glass cabinets white inside so I could better see my treasures inside. Even though the project isn't quite finished yet, the impact is huge in this dark corner.