Myrkkykaappi

No nyt on vitriini hiottu ja saatu sisälle asti. Aika kauan siinä menikin, mutta täsä on nyt vieläkin oltu joulun jäljestä vähän laiskan pulskeita niin mitä sitä suotta kiirehtimään. Siinä se nyt tönöttää olohuoneessa kaikki tavarat jo sisällään vaikka maalausta ja muuta entrausta olisi vielä vailla.

Hauska tarina kaapista; kun olin sitä ostelemassa kertoi sen myyjä hankkineensa sen aikoinaan 90-luvun alussa Suomenlinnasta, jossa kaappia oli kutsuttu myrkkykaapiksi syystä, että siinä oli aikoinaan säilytetty puutarhamyrkkyjä. Mielestäni nimi ja tarina olivat niin hyvät, että aion jatkaa tuota perinnettä ja kutsua kaappia myrkkykaapiksi, vaikken siinä myrkkyjä aiokaan enää säilytellä (eivät niin olleet tehneet nämä edellisetkään omistajat, astiakaappina oli heillä. Ja ei, en ole huolissani kaapin mahdollisista myrkkyjäämistä, myyjäpariskunta oli varsin hyvinvoivan näköinen ja kaappihan heillä oli melkein kolmekymmentä vuotta ollut).

Varsin hauska on tilamuutos olohuoneessamme kaappivaihdoksen jälkeen, näyttää nimittäin kuin huone olisi kasvanut melkoisesti kokoa, vaikka se itseasiassa on ihan yhtä pieni kun aina ennenkin. Myrkkykaappi on tänne aika iso (178 leveä ja 200 korkea), mutta huone nielee sen jotenkin tosi hyvin sisäänsä ja se näyttää näissä kuvissa pienemmältä kun mitä se todellisuudessa onkaan. 

Toinen huomioitava asia on tuo kaapin nykyinen väri, tiedän nimittäin että siellä jo moni ihastelee, että onpas upea tuollaisena ruskeana ja miettii jo kommentoivansa, että älä ihmeessä maalaa, mutta kylläpäs kuulkaa maalaan. Tässä kohden huonetta on ihan järkyttävän pimeää, Ikkunat antavat sen sivusta ja takaa, eikä yhtään valoa tule edestäpäin. Kuvasin kaapin tosi pitkällä valotusajalla ja kuviin olen lisännyt valoa ihan älyttömästi, niin että saatte selkoa kaapin olomuodosta paremmin, mutta päivänvalossa se imee itseensä tästä nurkasta kaiken valon, eikä tuonne vitriiniin tahdo edes nähdä sisälle. Ja minä tahdon kuulkaas nähdä tämän kaunottaren tässä muunakin kuin isona tummana möhkäleenä huoneen nurkassa, joten siksi maalaan sen vaaleaksi jahka tässä lutviudun. Värikin on jo alustavasti päätetty; siitä tulee vehnänharmaa, mutta se ja sen tummuus lyödään lukkoon vasta pienen koemaalauksen jälkeen.

Mutta nyt se saa taas tovin olla rauhassa, kun pitää se maali käydä vielä ostelemassa ja on yksi neule kesken ja mitä tässä nyt verukkeita keksiikään, että saa vielä vähän aikaa lorvehtia neulepuikkojensa kanssa sohvalla iltaisin.

The poison cabinet, that's what they called it when the previous owner got it to himself back in the 90's. As I heard the story when I was buying this beauty I decided to keep that name, I felt it was cute and that way I'll always remember the story.
Now this cabinet has been completely sanded and it's just waiting for me to go pick out the paint and then paint it. I want to paint it with a light colour since this corner and the way the cabinet has to be there (it doesn't fit any other way) makes it very dark and I cannot see inside the glass doors even during daylight (these photos have been enhanced A LOT). So next time you'll see it it'll look as pretty as can be but in a light oat grey color.