Sormilla savesta

Monta monituista viikkoa sitten jäivät täällä savihommat vähän keskeneräiselle tolalle, mutta tässä on nyt pikkuhiljaa jatkettu siitä mihin jäätiin ja saatu jo vähän lämpimäisiäkin taas uunista kotiin. Olin silloin taannoin taas ollut hyvin luovassa tilassa, niin kuin välillä pitääkin olla ja tehnyt jotain ihan vaan itselle ja ihan vaan antanut luovuuden kukan kukkia ja tuloksena on nyt muiden töiden muassa kotona monta erilaista ja erikoista koristetta ja kulhoa. 

Näistä suosikkini on ehdottomasti tuo etualan, jonkin merenelävän tai pähkinän kuorta muistuttava kulho jonka lasittelin eriväriseksi sisältä ja ulkoa. Se on jotenkin niin ihastuttavan luonteva ja orgaanisen oloinen, että välillä sitä itsekin ihmettelen, että se onkin omilla sormillani tehty eikä jokin oikea.

Tein myös kotioloihin pojalleni kaksi vihreäksi lasitettua kahvikuppia, ihan vaan sellaisiksi, että hän aina tunnistaa omansa kaikkien niiden valkoisten seasta joita täällä nurkissa pyörii. Myöskin amppeli- ja kukkaruukkuvalikoimaan on vihdoin tullut täydennystä keramiikkakaupan puolelle. Niistä kerron lähemmin lisää sitten kun kauppani taas asiakkaille avaan.

Ja sitten, koska ikinä ei saa liian vakavana koko ajan olla sain päähäni tehdä itselleni kukkamaljakon jonka kyljestä kasvaa sieni. Se on hulvattoman näköinen ja varmasti herättää kysymysten lisäksi hilpeyttä missä ikinä sitä pidänkään. Ainakin tirskuimme sitä täällä kotona kovasti kun sen tänne poltosta juuri toin.

Ja vinkiksi tässä Keski-Uudenmaan lähistöllä asuville jos mieli halajaa savitöitä tehdä niin polttopalvelua ja ajan varaamalla yksityistunteja yhden tai kahden hengen ryhmissä voi kysellä Ikituuli- keramiikkapajalta Tuusulan Jokelassa. 

Got some of my handmade pottery back from the kiln. I made these pieces back in the early of may when I had had a really creative mode going on. I especially love the sea urchin -styled pieces and the flower vase with the little mushroom growing out of it. It's good to just sometimes play with the clay and not be so serious, don't you think?

Ihan pikkuinen entraus on valmis

Olen ollut taas nin pitkän tovin hiljaa täällä, että piti tulla oikein erikseen näyttämään mitä täällä on oikein ollut tekeillä. Sohvalla ei siis suinkaan ole maattu, vaan koko viikonloppu painettiin pitkää päivää asuntovaunun kimpussa, kun saimme sen ulkopintoja sisätiloissa askarrella.

Homma oli huomattavasti mukavampaa tehdä, kun ei tarvinnut koko ajan kärkkyä säätietotuksia vaan saattoi vain keskittyä oleelliseen. Saatiin myös maalaus-urakka jatkettua paljon pidemmälle, kun alunperin osattiin edes suunnitella. Nyt on kärryssä uusittu kaikki ne maalipinnat, joilla oli eniten kiire. Pari osaa kyljistä jäi vielä odottelemaan suotuisampaa ajankohtaa, joka sekin lienee myöhemmin tänä kesänä. 

Sisätiloissa oli niin mukava valaistuskin, että nähtiin korjata aiemmin hiottujen ja jo pohjamaalattujen kohtienkin pienet kauneusvirheet ennen varsinaista maalipintaa. Vanhassa ja kolhuisessa vaunussa se tarkoitti vaan sitä, että kaikki kolhut ja kiveniskemät sai edelleen olla ihan rauhassa niin kuin ennenkin, mutta maalipinnan epätasaisuudet hiottiin piiloon niin hyvin kun taidettiin.

Ja sitten kun uusi maali päästiin pintaan rullaamaan alkoi se taas näyttää omalta söpöltä itseltään. Tämä väri on suunnilleen sama, kun se millä vaunun maalasin seitsemän vuotta sitten. Suunnilleen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että alkuperäinen värikoodi oli hukassa ja piti maalinrepaleesta käydä analysoittamassa se uudelleen ja päästiin ehkä asteen parin päähän originaalista, mutta ihan tarpeeksi lähelle. 

Se on saman suuntainen sävy kun mitä tässä on ihan alunperinkin ollut, tosin en tiedä onko se ollut näin koko vaunussa vai vain osittain. Maalikerrosten alla on myös hyvin nätti harmaanvihreä, jonka luulen olleen sen kaverina pinnassa silloin joskus vuonna -64 tehtaalta lähtiessä.

Itse tykkään tästä kuitenkin nyt näin, kokonaan kermaisen värisenä. Se on just sopivan neutraali, mutta silti söpönen väri joka korostaa kauniisti vaunun muotoa eikä huuda liikaa huomiota itseensä. Helppo stailata ja laittaa milloin minkäkin näköiseksi mieli vain halajaa.

Ja siinä se nyt himmeästi kiiltelee omassa kotipihassa ilta-auringon valossa uudella maalipinnallaan. Näyttää taas niin puhtaalta ja raikkaalta ja uudelta, ainakin siihen asti kunnes pääsen tuolla taas tien päälle pölyttymään. Mutta sitä odotellessa hän on nättinä täällä nyt sit.

We have been busy here fixing the paint job on this little beauty. Once inside the job got much easier to do and we got further than we originally planned. Now it looks all new again in the evening sun on our yard. Can't wait to take this baby back on the road again.

Pihapenkin pelastus osa II

Ja niinhän siinä sitten kävi, että se väri vaihtui toiseksi toiselle maalauskerralle tultaessa. Rupesin siinä miettimään sitä, että jos penkki on vuoden ympäri ulkona niin mikä väri olisi sellainen, että sitten talvella lumea vastenkin näyttäisi hyvälle ja siinä vihreä vei kirkkaasti voiton vehnänharmaasta.  Siispä miksasin antiikinvihreää tuohon lasipurkkiin missä oli ekasta maalauskerrasta yli jäänyt vielä vähän sitä vehnänharmaata pellavaöljyineen. Sitten sain pienen aivopierun ja lisäsin sinne vielä pelkkää pellavaöljyäkin, vaikka jälkikäteen ystävä torui, ettei olisi tarvinnut enää. No, mutta haitta on pienehkö; kuivumisaika taas venähtää vaan pidemmäksi.

Väri ei ole vielä ihan se mitä pitää syystä, että tuossa on seassa vielä vähän sitä vehnänharmaata, mutta sitten kun pääsen sen kolmannen kerroksen tuohon lätkimään niin sitten se on jo paljon enemmän antiikinvihreä. Ja kyllä se kannatti kuunnella omaa vaistoaan ja teitä jotka siitä minulle kommentoitte, että vihreä on parempi tähän penkkiin. Tästä tulee kyllä niin nätti sitten kun saan tämän maalaus-urakan valmiiksi.

And so I changed the color in the middle of my painting job. As I do more layers of paint than one it wasn't even an issue, for the second coat I just switched the color to antique green and when I get to put on the third layer no one will ever remember that I started with a differend color here. The bench painting project is progressing slowly, but nicely.

Hapsuja ja hapsuja

Jotkut joskus sanovat, että kesäfiilis on asennekysymys. Päätin kokeilla miten se toimii käytännössä ja laittelin asuntovaunuun jo vähän kesäkamoja sisälle. Ompelin eilettäin kaapeissa lojuvista jämäkankaista sinne uudet kesäverhot ja pistin ruokapöydän ympärille tyynyt paikoilleen. Ja sitten hytisin siellä hetken kameran kanssa räntäsateessa ja totesin, että asenteessani on kyllä vielä vikaa...

Mutta verhot näyttävät tosi kivalle. Oli juuri sopivan verran kapeita jämäpaloja sivuverhoiksi ja päädyn isoon ikkunaan löytyi palanen josta syntyi tuollainen hapsuteltu pieni kappa. Nämä ovat tosi kivat verhot silloin kun vaunussa ei yövytä vaan se on paikoillaan pihalla pienenä kesämökkinä ja rentoutumispaikkana ja saa kylpeä auringonpaisteessa sisätiloja myöten.

Sitten reissuja ja yöpymistä varten minulla on pimentävät samettiverhot jotka sujahtavat ikkunoihin viritetyille vaijereille muutamassa hetkessä näiden tilalle. 

Vaunussa on tänän kesänä teemana "more fringes are more" ja hapsuja löytyy melkein ihan joka nurkasta. R-a-k-a-s-t-a-n hapsuja ja tähän pikkumökkiin ne sopivat vaan niin täydellisen hyvin. Tästä tuleekin tänä suvena ihan täydellisen ihana boho-tyylinen glamping-kärry, jolla voin melkoisen huolettomasti lomailla ystävien mökkipihoilla turvaväleistä kiinni pitäen. Kun on oma mökki mukana, ei tarvitse muissa mökeissä sisällä käydäkään.

Nyt vaan voisi se suvi sieltä ruveta tulemaan, vunaun maalausprojekti ei ole tällä viikolla edennyt vielä yhtään, kun taivaalta sataa vaikka ja mitä ja lämpötilat hiipivät öisin pakkasen puolelle. Onneksi  on ystävä, jolla on autokorjaamo, jonka suojiin pääsemme viikonloppuna maalipinnat viimeistelemään. Jospa se suvikin sieltä sen jälkeen sitten saapuisi, kun kärrykin on taas kauniina.

Siihen asti koitan pitää asenteeni kohdillaan, vaikka sitten kotisohvalla viime kesän reissukuvia fiilistellessä.

Put up some summer curtains in the caravan and tried to sit in there and feel the summer coming. Didn't work out at all, all though the curtains look perfectly nice the temperature is way to cold to be hanging in there and the occational snowing outside doesn't help at all. 

So I'll just have to wait (and wait and wait and wait) for the Finnish summer to come. It might take a while but it usually does arrive at some point. 

Ihan pikkuinen entraus

Ei käy vanhan pienen asuntovaunun omistajalla ikinä aika pitkäksi näin keväisin. Yleensä se on vaunun esille kaivamista pressun alta ja normaalia siivoamista ja puunaamista, mutta tänä vuonna se onkin sitten jotain vähän enemmän. 

Silloin joskus (seitsemän vuotta sitten), kun tämä vaunu entrattiin takaisin liikennekäyttöön, olimme niin kärsimättömiä ettei jaksettu / osattu tehdä pintojen pohjatöitä ihan viimeisen päälle kunnolla ja tässä vuosien saatossa onkin vaunusta alkanut maali hilsehtiä ikävästi irti sieltä sun täältä. Ihan pienistä en olisi edes välittänyt, mutta kun koko katto alkoi näyttää ihan vanhalta kartalta oli tänä keväänä aika pistää perheen hiomahemmo töihin.

Ja parina aurinkoisena päivänä kun oli hiomakoneen kanssa hilluttu alkoi vaunun pinta näyttää hyvin erilaiselta. Se minkä aluksi piti olla vain enimmäkseen tuon katon entraus repsahtikin sitten vähän laajemmaksi projektiksi, kun koko keula pistettiin samaan syssyyn. Voipi olla, että muutama kohta myös kyljistä ja perästä saa vielä saman käsittelyn, mutta se riippuu nyt ihan tulevista säistä, että ehtiikö, pitäisi nimittäin tien päällekin päästä tällä taas ihan piakkoin.

Mutta tänään se homma vielä eteni mallikkaasti kun lätkin pesun jälkeen pohjamaalit vaunun hiottuihin pintoihin kiinni. Sen läpi näkyy kyllä vielä ihan muutama kohta joita hioskella pitää, mutta sen jälkeen voinkin sitten vedellä siihen ihan surutta pari kerrosta tuota munankuoren väristä maalia, millä se muualtakin on maalattu. Nyt kun siis vaan nuo lämpötilat palaisivat näihin tässä jo olleisiin, maalini ei nimittäin kuivu pakkasessa, eikä sateisissa olosuhteissa voi kuvitellakaan maalaavansa tällaista ulkona. Ja jos oikein monta päivää taas hirveää säätä pitelee on edessä taas perusteellinen pesu ennenko mihinkään hommaan tuon kanssa voi ryhtyä, että kyllä mä sanon tätä harrastamisen määrää...! 

Mutta täytyy pitää nyt mielessä, että kyllä se sitten taas palkitsee, kun saan tämän järvenrantaan ja siellä näyttää tällaiselta:

Lisää kuvia ja juttuja vanhan asuntovaununi entrausprojektista löydät muuten tästä linkistä. Ja kuvia ja juttuja sillä tekemistäni reissuista ja muusta estetiikasta löydät tästä.

It's time to correct the mistakes we made with the paint job back in 2013 when we were in too much of a hurry to get this cutie back in business again.Good sanding and a primer applied this weekend, just waiting for the weather to get sunny and warm enough for me to paint it back to it's glory again.

Pihapenkin pelastus osa I

Minulla on tällainen pari talvea jo ulkona viettänyt kovapuinen penkki, jonka alunperin ajattelin vain antaa harmaantua säiden armoille, mutta nyt kun sitä on tässä melko pitkään odotellut ja hyvin hitaalta prosessi näyttää, niin olen tullut toisiin aatoksiin; jospa maalaisinkin sen jollain kivalla pellavaöljymaalin sävyllä! Nyt se on niin ankean värinen ja maalattuna se pääsisi paljon paremmin oikeuksiinsa.

Pellavaöljy pitää penkin puuosat kunnossa ja kestää hyvin ulko-olosuhteissa ja se on maailman helpoin huoltaa, jos sellaista tarvitsee tehdä. Se on himpan aikaa ottava projekti laittaa näin rupuseen kalusteeseen, mutta se tulee olemaan NIIN vaivan väärti sitten kun se on valmis, joten tuumasta toimeen vaan!

Ensin pesin penkin huolella ja annoin sen kuivua kasvihuoneessa auringonpaisteessa parisen viikkoa, että kuivahti myös niiltä osin mitkä talvi kasteli.

Sitten valikoin värisävyn ja tarkistin että minulla on myös pelkkää pellavaöljyä maalin lantraamiseen. Näin kuiva kovapuu tarvitsee parikin esikäsittelykerrosta hyvin ohennetulla maalilla, jotta sitä öljyä imeytyy myös syvemmälle puun pintaan.

Lantrasin sitä pellavaöljymaalauksessa luotetun ystäväni ohjeella näin, että kaksi kolmasosaa on pelkkää öljyä ja yksi kolmasosa vain maalia. Vähän kyllä hirvitti, että juoko tuo kaluste muka näin paljon öljyä, mutta ystävä vakuutti, että kyllä se juo, laita vain.

Ja sitten kun olin sekoittanut lantratun maalin huolella aloin sutia sitä penkin pintaan. Tämä oli niin lirua, ettei sitä tarvinnut kovin hangata, mutta varovainen piti olla, ettei sitä liikaakaan lurahtanut. Penkki imi tässä vaiheessa jo kuin pesusieni ja tunsinkin hyvin pensselin alla sen kuinka maali hupeni.

Ja nyt se on kuivunut kasvihuoneessa verhojen takana (ei siis suorassa auringonpaisteessa, kuvan otin ilman verhoa) viitisen päivää ulko-olosuhteissa (sisätiloissa kuivaisi nopsammin, mutta kun ei tilaa just nyt ole) ja alkaa pikkuhiljaa olla valmis seuraavaan maalikerrokseen. 

Tässä välissä tietysti aloin vaan miettiä tuota vehnänharmaata, että onko se nyt kiva, vai maalaisko sittenkin sen antiikinvihreällä, kun sitäkin kätköistäni löytyy. No, se selviää sitten kun se selviää, nyt  laitan tuohon vielä yhden lantratun kerroksen väliin ennen viimeistä, täydellä maalilla vedettyä kerrosta.  Eli tämä homma jatkuu vielä, hitaasti mutta varmasti ja laitan tänne aina väliaikatietoja siitä, että miten minulla tuon kanssa menee.

Decided to salvage this old bench in my yard by painting it with linen oil paint. I diluted the paint for the first layer so that this bench gets well oiled during this project. It's a bit slow this way but the result is going to be long lasting and I get to enjoy this for years. To be continued...

Nätisti siistiä

Olen jo vuosia sitten kyllästynyt nykyaikaisten siivousvälineiden yhä rumempaan suuntaan menevään muotoiluun ja kertakäyttöisiin muovimateriaaleihin ja pitänyt hiljaista mielenosoitustani niitä vastaan käyttämällä pääasiassa vanhoja ja kauniita välineitä kotini siisteydenpitoon.

Siivous ei ole mielipuuhaani muutenkaan, lukuunottamatta tiskaamista, josta erityisesti tykkään, siksipä se on kiva että on edes jotain josta nauttia kun niihin hommiin ryhtyy; nimittäin välineiden ulkonäkö.

Löysin vastikään kokoelmani jatkoksi vanhan puisen silityslaudan hihalautoineen ja vaikka silitys on asia, jota tosi harvoin teen, on se kiva kun nyt on näin nätti lauta siihenkin hommaan. Tuo pitää vain ensin päällystää uudelleen, sillä vanha päällinen on jo käytössä kulunut siitä puhki.

Ystävältä lahjaksi saatu maailman kaunein moppi odottaa, että löydän jostain siihen kuuluvan puisen varren. Kirppislöytönä ei voi kysyä sieltä mistä tämä on ostettu, koska hekään eivät sitä tienneet. Tosin moppi on niin nätti, että voi olla etten sitä raaskisi edes käyttää, ainakaan ihan heti. Lattioita pesen edelleen lähes puoli vuosisataa vanhalla metallivartisella sinipiialla niin kuin tähänkin asti (näkyy tässä linkissä).

Ja tämä meidän vanha söpö Nilski on edelleen kovassa käytössä. Siinä on imuri jota ei imuroimalla rikki saa. Minulle ovat viisaammat kertoneet, että aikaan jolloin tämä on valmistetty koottiin tehtaassa näiden moottorit vielä käsityönä. Ulkokuori on paksua alumiinia joka kestää kolhut ja potkimiset ja imuri on suunniteltu siihen että sillä voi imuroida ihan mitä vaan mikä suuaukosta sisään mahtuu, vaikka sitten pieniä kiviä eikä tarvitse pohtia takuun raukeamista. Lisäksi tykkään siitä, että se ei näytä rumalta lojuessaan jossain vaan sitä voi pitää ihan esilläkin ja se sointuu nätisti muuhun sisustukseen. Kuinka monesta nykyajan imurista voikaan sanoa samaa?

Ainoa miinus on nyt se, että lattiasuulakkeen harjakset alkavat näin kuudenkymmenen vuoden käytön jälkeen olla pikkuhiljaa kaput, että jos jollakulla on tiedossa joku jolla nurkissa sellainen pyörii niin vinkatkaa sille, että täällä olisi yksi kiinnostunut ostaja.

The way I clean this house. I utterly hate the design of all new vacuums and housekeeping products and cannot understand why they keep making them so ugly and easily breakable. So I have found myself some old machines and utensils to use to keep my house in order and clean. And most of these are over 50 years old, tells a lot about the way they make products nowadays...