Pikkuvaunun iltavalaistus

Pikkuinen asuntovaunu järven rannalla syyskesän lämpimänä iltana kauniisa valaistuksessan oli kyllä sykähdyttävä näky. Tämä leiripaikkani sijaitsi vähän etäämmällä tontin muista rakennuksista ja loisteli siellä niin ihanasti omana pienenä keitaanaan hämärässä. Just sellaista majakkamaisuutta mistä tykkään, että on joku lämmin valonläikähdys jossain mitä kohti on kiva kulkea pimeäasä.

Oli niin lämmintä vielä illalla, että sai oleskella tuolla ihan ovi auki vielä näitä kuvia ottaessa, mutta kun ihan pimeä tuli piti se laittaa kiinni ja sisällä patteri päälle, koska tosi kostea jo oli tämä syyskuinen sää kuitenkin. Ihana sumu oli vieressä järvellä, muttei ihan yltänyt vaunulle asti, mikä oli ihan hyvä sillä tämä tyttö vähän pelkää pimeässä yksin ja sumu kuunloisteen kera tuo siihen sitten omanlaisensa lisän, mikä ei ainakaan vähennä sitä pelkoa, vaikka nättiä onkin.

Tämä isompi jonkun itsetekemä ja kirpparilta aikoinaan löytynyt vanerilyhty on siitä hauska, että olen koittanut siitä päästä eroon kerran jos toisenkin sillä se ei kotona ole tuntunut sopivan oikein minnekään, mutta nyt tässä vaunulla kun sitä katselin, niin olin taas sitä mieltä, että kyllä sille on paikka löydyttävä sieltäkin. Ja onneksi en ole siitä eroon päässyt, sillä tässä vaunun kupeessa se oli kyllä mitä ihastuttavin isoine kynttilöineen loistelemassa.  

Pöydän päällä pienempi vanha puulyhty sekä tuo metallinen tuikku-kukka olivat kyllä just täydelliset yhdessä saniaisen kanssa sekä päivällä, että näin ilta-aikaan kynttilät sytytettyinä. Kiva pieni asetelma, joka kuitenkin jätti tilaa sille aamukahvikupille ja muille tykötarpeille.

Kynttilät puhaltelin sammuksiin yöksi, mutta nuo sirkusvalot pidin päällä, jotta pimeässä näin suunnistaa tuonne vaunun luo ja turvaksi, ettei mörkö syö yöllä - eikä se sitten onneksi syönkään, vaikka huolissani siitä vähän olinkin.

Se on aina tällaisten ihanien reissujen jälkeen kova ikävä takaisin tien päälle vaunuseni kanssa, mutta nyt täytyy tyytyä siihen, että syksy tulee enkä enää ehdi reissata. Onneksi on kuitenkin vielä muutama päivä (tai jos hyvin käy niin viikko) aikaa fiilistellä vaunulla omalla pihalla ennen kun se pakataan talviteloilleen. Ja onneksi se on kesä taas ensi vuonnakin.

My lovely little caravan camp site with the lights on. The mood was so wonderful there and the weather was so nice. All and all such a wonderful trip. So glad I got the chance to do this before the fall and cold really comes.

Syyskuisella vaunureissulla

Olin jo viime kuussa ehtinyt heittää kirveeni kaivoon sen suhteen, että enää vaunureissulle ehtisin, kun viime viikolla tulikin siihen vielä spontaanisti mahdollisuus. Ilmat muuttuivatkin viikonloppua kohden sopivan leppeiksi, jotta pikkuvaunun saattoi hinata ystävieni mökille  järven rantaan vielä parista ihanasta syyskesäpäivästä nautiskelemaan ja voi, että kun siellä olikin taas mukavaa!

En olekaan ennen näin myöhään kesävaunureissulla käynyt, edellinen myöhäisin oli elokuun lopulla parisen vuotta sitten, mutta nyt kun yöt ovat vielä niin lämpöiset, että pikkuvaunussa viihtyy vaikkei siinä lattia olekaan eristelty, niin mikäpäs siellä oli vähän kesää venytellä. näin syyskuun puolelle

Pikkuvaunu parkattiin taas niin likelle rantaa, kun mahdollista ja laittelin sen eteen syksyisempään säähän sopivat kalustukset ja somisteet, jotta se näyttäisi siinä oikein nätiltä, mutta olisi myös näppärä aamukahvitella ja muutenkin välistä aikaa viettää. Mukanani lähti kasvihuoneesta nuo tuolit ja lyhdyt sekä varastosta tuo pöytä ja kaislamatot ja niillä siihen tulikin vallan mukava soppi.

Vaikka aurinko ei enää niin korkealta paistellut, että tuolle varjolle olisi sen vuoksi ollut tarvetta oli se kuitenkin ihan kiva pikkusuoja parilta sadekuurolta siitä nyt puhumattakaan, että teki ihanasti tuollaista lomaresortti-fiilistä tuohon. 

Tuo hauskannäköinen pikkunaulakko ovea vasten on reissulla tehty löytö paikalliselta kirppikseltä ja jäi vain nojailemaan siihen, kun sopi niin kivasti värimaailmaan.

Mukaan tuli kotoa myös kaikenlaisia pieniä viheriäisiä somisteiksi sekä sisälle vaunuun, että tähän ulos, koska tykkään, että kasvien kanssa on niin kiva matkustella ja leireillä, kun niillä tulee niin helposti viihtyisyyttä. Ja ihan myös siitä syystä kun tuonne vaunuun mahtuu kaikenlaista mukaansa reissuille pakata niin miksipäs ei! 

Otin tietenkin kuvia vaunusta myös iltavalaistuksessa ja nuo kynttilät sytyettyinä, mutta laitan siitä vielä oman postauksensa myöhemmin. Mutta nätiltä nuo lyhdyt minusta näin päiväsaikaankin tuolla näytti ja kivan säväyksen toi myös tuo kalustuksen värien syventyminen sateen sattuessa ja sitten taas vaaleneminen kuivuessa.

Näitä kuvia napsiessa kuului tuolta vastarannalta laulu, ehkä oodi kesälle, järvelle tai elämälle, en oikein kuullut sanoja, mutta se sopi niin hienosti tuohon hetkeen, kun aurinko aloitti matkansa horisontin taa ja tyynessä illassa usva alkoi hiljallen nousta järvelle. Joutsenperhekin lipui hiljalleen ohitse, tosin säikkyivät tätiä kameran kanssa vähän kauemmaksi, mutta kyllä ne tuolta kuvasta vielä erottaa, kun oikein katsoo.

I got to take one more spontaneous road trip with my little caravan and we went to visit dear friends by the lake at their summer cottage. The weather was nice and warm and I had the best time and also loved camping here by the water.

Pieni vaunu preerialla

On kyllä ollut ihan liian kuuma edes ajatella mihinkään vaunureissulle lähtemistä, mutta omalla pihalla on silti voinut vähän leikkiä pikkuvaunun kanssa ja stailailla sen edustaa nätiksi hengailupaikaksi.

Näitä rottinkisia nojatuoleja olen käyttänyt oikeastaan vaan yhdellä reissulla, kun ne on hitusen hankalat kuljetella ja vievät autosta ison tilan. Mutta ne näyttävät niin sieviltä vaunun edessä, että pistin ne siihen nyt helteen ajaksi samoin kun pikkupöydän ja hapsuvarjon. Tuli omasta mielestä vähän sellainen pieni talo preerialla -viba tuohon, vaikkei tässä nyt millään preerialla varsin ollakaan.

Nämä tuolit pöllin tähän meidän pikkuterassilta, kun siinä pärjää hyvin pelkällä sohvallakin näillä ilmoilla, kun kukaan ei koiria lukuunottamatta meistä paljon ulkona auringossa viihdy. Tässä vaunun edessä on kuitenkin vähän aukeampaa, joten pieni tuulenvire helpottaa ja iltaisin on ollu ihan hauska tässä käydä vähän istuksimassa.

Valotkin viritin tuonne vaunun katolle, koska illan pimetessä siitä tulee niin veikeän näköinen, kun rivi polttimoita kehystää sen silhuettia. Tulee vähän entivanhainen sirkusfiilis noista ja sopii hyvin näiden rottinkien ja hapsuvarjon kanssa se. 

Onneksi nämä helteet pitäisi alkaa kohta helpottamaan ja voin ruveta suunnittelemaan, että mihin suuntaan tämän pienen kesämökkini seuraavaksi autoni perässä kuljetan ja stailailen.

It's been so hot lately that the only place to play with my sweet little caravan has been my own yard. But I don't mind, it looks so cute here too, especially in the evenings with the lights on.

Kesän ensimmäisellä vaunuretkellä

Ajelin männä viikolla kesän ensimmäiselle vaunuretkelle ja suuntasin tietty heti ystävien pihalle Satakuntaan isojen salavapuiden alle. Siellä oli kyllä ihmisen taas niin hyvä olla, ettei tosikaan ja pikkuvaunussa ihanaa nukkua yöt. 

Ilmat olivat aluksi varsin vilpoisat mutta retken loppua kohden varsin lämpöiset, että ei tarvinnut ihan hirveästi enää pukea päällensä saati vaunua lämmitellä sisältä. Isojen puiden alla oli kuitenkin kivan varjoisa olla, eikä vaunussa tullut ihan hirveän kuuma vaikka ulkona huitelikin mittari reippaasti hellelukemissa. 

Pari sadekuuroakin osui kohdalle ja siksi en ottanut tälle reissulle mitään mattoja mukaan tässä ulkona pidettäväksi. Nyt riitti kun tyynyt nappasi ajoissa pois kalusteilta (ja tietty radion) niin ei haitannut yhtään pieni ajoittainen märkyys tuossa.

Tuolla nukkui kyllä niin makeasti taas pitkästä aikaa, että tekisi mieli mennä sinne nyt heti takaisin nukkumaan. Mutta valitettavasti täällä kotona vaunu on ihan paahteessa aikaisesta aamusta alkuiltaan asti niin ei tulisi yöunista kyllä näillä ilmoilla yhtään mitään tuolla, kun heti tulisi hiki kun aurinko nousee, kun ei tuossa kovin paksulti eristetyt seinät ole.

Ja niin kun aina tästä kyläpaikasta lähtiessä tuli ikävä takaisin jo ennen kun kotiin asti pääsin, mutta viimeistään ensi kesänä sitten taas, niin kun jo vähän perinteeksi tässä on tullut.

Took my first trip with my little vintage caravan and went to visit my friends in Satak

unta. Parked under the big willow trees again and it was so nice and cozy to camp there.

Vihdoinkin rottingit esille

Ihan uskomattomalta tuntui, kun sain ekaa kertaa tänä kesänä vaunun eteen rottinkikalusteet laitettua, kun sateet on vihdoin hetkeksi tauonneet ja aurinko alkanut paistaa. En silti vielä uskaltanut laittaa tuonne kaislamattoja, ihan vaan, jos sieltä nyt viikonlopulla on ukkosia tulossa, niin nuo pelkät kalusteet nostelee nopeammin sateelta suojaan tuolta.

Ompelin myös pikaisesti uuden päällisen tuon rottinkisohvan istuintyynyyn, sillä värisilmäni on nyt niiden uusien kukkatapettien myötä muuttunut enemmän beigen suuntaan, kun sen aiemman vähän pinkihkön. Nyt on hyvä päivähengailupaikka vaunun edessä ja päiväunipaikka siellä sisällä, tosin tässä tuonne paistaa aurinko niin lujaa että aika lämmin on päiväsaikaan oleilla, mutta näin illasta viilenee kyllä sopivaksi taas.

Finally it doesn't rain and I got to take the rattan furniture out of storage and put them in front of my little caravan. Didn't put the rugs out yet tho, since there might be thunderstorms during weekend, it's easier to just carry these out if it rains.

Pikkuvaunun kukkatapetit

No vihdoin sain kukkatapettien maalailuhommat asuntovaunulla siihen pisteeseen, että pystyin laittamaan pensselit tiskiin ja julistamaan projektin tältä osin valmiiksi. Pientä hienosäätöä vielä jäi tekemättä, mutta tuli niin hoppu näiden säiden kanssa, että päätin unohtaa ne tällä erää ja tehdä joskus myöhemmin, nyt oli ihan pakko saada siivota jäljet ja laittaa vaunua jo vähän kesäkuntoon.

Ja voi vitsit mikä karkki siitä taas kuoriutuikaan! Nuo kukkatapetit on niin huippuhienot tuolla, etten meinaa itsekään uskoa, että ne ihan itse sinne just maalailin. Tuli niin hauska tyylimuutos ja ihan uusi tunnelma taas tälle pikkuiselle vaunulleni.

Maalailin pikaisesti uusiksi myös tuon männä kesänä askartelemani naulakkohyyllyn, se kun ei sillai harmahtavana enää sopivut ollenkaan tuon tapetin päälle, niin sekoittelin siihen paremmin istuvan, josta tuli hauskasti melkein sama kun tuosta taustan beigestä vähän punertavampi vain.

Oli ihan pakko laittaa tuonne myös taas perinteiset basilika ja timjami, kun niiden tuoksusta tulee aina takuuvarma kesä- ja reissufliilis, vaikka ihan just en olekaan vielä minnekään tällä lähdössä (säiden syytä). Nyt vaan fiilistelin kaikkea tuossa pihalla ja löhöilin sängyllä ovi auki katsellen kun tuuli heilutteli puita ulkona. 

Verhotkaan ei ole vielä ikkunoissa, kun niitä ei juuri nyt tarvita, ennen kun täällä ensimmästä yötä vietetään. Vaunussa on sellaiset peilaavat lasit, ettei päivällä ulkoa sisälle näe ja paksumpia verhoja käytetään vain öisin ja aamun valolta suojaamaan, ettei herätys tule liian aikaisin. Olishan minulla noihin ikkunoihin sellaiset kevyet kesäverhotkin, mutten nyt millään jaksanut niitä alkaa noihin vaijereihin pujottelemaan, ihan yhtä kiva olla kokonaan ilmankin, varsinkin kun noita "tapetteja" täytyy nyt tässä kovin ihailla valoisassa.

I finished these stencil painted flower wallpapers just in time since there's yet another rain front coming that might last almost the whole week. So I had to clean the caravan really quickly and style my this years summer vibe in. It looks so delicious right now inside there don't you think?