Hei hei hauki

Ja niin on taas olohuoneen liitutaulussa joulun toivotus paikoillaan, lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Pyysin nimittäin poikaani piirtämään siihen jotain kivaa toissa-joulun jälkeen ja sitten en raaskinut itse sitä siitä pyyhkiä viime jouluna laisinkaan. Syy siihen oli se, että poikanen oli silloin kasvamassa mieheksi armeijan leivissä ja ikävästä kärvistelevä äiti ei vaan pystynyt lapsen taideteosta siitä pyyhkimään. Enkä olisi nytkään varmaan pystynyt, mutta poika onneksi otti itse rätin käteen ja pyyhkäisi hauen kadoksiin (onneksi siitä on paljon kuvia tallella), liitutaulu kun on tarkoitettu siihen, ettei siinä mitään pysyvää koskaan ole.

Ja nyt siinä on taas joulun toivotus. Oikein hieno sellainen mielestäni, vaikka käsialani on oikeasti ihan harakanvarpaita enkä vapaalla kädellä saa yhtään nättiä tai suoraa kirjainta piirrettyä, varsinkaan seinällä olevaan tauluun, mutta otin taas googlen avukseni ja otin rehellisesti mallia paremmistani, vähän tietty muokaten lopputulosta. Pari tuntia siihenkin silti meni ja monen monta kertaa sai pois pyyhkiä ja korjata, mutta kyllä se vaan kannatti tehdä. Näyttää niin hyvältä tuo nurkka tuolla nyt. paperitähtineen ja liitutauluineen.

Finally there's a Christmas wish on the chalkboard in the living room again, after there was a pike for almost two years. I just couldn't wipe the pike off, cause it was made by my son and he was in the army last Christmas and I was missing him then, so it took my son to wipe it off himself after he was fed up with his mom trying to keep it forever. Chalkboards are meant for temporary things only, and art on them should be wiped off to make room for new ones.

Lyhty, käpypallo ja kuivatut kukat

Siis voiko tämä vuodenaika täällä etelässä olla enää yhtään pimeämpi? En ole moneen päivään päässyt kuvaamaan joulujuttujani laisinkaan valon puuttuessa, mutta mieli halajaisi niin kertoa ja näyttää mitä kaikkea täällä on jo laiteltu. Rintamamiestalon pienistä ikkunoista ei vaan riitä valoa kameralleni ja koitan taistella itseäni vastaan, etten lankea salamavalon käyttöön. Vielä. Jossain kohden taloa voi onneksi hyödyntää keinovaloja, kuten nyt vaikka tässä eteisessä. Vessan lampun päivänvalo-polttimo antaa pienen illuusion siitä, että täällä joskus valoa näkyisi, kun ovea pitää auki.

Tässä yksi lemppareistani tänä jouluna. Eteisen pöydällä on se vasta löytämäni lyhty ja käpypallo, niiden seurana tuossa jo ties kuinka kauan olleet kuivaneet harsokukat. Mielestäni niin kivat yhdessä. Lyhdyssä on ajastimella oleva led-kynttilä sisällä ja se on ihan hurjan kiva kun se siinä loimottaa aina tiettyyn aikaan valaisemassa pimeää. Näyttävät niin romanttisilta yhdessä, ihanan romuluisilta ja viehkeiltä ja juuri sopivilta juuri tuohon.

It's been so dark in my house lately with the gloomy weather and no daylight outside that I haven't been able to take photos of my Christmas decos at all (I hate using lights). But today I  had to shoot this cute lantern on the table in my hall. I just love it with the pine cone ball and the dried flowers in the vase. Makes me feel so happy every time I come home.

Kuusta vailla

Kyllästyin jo vuosia sitten perinteisiin kuusenkoristeisiin ja halusin keksiä tilalle jotain vähän omaperäisempää. Olin silloin kovin innostunut steampunk-tyylistä ja siitä se ajatus sitten lähti. Kuuseen ripustellaan kaikenlaista siihen tyyliin sopivaa ja omaperäistä. On lasipulloa, vanhaa avainta, lippua ja lappua, maitopullon korkkipahveja, taskukelloja, kulkusia, vanhoja polttimoita sekä palloja korkista, pahvista ja matonkuteesta. Nauhaksi tietenkin vanhaa mittanauhaa, jos sellaista haluaa laittaa. Ihan joka vuosi en ole laittanut, menen aina kulloisenkin fiiliksen mukaan haluanko enemmän vai vähemmän. Paria vuotta myöhemmin löysin vielä kirpparilta vanhan silinterihatun latvakoristeeksi ja mikäs sen oivallisempaa, se sitoo tyylin hyvin yhteen ja tekee puusta arvokkaamman näköisen.

Vaikka steampunk-innostukseni on tässä vuosien varrella jo lähes kadonnut, tykkään edelleen joulukuusestani juuri näillä koristeilla. Niistä on muodostunut täällä jo perinne jota oikein odotetaan. Tänä vuonna kuuseen kokeillaan lisäksi noita kivoja lasipisaroita ja katsotaan sopivatko tyyliin vai ovatko liian isoja.

Haluaisin kokeilla pitkästä aikaa oikeaa kuusta, mutta en millään raaskisi sen taki hienoa puuta hengiltä ottaa. Olenkin päättänyt, että jos sattuisin löytämään jostain läheltä hyvän ja ison ruukkukuusen niin sellaisen voisin jouluksi laittaa, mutta en ota siitä stressiä jos sellaista ei vielä tänä vuonna löydy. Vanha muovipuuni palvelee edelleen oikein hyvin, kun se on niin aidon näköinen, ettei sitä muovipuuksi ihan heti edes oivalla. Joten jää nyt vielä nähtäväksi tämä asia, mutta koristeet on kuitenkin jo päätetty.

I've had these steampunk-style decorations on my Christmas tree since 2011 when I was really in to the style. Since the years have passed my love for steampunk has faded away, but my Christmas tree still wears this deco. It has become a tradition here that our tree has a top hat and all kinds of weird things hanging on it and I quite like it that way. 

Joulukuun löytöjä

Joulunalusaika on mielestäini oivallista kierrellä kirppiksiä. Ihmiset kun tekevät joulusiivouksiaan ajoissa tulee myyntiin paljon kaikkea kivaa ja mielenkiintoista. Käyn tähän aikaan vuodesta kirppistelemässä niin usein kun vaan kerkiän. Tässä lähialueilla on monta kivaa paikkaa, joita voin tutkia ihan viikottain löytöjen toivossa ja sitten kun tulee asiaa jonnekin muualle tutkin sielläkin tietty kirppikset ensin. 

Tässä viime viikon saaliskasassani on löytöjä sekä läheltä, että kaukaa sillä olen kerennyt piipahtaa kotikontujeni lisäksi nopsaan myös Riihimäellä, Mäntsälässä ja Lahdessa. Varsin joulumielellä olen ollut liikenteessä kun lähes jokaisen löydön kohdalla olen ajatellut, että vitsit kun sopii hyvin jouluun.

Vanha liitutaulu johon voin kirjottaa joulun välipäivien menun sitten kun vieraita saapuu, viinilaseja sekä omaan tarpeeseen, että muillekin jakaa (niitä on minulla iso kasa, joista kuvasin vain tuon yhden), lasipurkki joulukarkeille, vanhoja lasipisaroita (noitakin on enemmän) koristeeksi kuuseen, iso lasikupu, puutappi ja krakeloitu ruukku joulun koristuksiin ja asetelmiin sekä ihana vanha emalikyltti jossa minun mielestäni maailman paras numero (se oli älyttömän hyvä vuosi tuo).

Sitten erityismaininta ihanuuksia myyvästä sisustusputiikista Riihimäellä niille jotka etsivät laillani noita sammalpalloja. Bambi ja Kuu on se paikka josta niitä löytyy.

Ja toki ostelin kierroksiltani vähän romua ja ruostettakin. Pari vanhaa pohjasta puhki ruostunutta peltiämpäriä pääsee kukkaruukuiksi niille pikkukuusilleni ja muille, joille alunperin meinasin puukiulut löytää. ne ovat vain nyt niin kortilla, että piti ruukuiksi keksiä jotain muuta ja nämä eivät siihen huonot ole laisinkaan. Pari vanhaa peltirasiaa tulee tarpeeseen askartelumateriaalien säillyttimiksi ja käsintehdyt villasukat herkullisessa vihreässä sävyssä oli vaan pakko saada, koska noita ei talviaikaan vaan voi olla vanhassa talossa asuvalla liikaa. 

Että hyvät oli löydöt taas, kannatti käydä ja olen muuten alkanut jo siivoilla nurkkiani ensi kesän Parolan aseman rompetoria varten jo nyt, koska muutenhan en saa tänne uutuuksia mahtumaan kun pistämällä osan vanhoista aarteistani takaisin kiertoon. Niin se parhaiten toimii tämä sisustusmania, muutenhan olisin jo hullu hamstraaja.  

Some of my last weeks finds from fleamarkets and other stores. All somehow related to Christmas. Good and pretty finds that I like a lot right now.

Jouluporstua 2019

Pienessä, tähän aikaan vuodesta vilakassa porstuakaupassani on joulufiilis. Juhlavalo on taas sytytetty ikkunaan ja koristukset ja myytävät näyttävät kilvan hienoilta pienessä taivaanrannasta tulevassa auringonpaisteessa. 

Valikoimaa on vielä joulumarkkinoiden jälkeen hyvin saatavilla ja porstuakauppani palvelee joustavasti ajan varaamalla ihan jouluun asti, jos siellä joku haikailee nätä ihanuuksia pukinkonttiin saada. Sähköviestiä vaan tulemaan jos täällä mielii piipahtaa. Nyt on vielä melko hyvät varastot kulhoja ja pikkulautasia niitä mieliville, ennen kun taas loppuvat kesken ja kerkiän lisää tekemään.

Oliivipuu on nostettu pihalta talvehtimaan porstuaan, jossa se on viihtynyt toistaiseksi ihan hyvin. Kovimmilta pakkasilta nostan sen kyllä suojaan sisätiloihin, vaikka tämän pitäisikin se lähes kymmenen astetta miinusta kestää. Nyt se pimeimpinä päivinä taivuttelee tuolla oksiaan kohti portaikon ikkunasta kajastavaa kasvivaloa, vaikka luulisi tuossa sille olevan valoa tarpeeksi. Kertoo paljon siitä kuinka pimeää tässä on viime aikoina ollut. 

My little pottery shop in my porch has turned the Christmas light on and gone to a more festive mood. It's getting colder and colder inside there, but it's still open for business (if the clients have their gloves on). 

Kransseja, kransseja ja lisää kransseja

Voiko erilaisia kransseja olla joulunaikaan kodissa liikaa? Ei voi, jos minulta kysytään. Onko parempaa ja jouluisampaa koristetta olemassakaan! Jokaisessa huoneessa voi ihan hyvin olla jonkinlainen kranssi tai jopa kaksi, mutta on myös paikka jossa sellainen on mielestäni ihan ehdottomasti oltava; nimittäin ulko-ovi. Ja koska meillä se on ulkona oleva ovi on se sellainen paikka, missä kranssi säilyy tuoreena pitkään joten sellaisen voi sinne askarrella jostain kivasta elävästä materiaalista itse.

Minulla on hirmuisen yksinkertainen tekniikka tehdä kransseja, siihen ei paljoa tarvita. Vähän todella paksua ja jämäkkää rautalankaa pohjaympyrän tekemiseen, ohuempaa vihreiden sitomiseen, pala teippiä, pihdit rautalangan katkaisuun ja sekatöörit vihreiden oksien.

Tykkään ihan hurjan isoista kransseista ja päätin, että teen ihan hurjan ison sinne ulko-oveen, niin ison kun siihen vaan järjellä mahtuu. Tuo taivuttelemani rengas on halkaisijaltaan noin 65cm ja se on taivuteltu ympyräksi joka on ensin vain teipattu yhteen avoimista päistään ja sittten teipin päälle sitaistu vähän myös rautalangalla, josta samasta ripustussilmukka. Kestää ihan hyvin kranssikäytössä (jos ei liian painavia oksia laita) ja on helppo purkaa tuosta talteen kun aika kranssin vihreistä jättää.

Vihreinä materiaaleina minulla oli mustikanvarpuja ja jonkun katajan oksia, jotka sain onnekkaasti hankittua tutulta ostamalla, kun omaa metsää en omista. Noita ajattelin laittaa nippuina molempia ja katsoa tulisiko siitä hyvä kranssi. Usko siihen oli aika vahva jo tässä vaiheessa.

Siten vaan kokosin materiaaleista pieniä nippuja, niin että mustikanvarvut taakse ja eteen katajanoksaa ja sidoin niitä rautalangalla kiinni vanteeseen. Ensin yksi nippu ja sitten toinen nippu vähän edellisen päälle. Melko yksinkertaista.

Ja sitten kun olin sitonut niitä näin pitkälle tajusin, etteivät materiaalit tulisi riittämään koko matkalle vanteen ympäri. Olin tekemässä siitä ihan liian paksua. Hetken harmitti, mutta purin tekemäni tähän asti ja aloin alusta ja laitoin vähän ohuemmat niput kerrallaan ja sitten alkoi tuntua paremmalta.

Sain kranssin valmiiksi parahultaisesti kun aurinko alkoi laskea, joten en ennättänyt sitä enää ulkona kuvaamaan, mutta sinne oveen sen jo laitoin ja se näyttää siellä just niin hyvältä kun kuvittelinkin. Kannatti ehdottomasti tehdä siitä just noin iso, se on mukavalla tavalla runsas mutta silti ihanan kepeä ja ihan älyttömän jouluinen.

I just love wreaths, I think during Chrismas you just can't have too much of them in your house. I especially love having a natural green wreath on our front door, so I decided to make one myself, a big one. I used blueberry branches and some junipers and even I think the result looks spot on pretty and Chrismassy.

Keittiö koristautuu jouluun

Olen ehdottomasti jouluihminen ja tykkään koristella kotia jouluun, mutta en halua kaikkea yhdellä kertaa vaan ripustelen koristeita pikkuhiljaa niin, että tunnelmaa nousee kohti pyhiä mentäessä. Aloittelen sieltä täältä ja laitan esille jotain aina fiiliksen mukaan. Tänä vuonna halusin keittiöön valot ikkunaan joten valitsisn sinne tuollaisen tekokranssin jouluvaloineen, jollaisia tein muutama vuosi sitten Ikean muovikasveista. Se on just mukavan jouluinen juuri nyt ja on ihana kun huoneessa on pienet tuikut ikkunassa pimeällä.

Ja on täällä toki aitokin kranssi, niitä syksyllä askartelemiani pajukransseja tietenkin. Tällainen pienempi versio sopii hyvin skafferin oveen eikä ole siinä niin herkkä saamaan osumaa itseensä ohikulkijoista, asia mikä näissä kuivatuissa kransseissa pitää ottaa hyvin huomioon.

Pari kuusenoksaa maljakossa tiskipöydällä on myös kiva ja jouluinen koriste. Tämä syntyi tähän ihan itsestään kun kransseja väsäilin markkinoille ja jäi muutama oksa yli. Hyvin ovat tuossa viihtyneet ja toivottavasti viihtyvät vielä pitkään, sillä tykkään niistä ihan hirveästi. Parhaat koristeet syntyvät yleensä vähän vahingossa.

Keittiön oveen laitoin tekemäni juuttinarutähden ja oven viereen roikkumaan pienet peltikellot eikä se mielestäni muuta nyt enää tarvitsekaan. 

I love to decorate this house slowly, bit by bit to Christmas. This way the feeling grows as we get closer to the holidays. I put up some wreaths in the kitchen, a star to the door and some bells next to it. The spruce branches are an accidental, but very nice deco, leftovers from wreath making earlier.