Hurmaava hapsuvalaisin

Olen odotellut tässä, että tulisi se sellainen päivä, jolloin olisi tarpeeksi valoisaa ja siistiä, että voisin kuvata tämän olohuoneessa jo kuukauden päivät roikkuneen uuden valaisimen teille, mutta sellaista ei ole näkynyt. Päätin siis kuvata sen teille tällaisena pimeänä ja vähemmän siistinä päivänä, koska sen valon odottamiseen voi vierähtää vielä pitkä tovi, ainakin sääennusteiden mukaan ja alkaa jo olla korkea aika päästä täällä kertomaan kuinka tyytyväinen tähän heinäkuiseen hankintaani olen.

Löysin tämän varjostimen siis jo heinäkuussa kirppisretkellä Suomen kasarmin aarteista Hämeenlinnasta ja jo siellä näin, että tämä voisi olla aika kiva olohuoneessa. Suunnittelin silloin tekeväni tähän vähän muutoksia, mutta sitten kun kokeilin sitä kattoon ihan noineen päätin olla tekemättä yhtään mitään, sillä se on mielestäni aivan täydellinen just noin; kasarikankaineen ja kullan- ja hopeanvärisine koristenyöreineen.

Sen mittasuhteet on tähän huoneeseen just sopivat ja tyyli mitä mainioin piristysruiske vaaleudellaan sen edeltävän tumman korivirityksen jälkeen. Toki se edellinenkin oli ihan kiva, mutta kun aikansa jotain katselee siihen kyllästyy, vaikka se olisi kuinka täydellinen tilaan muuten. Korivalaisimet on pakattu vinttiin talteen ja ne voi palauttaa tänne sitten jos siltä tuntuu, mutta nyt ei tunnu siltä kyllä yhtään, kun tätä kaunokaista tuolla katselee.

Tila näyttää nyt paljon avarammalta, kun katosta ei roiku kun yksi valopiste ja kun sen väri on vaalea se sulautuu osaksi huoneen harmoniaa helpommin. Olen varsin hurmaantunut tuosta varjostimen romanttisesta muotokielestä, tuota on ihana myös vähän hipeltää ohi kulkiessaan noista rimpsuistaan, kun ovat niin kivan silkkisen tuntuiset sormissa.

P.S. Minulla oli hankittuna tähän huoneeseen jo yksi ihan toinen pompöösi vanha hapsuvarjostin, joka ei sitten unelmoinneistani huolimatta tänne sopinutkaan (oli liian iso). Se jäi kuitenkin vielä nurkkiini pyörimään, kun se on niin ihana, etten raaski siitä ihan vielä luopua. Esittelen sen teille jossain kohti myös täälläkin, jahka vaan ensin keksin, että mihin sen tässä huushollissa sijoitan.

The whole vibe in this livingroom changed when I took down the dark basketlamp and put up this gorgeous blonde fringelamp. I love this so much right now, especially when it's so gloomy and rainy every day. This lampshade is a wonderfully uplifting thing to look at instead of the grey sky outside.

Vihdoinkin betonikirjoja

No nyt olisi taas myynnissä näitä betonikirjoja, joita on tässä jo aika pitkään minulta kyselty. Valoin pitkin kesää erikokoisia kirjoja ulkokäyttöön sopivasta betonista ja rakensin niille sitten oikein hyllykön, jossa saavat kovettua rauhassa ollen samalla melkoisen nättiä katseltavaa ja josta voi halukkaat ostelijat itselleen helposti valita mieluisimman.

Näitä on nyt kolmea eri kokoa, kun kokeilin tehdä yhden oikein pienenkin, että saisi mahdollisimman moniulotteisia kasoja näistä sitten tehtyä. Ovat tässä hyllyllään vielä ihan tuoreen harmaita ja pölyisiä, mutta ulkokäyttöön tarkoitettuina patinoituvat kyllä ajan kanssa kunhan saavat vähän säiltä käsittelyä ensin.

Ja inflaatiosta huolimatta hinnat näille ovat ihan samat kun silloin monta vuotta sitten, kun näitä viimeksi tein, eli iso kirja 12 euroa, keskikokoinen 10 ja pienin 8. Nämä ovat tosi painavia, joten postitus näille ei ole vaihtoehto, mutta täältä kotoani Järvenpäästä näitä voi tulla ostelemaan, kunhan sovitaan vain aika kaupoille sähköpostitse ensin (selainversiossa näkyy s-postiosoite sivun vasemmassa sivupalkissa).

(Hyllyssä on seassa myös jotain varastoistani vielä löytyneitä viimeisiä kappaleita betonisia kynttilänjalkoja ja muita koristeita, joiden hinnat katsotaan tapauskohtaisesti niistä kiinnostuneille.)

Ja lopuksi vielä kuva miltä tällaiset näyttävät vuosikausia puutarhassa patinoiduttuaan. Nämä ovat olleet minulla pääsääntöisesti talomme betoniportailla, johon osuu sekä aurinko, että sateet ja aika kivasti ovat sammaloituneet, joka olikin unelmani silloin vuosia sitten, kun näitä ekan kerran tein.

Made a batch of concrete books to be sold for those who have been asking. 

Synttäripuketti

Minusta on ihanaa, kun on sellaisia ystäviä jotka osaavat ottaa oikein kunnolla tosissaan sen faktan, että en tykkää kukkakimpuissa kovin räleistä väreistä ja näkevät ihan hirveästi vaivaa sen eteen, että saan kimpun, joka sykähdyttää oikein sydänjuuria myöten. Vaikka olinkin sanonut, ettei kukkia tarvitse minulle tuoda tänä vuonna, meni yksi ystävistäni silti ja törsäsi oikein olan takaa tähän kertakaikkisen huikeaan kimppuun syntymäpäiväni kunniaksi ja onnistui kyllä aivan täydellisesti kaikin puolin sekä yllättämään, että ihastuttamaan minut.

Kimpussa on runsaasti kaikkea, mikä on ihanaa ja siinä kaikessa on paljon katseltavaa, mikä tekee siitä vielä ihanampaa. Ei todellakaan mikään tylsä puketti tämä. Sen lisäksi, että kimpun värimaailma on lähes syötävän herttainen noissa hempeissä roosissa ja rusehtavissa pastelleissaan, löytyy sieltä sisältä mitä hauskempia pikku yllättäjiä sieltä täältä, niin kun nämä hauskat karvapallerot ja nuppuset, jotka ovat mitä hurmaavimpia ihanuuksia silmiin osuessaan.

Ystävä kertoi kimppua ostaessaan ohjeistaneensa floristia oikein tarkkaan, että ei saa olla räikeitä värejä, eikä varsinkaan mitään pelkkiä peruskukkia, että vastaanottajalla on erittäin spesifi sisustus- ja värimaku, että pitää osua just siihen ja täytyy sanoa, että ihan erittäin loistavasti suoriutui se floristi kyllä tästä tehtävästä. 

Mutta isoimmat pisteet kyllä lähtee sille ystävälle, joka tämän toi. Tästä on riittänyt iloa niin pitkäksi aikaa tuossa keittiön pöydällä ja vielä vähän sen jälkeenkin, sillä siinä sitten loppuja vedellessään ja  kuivahtaessaan poimin sieltä vielä talteen muutaman noista ihanista karvanuppusista, jotka näyttivät erittäin söpöiltä vielä kuivina kippuroinakin.

Got this beautiful birthday bouquet from a friend that really knows the colors I like. 

Diy betonisienet

Tulipa vastaani ystävältä tällainen nerokas ja ihan älyttömän helppo tapa tehdä upeita betonista sienikoristeita puutarhaan. Nerokas siksi, kun nämä eivät ole mitään kaksiosaisia suoria puolipalloja ja sylintereitä, vaan ihan yhtä palaa ja aivan oikean sienen näköisiä! Kokeilin heti tehdä muutaman ja koskapa homma oli niin lapsellisen helppoa, tein vielä yhden lisää, josta kuvasin tänne blogiinkin ohjeen, kun jotenkin aavistelen, että näistä saattaisi aika moni muukin hiukan innostua näin syksyn alla. Eli tässä tulee betonisienten ohje:

Tarvikkeiksi tarvitaan tietty sitä betonia ja koskapa nämä koristeet on ulkokäyttöön käy siihen parhaiten ihan tämä perus S100, jota jokaisesta rautakaupasta varmasti saa. Sen lisäksi tarvitaan vähän vettä ja  astia betonin sekoitteluun.

Muiksi tarvikkeiksi tarvitaan kumihanskat (tai muut, jotka käsiä suojaa), isohko pala joustavaa t-paitakangasta (parhautta jos tähän löytyy vanha t-paita, josta leikata), vanha mutta ehjä sukka (mieluiten tuollainen pötkömallinen tennissukka), pari kumilenkkiä, narua ja jokin pullo tahi astia joka vähän kapenee ylöspäin, sekä muovia sen suojaamiseen (minulla tuossa sinolipullo, jonka korkin ympärille vanha sukka kiedottuna pehmusteeksi).

Ja homma alkaa niin, että sekoitetaan ensin pieni satsi betonia pussissa olevan ohjeen mukaan astiassaan. Itse en ikinä osaa arvioida kuinka paljon tarvitsen, niin teen ensin vähän ja lisää sitten jos tarvitsee, niin eipä jää ylimääräisiä suotta sitten pyörimään.

Ja sitten täytetään sukka betonimassalla melkein varteen asti täyteen ja sitaistaan varren ympärille naru (kuten tulevissa kuvissa näkyy).

Sen jälkeen laitetaan t-paitakankaasta leikatun neliön keskelle kasa betonia, määrältään kuitenkin vähemmän, kun mitä sukkaan tuli, jotta saadaan sienen painopiste enemmän alas jalkaan kun ylös lakkiin sitten lopputuloksessa.

Sitten sidotaan t-paita nätisti ja tasaisesti myttyyn niin, että kaikki kankaan sivut tulevat kuminauhalla yhteen. Eikä liian tiukkaan sillai, että betoni ei pääse sisällä yhtään liikkumaan, vaan vähän väljästi, että sitä voi vielä muotoilla kankaan sisällä.

Sitten asetetaan t-paitamytty sen ylöspäin vähän kapenevan muotin päälle niin, että solmukohta painuu tuon tulevan lakkiosan sisälle tehden sinne selkeän kuopan jalkaa varten (muttei kuitenkaan läpi asti) ja muotoillaan se lakin muotoon niin hyvin ja tasaisesti kun osaa.

Betonilla täytetty sukka sidotaan roikkumaan (tässä puutarhapenkin alle) ja siitä muotoillaan tuollainen  alaspäin levenevä ja ylöspäin kapeneva puikula. Kannattaa tässä vaiheessa olla tarkkana, että jalasta tulee suora ja sen pohjasta tasainen maata vasten (vaikuttaa lopputuloksessa siihen, että sieni pysyy varmemmin pystyssä).

Kun osaset ovat saaneet pari päivää kuivua avataan ne paketeistaan ja lopputuleman pitäisi näyttää suunnilleen tältä; on selkeä sienen lakki, jossa kuoppa ja alaspäin levenevä jalka. (Jos jalkaan tulee liian terävä ja pitkä kärki, sen voi napauttaa varovasti vasaralla vähän tylpemmäksi)

Sitten katsotaan paikka, jossa nämä kaksi osaa saa alassuin yhteen, niin, että ne voivat nojata johonkin pysyäkseen pystyssä. Jalan voi myös ripustaa roikkumaan narulla, mutta olen huomannut, että nojatessaan johonkin ne on vähän helpompi saada suoraan keskenään.

Sitten tehdään taas pussin ohjeen mukaan hyvin pieni annos betonia ja laitetaan sitä lakin kuoppaan, noin 2/3 osaa täyteen...

Ja sitten työnnetään jalka betoniin mahdollisimman keskelle kiinni ja muotoillaan betoni nätisti niin, että jalan ja lakin yhtymäkohdasta tulee luonteva. (Tässä kohti voi joku luovempi muotoilla tuonne vaikka heltat tai pillit tahi vaikka vielä sukan sienen jalkaan, mutta minä tykkäsin tästä vähän simppelimmästä lähestymistavasta, niin jätin vähän krouviksi betonit.)

Se on aina vähän arvuuttelua, että onnistuuko osien tasapainotus, kun näin ylösalaisin sen tekee, mutta Kunhan niissä on selkeä painoero niin, että painoa on jalassa paljon enemmän kun lakissa, sen pitäisi kyllä onnistua. 

Tässä olen myös laittanut lakin alle vähän puulastuja saadakseni sen hiukan vinon, niin, että kun jalka nojaa penkinjalkaa vasten tulee lopputuloksesta kuitenkin aika suora.

Sen jälkeen ei tarvitsekaan kun odotella pari päivää, että yhtymäkohdan betoni kuivahtaa ja sienen voi siirtää tuosta ylösalaisin kököttämästä paraatipaikalleen pihan, pation tai parvekkeen koristeeksi. 

P.S. Ja jos käy niin, että lopputuloksena on sieni, joka ei pystyssä pysy, niin kun tämä yksi minkä aiemmin tein, niin sen voi aina laittaa nojaamaan johonkin joka pitää sen pystyssä tai antaa olla vaan kyljellään silti, koska nättihän se on näinkin tämmöinen. 

Got this idea from a friend and I think it's  the most genius way to make concrete mushrooms so had to share it with you too. I think the pictures tell you all you need to know to make them, but if they don't,  feel free to ask me for more detailed instructions in english.

Herkkupizzat helpoimman kautta

Pidettiin männä viikolla vielä kerran pizzapäivä, kun tuo Possun pizzeria vielä kasvihuoneessa pystyssä oli. Meillä oli hommaan niin helppo resepti, ettei se kovasti vaivaa ottanut niin oli aivan helppo vaan käydä ostamassa emmeet ja laittaa sähköuuni lämpiämään. Ajattelin jakaa meidän pari tuotevinkkiä myös tänne blogiin, jos siellä jotakuta kiinnostelee, kuinka saada aivan ravintolatasoista pizzaa kotona tehden ilman monen päivän vaivannäköä asiaan.

Yritettiin opiskella ennen kesäjuhlia kaikki oleellinen pizzanpaistosta, mutta parin todella epäonnistuneen kokeilun jälkeen todettiin, että on oltava helpompikin keino saada hyvää pizzaa itse tehden ja niinhän sitä onkin. Soosseja löytyy valmista jos minkälaista ja tämä on meidän mielestä parasta. Just sopivan mieto maku, mutta silti hyvin tomaattinen, eikä liian löystä tai vetinen.

Taikinaa opeteltiin ensin myös kovalla tohinalla itse tekemään, mutta sen mentyä kolmesti niin rojaalisti metsään päätettiin testata kaupan valmista ja sehän oli aivan täydellistä se. Ihan parasta oman elämänsä huithapeleille ja toimii varmemmin kun tauti. Nytkin unohdettiin ottaa taikinat pakastimesta sulamaan ajoissa, mutta pieni liotus lämpimän veden alla ja aurinko hoiti kasvihuoneen oven päällä pallerot muovailukelpoisiksi ailta aikayksikön.

Sanovat myös, ettei pizzataikinaa saisi ikinä kaulia, mutta tämän paketin kyljessä sanottiin, että hyvin voi kaulia ja sillähän tulee mitä ihanin ohut ja reunoilta rapsakka pohja niin tehden. Ihan kun oikeassa pizzeriassakin.

Ja kolmella kympillä torista käytettynä ostettu pizzauuni on toiminut kuin junan vessa. Se paistaa just niin tummaksi kun kukin tykkää ja on helppo ja nopea käyttää. Viidessä minuutissa tulee tällainen pikkulätty uunista ulos ja koko kasvihuone tuoksuu aivan kuin oikealta pizzaravintolalta.

Sanovat, että pizzakiven päällä onnistuu ihan kotiuunissakin, mutta tämä tarkoitukseen valmistettu sähköuuni tempaisee lämpötilan 400 asteeseen, jolla pizzat paistuu varmasti just niin hyviksi kun pitääkin. Erittäin hyvä ostos ollut kyllä meille tämä.

Oli kyllä koirillakin taas onnenpäivä, kun tämä ravintola vielä kerran heille aukesi. On nimittäin aika lepsu tuo pizzakokki tuossa sen suhteen, että kuinka paljon juustonmuruja ja muita emmeitä lattioille paistelun lomassa tipahtelee.

Mutta nyt on jo tämä pizzeria purettu tuolta pois ja tilalle on tulossa taas jotain muuta. Siitä sitten lisää siinä kohti, kun se jokin muu tuonne sisälle saadaan.

We opened our little pizzeria in the greenhouse for one more day and enjoyed the most easiest made pizzas ever; all the ingredients were ready made and we didin't have to do much to enjoy the bestest pizza and prettiest summer day.

Puutarhassa puitteet kohdillaan

Pistin kesäjuhlia varten puutarhassa puitteet kohdilleen laittamalla sinne paljon erilaisia valoja sinne sun tänne. Normaalistikin meillä on siellä vuoden ympäri muutamat tuollaiset valoketjut puissa, mutta nyt pistin reilusti lisää. Niiden kaveriksi tein niitä kynttilälyhtyjä ja parin isomman valaisimen kanssa sinne tuli ihan mielettömän ihana tunnelma; vähän kun jossain satumaassa olisi.

Kaivoin varastosta esille myös tämän bambuvarjostimen, joka teki tunnelmaa vielä enemmän eksoottisemmaksi ja toimi hauskana viihdykkeenä, kun ihmiset sen alla koittivat sitoa noita roikkuvia lehtiä pois silmiltään. Onneksi ne sai sitaistua suht helposti pois tieltä ja tässä varjon alla olikin yksi illan suosituimmista paikoista istua.

En juhlien aikana ottanut itse yhden yhtäkään kuvaa pihasta tai muualtakaan, sillä olen sen sortin emäntä, että keskityn mielummin kestitykseen, kun juoksen ympäriinsä kameran kanssa. Kuvata ehtii hyvin näin myöhemminkin, eikä tarvitse häiritä kenenkään juhlimista silloin kesken illanvieton. En muutenkaan tykkää liikaa näytellä täällä blogissa muita ihmisiä, sisustukset ja karvakorvat riittävät vallan mainiosti.

Tämä nurkka pihalla oli vähän pimeähkö pelkin kynttilöin valaistuna niin lisäsin sinne siellä jo pari vuotta sitten roikkuneen rysävalaisimen sekaan antamaan vähän ekstrahehkua. Se sopikin sinne aivan loistavasti tasapainottaen kokonaisuutta niin, etteivät valot painottuneet liiaksi vain kasvihuoneen ympäristöön.

Mutta nyt kun juhlat on juhlittu niin arvatkaapa aionko ottaa tuolta yhtäkään valoa pois? No en mistään hinnasta! Mikään ei ole niin kivaa kun illan pimetessä käydä nappaamassa valot päälle ja mennä tuonne tuikemereen käyskentelemään. Valoketjut ja valaisimet on kaikki yhden valokatkaisijan takana ja kynttilät syttyvät itsestään ajastimilla, en tiedä voiko enää näppärämpää olla. 

Ainoa mikä tuolta on näiden kuvien jälkeen piiloon laitettu, on tuo ihana bambuvarjo, joka oli pakko ottaa turvaan lähestyvän myrskyn tieltä. Ehkä laitan senkin vielä takaisin tässä, kesä kun jatkuu vielä niin mitä sitä suotta senkään kanssa himmailemaan, tunnelmat kattoon vaan, kun kerran voi!

 

I decorated my garden with lots of fairy lights, lamps, lanterns and candles for the party and I must say the vibe there is just perfect for these warm august nights. I still have all the lights there, even though the party was last weekend, but it's just too pretty to even consider changing right now. Every night I go out there just to walk around and enjoy.