Jäi vähän kesken silloin marraskuussa tämän olohuoneen kuviomaalatuiden seinien esittely, kun tuli niin hämärää, ettei nurkkien kuvaamisesta kunnolla enää tullut yhtään mitään. Nyt onneksi jo valoa piisaa ja siitä inspiroituneena muistin tänään napsia muutaman kuvan olkkarista seinineen.
Oli myös hurjan hauska avata toinen parioven puolikas pitkästä aikaa työhuoneen suuntaan, kun sielläkin oli valoa tarpeeksi niin, ettei kaikki siellä näyttänyt vain tummalta ja synkältä olohuoneen vaaleutta vasten, niin kuin siellä marraskuussa yleensä on.
Olen jo pitkään haaveillut, että nämä pariovet muuttuisivat ehkä liukuoviksi tuossa, sillä näissä pienissä neliöissä niiden molempien auki pitäminen näyttää vähän hassulta olohuoneen kalusteista johtuen, mutta jos kalustusta muuttaisi vain siksi, että toinen ovista pääsee aukeamaan kokonaan, näyttäisi se vieläkin hassummalta. Ovet ovat kuitenkin tuossa hyvin tarpeelliset, sillä niillä saa tilaa avarammaksi tai suljettua, jos työhuoneessa on menossa jokin oikein pöllyävä projekti (tai se on muuten vaan ihan sekaisin).
Kuten huomaatte ei meidän koiravanhus ole halunnut muuttaa mihinkään tuosta pediltään kaapin edestä ja mikä ssiinä sitten. Ehkei niin esteettinen ole, mutta sitäkin mukavampi vanhan herran oma paikka, että olkoot siinä sitten, vaikka sinne elämänsä loppuun asti jos siltä tuntuu.
Muuten ei koiria ole kovasti maailman murheet täällä hetkauttaneet, mitä nyt vähän häiritsin heidän päiväunihetkeä kamerani kanssa tuolla pyöriessä. En vasiten pyytänyt siirtymään, mutta tämä espanjan-neiti päätti, että rentoutuu uudestaan vasta kun poistun paikalta sen hiljaa naksuvan ja piippailevan vehkeeni kanssa ja siihen asti loi minuun vain surkeita katseitaan, kun tuollai kehtasin siinä käyttäytyä niin epäilyttävästi.
Tässä vielä toinen suunta siitä sohvalta takkaan päin. En ole kovin usein tainnutkaan tähän suuntaan kuvailla. Huone näyttää kameran linssin läpi huimasti pienentyneen, mutta tuossa on rahista pitkälle toista metriä tilaa, ennen kun takkaan osuu ja tuo ovikin melkein kolmen metrin päässä. Itseasiassa avarin kohta koko huoneessa tuosta takan edestä vitriinille asti.
Ollaan kyllä oltu täällä valtavan tyytyväisiä näihin kuviomaalattuihin seiniin tuolla huoneessa. Ne ovat tehneet tilasta niin paljon kutsuvamman ja kotoisamman, kun mitä se pelkillä valkoisilla seinillään oli. Kuviot ovat mielestäni myös hyvin harmoniset ja luovat tilaan ihanan rauhallisen fiiliksen, joka just tällä hetkellä onkin yleiseen tunnelmaan hyvin tarpeellista.
It's finally bright enough to take some photos of the living room walls that I painted back in November. It got so dark back then to take pictures using natural light, but today the sun was shining so bright I had no problems documenting the result.
I love the peace and tranquility the grey pattern brings in to this room now.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti