Seitsemäntoista

Niin se vaan meidän vanha chihuherra täytti eilen seitsemäntoista vuotta. Sen kunniaksi piti tietysti ihan pienen pienet juhlat järjestää, koska aika kunnioitettavat on nuo numerot koiran elämässä. Vanha herra itse ei enää kovin railakkaasti jaksa juhlia, joten kutsuimme kylään vain pari pikkukoiraa ja ihmistä, mutta juhlat olivat oikein mukavat näin pienemmälläkin porukalla.

Ja koskapa näin kunnioitettavaan ikään ehtinyt karvakorva ei saa enää itse rajoitetulla ruokavaliollaan ihan kaikkia herkkuja nauttia olimme laittaneet meille ihmisille kivan voileipäkakun jonka päältä kynttilät (tai tässä tapauksessa tähtisadetikut) polteltiin. Vanha poika ei välittänyt itse kakusta eikä tähtisateesta sen päällä vaan odotteli tuossa kärsivällisesti vain kuvanottohetken loppumista, jotta sai jatkaa kuulumisten vaihtoa vieraiden kanssa (lue: paineli päiväunipaikalleen välittämättä muista).

Mutta sitten kun kaivettiin koirien herkut esille oli vanhuskin taas vetreytynyt kuin nuoreksi jälleen ja osallistui nappuloiden heittelytuokioon yhtä innokkaana kun nuorempansakin, tosin helppoahan tuo kun tästäkin joukosta jo kolme neljästä on vahvasti seniori-ikäistä. Mutta onnellisin oli tuo harmaakuono (kuvassa ylinnä) kun bileet loppuivat ja hän pääsi taas takaisin omien vanhojen poikien rutiiniensa pariin eli tästä seuraavaksi iltapalalle, pissille ja nukkumaan.

Our old Chihuahua turned seventeen yesterday and we gave him a little party.