Meidän 17-vuotias karvakorva ei enää viime aikoina ole jaksanut kiivetä olkkarin lattialla olevalle vanhalle sohvatyynylle, joka häntä varten sinne vuosi sitten tuhotusta sohvasta jätettiin, niin päätin rakentaa pojalle oman uuden pesäpaikan, jonne tarvittaessa mahtuu kaveri kylkeen nukkumaan myös (tuossa rottinkikorissa kun tilaa ei ole kun yhdelle).
Siihen piti löytää joku sopiva aihio ja mielessä pyöri ajatus vanhasta puulaatikosta. Kolusin torit ja lähimmät kirppikset laihoin tuloksin, kunnes koitti päivä, kun läksin käymään ystävän kanssa Hämeenlinnassa männä viikolla.
Käytiin tietty lempikirppikselläni Suomen kasarmin aarteissa ja sieltähän se puulaatikko melkein ensimmäiseksi osui silmiini sitten. Se paikka on kyllä varsinainen universumin sekatavarakauppa sillä olen nyt niin monta kertaa löytänyt sieltä asioita, joita en muualta ole löytänyt vaikka kuinka olen etsinyt (ja minähän osaan etsiä).
Laatikossa oli just sopiva koko ja kulahtanut väri. Lisäksi se oli just sopivan ikäinen, eli ei liian vanha, jotta sen uskalsi kevein sydämin tällaiseen projektiin uhrata. Varsinaisessa käyttötarkoituksessaan työkalupakkina laatikko alkoi jo olla tiensä päässä, mutta parin sopiviin kohtiin sahatun aukkonsa kanssa tästä tuli vallan mukava pesäpaikka perheen pikkukoirille.
Ja hauskin juttu on vielä se, että tuo päällipuolen reikä, jonka siihen ihan vaan valo- ja ilma-aukoksi sahasin, on mitä mainioin maalitaulu, jonne heitellä koirien pieniä leluhiiriä kilpaa.
Mutta arvatkaapa mitä sittemmin on tapahtunut? Pieni koiravanhus kävi aluksi testaamassa laatikon ja totesi siellä hetken päiväunet nukuttuaan, että ei ole kyllä hyvä se...
Ja päätti alkaa kammeta itsensä takaisin siihen vanhalle patjalleen vaikka väkisin. Ja siitä asti on laatikko kumissut tuossa tyhjyyttään, mitä nyt silloin tällöin joku sinne muutaman hiiren heittää joita nuorempi pikkukoira käy sieltä hakemassa. Tietysti jos vain ottaisin tuon patjan pois tuolta olkkarista saisin varmasti laatikolle käyttöä, mutta kun en millään raaski. Tuo vanha koirapoika saa olla just niin lellitty kun vaan voi sillä emme yhtään tiedä kauanko hänen seurastaan saamme vielä nauttia, joten pidetään nyt kaikki nukkumapaikkavaihtoehdot tarjolla sitten.
Our old little dog was having trouble climbing on his sleeping mattress on the floor so I made him a cool little nest out of a vintage tool box. He tried it out and didn't approve and started to climb back on his old mattress instead. Well problem solved in a way I guess.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti