Lokerikko loksahti

Kun olohuoneeseen muutti uusi miljoonarotisko ikkunan eteen, joutui sen tieltä väistymään siinä ennen olleet huonekalut. Vanhan Alkon puulaatikon möin Parolan aseman rompetorilla poies ja tämä kiva pieni kaupan lasilaatikosto muutti tietenkin vaan toisaalle asuntoomme.

Tovin sille paikkaa jouduin miettimään, mutta sitten kun se loksahti niin se todellakin loksahti kerrasta kohdilleen. Tuo tila tuossa kaapin ja seinän välissä oli niin täydellisen nafti, että tuli ihan tunne siitä, että juuri näin sen pitikin mennä.

Kun sitten vielä kirppikseltä sattui silmiini mitä ihastuttavin vanha ovaali peili seitsemällä eurolla, oli tämän nurkan tyyli sinetöity ja paikasta tuli minulle mitä söpöin pieni kaunistautumispiste makkariin.

 Välillä ihan ihmettelen tuuriani löytää juuri oikeat asiat juuri oikeaan aikaan. Olin vasta alkanut suunnitella peiliä tuohon kun se jo löytyi. Parempi onni todellakin täällä, kun tuolla eteisessä.

Ruuvasin vielä pari naulakkoa seinään, edellisen peilin paikalle niin sain siihen mukavan paikan kokeilla eri asujen ja asusteiden yhteensopivuutta. Tuo kuvan setti on nyt lempparini ja en malttaisi odottaa koska sen taas päälleni saan pukea (juuri nyt eivät ole antaneet ilmat myötä, mutta ensi viikolla taas saan liehua tuossa).

Ja tarkkasilmäisimmät varmaan jo huomasivatkin, että hetkinen, tuo systeemihän on nyt tuon seinässä olevan komeron oven edessä ja niinhän se tosiaan nyt on. Asia mietitytti minuakin hetken ennen kun laatikostoa tuohon läksin sovittelemaan, mutta ratkaisu löytyi pian: tuossa komerossa on nyt säilössä vain ne kaikista harvemmin käytössä olevat juhlatamineet. Ovea ei tarvitse saada auki todellakaan usein ja silloin kun tarvitsee rullaa laatikosto pois edestä sujuvasti pyöriensä ansiosta. Peili irtoaa koukustaan nostamalla ja lampun ylettää siirtää kädellä (eikä se vielä edes toimikaan, on siinä nyt vaan mallina) ja koko toimitukseen menee muutama kymmenen sekuntia. Että ihan hyvin voi pitää noita tuossa komeron oven edessä.

Kokonaisuus on mielestäni erittäin toimiva ja nätti. Matalassa ja ahtaassa huoneessa vähän profiilia kohottava ja ilmava, mutta ennen kaikkea mielenkiintoinen. Kuinka tylsää olisikaan jos tuossa olisi vaan rivi samannäköisiä kaappeja vieri vieressä. Meillä näin se on ehdottomasti parempi.

The new old set of drawers in the living room meant that the furniture in it's place needed to move away. I sold the old wood box, but kept this little shop chest, cause I just love those glass faced drawers. I tried it in the bedroom and as it fitted there literally like a glove, it stayed. And cause it has wheels on it I don't mind it sitting right in front of the closet door. We store there the most formal wear and hardly ever use it anyways. I also found the best vintage mirror above it and put some coat hooks on the wall that really sealed the deal. This is now my very own little dressing nook. The cutest ever I think.

Uuden kaipuuta eteiseen

Eteisessä on jo pitkän aikaa näyttänyt silmiini siltä, että se jokin sieltä vielä uupuu. Olin talvella tosi tyytyväinen tekemiini muutoksiin, mutta nyt aikaa myöten olen alkanut miettiä, että onkohan se nyt sittenkään ihan täydellinen noin. Kaikki toki toimii loistavasti ja näyttääkin ihan kivalta, mutta tämä alati ailahtelevainen sisustusmieleni kaipaa vaan jotain uutta.

Lipasto on tosi hyvä ja hieno joten sitä tuskin haluan nyt vielä muuttaa, mutta peili sen yläpuolella on jotenkin mielestäni tilaan aivan liian tylsä. Olen koittanut katsella reissuillani josko tilalle löytyis jotain oikeampaa, mutta jostain syystä mikään ei tunnu minulle nyt kelpaavan. Jossain mieleni perukoilla haaveilen sellaisesta vanhasta simppelistä puisesta peilikaapista, olisi niin ihanaa saada muiden kauneustarvikkeiden muassa hajuvesikokoelma pois tuosta lipaston laatikosta oikeaan hyllyyn. Oikean kokoista ei vaan ole vastaani tullut, joten siellä mieleni perukoilla olen salaa vähän mietiskellyt semmoisen tuunaamista jostain muusta.

No, pitää nyt katsoa mihin tämä muutoshalu tästä johtaa. Ehkä tässä päivänä jonain pitää kokeilla askarrella tuohon peilin tilalle sitä kaappia sitten. Josko se siitä asettuisi tämä eteis-tyytymättömyys.

Been craving for something new in the hall. I did a hall makeover last February here so this feels a bit too early, but I can't help myself. I. Want. To . Change. Something. I've been thinking that it's probably the mirror that needs to be changed. This one is much too boring for me and I'd love to have a small mirror door cabinet there instead. And since I haven't found one that fits the space there I've been thinking of making one myself. I might have to at least try it one day soon, otherwise this urge to change something will never leave me alone.

Keskikesän kirppissaaliita

Kesäkuussa on kirppistelty maltillisemmin kuin yleensä, mutta löytöjä on tietty tehty tällöinkin. Pari hauskempaa laitoin oitis esille olohuoneeseen, johon onkin alkanut taas kerääntyä oma outojen esineiden kokoelmansa.

Messinkinen kärpästuhkis oli ostettava, kun ystävä bongasi taannoin samanlaisen ja siitä tuli minulle pieni kärpästuhkis-kateus. Olikin onni että löysin oman, niin ei tarvitse kadehtia ystävän hienoa löytöä sen enempää. Tuhkis on mainio koristeena ja sopii oivallisesti kesään niin kun kärpästen kuuluukin.

Toinen veikeä löytö oli tämä vanha silintereiden tekooon käytetty hattutukki. Kauempaa sitä ei ehkä edes semmoiseksi tunnista, mutta lähemmin kun vilkaisee niin näkee siinä kokomerkinnän, josta se selviää. Tämä on mainio kukkapöydällä nostoapuna niille kasveille jotka muutoin jäisivät etumaisien varjoon.

Two of my latest fleamarket finds, a vintage fly ash trade and an old mold used to make top hats. Both look good in my living room and are great conversation pieces too.

Hapsuja hapsujen päälle

Juhannus on meillä aina hyvää aikaa puuhastella jotain rästihommia tai muuten vaan rentouttavaa tekemistä. Emme ole vuosiin halunneet matkustella keskikesällä mihinkään vaan pysytellä oman kodin rauhassa nauttimassa ympäröivän maailman hiljaisuudesta. 

Tänä juhannuksena kaappeja siivoillessani vastaani tuli männä kesältä kirpputorilta osteltu hapsullinen pöytäliina sekä muita kankaan palasia. Sain heti inspiksen tehdä siitä pöytäliinasta sängyn takatyynyihin isot hapsukkaat tyynyliinat, niihin kun on kokonsa vuoksi vaikea löytää kaupoista valmiina mitään kivaa ja jotain kivaa niihin teki mieli saada.

Takatyynyliinojen lisäksi liinasta jäi sen verran, että lopuista sai vielä tuollaisen kivan pikkutyynyn, joka kokonsa puolesta kelpaa hyvin mukaan myös asuntovaunureissuille.

Varastoissani olleesta palasta vanhaa intianpuuvillaista päiväpeitettä ompelin simppelin tyynynpäällisen isoon tyynyyn sängyn keskelle. Se on sellainen tyyny jota on hyvä käyttää niskan takana illalla sängyssä lukiessa ennen nukkumaan menoa.

Minulla on tapana myös muutaman vuoden välein kierrättää vanhat ja kinttaantuneet tyynyt ompelemalla niistä uusia tyynyjä. Pesen ensin tyynyt kokonaisina koneessa ja sitten poistan vanhat päälliset, ompelen uudesta kankaasta uudet ja ennen täyttöä revin sisälmykset uudestaan kuohkeiksi. Tällä tavalla saa tehtyä myös vähän jämäkämpiä tai erikoisemman kokoisia tyynyjä niille, jotka semmoisista tykkää. Itselle ja lapselle olen esim. tehnyt sellaiset 50 x 90 jankkityynyt, jotka eivät runsaiden täytteidensä puolesta helpolla liiskaudu.

I spent this midsummer at home doing things I love. I found some old fabrics and decided to make them in to pillowcases. I made the ones with fringes from an old table cloth and the big one in the middle from a piece of an old bedspread. 

Taululla tunnelmaa

Juhannuksen säiden inspiroimana kaivelin kokoelmistani esille yhden vanhan, vanhan maalauksen ja asetin sen keittiön seinälle. Sen aihe sopi hyvin säätilaan ja värit ihan loistavasti keittiöön, joten jätin sen hetkeksi esille, vähän niin kuin näyttelyyn tuohon.

Minulla on näitä vanhoja jemmoissani muutama, mutta esillä pidän niitä harvoin. Osin siksi, etteivät näin vanhat oikein tykkää kovin kirkkaasta auringosta tai liian suurista ilmankosteuden vaihteluista tai keittiöistä. Aarteita ovat minulle ja sillä lailla täytyy huolehtia, etteivät mene piloille, vaikkeivät mitenkään rahallisesti arvokkaita olekaan ja kovia ovat jo kärsineet.

Mutta nyt on esillä tämä yksi, hetken tai viikon tai muutaman. Tuossa kuvassa voin viipyillä pitkään, noissa esineissä, sateessa, vedessä ja väreissä. Jotenkin niin täydellinen kaikkineen juuri nyt ja juuri tuossa, kunnes taas sen säilöön ja turvaan pistän, jotta voin taas joskus siitä onnelliseksi tulla kun sen taas esille nostan.

I got a small collection of really old paintings that I rarely put up. I know old paintings are brittle and fragile to humidity changes and sunlight so I keep them mostly hidden away and safe. But now I just had to get this piece out, the weather during this midsummer inspired me to see this and the colors look so perfect in the kitchen right now. I'll let it hang there for a while, cause I just love to look this view in there.

Siellä se hymyilee

En olekaan muistanut leyhytellä, että kasvihuoneestani on juttu viimeisimmässä Kotivinkissä. Se kuvattiin ihan vastikään toukokuussa ja ilmestyi melkolailla samoin tein. Sen löytää vielä muutaman päivän ajan lehtihyllyistä jos haluaa käydä kurkkaamassa. 

Tämä onkin ensimmäinen lehtijuttu joka on tehty ihan vaan kasvihuoneestani. Puutarha on ollut muutenkin vähän vähemmän esillä lehdissä vaikka muuta kotia onkin kuvattu hyvin usein. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että noita kuvauksia on tehty useimmiten sellaisiin vuodenaikoihin tai säätiloissa, jolloin piha ei ole ollut kuvauskelpoinen, mutta nyt olivat kelit kertakaikkisen kohdillaan.

Tykkään tosi paljon näistä lehtijutuista ja onkin ollut mukavaa, että sisustustyylini on kiinnostanut toimittajia kautta vuosien. Tätä interiööriäni onkin esitelty jo varsin useissa eri lehdissä tai julkaisuissa. Olen vain harvoin joutunut kieltäytymään kuvauksista ja silloinkin vain siitä syystä jos kotini on juuri kuvattu johonkin toiseen lehteen. Tuo iloisen onnellinen ilmeeni tuossa kuvassa on siis aivan aito, päivä oli ihan mielettömän kiva ja ihana ja jutusta tuli aivan täydellinen.

Kiitokset vielä tätäkin kautta Natalialle ja Johannalle!

My greenhouse was featured in the latest Kotivinkki magazine here in Finland. Great story with great pics. Great shot of me too smiling happily at my garden gate.

Puutarha-assistentti

Meillä asuu pihapiirissä pieni puutarha-assistentti. Se on semmoinen kovin omapäinen assistentti joka tykkää tehdä välillä visuaalisia päätöksiä ihan omin päin kysymättä minun mielipidettäni ollenkaan. Ihan mukava tyyppi, eikä ne hänen suunnitelmat nyt aina niin huonoja välttämättä ole, vaikkakaan eivät ehkä niin esteettisiä olekaan. Meillä kasvaa siellä sun täällä pieniä tammentaimia ja auringonkukkia ja jos jossain on jotain mikä häntä eritysesti kiinnostaa sitä hyödynnetään.

Laitoin toukokuun alussa kesäkeittiömme taustaseinäksi palan juutista tehtyä maisemointikangasta suojaamaan näkymää, kun lehdet eivät vielä olleet puhjennet pensaisiin. Sen piti olla vain väliaikaisratkaisu ja minun piti se ottaa pois jahka tässä kerkeän, mutta kun en ollut saanut aikaiseksi, saapui puutarha-assistentti apuun.

 Se on tässä parin päivän aikana poistellut juuttikangasta minkä on kerennyt. Kova on homma kun kangasta on noin paljon noin pikkuiselle, mutta ahkerana on ollut hän.  Naureskella on saanut tuolle parrakkaalle pikkuoravalle kun se isot juutinpalat suussaan kulkee pihan poikki pesiinsä. Tällä määrällä pehmustetta sillä on varmasti niissä melko lokoisat oltavat. 

Ja jos ihmettelette miten hän minut on näin lähelle itseään päästänyt, niin kerrottakoon että olemme tässä kevään mittaan ystävystyneet oikein läheisiksi. Pelastin hänet nimittäin kerran (onneksi lähes tyhjästä) sadevesiämpäristä ja siitä lähtien hän on ollut minua kohtaan varsin peloton. Välillä saatamme vähän jutellakin kun jossain päin puutarhaa kohtaamme. Kujertanutkin minulle on. Vettä pistin tarjolle juotavaksi kun kuivaa oli, mutta muuten en ole tätä lemmikkinä ruvennut ruokkimaan. Villieläin hän kuitenkin on ja sellaisena pärjää parhaiten ja puutarhassamme pysyy mielenkiinto yllä kun kurre siellä välillä assarina hääräilee. 

I have this little garden assistant that does things in the yard her way. we have random oak tree plants and sunflowers growing  here and there and if there is something she can use, she tends to use it. 

I had put up this jute landscaping fabric on the back wall of the garden kitchen to keep it hidden before the bushes grew leaves behind it. I didn't need it to be there anymore and the little squirrel decided it was her time to use it. 

And if you wonder how I got so close to her I can tell you that we're sort of good friends. I once rescued her from drowning in a rain water barrel and she knows I mean no harm to her. Sometimes we even stop for a little chat, I talk and she listens mostly, but otherwise I let her be wild as she should.

Tarjoiluun ja nautiskeluun

Suutarin lapsellahan ei ole kenkiä, aina kun koitan pölliä kippo- ja kuppokaupastani itselle tarjoiluastiaa keittiööni loppuu myytävät kesken ja joku tulee keittiööni ostoksille, joten on ollut pakko olla tähän asti pääasiassa ilman, ellen tee sitten ihan erilaista mallia, jota en pistä kauppani hyllyjen lähellekään.

Kun viimeksi tein ihan vaan itselle oivat leipälautaset niin siitä intoutuneena päätin tehdä myös kivat ja omannäköiset tarjoiluastiat. Iso tarjoiluvati ja mukavan kokoiset lautaset syömiseen. Halusin näihin ehdottomasti jotain muotoa ja kuviointia ja teinkin kahta eri sorttia. Isoon tarjoiluvatiin painelin kuviot kiertämään reunaa ja lautaset tein liehuvareunaista metallitarjotinta muottina käyttäen. Lopputuloksesta tuli juuri hyvät ja olenkin ollut näihin ihan huiman tyytyväinen.

Lautaset ovat juuri sopivasti suuremmat kun kippokauppani pikkulautaset ja pienemmät kuin ruokalautaset. Tällaiselle välikoolle on keittiössämme ollut suuri tarve, kun tykkäämme että ruoan määrän pitää olla lautasen kanssa yhteensopiva ja toisin päin.

Myös tarjoiluvati on osoittautunut oivalliseksi. Tuosta tarjoilee sujuvasti niin salaatit kuin muutkin emmeet, jotka nätisti haluaa esille pistää. Tänään oli tarjolla tällainen perinteinen kesäsalaatti maustettuna tillillä, etikalla, öljyllä, suolalla ja pippurilla. Näillä lämpimillä keleillä sopii mielestäni ihan minkä tahansa ruoan kylkeen tuo.

Made some new dinnerware to my kitchen, with a design different from the ones I sell in my shop just so nobody can't come over and buy them from me when my stock is sold out (happened too many times). So these aren't for sale, I've made them just for myself. Special order from me. :-)

Amppelista lampunvarjoksi

Minulla oli pyörinyt asuntovaunun nurkissa tämä varsin viehkeä vanha amppeli, mutta sitä juuri oikeaa paikkaa ei sille tuntunut mitenkään päin löytyvän. Kokeiltu on jo kahden kesän ajan ja ei vaan löydy. Sinne sen kuitenkin jollain lailla halusin ja siellä sitten tiellä pyörimässä pidin, kunnes...

Tuli päivä kun sen tajusin; siitähän tulee oiva lampunvarjostin! Olin jo miettinyt uutta valaisinta tilaa piristämään kun tajusin, että se on tuijottanut minua tässä jo kaksi kesää. Ei ottanut sitten kauaakaan kun amppeli muuntui varjostimeksi ja uusi kattolamppu pikkuvaunuun oli valmis.

Sinne istahti kuin hansikas ja on nyt paljon miellyttävämpi käyttää kun edeltäjänsä peltivalaisin, johon tuli aina silloin tällöin se otsa kolautettua. Tämä ei paina juuri yhtikäs mitään ja luulen ettei sitä tarvitse tuosta edes ajon ajaksi irrottaa. 

Erittäin täydellinen oivallus, etten sanoisi. Nyt on uusi melko boheemi kattovalaisin ja se amppeli edelleen vaunussa, omalla uudella tavallaan.

I had this little rattan pot holder in my caravan, trying to find it's place. I wanted to keep it there even though it almost always was just in the way. As I was planning a new lamp over the table it suddenly hit me; this pot holder will make a perfect lamp shade! And as you can see, it really did.

Pötkö Pötkönen

Nyt kun on rompetori onnistuneesti takana, ja pari päivää huilittu huikean tapahtuman jälkeen, voi taas alkaa keskittyä olennaiseen, eli uusien kirppislöytöjen tekemiseen. Ihan vielä en kuitenkaan ole kirppiksille ehtinyt, mutta tässä yksi löytö parin viikon takaa; kerrassaan veikeä vanha koripötkylä.

Se on nyt ollut väliaikaisesti keittiön nurkassa odottamassa pääsyä työhuoneen nurkkaan, koska työhuoneeseen tämä mielestäni ehdottomasti kuuluu. Noin pitkään pötkylään saan hyvin säilöön ja piiloon isot paperirullat, jotka muutoin on vähän vaikea saada pysymään missään pystyssä. Työhuoneessa on nyt vain niin hirviä kaaos ja sen siivousinspistä odotellessa olen pitänyt pötkölöistä tässä keittiössä, missä voin sitä paremmin juuri nyt ihailla.

Jännä olisi kyllä tietää mihin tarkoitukseen tämmöinen alunperin on tehty. Itselle tulee ensinnä mieleen, että kalastusvavoille tai joillekin muille pitkille asioille. Jos sinulla on tietoa tai hyvä arvaus tämän käyttötarkoituksesta, niin pistä viestiä kommenttilootaan. Kiinnostelee.

A recent fleamarket find; funny old long wicker basket. I keep this in the kitchen now, but as soon as I clean out the clutter in my work room this will go there to store all my long paper rolls. 

I've been wondering what this originally was for, but have no idea other than for fishing rods so far. If you happen to know, let me know by leaving a comment below.

Valmiina rompetorille!

Nyt on myyntipaikka järkätty aseman nurkkaan ja kaikki on valmiina huomiselle rompetorille kun ovet aukeaa klo 10 Parolan asemalla. Melkoinen kasa siellä nyt tavaraa onkin minulla myynnissä, etten sanoisi. Siellä on iloisen isossa läjässä kaikki mitä olen täällä aiemmissa postauksissani esitellyt sekä ehkä pari muutakin juttua.

Myös kipot ja kupot ja kylttikauppa ovat paikalla hyvin edustettuina, että hankkimaan voi tulla myös näitä, ovat oivallisia kesäviemisiä kyläpaikkoihin (vink, vink). Ja minullehan kepaa maksuksi käteisen lisäksi maksukortti myös.

Itseänihän eniten nyt kuumottaa ne kaikki muut ihanat myyjät romppeineen ja jännitänkin nyt melkein eniten sitä ehdinkö missään välissä käydä itse kiertelemässä alueen läpi ostohousut jalassa. Kuulemani ja osin näkemäni mukaan paikalle tulevilla myyjillä on  tulossa aivan älyttömän ihanaa aarretta myyntiin! Voipi olla, ettei ensi yönä ihan hirveästi nukuta kun tätä mietin. :D

Nähdään siis huomenna kaikki kynnelle kykenevät Parolan asemalla ja tervetuloa rompetorille näin minunkin puolestani!

Tomrrow is the big day at Parolan asema when the huge yard sale opens at 10. I already took all my stuff there to be ready in time. Be there, if ur in the hoods!

Rompetta rompetorille osa II

Nyt on rymsteerattu nurkkia, käyty lisää tavaraa läpi ja laitettu sivuun ne, jotka tulevat myyntiin ensi viikonloppuna Parolan aseman rompetorille. Paljon löytyi taas aarretta jakoon. Ison läjän roipetta olenkin sinne jo valmiiksi vienyt ja tästä lähtee pian matkaan seuraava kasa.

Myyntifilosofiani on taas se sama kun aina ennenkin, eli tarkoitus on laittaa aarteet kiertoon, eikä riipiä kiskurihintoja. Ja ne myydään kaikista halvimmalla, mistä eniten eroon haluan päästä. Mielestäni on ihan oikeus ja kohtuus että tarjoan löytöhintoja muillekin, kun onni on potkinut minua kirppisasioissa niin monta kertaa. Hyvä kirppiskarma pysyy sillä, joka pistää sen kiertämään myös eteenpäin hyvänä, näin uskon ma.

Tapanani on myös ollut kaupankäynnin helpottamiseksi hinnoitella tuotteet valmiiksi. Näissä kuvissa muutama hintalappunen jo vilahtaakin. On ostajillekin mukavampaa, kun ei tarvitse joka romun kohdalla tiedustella erikseen mitä myyjä siitä oikein haluaa, vaan voi ihan rauhassa katsella ja tutkia itse. 

Joissain tavaroissa ne hintalaput ovat tosin takapuolella, jos niitä ei ilman jonkin oleellisen peittämistä etupuolelle saa, kuten näissä:  Ovaali ruosteinen kyltti 15€, lämpömittari 2€, muoviset numerokyltit euron kappale, Luomu-kyltti 6€, Milka-kyltti 10€, kysy/vastaa kortit 1€ ja vanha venäläinen kello uudella koneistolla 25€.

Että jos nyt alkoi tuntua siltä, että joku näistä tavaroista alkoi juuri sinua kiinnostaa, niin kipin kapin lauantaina 9.6. Parolan asemalle. Osoite on Asemantie 11 ja rompetori aukeaa kello 10. Koko piha on täynnä myyjiä ja asemahallissa lisää (minut löytää sieltä) sekä tietty se ihana kahvila. Aseman johtajatar on varannut omille myytävilleen koko makasiinin, että siellä piisaa aarteita sitten sielläkin. 

Tapahtuman Facebook sivulta löytyy maistiaisia myös muiden myytävistä.

Some more stuff I'm bringin next saturday the nineth of June to the huge yard sale Parolan aseman rompetori. 

If you want to buy some of these be there. The address is Asemantie 11, Parola, it's located at the old railway station and we open at 10.