Ilman ovia

Otettiin joulun alla toinen pariovista irti sitä kuusta varten ja hyvin pian sen jälkeen lähti toinenkin, kun vähän hassulta näytti vain yhden oven kanssa tämä aukko. Päätin silloin, että katsellaan vähän aikaa kokonaan ilman ovia tätä aukkoa ja vitsit, että se olisi kiva noin.

Täällä ahtaissa neliöissä isot ovet ovat vähän liian leveät aukeamaan kunnolla ilman, että täytyy karsia kalustuksesta ja niinpä ne ovat aina olleet vähän puoliavoinna katseen edessä huoneesta toiseen ja varsinkin kun toinen niistä oli lähes aina kiinni. Mutta nyt kun niitä ei ole niin on niin paljon avarampaa, että tuntuu kun koko talo olisi kasvanut tästä kohden.

Olen monesti vuosien varrella miettinyt ovien vaihtoa vähän pienempiin, mutta se ei muuttaisi tilannetta juuri mihinkään. Liukuovetkin käyneet mielessä, mutta ei sellaiset seinän päällä olevat vaan sellaiset mitkä olisi koteloitu seinän sisälle, jolloin ne eivät veisi sitä arvokasta seinäpintaa, mutta siinäkin omat haasteensa, vaikka tässä huoneiden välillä alunperin onkin isompi aukko, jota itse pienennettiin ja ovet lisättiin kun talo hankittiin.

Joten olkoot nyt hetken kokonaan ilman ovia nämä karmit, että voin katsella ja suunnitella keksisinkö tuohon jonkun ratkaisun niin, että siinä jonkinlainen oviviritys voisi kuitenkin olla. Sellaista kun välistä täällä tarvitaan varsinkin silloin kun tuossa työhuoneen puolella porakoneet pörisee ja sahajauhot pöllyää tai muuten vaan täytyy saada kaksi tilaa eristettyä omiksi huoneikseen.

P.S. Vaihdoin olkkarin pöydälle hyasintin näihin jo vähän elähtäneisiin tulppaaneihin, kun tässä oli sille hajusintille vähän liian lämmin.

Took the doors out of this frame and now there's just an opening between these two rooms. It looks so much spacier now. I have been dreaming about a pocket door here instead of two opening doors, but it's not that easy to do and would cost a bit so I'll just settle with this for a while now.

Joulun rippeitä

Loppiaiset on menneet jo ja täällä se vaan on vielä siellä täällä joulukoristeita paikoillaan. Mietin, että kehtaanko vielä joulustella täällä blogissa, mutta Nuutinpäivä lienee se ihan vihoviimeinen hetki ja siihen on onneksi vielä muutama tunti aikaa. En ole koskaan oikein ollut niitä ihmisiä, jotka kerrasta siivoavat kaiken pois, vaan samanlai kun ajan mittaan koristelen niin pikkuhiljaa sitten riisuskelen. Ja sitä paitsi on tyystin jäänyt blogauttelematta tämäkin hauska olohuoneen oven havuswagi, niin ihan hyvä, etten ole vielä sitä tuosta riisunut, että ehdin kuvata tännekin.

Tämä oli tosi helppo koriste tehdä sillä tälläsin parin havunoksan kanssa yhteen vaan tuon männä kesänä kirppikseltä löytämäni kulkus- ja  tähtikoristenipun ja vualaa! Siitä tuli kerrasta niin nätti ja hieno.

Syksymmällä kieputetuista havukransseista pääsi sisälle tällainen katajainen versio, joka onkin kuivahtanut tuohon jo aivan rapsakaksi. Mutta koskapa ei juuri varise voi se olla siinä vielä talven koristeena jatkossakin enkä vielä kiirehdi sitä pihalle kiikuttamaan.

Yksi hyasinttikin alkoi kukkia vasta niin pakkohan se on vielä sen tuoksusta nautiskella eikä tyrmätä liian jouluiseksi. Vallan tulee ihan kevätmieli kun tuota tuossa katselee, vaikka tuoksu vahvasti viekin mielen vielä kinkun ja kuusen äärelle. Niitä tosin ei kumpaakaan enää onneksi ole sillä kuusi lähti pihalle heti ilmojen lämmettyä, ettei ehtinyt varista sen enempiä, jotta saan taas kevättalvella sen kanssa vielä pihalla leikkiä sitten.

Yksi pieni joulunpoisto-projekti on ollut myös tämä ajat sitten kirppistelty tyynynpäällinen, josta olin ajatellut poistaa tuon tiukan punaisen brodeerauksen ja unohtanut sitten koko homman, ennen kun muutama päivä sitten se palasi mieleeni ja kaivelin sen esille. Mielessäni olin kuvitellut homman helpoksi, mutta siinä vierähtikin sitten tuntikausia, että kaikki tiukkaan ommellut pienet punaiset langat lähtivät ilman, että aluskangas otti osumaa. Nyt sihen jäi kuviosta vain tuommoinen hauska varjo, joka on paljon kivampi minun silmiini katsella noin.

Ja lopuksi vielä vinkki vinkkelöinen niille, jotka innostuivat niistä tomaattituubeista tekemistäni kuusenkoristeista, että sinappituubeista saa tällaisia hauskan kuparisen värisiä. Puuhasin muutaman heti pyhien jälkeen sitä mukaa kun sinappituubeja tyhjeni (ja meillä niitä joulunaikaan tyhjenee). Että kannattaa siis keräillä vuoden mittaan nekin tuubit talteen sitten ensi joulun askarteluhetkiä varten.

Mutta se joulusta nyt täällä blogin puolella. Seuraavaksi sitten taas ihan muita juttuja.

My last pics of Christmas. I've never been too fast to undress the house of Christmas decorations and some of them linger till it's way too late, but luckily I don't mind. Here's some of my deco I forgot to show here during the holidays.

Inspiraatioista esineiksi

Heti kun ilmat lämpenivät on niin paljon hauskempaa muotoilla savea vanhan ikkunan edessä olevalla työpöydällä eikä koko ajan tarvitse pitää taukoja käsien tai saven lämmittelyä varten. Silloin kun savi on kylmää se on kylmää ja kylmän ikkunan edessä sitä oli aika hankala saada pysymään lämpöisenä, mutta nyt on kun kesällä töitä tekis, eikä ikkunastakaan hohka kylmää enää oikeastaan ollenkaan.

Aloin hyvissä ajoin valmistautua jo tulevan vuoden joulusesonkiin tekemällä nyt jo kynttilänjalkoja ja muita pikkuastioita varastoon. Ei sitten iske kiire enää ensi syksynä samanlai kun männävuonna kävi. Leikittelin vähän piparkakkureunoilla ja tekstillä ja nyt jo näen, että näistä tulee oikein sieviä sitten kun ne on lasiteltu erilaisilla kivoilla väreillä, vaikka vielä hieman rosoisia ja harmaita tuossa pöydällä kuivuessaan ovatkin.

Tein piparkakkureunaa myös tällaisiin pieniin purnukoihin tai maljakoihin, minä näitä nyt haluaakaan sitten käyttää. Luulen, että se hauska pilkullinen vaaleanpunainen voisi olla näihin tosi sopiva väri lasitteeksi tai miksei ihan vaan valkoinenkin, kun muotokieli on noin söpönen.

Ja sitten tämä hilpeän hauskan iso unikon siemenkota, jonka inspis iski jo ennen joulua ja kyti niin lujaa, etten melkein housuissani meinannut pysyä, kun paloin halusta päästä savesta tällaista muotoilemaan. Nyt tämän täytyy antaa varovaisesti kuivua ja siksi se on kyljellään tuossa villasukkapedissä, ettei vahingossakaan tömähdä kumoon ennen polttoa ja lasitusta. 

Siten kun se on valmis sen pitäisi seistä jalkansa varassa ja olla mitä ihastuttavin koristus olohuoneen sohvapöydällä tai melkein missä vaan, mihin tällaista nyt vaan voi koristukseksi tarvita.

Vielä pitää kuitenkin ensin kuivatella nämä kaikki ja pari muutakin pikkuista savi-inspistä päästellä valloilleen ennen kun valmista tulee, mutta palataanpa niihin sitten, kun sen aika on. Nyt lähden etsiskelemään sopivaa muottia, jonka päälle rakennella yksi kukka-aiheinen ja kukkapenkkeihin liittyvä ajatus, jotta saan ensi yönä nukuttua enkä vaan innoissani piehtaroi siellä lakanoiden seassa miettien, että millaiselta se sitten voisikaan näyttää.

My latest pottery drying in my work room. I started to prepare for Christmas season already so that I don't have to hurry in the fall again. I also had a huge inspiration to make a pottery poppy seed pod and now that it's there and drying over my woolen socks as cushions I can't wait to get it to the kiln and glazed and to put it on my living room coffee table.

En tykkää kylmästä

Kävin ottamassa nämä pakkasenpuremat lumikuvat pihalta jo (muistaakseni) tiistaina, mutta päätin blogauttaa ne vasta sitten, kun keksisin jotain postitiivista sanottavaa näistä ilmoista ja nyt sen vihdoin vasta  keksin; -16 astetta tuntuu jo oikeastaan ihan mukavalta!

En ole, enkä ole ikinä ollut ihminen joka tykkää kylmästä ja pakkasesta, mutta tänään hetken tykkäsin käydä nopsasti tuolla pihalla, kun kylmyys ei ihan ensimmäiseksi vain salvannut hengitystä. Ei ollut lainkaan niin paha tuo kuusitoista, kun rapiat kaksikymmentä pakkasastetta.

Vanhassa talossa asuessa on tullut tutuksi pitkien pakkasjaksojen ongelmat, mutta meillä on silti asiat täällä niin paljon paremmin kun monella muulla. Kaksi varaavaa tulisijaa auttaa melkoisesti, vaikka kylmä yrittääkin päästä sisälle melkein jokaisesta nurkasta. Niinpä en ole antanut itseni valittaa liikaa, muistanut aina sen, että en tosiaan ole ainut nyt, joka palelee. Somen vertaistuki on ollut kyllä huippua, se että ihmiset valittavat ja kiroavat tilanteita ääneen on ollut ihan parasta terapiaa, kun epätoivo on meinannut iskeä. Uskonkin vakaasti siihen, että jos ottaa päähän se pitää päästää puhisten ulos eikä jättää patoutumaan päänsäryksi.

Ja nyt kun oli hetken vähän lämpimämpää ennen viimeistä loppurutistusta on oma fiilis alkanut nousta niin kun innostuneen koiran häntä ja pikkuhiljaa taas sisustusasiatkin kiinnostella. Kaivelin savet esille työhuoneessa ja muutama jo ennen joulua tullut inspiraationpoikanen on päästetty kasvamaan. 

Kyllä tämä tästä, mutta toivotaan silti, ettei nyt ihan heti samanmoista pakkas- ja sähkökriisiä ole uutta tulossa, että saataisiin ainakin hetki kaikki hengähtää vähän leppoisimmissa merkeissä välissä. Sitten voin ehkä nähdä jotain kauneuttakin näissä hyytävässä kylmyydessä kuvautuissa pihakuvissa. Nyt kun en ihan vielä pysty niitä kovin objektiivisin silmin katsomaan.

It's been so cold (around -20 Celsius) that living has become hard work here in this (and many other) old house(s). It's been over a week now, but the change in this weather is coming and I finally start feeling alive again instead of a hibernating bear cooped inside.

Mielestä lipsahtaneet

On ollut koko joulukuun sellainen olo, että jotain tärkeää olen unohtanut, kun se vihdoin tänä aamuna pelmahti mieleeni, että nämä tässä joululehdessä olleet tekemäni koristeethan ne oli!

Tämä oli se juttu mitä kuvattiin siellä kasvihuoneessani silloin huhtikuussa ja jonka jälkimainingeissa tein sinne sen rustiikkisen joulustailauksen. Mietin, että mikä ihme sai minut unohtamana näin tärkeät koristukset, mutta pakko syyttää niitä joulumarkkinakiireitä, tuo lehti kun ilmestyi juuri silloin, kun paahdoin hiki hatussa hommia niitä varten ja olin vaan lykännyt sen lipaston laatikkoon odottelemaan parempaa hetkeä.

Minä askartelin koristeet ja kirjoittelin ohjeet ja sitten ihana Johanna Myllymäki tuli kuvaaman ne kasvihuoneeseeni. Meillä oli kyllä niin hauskaa siellä ripustella koristeita kuusen oksille, kun huhtikuinen kevätaurinko oli jo korkealla, mutta kasvihuoneen sisällä oli näiden koristeiden myötä kyllä pienen hetken ihan joulu.

Sain toimeksiannon silloin tehdä nämä perinteiset koristeet vähän jollain uudella twistillä ja minä inspiroiduin heti kokeilemaan niihin vähän tavanomaisesta poikkeavia sävyjä ja kuoseja. On kukkia ja murrettuja sävyjä ja vähän kultaa ja kimallusta myös. Mielestäni näistä tuli niin herkullisen ihania, että nyt harmittaa suuresti tuo unohdukseni, olisin niin mieluusti laittanut jouluksi esille näitä.  No, onneksi nyt kuitenkin muistin ja laitan varuiksi nuo nyt talteen sinne viralliseen  joulukoristelaatikkooni niin sitten ensi jouluna eivät jää unohduksiin enää nämä.

Hauska kuriositeetti muuten, etten ollut ikinä tehnyt noita sydänkoreja, vaikka melkein kaikkihan niitä joskus ala-asteella tai eskarissa ovat jouluiksi askarrelleet. Pääsin siis vihdoin näin kypsässä keski-iässä paikkaamaan tämän puutteen ja osaan nyt virallisesti punoa sydänkorin sitten minäkin. Hih!

Almost forgot (well actually totally forgot) to show you these cute paper ornaments that I made for this Christmas magazine called Kaikkien Aikojen Joulu.

Joulukeittiö 2023

Olen hyvin huono joulunpyhinä kuvaamaan mitään sisustusjuttuja, mutta tänä vuonna jätin kameran näkösälle ja koitin nappasta kuvan silloin tällöin, kun oli vähän rauhaismapaa ja valoa päivän vielä paistaessa. 

Keittiössä on ollut kyllä joulutunnelma niin kohdillaan tänä vuonna, kun vaan olla ja voi. On valoja ja koristuksia ja ihan minne vaan katsoo tulee ihana joulufiilis sekä silmiin että sydämeen. Ihan paras huone myös kuvata, kun sitä päivänvaloa on täällä eniten tähän aikaan vuodesta.

Mutta koska sitä päivänvaloa ei ole niin pitkään niin laitoin yhden valoketjun myös tähän keittiön oven pieleen roikkumaan ja se on ollut kyllä todella ihana ja kiva siinä. Varsinkin iltaisin, kun huoneesta muut valot on jo sammutettu, tekee tämä ja se valaistu kranssi ikkunassa tunnelman tilaan ihanan taianomaiseksi.

Koska tykkään tiskaamisesta olen tietenkin somistanut myös tiskipaikan jouluiseksi kulkustähdellä ja havunoksalla. Ihan parhautta, kun iltamyöhällä tiskailee päivän juhla-astioita tuossa. Välillä sitä tekee tiskiä ihan tahallaan, jotta pääsee taas tuohon niiden kanssa lotraamaan.

Tein joulun alla myös kivan kirppislöydön, kun lähikirppiksellä ihan muuten vaan piipahtaessa löytyi vitosella tämä todella kaunis kynttilälampetti. Siihenkin vaan ajastimella oleva led-kynttilä palamaan ja johan tuli tunnelmaa skafferin seinälle.

Ja tietenkin keittiöstä löytyy myös tämä meidän perheen jouluklassikoksi muodostunut herkkupiste lasiastioineen. Siellä on tiikeri- ja viskikakut, mintut ja suklaapallot sekä tänä vuonna myös vihreät kuulat, kun niin moni muukin on huomannut noiden maissi-suklaapallojen estetiikan ja ne olivat jo lähimarketeista niin vähissä, etten löytänyt tarpeeksi purkin täyttämiseen. Vihreä väri sopii mukavasti ruskeiden kanssa ja vaikka omia suosikkeja nuo mielestäni kovin mauttomat sokeripallerot eivät ole on ne varsinkin pienempien jouluvieraiden suihin jo kaikki tuosta kadonneet.

Onneksi meillä ollaan niitä ihmisiä, joiden joulu ei lopu heti pyhien jälkeen vaan jatkuu aina pitkälle vuodenvaihteen yli. Näin saan nautiskella tästä koriste- ja valomaailmasta vielä monta päivää eikä kiirettä arjen harmauteen ole vielä näköpiirissäkään. Vieraitakin vielä lisää tulossa välipäivien iloksi ja onhan ne uudenvuoden juhlatkin vielä juhlittavana, että riittää tästä iloa ja tunnelmaa vielä muillekin jakaa.

The Christmas vibe in our kitchen is so on point this year.

Kuusi kolmesta suunnasta

Halusin ehdottomasti tänä jouluna laittaa joulukuusen tähän oviaukkoon, koska siitä se näkyy niin moneen suuntaan ja paremmin, kun mitä vanhalta paikaltaan olohuoneen nurkasta. Kokeiltiin männä jouluna miltä se näytti työhuoneen puolella ja koskapa se oli niin kiva siinä, niin nostettiin tänä vuonna toinen pariovi saranoiltaan ja pistettiin kuusi samoille holleille, mutta olohuoneen puolelle.

Koristeteemakin kaipasi vähän uudistusta, joten ensi kertaa vuosikausiin jätin ne perinteisemmät koristeeni pois ja pistin tilalle kultaa ja messinkiä ja isoksi osaksi omatekoisia tietenkin. Nyt siinä on mielestäni juuri sopivasti blingiä ja rauhaa ja se näyttää niin viehättävän vanhahtavalta, kun värejä ei ole liikaa.

Latvatähdeksi valikoitui tänä vuonna tuollainen messinkinen ikkunatähti, josta nappasin vain lamppujohdon pois ja tyrkkäsin paksun latvaoksan sen sisälle. Pysyy hyvin paikoillaan ja on näyttävä kruunu kullanhohtoiselle kuuselle.

Mutta erityisesti tykkään nyt siitä, että kuusi on niin sanotusti mukana joulun vietossamme, kun se on koko ajan näkösällä, eikä sitä tarvitse erikseen lähteä katselemaan mihinkään nurkkaan. Se näkyy kolmesta eri suunnasta ja jokaisesta suunnasta se näyttää ihan yhtä ihanalta. 

Tämä yksi pöhkö pyöri koko ajan mukana, kun kuvasin ja halusi näemmä että hänestäkin otetaan yksi kunnon pönötyskuva kuusen kanssa, joten otettavahan se nyt oli sitten. Toinen koiruli ei ollut yhtä mielissään, mutta pakkohan hänestkin nyt yksi kuva oli ottaa, jottei tule paha mieli sitten myöhemmin.

Tosiasiassa luulen, että olivat vaan herkkuja vailla, niitä kun yleensä on ollut luvassa jos kameran edessä on jouduttu poseerailemaan. Täytyypä siis antaa palkkiot heille tästä, vaikken erityisesti ollutkaan heidän palveluksiaan just nyt erikseen tilannut, mutta onhan se kuitenkin joulu ja silloin voi syödä herkkuja vaikka mistä syystä.

This year the tree is in the middle of these two rooms so it can be seen from three different angles. I also changed the ornaments from previous years and it's now more brass and golden with mostly things I've made myself.