Joulu 2015

Joulunvietto meillä näytti tällaiselta. Oli kuusta ja pikkukoiraa.

Oli jouluruokaa ja kattauksia useampiakin.

Oli vierailijoita jos jonkinlaisia.

Saatiin lahjoja joista pidettiin.

Keittiössä viihdyttiin

ja keitettiin välillä niin että ikkunat huurusi.

Sitten vaan oltiin ja nautittiin.

Eikä kiire ollut minnekään.

The mood of our Christmas this year.

Kolme yötä jouluun on

Tiedättehän ne sellaiset hienot jouluiset lakanamainokset missä on iso sänky pedattu kutsuvaksi ja joka puolella on somisteena havuja? No sellaisista virittyneenä piti tietenkin laittaa myös omaan sängynpäätyyn havuja. Eikä tietenkään oikeita, kun eihän semmoiset tuossa kestäisi. neulaset naamalla ei liene niin miellyttävä nukkua. Tekohavulla samanlaisen fiiliksen sai loistavasti ja nyt on sitä joulua myös makuuhuoneessa.

Mukava on tuonne iltaisin hiippailla ja aamuisin heräillä kun vuodenaika on mielessä heti silmät avattuaan. Ja voin kertoa että nyt tuossa näkee aivan jouluisia uniakin. Ei huono sekään.

I've seen so many christmasy bedding ads with spruce garlands on the beds that I just needed to do that too. Not with real spruce though, the needles might not be that nice on my pillow. Fake spruce gives just the look I wanted and now I have Christmas in this room too.

Ei ihan, mutta tarpeeksi

Olen kyllä ollut koko vuoden niin kiltisti että sallin itselleni pienen joululahjan jo etukäteen. Ostin nimittäin tämän kauniin Kelim-maton kun se kohdalleni edukkaasti matkoillani kulki. Niin nopsaan piti ostopäätös tehdä etten ehtinyt sitä edes mittailla siinä vaan ajattelin että kyllä sille paikka löytyy, yläkerran aula on kuin luotu sille. 

Vaan eihän se sitten ihan niin näpsästi mennytkään. Matto on mitoiltaan tuohon tilaan juuri sopvasti vähän liian kapea ja aivan liian pitkä. Mutta en antanut sen estää sitä sinne laittamasta silti. Toisesta päästä kaksinkerroin vähäsen niin hyvin mahtuu. 

Olen haaveillut tällaisesta Kelim- matosta niin pitkään, mutta ovat niin roisin hinnakkaita etten ole raaskinut ostaa. Ja nyt kun vihdoin halvalla sain, niin onpahan sitten, vaikkakin väärän kokoinen. On se kuitenkin niin hieno ja tuo sisustukseen mukavaa rokkenrollia ettei se haittaa ettei juuri tuohon nyt täydellisesti mitoiltaan istu. Onhan täällä vielä muitakin huoneita minne tuo saattaisi sopia. 

I've been dreaming of a vintage Kilim rug for quite a while now. As I was travelling couple of weeks ago I came across to this rug that was almost ridiculously cheap. I bought it right away, sure of it to fit my home and especially this room. And when I got it cleaned and brought back home, sure enough it doesn't quite fit. Oh, well, I love it anyways, even when folded from the other end.

Jouluperinne

Siitä asti kun lapseni syntyi (ja siitä on jo kaaaauan aikaa) on minulla ollut perinne leipoa joulupiparit vasta aivan joulun alla. Vuosien saatossa keräilin komeat kokoelmat erilaisia piparimuotteja ja niistä väänsimme oikein monen taikinan verran erilaisia piparkakkusia yhdessä. 

Nyt viime vuosina ei ole teiniä enää piparienteko äiteen kanssa paljoa napannut, mutta olen silti pitänyt itse perinteestä tiukasti kiinni. Leivon ja koristelen pipareita aivan joulun alla. Nyt enää muutamalla muotilla tosin (koska käsintiski) ja vain yhden taikinan verran, mutta leivon kuitenkin. Ei tule joulua ilman piparkakkusia.

Ja joka joulu olen perinteikkäästi onnistunut polttamaan ainakin yhden pellillisen. Siksipä otan aina jokaiseen pellilliseen kaikkia erilaisia pipareita, että pysyy sitten loppumäärä tasaisena. Muu perhe osaa odotella niitä palaneita ja ne yleensä häipyvät pelleiltä jo ennen kun ovat edes jäähtyneet. Niihin onnistuneisiin en anna vielä koskea, ne pitää koristella ensin.

En ole kovin mestarillinen piparinkoristelija koska siinä puuhassa pitää olla kärsivällinen ja puristaa tasaisesti. Huiskaisen sokerimassat vähän miten sattuu, ei sitä kukaan syödessään huomaa kuitenkaan jos eivät ihan täydellisiä ole.

Ja sitten kun ovat kuivaneet laitan ne purkkiin josta en aluksi anna ottaa kun ihan muutaman päivässä vaan. Eihän sitä sovi heti kaikkia syödä kun pitää malttaa että riittävät joulun yli. Melko hyvin tottelevat perheen miehet tuota vaikka joskus väittävätkin tonttujen purkilla käyneen heidän sijastaan.

I have a tradition to make Christmas gingerbreads just under the Holidays. I used to have a little helper when my son was still little. Now as a teenager he's not that keen on baking with mom anymore. But I still enjoy making these. I like to make a whole jar of them and I guard it from the men in this family so they wont eat them all at one go. 

Kaappikokoelma

Ja nyt se on kaappi paikoillaan makuuhuoneessa ja on kyllä juuri sellainen kun pitikin. Tarkoitus oli tehdä siitä mitoiltaan ja väreiltään mahdollisimman "huomaamaton", ettei tuo huoneeseen edellisen kaapin myynnin jälkeen tullut tilantuntu siitä kovin kärsi.  Pikkukaapin tarkat mitat ovat 37cm syvä, 33cm leveä ja 188cm korkea. En halunnut siitä yhtä korkeaa harmaan kaapin kanssa ihan vaan, ettei tule liian mietityn näköinen. Nyt se näyttää juuri siltä kun pitääkin, eli sopivan epäkeskolta kokoelmalta kaappeja. 

Jokin kiva lootikko pitää vielä tuonne päälle keksiä, tai sitten sinnehän voisi laittaa jotain nättiä esillekin... Hmmm.

Ensimmäisessa kuvassa näkyy kuinka tuo ruskea metallilipasto on aivan kamalan ulkoneva kokonaisuuteen ja alussa se häiritsi mieltäni kovasti (vinossakin tönöttää mokoma), mutta nyt jotenkin olen tottunut siihen ja koskapa niin kovin näpsä on tuo niin saa nyt ainakin tovin olla tuolleen. Katsotaan josko siihen joskus löytyisi jotain kivampaa tilalle...

P.s. Laitan tässä jahka ehdin, kuvalliset teko-ohjeet tällaiselle kaapille myös tänne.

And the locker is in the bedroom. Looks just the way I intended. Small, compact and not so obvious. I like the feel of space in this tiny room and needed to make a locker that wouldn't eat it all up. This one really doesn't. 

Ja sitten siitä tuli valmis

Ensimmäinen kerros maalia pinnassa. Laitoin valkoista jota taitoin sieltä täältä okralla. Pistin kaikkien saumojen kohtiin enemmän okraa ja keskemmälle enemmän valkoista, Vähän niin kun ettei olisi ihan tasainen tuo väri, vaan enemmän sellainen ajan saatossa kellastunut.

Sitten lisäsin vähän "kilkkeitä" eli salvat ja lukkoraudat. Kävin ihan vasiten ostelemassa vanhat Porvoon Wanhasta Rautakaupasta, kun se vielä paikoillaan oli (ei ole muuten enää kauaa). Tykkään että yksityiskohdat pitää olla kohdillaan eikä niistä saa tinkiä. Tämmöisissä on kuulunut lukonpaikka olla ja siksi sellaiset piti laittaa nytkin.

Maalasin oviin kauniisti numerot ja sitten kaappia vähän meikattiin, eli suomennettuna; "vedettiin turpiin ja huolella". Pieksin sitä ruosteisilla työkaluilla, vasaralla ja mitä nyt käteeni sattui työkalulaatikosta. Sotkin sekaan myös vähän vanhaa rasvaa (sattui sopivasti jakoavaimesta). Käsittelin erityisellä huolellisuudella kaikki terävät kulmat sekä noiden salpojen ja lukkojen lähimaastot, koska niissä sitä kulumaa lie eniten olisi aidoissakin. 

Ja aikani kun olin riehunut päätin että nyt tämä oli tässä. Valmista tuli. Näyttää ihan oikealle pukukaapille, vaikkakin ehkä vähän teko-vanhalle sellaiselle, mutta siitä viis kun HIENOHAN siitä tuli!

Some paint, some dirt, some heavy beating with different tools and it is done! I must say I'm a little proud of myself right now. This really looks like a vintage gym locker doesn't it? 

Pukukaapiltahan tuo alkaa näyttää

No siinä se nyt on, maalia vailla vielä mutta aika hyvältä näyttää jo. Joskus se on hyvin pienestä kiinni kun jotain tiettyä tyyliä hakee. Tässä tapauksessa se on tuo kaapin koko ja ovien reiät kun sen tyylin tekevät. Nyt ei voi enää erehtyä siitä mitä tyylisuuntaa tämä edustaa, eihän? Aika puhdasta romuromantiikkaa ja tehdastyyliä, vaikkakin ihan uutta sellaista. Katsotaan jos sillä maalilla saisi luotua vähän ikää tälle vielä. Siihen meneekin sitten päivä jos toinenkin joten malttakaahan tovi siellä ennen kun valmiina näette.

Ai että sitä saa taas olla ylpeä itsestään, mutta ihan vähän vaan, ettei hattuun nouse.

And the locker is done and all ready for the paint job. I think it's relatively little things that make this style complete. The small size and the holes in the doors. That's about all it takes to get the real vintage industrial feel. Now this looks still a bit new so I'll try to make this look older with the paint. It might take me few days though, so you need to wait a while to see the final result.