Viisi väriä: L439

Meinasin vallan unohtaa tämän värihaasteenkin. Viidestä väristä postattu vasta kolme. Aiemmat löytyvät tästä, tästä ja tästä.

Valitsin tämänkertaiseksi väriksi sinisen, tai siniharmaan, tai turkoosin tai millä tuota nyt kutsuisi, tuota väriä olohuoneeni seinissä. 

Se on kautta aikain kaikista kysytyin yksittäinen asia tässä blogissani, nimittäin mikä tuon värin värikoodi oikein on. No se on L439. Tikkurilan Symphony värikartasta ammattilaisille. Maalasin sen seiniin muutama vuosi sitten (2010) kyllästyttyäni pelkkään valkoiseen ja olen ollut kyllä varsin tyytyväinen valintaani, tuo huone ei sen jälkeen ole enää koskaan näyttänyt silmiini tylsältä.

Valitsimme värin ystäväni kanssa ja otimme kartasta melko tarkasti tuon ison sohvan harmaanruskealle vastavärin. Lätkittyäni värin seiniin huomasin että itseasiassa melkein kaikki ruskean sävyt toimivat sen kanssa ihan yhtä hyvin, niin kuin nyt esimerkiksi nuo kivan punaruskeat pienet koirat.

Siihen on myös varsin helppo yhdistää melkein mitä tahansa muuta väriä, kunhan ei mitään liian piukeaa yritä. Mustat, valkoiset, keltaiset, oranssit, harmaat ja likaiset punaiset ja kasvien vihreät sopivat sen kanssa hyvin. Ja eri vuodenaikojen valossa seinä itsessään näyttää välillä sinisemmältä ja välillä harmaammalta, mutta aina mukavan kodikkaalta ja lämpöiseltä.

Turha kai sanoakaan että tämän värin kanssa eletään vielä pitkään. Ainakin niin kauan kun tuo iso sohva pysyy hengissä.

I almost forgot the color challenge. The fourth color I chose is this grayish blue, or blueish gray I have on two of my living room walls. The color code for this color has been the thing people has asked me most in this blog. The code is L439 . 

I originally chose the color to be the exact opposite of my couches main brown. And as I painted it on I noticed all the surrounding browns work with it as well. Especially our cute little chihuahuas furs.

And even though I've had that color on the walls for quite many years now, I still love it as much as I did when I first put it on. So it can stay up there for as long as possible, at least until that big couch dies.

Pientä ovitehtailua

Innostuin tässä eräänä iltana taas hieman nukkekodista ja aloin suunnitella ovien valmistusta. Talosta on tulossa voimakkaasti viktoriaanisen tyylisuunnan edustaja ja tokihan ovienkin pitää silloin olla peililliset. Kovasti katselin netistä kuvia, mittailin, mallailin ja suunnittelin ja sitten keksin miten ne teen.

Kokemuksesta tiesin että puusta tai vanerista tehdyt ovet vääntyvät helposti, joten valitsin ovien pohjaksi MDF-levyn. Itse peilisyvennykset tein noista Bilteman sytyketikuista ja peilien listoitukset pienemmän nukkekotimalliston kattolistoista.

Valmistus oli tosi helppoa. Paljon liimaa, painoa ja sitten kittiä ja maalia. Ihan tuli näköiset eikö? Olisipa oikeidenkin ovien valmistus yhtä helppoa. Tämän meidän ison talon makuuhuoneen ovena on jostain syystä tylsä suora ovi kun muualla on peililliset ja olen jo vuosia halunnut siihenkin hienomman. No, mutta nukkekodissa ei tyylistä tingitä, siellä on oltava hienoa joka paikassa.

Ja tietty piti vähän leikkiä ja laittaa tuo nukke puusepänverstaalle ovia katsastamaan. Ne ovat siellä ikään kuin maalattavana, nuket kun elävät 1960-lukua ja remontoivat vanhaa taloaan. 

Did some doors for my barbie house. (I've planned that the house is a Victorian style townhouse in the 1960's). Here you can see how I made these. Pretty simple, and the result is so realistic. I only wish it would be as easy to make real human size doors too. 

Kevättä punteissa

Auringonpaisteisten ja lämpimien päivien myötä kävi juuri niin kun pelkäsinkin; kevät tuli mieleeni liian aikaisin ja aloin kaivata tuoksuvaa vihreää.

Olin joskus männä syksynä nähnyt tuon tekstin pyörivän jossain päin internetsiä ja pidin sitä niin nasevana että oli ihan pakko kirjoittaa se liitutaululle, sillä juuri tuollaiselta minusta tuntuu just nyt. 

Enkä tietenkään kestänyt yhtään tätä olotilaa vaan painelin paikallisille kukkakaupoille tuoksuttelemaan ja hipelöimään kaikkea, unelmoiden ja suunnitellen ja ehkä vähän ostostellenkin.

Mukaan tarttui muutama uusi siemenpussi vanhojen kaveriksi. Tänä vuonna aion kokeilla normiyrttien lisäksi kasvattaa itse mustia tomaatteja, papuja ja halloweeniksi kurpitsoja. Syksynä aloitin avokompostin rakennuksen ja siinä olisi oivasti tilaa isoille kurpitsoille. Kasvihuoneessa taas viihtyi viime vuonna tomaatit niin hyvin että rohkaistuin kokeilemaan niiden kasvattamista nyt ihan siemenestä. Voi kunpa vaan voisi jo laittaa itämään, mutta kokemuksesta tiedän etteä ihan vielä ei kannata.

Ja koskapa jotain elävää oli saatava jo nyt niin ostin tämmöisen ihanasti tuoksuvan huonekasvin. Sen nimi karkasi jo mielestäni kassajonossa, mutta ehkäpä joku teistä sen minulle tunnistaisi?

Melkein jo toivon että tuo aurinko menisi piiloon taas ja talvinen harmaus palaisi vielä hetkeksi. Muutoin voi olla että lähden pian tuonne pihalle lapioimaan lumia ja etsimään kevättä sieltä roudan seasta.

I'ts been so sunny and warm here that it feels like spring is here, but it's not. Not yet. There's still two more months of winter left but the sunshine already started the spring in my mind. I just had to go to the flower shops to smell and feel the green. And of course I had to do some shopping too. I got myself some new seeds and a house plant that smells so good when in flower. I hope the rest of this winter will go by soon. I can't wait much longer to get my hands in the soil again.

Valoa, valoa

Ennen en olisi tähän aikaan vuodesta voinut kuvitellakaan yläkerran aulan kuvaamista ilman lisävaloja ja jalustaa. Uuden ikkunan antaman valon myötä tuo ei ole enää sellainen pimeä loukko vaan nykyään talon valoisin paikka. Aamuistakin on tullut todella paljon pirteämpiä kun ei tarvitse enää pimeässä kompuroida portaissa. Ja jostain syystä on tuosta tilasta tullut yhtäkkiä paljon aikaisempaa suurempi. Vaikka neliöt ovat ihan samat on tilantuntu ikkunan myötä lisääntynyt valtavasti.

Viime vuonna myytyäni tuosta lasivitriinin laitoin tilalle väliaikaisesti vanhan kenkähyllyn. Siinä aikansa oltuaan alkoi se tuntua silmiini kivalta ja siinä on mukava pitää vaihtuvaa kokoelmaa erilaisia aarteita. Kaktus nauttii valosta, mutta tuo vanha opetuskukkanen saa kyllä mennä kesäksi jonnekin missä suora auringonpaiste ei sitä pääse polttelemaan.

Ihan jo jännittää että miltä täällä näyttää sitten kun se aurinko nousee ja paistaa täydellä voimallaan (nythän tuota ei vielä ole liiemmälti näkynyt ja jos onkin on paiste tullut niin kovin alhaalta ettei se ihmeemmin ole tänne yltänyt). Voi olla että aurinkolasit tarvitsee laittaa että tuolla voi olla.

The upstairs hall is the most brightest place in this house even though it's still quite dark outside. The new window we installed last fall is facing south and I'm already exited of the amount of sunlight there will be when the sun comes with the spring. It might be I need to wear sunglasses when walking through there.

Pakkopullaportaat

Ajattelin ensin että kerron nukkekodin kuulumisia sitten kun saan sinne jotain valmiiksi, mutta siihen menee niin pitkä aika etten sitten malttanut olla jotain kertomatta jo nyt.

Olen palavasti halunnut tehdä tuonne maailman täydellisimmän pienen kylpyhuoneen ja se olikin kohta josta aloitin ensin, mutta ennen kun kylppärin voi tuonne rakentaa täytyy sinne taakse saada piiloon portaikko ja sehän ei tietysti juuri nyt inspiroisi yhtään, mutta pakko mikä pakko.

Pieni isnpiraation poikanen iski siinä vaiheessa kun keksin tehdä nauloista kaidepuuhun samanoloiset pitimet kun meilläkin on. Tämmöiset asiat ovat tämän harrastuksen suola. Kun jotain keksii tehdä jostain. 

Ja aika täydestä tuo kaide jo nyt menee vaikka kaikki muu ympärillä vielä kesken onkin.

At first I thought I'd only show you the dollhouse project when I get something finished, but I decided to show you things before that too. I't will make the whole thing more interesting.

I 'm really wanting to make the bathroom, but first I need to make the staircase that goes behind it. I got really exited when I came up with an idea to make the brackets for the railing from bended nails. Looks quite realistic, or what do you think?

Löytää niitä sieniä talvellakin osa 2

Tämä vanha kantarellejä kuvaava opetusmalli oli taas niitä asioita joista en osannut edes uneksia ennen kun sellainen kohdalleni käveli. Luulin ettei näitä ole enää edes olemassa, niin harvinaisia ovat, mutta voittaahan ne ihmiset lotossakin jotkut.

Todella söpö on tämä yksilö, ja myöskin todella "turpaansa saanut". Sieniä on paikkailtu ja liimailtu ja onpa koko rykelmä kallistunut ihan vinoonkin. Kaiken kruunaa koskiessa sormiin takertuva lievästi myrkyllinen tuoksu. Sitä analysoidessa tiesi siskoni kertoa että on saatettu joskus ruiskauttaa siihen jotain hyönteismyrkkyä. Ei ollut harvinaista aikanaan että koulun täytettyihin elukoihin pesi ötököitä. Turha kai sanoakaan että pesen käteni aina jos tuohon kosken.

Voisi luulla että moinen "DDT-myrkkysieni" herättäisi minussa jotain inhoon viittaavia tunteita, mutta päinvastoin. Ostin sille ihan oman pikku vitriinin jossa sitä voi turvallisesti katsella lasin läpi. Ainoa haittapuoli on etten löytänyt ihan sopivaa, tuossa olisi selkeästi tilaa myös toiselle sienelle... Ja sekös nyt polttelisi, mutta taitaa olla aika mahdotonta löytää.

I got really lucky and found my self this cute vintage botanical model of chantarelle mushrooms. It's really old and beat up but still cute as can be. The only slightly annoying thing is that it has a really sticky odor to it. My sister told me that it could be a vintage pesticide that they used back in the day to keep the schools collections "clean".

To avoid the odor from sticking to my fingers I got it a small glass container to keep it in. The only problem now is that there seems to be room for another one and there's no where to find these anymore.

Löytää niitä sieniä talvellakin osa 1

Välillä pitää esitellä viimeaikaisia kirppistelysaaliitakin. Näistä Valinten tattivaloista toisen löysin joulun alla ja toisen sain joululahjaksi ystävältä jonka kanssa kirppistellessä se ensimmäinenkin löytyi. 

Olen omistanut tällaisia nipsulamppuja ennenkin, mutten ole oikein koskaan älynnyt niille paikkaa omasta kodistani. Nyt sitten kun tuon ensimmäisen kuparisen löysin tajusin heti minne tuollaiset meillä sopii, asuntovaunuun tietysti. Ja nyt kun niitä on kaksi on se ihan täydellistä, molemmilla petipaikoilla on oma yövalo. Kesää odotellessa.

P.s. Huomatkaa kuinka kuvaajalla on sormet ihan maalissa. Nokkelimmat arvannee mitä täällä kuumeisesti askarrellaan.

I found the other of these vintage Valinte mushroom lamps from a fleamarket with a friend. The same friend gave me the other lamp for a Christmas present and a surprise. Now that I have a pair they will make perfect night lights for my vintage little caravan.