Pikkurysä pihalle

Mikäs sen mukavampaa kun kierrättää omia diy-juttujansa ja siksipä tein puutarhanurkan valaisimelle pienen ja sievän rysävarjostimen juuttinarusta. Tein sen tuollai tavallisen varjostimen malliseksi, kun tilaa ei tuossa ole liiemmin pidemmän varjostimen roikkua ja hapsuttelin alareunan vielä viimeistelemään tyylin kotoisammaksi. Tykkäsin että tänä vuonna puutarhassa saa olla rentoutta ja rouheutta ja tällainen varjostin sopii siihen tunnelmaan ihan loistavasti.

On mahtavaa myös, kun vihdoinkin on  olemassa pelkkä valaisinjohto ulkokäyttöön, jossa valmiina pidike varjostimelle, niin saa laittaa pihalleen just millaisen varjostimen mieli haluaa ja minne se vaan sen haluaa. Tämä on IP44-luokiteltu ja kestää siis sateet ja muut aivan taivasalla. 

Valaisin roikuskelee tuossa tuollaisessa rimasta tekemässäni telineessä, jonka ruuvasin aidanteen nurkkaan nätisti kiinni. Samalla kuullotteella käsiteltynä se ei tuosta pistä liiemmin silmään, mutta antaa valaisimelle tukevan ja tyyliin sopivan paikan olla. Vähän piti säätää sisustusta sopivammaksi valaisimelle peiliä siirtämällä, mutta se olikin varsin helppoa, sillä se on tuossa vain simppelillä koukulla roikkumassa aitalaudassa. 

Mutta nyt on kiva kun on valoasiatkin kunnossa tässä nurkassa ja pääsee nauttimaan tulevista lämpimistä keleistä ilman, että mikään keskeneräisyys just siinä kohti häiritsee mieltä. Kynttilätkin sain vihdoin vähäksi aikaa palamaan ja tunnelma olikin niiden myötä aika lailla kohdillaan tuolla. Ei puutu enää kun ne lämpimät yöt, niin on paikka missä viettää hauskoja kesäiltoja ulkosalla.

Made this cool jute string lamp shade myself last night to give this corner of the garden some shabby and relaxed look. With the candles on it makes this corner quite inviting don't you think?

Nättiä näkösälle

Ihana kun ilmat vihdoin taas sallivat oleilla pihan olohuone-osiossa, johan sitä ehtikin sataa ja tuulla oikein urakalla. Oli siinä sateessa ja tuulessa hyötynsäkin, sillä sen lisäksi että puutarhassa kasvit voivat mitä mainoimmin sain muutaman hyvän idean pihan kaunistamiseksi ja tässä niistä ensimmäinen: Kiva asetelma kasvien ja tynnyrin kera peittämään ja pehmentämään näkösuoja-aidanteen tylsää suoraa nurkkaa.

Tynnyri lojui minulla aivan käyttämättömänä pihan perällä. Siinä oli ennen vihreät nuo vanteet, mutta maalata huiskautin ne harmaiksi, jotka paremmin sopivat sen ruskeaan väriin ja tuovat sen esille. Sen seuraksi laitoin sinne puulaatikon, betonikirjoja, pari ämpärissä asuvaa kasvia ja tynnyrin päälle muratin ja laakeripuun. Eteen vielä kiva lyhty, niin johan vaan peittyi ja kaunistui tylsä ja rumahko nurkka kerralla niin paljon miellyttävämmäksi. Kivaa myös se, että kaikki emmeet kaunistukseen löytyivät ihan omista nurkista, eikä mitään varten tarvinnut tuhlata rahaa tai juuri aikaakaan.

Sohvapöydälle pääsi vihkeä kukka ja sen seuraksi hieno vanha lasipurkki kynttilöineen, jota en ole vielä päässyt polttelemaan, kun tuuli käy iltaisin vielä sen verran navakasti tähän nurkkaan, että tuli sammuu, mutta jospa jo tänä iltana tyyntyisi sen verran. Purkki on kirppislöytö jo vuosien takaa ja palvellut lähinnä säilyttimena, mutta tänä kesänä halusin sen enemmän laittaa esille. Siihen kävin ostelemassa kynttilän ja pidikkeen ihanasta sisustusputiikista (Memories Marin putiikki Tuusulan Rantatiellä), jossa tykkään aina joskus piipahdella.

On kelvannut tuolla istua nyt, kun lämmintä on ja kahvia ja kirsikoita. Vielä pitää vain nurkan valaistus laittaa kuntoon, siellä kun ei ihan pelkillä kynttilöillä illalla oikein pärjää. Siihen onkin idea jo päässä muhinut ja viimeistelyä vaille valmistunutkin, joten seuraavassa postauksessa lisää sitten siitä.

Finally the weather got a little warmer so I got to put all my cushions back outside and enjoy the summer. I made a little installation on the corner with an old barrel, a wood crate, some plants and a lantern. partly to hide the plain straight end of the screen, but mostly to have something nice to look at while relaxing on the couch. Works very well I think.

Keittiöpuutarhan pelastus

Meillä on täällä jo pari kesää ollut melkein täysin vailla huomiota tämä piskuinen keittiöpuutarha tontin reunalla. Piti oikein miettiä miksi se alun perin jäikin unholaan, vaikka alussa oli niin kiva ja paljon käytetty, mutta se olikin nämä muutaman viime kesän suunnaton kuivuus, joka tyrehdytti halun viljellä tässä kohtaa tonttia yhtään mitään. Olin jo täysin aikeissa purkaa koko viritelmän pois tuosta, kunnes nyt vähän sateisemman kesän alun jälkeen alkoi tuntua siltä, että entäs jos en purkaisikaan, pistäisin kuntoon ja jatkaisin vaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

Siellä oli kaikki kuitenkin vielä tukevasti paikoillaan, vaikkakin vähän jo rupsahtaneen näköisenä ja joka paikka niin täynnä rikkaruohoja ja muurahaisenpesiä kun vaan voi. Vaati pienen hetken raavasta työtä ennen kun tuolla mitään saattoi alkaa viljellä, mutta meillä oli hyvät keinot tehdä paikasta parempi.

Ensimmäinen keino rikkaruohojen poiston jälkeen oli tehdä astioiden mullasta parempaa ja yhden laatikon lisukkeeksi meillä oli tarjota sille oikein erikoisherkkuna nelisen viikkoa hyvin kypsynyttä bokashi-kompostia.

Vanhat pintamullat rikkaruohoineen pois tieltä, astiallinen bokasia sinne, kunnon sekoitus vanhan mullan kanssa ja parikymmentä senttiä uutta ja muhevaa multaa päälle, niin jo on kuulkaas lokoisa paikka kasvatella yhtä kurpitsaa tässä. Uusi multakerroksin oli omaa tuotantoa isomman kompostorin ja vuoden seisottamisen ansiosta, joten tässä pitäisi nyt olla just sellaista tavaraa, jossa saan vihdoin ehkä itse kasvatettua omat kurpitsalyhtyni syksyksi.

Taimi on ollut jo muutaman tovin odottelemassa kasvihuoneen suojissa ja nyt oli kivaa kun sen sai omalle paikalleen istuttaa. Tässä on sille loistava ja pääosin aurinkoinen paikka ja jos vaan ei tule liian kuuma kesä, pitäisi sen viihtyä oikein mainiosti.

Muilta osin keittiöpuutarha on siistitty ja kaikkien multa-altaiden mullat putsattu, pöyhitty ja virkistetty kompostimullalla ja muutamaan jo vähän siemeniäkin laiteltu. Nyt kun jaksaisi vielä siistiä tuosta maasta kaikki siinä kasvavat heinät ja muut niin olisi paikka taas ihan fiini, mutta just nyt ei voimat riittäneet enää enempään. Näyttäähän siellä jo huomattavasti paremmalta näinkin.

Nyt vaan odotellaan, että siellä alkaa itää ja vihertää. Fiilis on aika luottava siihen, että jos vaan sateita tänä kesänä piisaa, niin satoa tulee taas varmasti.

My kitchen garden had been forgotten for a couple of summers cause of the dryness but this year it feels it's going to be more rainy so we decided to fix it up again. I got to use my newly fermented bokashi in one of the boxes too. I had gotten a big pumpkin plant earlier for this in mind. 

Makuuhuone kesän kynnyksellä

Makuuhuoneessa fiilis on mennyt vielä kesäisempään sisustuksen myötä. isoimmat kontrastit on taas poistettu ja tilalle on tullut vähän enemmän herkkää hempeyttä ja pehmeyttä. Isoin muutos on uusi varjostin kattolampussa ja sen askartelin tuossa muutama viikko sitten, kun innostuin niistä Unelmien Talo & koti-lehteen tekemistäni moppivarjostimista, että jos tekisikin yhden oikein ison. Oli onnekkaasti yksi suuri varjostinkehikko vapaana ja purin siihen toisesta pienemmästä kaikki tupsut ja kieputtelin muutaman kymmentä lisää.

Tuli oikein ihana ja pöyhkeä tästä kyllä, sitä on niin hauska katsella tuossa sängyssä maaten, näky on kovin pehmeä ja pehmeähän se on ihan oikeastikin, puuvillanaru on ihan unelmaisen ihanaa, kun sen pieksee vähän hapsuuntumaan alareunoistaan, niin kuin kuvasta näkyy. Nousen välillä ihan varta vasten sängyn päälle, jotta voin sitä vähän hipsuttaa.

Makkarissa majaillee nyt myös lapselta äitienpäiväksi saatu ruusu, joka se vaan hengissä porskuttaa. Ihan ihmeellisen kestävä on tämä kukkanen ollut kyllä, kun vieläkin vaan nättinä on ja tuoksuukin vienosti. Jännää sikäli, että kertaakaan en ole siltä tänä aikana vettä edes vaihtanut tai uutta imupintaa leikannut. Luulen, että jos nyt tekisin jommankumman niin sitten sen elämä kyllä lyhenisi melkoisesti, joten saa mennä nyt tuolleen ihan sinne loppuunsa asti, milloin ikinä se sitten koittaakaan.

Makkarissa on muutakin nättiä katseltavaa, nyt kun naulakkohyllylle on taas vaihtunut vähän esillepanon aarteet. Pistin sinne tuollaisen hauskan kipsipään, jonka joskus siskoltani lahjaksi sain. Sillä on niin mukavan unelias ilme, että se sopii hyvin tämän huoneen tunnelmaan. Muratti seilaa milloin missäkin ja olen kuvannut sitä kohta jokaisessa huoneessa. Täällä se kuitenkin näyttää melkein kaikista kauneimmalta, tosin ruukun voisin jo pikkuhiljaa vaihtaa vähän nätimpään (ja vedenpitävämpään).

Mutta ihaninta on kyllä tämä lampunvarjostin nyt tuolla huoneessa. Olin jo niin pitkään miettinyt sinne sopivaa ja olen nyt niin tyytyväinen kun älysin tämän sinne tehdä. Vielä kun jaksaisin laittaa siihen myös kunnollisen lampunkannan ja johdon enkä pitäisi sitä siinä silmiin sattuvan mustan valaisinjohdon päässä. Ehkäpä tässä sadepäivinä olisi vihdoin aikaa siihenkin (kuten myös varjostimen kampaamiseen, se on mennyt ihan sikin sokin siitä kun välillä käyn sitä innoissani hipelöimässä ja pöllyyttämässä).

The bedroom vibe has gone more towards summertime. The colors are softer and the overall tone is more relaxed and dreamy. I made this lampshade myself, it's really simple just lots of off white cotton string tassels hanging in a frame. 

Hujan hajan puutarhassa

Tuntuu, että koko viime viikko meni sateita pidellessä ja kyynärpäätä potiessa eikä oikein mikään asia edennyt pihalla ja puutarhassa, paitsi kasvimäärä mystisesti lisääntyi päivänä jos toisenakin. Kaikki kesäkukkaset on nyt kerääntyneenä kasvihuoneeseen ilmojen yllättävän viilenemisen johdosta. Ja vaikka vihdoin on ne mullatkin ostettuna, en uskaltanut edes ajatella ruukutushommia, kun ulkona vihmoi vettä milloin mistäkin suunnasta, mutta tänään onneksi paistoi sen veran aurinko, että sekin asia vihdoin saatiin aloitettua.

Olen sellainen heräteostostelija mitä tulee kesäkukkasiin, että niitä saattaa tarttua mukaan ihan vaan ruokakauppareissuiltakin. Tämän ihanan amppelikasvin löysin eilen lähimarketin pihamyymälästä ja se oli pakko kotiuttaa sen ihastuttavan vaaleanpunaisen kukkameren vuoksi. Tähän rumaan amppeliin en sitä jätä vaan ajatuksissa on ehkä pistää se kasvamaan johonkin ihanaan peltiämpäriin tai muuhun kivaan maanpinnalla oleilevaan astiaan, josta se saa sitten valuskella miten mielii.

Reissuilta on tarttunut mukaan jo myös vähän hyötykasveja ja suurimmaksi osaksi siitä pelosta että loppuvat kesken, niin kuin viime vuonna monelle kasville kävi. Kurkku ja lipstikka pääsivät kuvauksen jälkeen omiin multiinsa, mutta kurpitsa odottaa sitä hetkeä, että pääsen tyhjentämään sen taannoin hankkimani bokashi-kompostorin ensi kertaa multatehtaaseen. Tuo on lajia jättikurpitsa, jollaisia olen viimeksi koittanut kasvatella vuosia sitten huonolla menestyksellä, mutta nyt kutkutti yrittää uudelleen, kun on tulossa sille todennäköisesti parempi kasvualustakin.

Yksi ainoa auringonkukka mehutölkissään on odottamassa, että keksin sille paikan jonne lehtokotilot eivät yllä. Voi olla että pistän senkin ruukkuun jonnekin ihan vaan varmuuden vuoksi.

Mutta vielä on tovi uurastettava multasäkkien ja ruukkujen kanssa, ennen kun piha on taas edustuskelpoinen. Nyt siellä on kaikki tavarat, ruukut ja multasäkit hujan hajan ja täynnään vesisateiden huuhtelemaa keltaista siitepölyä. Nyt kun pari pävää saisi rauhassa puuhastella ilman tuulta, sadetta ja kylmää niin voisin jo itsekin alkaa nautiskella ihanasta puutarhastani enkä vaan ikkunasta katsella kaikennäköisiä asioita, mitkä pitäisi tehdä loppuun.

All my summer flowers are inside the greenhouse cause of the horrid weather we've had here for the last couple of days. I hadn't even had a chance to put them in bigger pots yet. Today luckily it didn't rain (so much) that I got almost all of them potted. And then I put them all back inside, cause it's still so cold and windy. Typical summer weather in Finland.

Istutuspöytä paikoillaan

Siellä se nyt on istutuspöytä paikoillaan ja heti valmiina tositoimiin kukkakauppareissun jälkeen. Ainoa vaan, että mullat unohdin ostaa ja vettä alkoi sataa niin joutunee odottelemaan vielä hetken enne kun tuonne puuhailemaan pääsee, mutta kivalta siellä näyttää!

Pöytä loksahti nurkkaansa niin sopivasti, että oikein itsekin hämmästyin visioni tarkkuutta. Se on mukavasti näkösällä, mutta silti vähän huomaamaton, eikä vie huomiota koko nurkalta. Jahka kaikki tuossa ympärillä vielä vehreytyy täyteen loistoonsa, on tuo tuossa mitä söpöin pikku pöytänen peltipäällisine kaikkineen.

Normaalisti istutuspöydissä on sellainen takalaita, joka estää multien leviämisen ympäriinsä, mutta tästä mallista jätin sen pois ihan tarkoituksella. Sijainti tuossa multapenkin vierellä on sellainen, että voin pyyhkästä multaroiskeet suoraan taaksepäin, kun hommat saan valmiiksi. voiko näppärämpää ollakaan? Melkein mietin, että etulaita tässä olisi pitänyt olla, jottei mullat tupsahtele tuohon soralle, siitä kun niitä ei enää pois saa muuta kun imuroimalla, mutten sitten tehnyt sellaista kuitenkaan, kun ehkä olis hankala työskennellessä. Voihan sellaisen aina lisätä myöhemmin, jos siltä alkaa tuntua.

Tämän kesän ruukkukukkasissa on värisuosikkini kaikki pastellisen vaaleat. Olen pikkuhiljaa ostellut kaikenmoisia mitkä silmiäni ovat miellyttäneet ja ripottelen niitä pitkin pihoja sitten sen mukaan miten yhteen sopivat. Vielä olisi tämän lastin jälkeenkin jokunen ruukku täytettä vailla, joten muutama reissu olisi vielä käytävä, mikä ei olekaan yhtään hullumpi juttu, koska kukkakaupat ja taimistot ovat ihan suosikkipaikkojani muutenkin tähän aikaan vuodesta.

My planting table fits the space so perfect that even I was surprised. I love the look of it there, it feels cozy and worn down like it has been there for years in good use. When it stops raining I have a lot to do there with all my newly purchased flowers that need potting.

Jätekasasta hyötykäyttöön osa II

Aurinkoisen sään vielä jatkuessa kerkesin hyvin viimeistellä istutuspöytäni, jonka kuullotettu pinta oli muuttunut nätisti yön aikana pääosin kosketuskuivaksi. Sain illalla nukkumaan mennessä siihen vielä lisäidean, jonka toteutusta varten ruuvailin sen kylkeen tänään pari rimaa kiinnikkeiksi ja kuullottelin ne sopiviksi.

Vanha pellinpala oli ollut mielessä projektin alusta asti ja sen mittojen mukaan koko pöytä rakentui. Se lojui minulla vähän niinku tyhjän panttina muualla, mutta istutuspöytään se on enemmän kuin parempi. Vääntelin sen muotoonsa pöytäpinnan päälle krouvisti käsin ja ruuvasin reunoista kiinni tiukasti.

Sitten lisäsin pöydän kyljen kiinnikkeisiin myöskin tyhjän panttina pihalla kuljeskelleen vesisäiliön, jota eilen nukkumaan mennessä mietin. En ole ihan varma kuinka paljon sille käyttöä tuossa kohti olisi, mutta niin herkullisen nätiltä se siinä näyttää, että pakkohan sen on siinä saada olla. Voisihan tuosta annostella jotain kepeää lannoitevettä vaikka sitten.

Nyt istutuspöytä on sitä vaille valmis, että loputkin uudet kuullotteet kuivuvat sen pintoihin. Se on vielä just sieltä täältä niin märkä, etten saa sitä itseäni sotkematta nostettua paikoilleen takapihalle, ja on ne sateetkin tässä tulossa. Ah että kun haluttaisi jo nähdä miten se sinne nurkkaansa sitten sopiikaan, mutta on vain maltettava mielensä vielä hetken aikaa. Mutta kylläpäs siitä vain tulikin kivan näköinen, ei uskoisi, että vielä toissailtana se oli vain kaksi tylsää kuormalavaa.

And here it is, my finished potting table made out of two pallets. I had the tin and the water tank here doing nothing on my yard and they look supergood on this. Can't wait to get this to the backyard, but the stain is still a little sticky, so I'll have to wait it to dry out completely first.

Jätekasasta hyötykäyttöön

Meillä jäi siitä taannoisesta aitaelementtitoimituksesta tähteeksi kolme ärsyttävää puulavaa ja aikani niitä tuijoteltuani päätin, että koitan rakentaa niistä jotain hyödyllistä, sen sijaan että veisin ne vain kaatopaikalle. Niissä on ihan hyvää ja kuivaa puuta, josta saisi askarreltua kyllä vaikka ja mitä tarpeellista pihalle ja puutarhahommiin. Kauaa ei tarvinnut miettiä mikä se hyödyllisyys olisi, kun päässä oli jo valmiina jonkinmoinen suunnitelma ja ryhdyin tuumasta toimeen.

Aloin pätkiä lavoja palasiksi sahaamalla päälilaudoista tarpeeseeni sopivia palasia, koska koko lavojen purkaminen olikin hommana vähän haastavampaa, kun mitä alunperin ajattelin. Muutaman tovin ähinän ja puhinan ja muutaman ärräpään jälkeen homma alkoi luonnistua ja suunnitelma saada konkreettisia piirteitä.

Ja melko pian alkoi askare saada jo jonkinlaista muotoa josta päätellä, että tuollaista kapeaa ja korkeaa pöytäähän siitä on kovasti tulossa. Olin päättänyt, etten uhraa tähän juuri muuta kun sen mitä lavoista irti saan, mutta koskapa juuri sopivan kokoiset ruuvini loppuivat kesken urakan, enkä millään saanut itsestäni sen vartaa irti, että olisin lähtenyt uusia ostamaan, niin fuskasin vähän ja otin omista varastoistani pari pätkää paksumpaa rimaa jalkojen tueksi ja alahyllyn kannakkeeksi.

Ja koskapa ihan päässä oli suunnitelma vaan se eli matkalla sen verran, että lyhensin jaloista vielä kymmenen senttiä pois, jotta pöytä on optimaalisella työskentelykorkeudella, koska istutuspöytähän tästä on selkeästi tulossa. Meillä on takapihalla juuri sellainen paikka, johon olen tällaista kaavaillut ja nyt kun sen itse sinne teen saan just sellaisen kun mielessäni olen miettinytkin.

Tarpeeksi kun jaksoin äheltää ja hikoilla oli lopputulos ihan kaiken sen vaivan arvoinen, joskin vähän turhan kulahtaneen näköinen. Onnekseni siitä aitaprojektista jä paljon sitä kuullotetta yli, niin voin seuraavaksi hieraista sillä tämän nätiksi ja paremmin takapihan tyyliin sopivaksi. Mielessä on myös laittaa tähän vielä oikein hieno peltinen kansi, mutta sen projektin siirrän siihen, että runko-osa ensin kuullotetaan (ja voi olla että joutuu muutaman sadepäivänkin välissä pitämään). Laitan tästä rakentelusta lisää siis vielä, ennen kun sen paikoilleen takapihalle saan.

Ja vähänkö naurettava on tämä kasa mikä lavoista jäljelle jäi ahertamiseni jälkeen. On kuulkaa naulaa tuossa seassa melkoisesti. Mielessä on josko jaksaisi olla niin eko, että poistaisi naulat metallinkeräykseen ja pistäisi polttopuiksi nuo puut, ennemmin kun kyöräisi suoraan kaatopaikalle koko kasan. Sinne kaatopaikalle kun joutuu ehkä vielä menemään, sillä kolmesta lavasta tähän meni vain kaksi, ellen sitten purista aivosoluistani jonkun projektin vielä siitä kolmannestakin. Just nyt ei vaan ihan heti taida irrota.

So instead of taking these three pallets to the landfill I decided to utilize them and build myself a potting table to my backyard. It took me quite a bit, cause it's not easy to take these suckers apart, but after a lot of sweat and swearing I now have a pretty little potting table that just needs some paint and a tray on it. Oh, and this only took two out of the three pallets, so I guess I'll have to think of something else to build too. :D

Olkkarin uusi pöytä

Siinä se nyt on, olohuoneemme uusi vanha pöytä, jonka ystävältäni tässä tovi sitten ostin. Se oli vaan niin hauskan näköinen vekotin, että tällaisena kaikesta erikoisesta tykkäävänä ihmisenä se tarttui silmiini oitis. Onneksi neuvottelut pöydästä olivat varsin helpot, se kun sattui ystävällä olemaan ihan turhan panttina. 

Tykästyin eniten noihin kivoihin laatikoihin jotka kiertävät pöydän kannen ympäri, meillä tarvitaan aina säilytystilaa olkkarissa kaikenlaiselle pöydällä kuleksivalle tarpeistolle ja tällaiset lähellä olevat lootat ovat siihen mitä mainioin paikka. Hyvin kulahtanut ulkonäkökin on iso plussa olohuoneen muuten liian siistien kalusteiden kaveriksi, vähän luonnetta pitää olla myös tässä huushollissa, en yhtään tykkää jos näyttää liian "kaupasta ostetulta".

Hauskin juttu tässä pöydässä kuitenkin lienee sen historia. Tämä on ollut joskus niin sanottu junapöytä, kannessa on vielä kiskotkin siitä muistuttamassa, että tässä on joskus pieni sähköjuna kiertänyt ympyrää. Tämän on joku joskus itse nikkaroinut ja minulle tullessaan suurin osa kuulema erittäin hasardin oloisista sähkötyksistä oli jo poistettu ja itse nyppäsin sieltä vielä viimeisetkin, ihan vaan kun ei sitä junaakaan enää ole, tosin se olisikin ollut ihan älyttömän hauska, sellainen suolatikkuteline, joka kiertäisi pöytää ympäri ja ympäri!

Mutta kiskot saavat jäädä ja toistaiseksi saa pöytä olla ihan tällainen kaikkine viiluvikoineen, kolhuineen ja naarmuineen. Se on jotenkin hyvin sympaattinen just tuollaisenaan. Tykkäämme kaikki myös erityisesti siitä, ettei nyt tarvitse sohvalta noustessaan enää kolhia itseään kantikkaan pöydän kulmiin ja pyöreä muoto sopii muutenkin tuohon visuaalisesti niin paljon paremmin.

My new old table in our livingroom used to have a small train going around the tracks on the top. I instantly fell in love with the drawers  and this very shabby outlook, the history with the tracks was a nice bonus. I only hope I'd have the train too, it would make a perfect conversation piece when serving salted sticks from it, but I'm afraid it does not exist anymore.