keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Joka vanhoja kaivaa sille uusi silityslauta

Ne jotka ovat lukeneet tätä blogia pidempään kun viimeiset viisi vuotta muistanevat, että täällä oli joskus muinoin hieman värikkäämpikin vaihe menossa. Se vaihe osoittautui myöhemmin täysin vääräksi minulle ja vaihdoin vaivihkaa kirkkaat värit pois ja piiloon. Historia on kuitenkin tallella blogin syövereissä ja kaikki tämän talon sisustusratkaisut siellä tarkasti dokumentoituina harha-askelineen ja kaikkineen. 

Tässä kun eräänä päivänä silittelin pitkästä aikaa varsin kirjavalla silityslaudallani tajusin, että silloin joskus tänne tästäkin blogautin, kun tämän tällä kankaalla päälystin. (Ja ai kamala mikä kuosi tuossa tätä ennen oli!!) Yhdeksän vuotta myöhemmin siinä silitellessäni päätin, että nyt saa tämä kuosi riittää ja jotain hillitympää tilalle, ettei tätä tarvitse hävetä ja piilossa pitää.

Kangaskaapin kätköistä löytyi juuri sopiva pätkä tukevaa pellavaa oikein mieluisassa harmaaseen taittavassa sävyssä. Päätin että se on kismet ja se on tähän laitettava. Ei muuta kun vanha kuosi purkuun ja niittikone esille.

Ja tuntia ja paria mustaa spraymaalisuihkausta myöhemmin oli silityslauta taas kuin uusi, tai no, uusi ja uusi. Tämä on itseasiassa vanhemmiltani peritty joskus kun enimmäiseen omaan kotiini muutin ja käytössä virttynyt ja vonksahtanut ja vähän jo halkikin, mutta kun se ajaa asiansa niin hyvin niin olen siitä tykännyt. Ja nyt kun se ei särje silmääkään niin kovasti niin tykkään vielä enemmän, vaikka laitankin sen taas tuonne kaapin uumeniin piiloon, mutta se johtuukin vain siitä että silitän niin älyttömän harvoin. :D

Realised I had a relic of my colourful past still here in the form of my hideous ironing board. An hour later it was gone. I had just enough of good linen fabric and some black spray paint to renew this old piece of ... back to life again. I can't say I love it, but it has sentimental value to me, I got it from my parents when I moved to my first own home. And it still works and truthfully I don't even do much ironing, but when I do I don't have to squint my eyes anymore (severe bright colour allergy).

3 kommenttia:

  1. Heh, luulin olevani ainoa, joka on tuunaillut vanhaa silityslautaansa ... ja sinä olet jo toisella kierroksella:D Mukavaa, kun arjen käyttöesineetkin ovat kauniita ja sopivat sisustukseen, vaikka komerossa viettäisivätkin suurimman osan aikaansa:)

    VastaaPoista
  2. Minun silmään tuo ensimmäinen versio on hillitty! Ja tunnustaudun myös silityslaudan tuunaajaksi :)

    VastaaPoista
  3. Aikansa lapsia, sanotaan. Ei huonompia tai parempi, vaikka erilaisia.
    Itse pidän edelleen tuosta vaaleanpunaisesta tantsusta, siitä on tehty meidän perheen kesälakanat.
    Pakko oli vähän selailla noita vanhoja kirjoituksia, kun niitä kerran parjasit. Aikansa lapsia...

    VastaaPoista