Leipäkori keittiöön

Taannoin laiteltuani tappeja toiselle puolen kyökkiä kaappien alle, alon kaivata muutamaa myös tälle toiselle puolelle. En koko matkalle vaan ihan vaan muutama yhteen kohtaan.

Erityisesti leipien säilytys on meillä ongelmallista kun jokaisella on se oma suosikkinsa ja pusseja välillä lojuu työtasolla useampikin. Tappien avulla sain leivät roikkumaan koriin seinää vasten jolloin alapuolelle jää tilaa tärkeämpään, kuten nyt vaikka nättien asioiden sommitteluun.

Ja tuo korihan on itseasiassa kukka-amppeli jonka löysin Plantagenista siellä pari viikkoa sitten piipahdettuani. Poistin sisältä vain turhan muovituksen ja nyt hoitelee hommansa leipäkorina vallan mainiosti.

Wanted a place to store breads in the kitchen without using the counter top space. A few wood pegs on the wall with a rattan flower basket the problem was solved nicely.

No nyt niitä saa taas

No nyt alkaa vihdoin astioita olla valmiina myytäväksi asti. On kippoa, kuppia, kaadinta ja vaikka mitä ihanuuksia taas tarjolla ja kaikki omin käsin muotoilemiani ja suunnittelemiani.

Paikka josta näitä voi tulla ostelemaan on lauantaina 8.4. What's cooking Helsinki -tapahtuman yhteydessä järjestettävä bloggaajien kirpputori klo 12-17. Osoite on Työpajankatu 2 rak. 1e, Helsinki. Olen siellä myymässä näitä sekä erinästä nurkkiini kertynyttä pääosin keittiöaiheista kirppiskamaa (niistä postausta myöhemmin).

Kannattaa tulla paikan päälle hypistelemään ja valikoimaan suosikkinsa, sillä näitä on tarjolla nyt vain rajallinen määrä. En toistaiseksi mielelläni myy postitse, koskapa astiat ovat kaikki vähän yksilöllisiä ja tykkään että on tärkeää että ostaja saa juuri omiin käsiinsä ja silmiinsä miellyttävimmältä tuntuvat.

Laitan tähän vähän osviittaa osasta kuvissa näkyvien tuotteideni hinnoista. Laitan näille kunnollisen ja kaikenkattavan hinnastopostauksen myöhemmin.

Yläkuvan korkea maljakko, suunniteltu sopivaksi kaupan yrttiruukun säilytykseen. Hinta 15€

Yläkuvan soijakuppi, halk. n. 8,5cm  7€.

Alakuvan iso kahvikuppi, vetoisuus noin 4dl  18€

Yläkuvan matala maljakko 10€

Pieni herkkukulho halk. noin 13,5cm 14€

Keskikokoinen kulho halk. noin 17cm 16€

Pikkulautanen halk. noin 18,5cm 14€

Ja se ylimmässä kuvassa alhaalla näkyvä kannu maksaa 28€ 

Kaikki astiani ovat konepesun, uunin ja mikron kestävää keramiikkaa. Lasitettu elintarvikekäyttöön.

Nähdään siis Helsingissä 8.4. Mukana kirppistelemässä kanssani ovat mm.

Weekday Carnival

Sateenkaaria ja Serpentiiniä

Beach house kitchen

Vanelja

Kreetta Järvenpää

Meri-Tuuli Lindström 

I finally have enough pottery ready to be sold. You can find me selling these at What's cooking Helsinki on saturday the 8th of April between 12-17. The address is Työpajankatu 2, building 1 e, 00580 Helsinki. There's a fleamarket and I'll make a post of the other stuff I'm planning to sell later.

Prices to my pottery shown here below the pictures.

Lähtöpassit saranoille

No ei siinä sitten kauaa mennyt kun se ovi alkoi käydä hermoille niin lujaa että jotain oli tehtävä. Vaihtoehtoja oli mielestäni tasan kaksi; joko se otettaisiin kokonaan pois tai sitten laitetaan liukuoveksi. Saranoillaan kääntyvä ovi ei olisi tuossa kohtaa ollut mitenkään päin käytännöllinen.

No, tarkkasilmäisimmät tästä ylemmästä kuvasta jo varmaan näkevät että miten kävi, sillä tuolta se ovennurkka vielä pilkistelee vaikkei enää saranoillaan tuossa roikukaan..

Liukuoveksihan se sitten laitettiin. Hirveän pujeltamisen ja harjoittelun jälkeen saatiin se vihdoin eilettäin paikoilleen ja näyttää tosi kivalta näin, eikö vain?. Ei ollenkaan pistä silmään että ei ole ihan niin kiinnimenevä kun tavallinen ovi. Näyttää mielestäni ihan siltä kun kuuluisi juuri noin ollakin.

Työhuoneeseen päin näyttää ehkä vieläkin kivammalta, kun siellä on nuo rouheat liukupyörät ja kisko. Kiinni ollessaan on ihan superkiva ja sopii tyyliin täydellisesti, puoliavoinnakin oikein mainio.

Kokonaan auki ollessaan piiloutuu tuonne kaapin ja seinän väliseen lokoseen melko hyvin. Mittaillessani kuvittelin sen mahtuvan sinne sentilleen, mutta tietenkin paikat ovat sen verta vinoja täällä ettei sitten ihan mennytkään vaan jää vähän karmin päälle esille, mutta olisitteko edes huomanneet jos en olis sitä maininnut? Minusta on nyt niin hieno ettei moiseen edes kiinnitä huomiota.

So it didn't take long for us to get fed up with the door that was always in the way. We converted it in to a sliding barn door and now it works well visually on both sides and doesn't drive us crazy anymore.

Hella Hellanen

Keittiössämme oleva vanha 50-luvulta asti toiminnassa ollut hella on useimmille talossamme ensimäistä kertaa vieraileville ihmetyksen aihe, että oikeastiko muka kokkaamme moisella.  Aina saan vastailla kysymyksiin siitä että onko hirveän hidas, vie varmaan tuhottomasti virtaa ja epäkäytännöllinen on oltava, koska eihän nyt hyvänen aika noin vanhalla siis VOI tehdä järkevällä tavalla hyvää ruokaa. 

Ajattelinkin nyt kertoa vähän tuosta hellastamme, että miten se oikein toimii käytännössä kokkailla noin vanhalla ja vastaus on yksinkertaisesti, että aika lailla samanlailla kun uudemmallakin. 

Toiset arvostavat helloissaan nopeutta ja tehokkuutta. Meillä arvostetaan luotettavuutta ja lempeyttä.

Hellan levyt ovat vähän hitaat lämpiämään, paitsi tuo yksi levy joka on vaihdettu pikalevyksi ja lämpiää nopsaan siinä missä uudemmatkin. (Meillä on itseasiassa tähän jemmassa jo uudet pikalevyt kaikkiin reikiin, mutta nuukina immeisinä vaihdatamme ne vasta sitten kun edelliset rikkuu.) Mutta en ole omassa käytössä huomannut että hella nyt mitenkään älyttömän hidas olisi. Tuskin koskaan on niin kiire kokkailla että se pääsisi häiritsemään. Tosin olen asiaan tässä yhdentoista vuoden kokemuksella tottunut ja arvostan sitä juuri noin. Uunikin lämpiää mielestäni ihan tarpeeksi nopeaan.

Se toinen kysymys oli siis että viekö tuhottomasti virtaa ja vastaus on etten tarkalleen ottaen tiedä. Meillä on keittiössä suora sähkölämmitys ja talviaikaan hellan lämmittäessä patterit eivät lämmitä ja toisin päin. Kumoavat siis toinen toisensa mikä tarkoittaa sähkönkulutuksessa plus miinus nolla.

Meillä on osittaisen puulämmityksen johdosta muutenkin keskimääräistä paljon pienemmät sähkölaskut niin koemme että varaa kyllä on käyttää vähän ahneempaa sähköhellaa jos niikseen tulee. Kesäisin kun taloa ei lämmitetä kokkaillaan muutenkin kevyemmin ja enimmäkseen pihalla jos säät sallivat. Eli emme ole huomanneet että tuntuisi juuri missään tämän käyttö.

Ja siitä kokkailusta, sehän ei ole ollenkaan epäkäytännöllistä tai hankalaa jos sen osaa. Minun mummollani oli tällainen samanlainen hella kun olin pieni ja mummon ruoathan ovat yleensä niitä maailman parhaita. No tällä hellalla ne ruoat tulevat melkolailla samanlaisiksi kun mummonkin tekemät aikanaan. Uuni hauduttaa meheväksi ja hella lämmittää herkulliseksi. Tosin vaikuttaa sekin kun rakkaudella laittaa (ja kermalla ja voilla).

Mutta siis hyvä hella on, erinomainen jopa. Mielestäni ihan luksusta kun saa tuota vielä käyttää, etuoikeus ihan. Kaikilla ei ole yhtä hienoa ja hyvää. Ja luotettava kun mikä, ei liikaa liikkuvia osia ja se mikä on tehty silloin muinoin on tehty kestämään. Ja kestäähän tuo, edelleen.

Kuvan pannukakku paistettu lusikka uuninluukun välissä ettei höyry tiivisty liikaa ja valuta vettä lattialle luukun raunasta ja ettei koko kakku tummu koska itse tykkään vaaleammasta ja poika tummemasta pannarista. Kolmosella esilämmitys parikymmentä minuuttia ja paistoaika vartti, sisälämpö lopussa noin 220 (minulla on mittari tuolla sisällä). Maku erinomainen ja koostumus täydellisen mehevä (on sitä kermaa ja voita). Sanoinhan että se on helppoa kun sen osaa.

Just praising about the old electric stove we have here and use daily. It's made in the late 50's and it was made to last. My late grandma used to have this stove when I was little and I remember her cooking to be the best in the whole world. Now that I have the same stove I know a part of her skills was a good stove and knowing how to use it. I just love this little gem and will never ever trade it for a new stove. I even have spare parts to it when and if the day comes that it stops working. 

It's the best to make an oven pancake with a darker side for my son and a lighter side for me.

Ostoksia ensi kesään

Se on sitten virallisesti alkanut tuo varustelu täälläkin kesää varten kun Ikea lanseerasi kesämallistonsa viikonlopulla. Se oli nimittäin heti käytävä katsastamassa ja ostelemassa äkkiä ne mitä halusi, ettei käy niin kuin useana vuonna aiemmin, että olen sitten ilman jäänyt. 

Ensimmäisenä mukaan ostelureissullani tarttui tämä olkihattu. Sopii helteitä tulla kun tämmöinen on valmiina odottelemassa ja nyt sopii hyvin tuonne makuuhuoneen seinälle siksi aikaa.

Sitten oli ihan pakko saada tällainen bambupuinen tuulikello, siinä on niin kaunis ääni. Ostin oikein kaksin kappalein kun pakkohan tämmöinen on olla sitten kesällä myös asuntovaunulla oma. Tuon kun ripustaa koivunoksaan vaunun vierelle tuutulaulua kalkattamaan niin jo vain kuulkaa nukkuu lomalainenkin paremmin. Nyt killuu yksi olohuoneessa ihan vaan siksi että voin sitä ohimennessäni aina vähän kilkutella.

Sitten lähti mukaani tämä maanmainio korikassi ostoskassiksi. Maanmainio siksi kun nätteytensä lisäksi on varsin näpsäkkä. Tuolleen valmiiksi auki pysyvä kassi on siinä ruokakaupan kassahihnan päässä kuulkaas mitä mainion pakata kiireesti ostoksensa ja purjehtia siitä sitten tyylikkäänä matkoihinsa.

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä ostoksena oli tämä eri hieno bambuseinäke. Tällaista olen jo pitkään tarvinnut vaikka ja mihin esim. puutarhassani ja asuntovaunumatkoilla. Kotonakin voi tällä kauniisti peitellä pahimpia sotkuja näkyvistä jos laiskalle päälle sattuu.

Että aika kivat hankinnat kesää varten vai mitä? Vielä jäi ehkä pari tuotetta nakertamaan mielen perukoille, että pitäisikö vai eikö pitäisi mutta niistä en vielä hiisku etteivät sitten lopu kesken jos ja kun päätökseni teen. Nopea pitää kumminkin taas olla, näitä kun on myynnissä rajalliset määrät ja rajallisen ajan.

Went to Ikea to get some of my favorites for the summer from the new limited edition JASSA-collection. One must be fast since these goodies tend to run out quite fast. I was lucky to get all I wanted this time (links to the products below the pics) allthough there's still a couple of things I might have to get too. Lets see if I can make up my mind in time.

Oma ihana pikku kylpylä

Jos jostain tässä kodissa nautin niin tästä viime keväänä kaakeloidusta kylpyhuoneestamme. Se on nyt vaan niin viehättävä että sen lilliputtimainen pienuuskin tuolla unohtuu. Siinä on tyylillisesti kaikki  niin täydellisen kohdillaan että se saa joka päivä hyvälle ja seesteiselle tuulelle tuolla käydessä.

Ja vaikka tämä tila on pieni (ylempi kuva otettu kylpyammeessa seisten) on tämä niin hyvin toimiva. Kaikki on kompaktisti siinä käden ulottuvilla ja jokaiselle on oma paikkansa. Niin kylpeminen kuin muukin toiminta sujuu tuolla vallan loistavasti eikä tarvitse törmäillä seiniin vaikka siltä saattaakin näyttää. Tilaa on keskellä vallan sopivasti vaikka tanssiksi hieman pistää.

Lääkekaapissa on hammasharjat ja muut, hyllyllä pyyhkeet kylpijöille ja vessapaperitelineen virkaa toimittaa kokonainen laatikollinen rullia. Kassissa ikkunan alla on lehtiä luettavaksi ja laatikossa pöntän vierellä naisten juttuja. Radiokin joskus ikkunalla oli, mutta siitä simahti akku. Onneksi tila ei sitä juuri kaipaa, totta puhuen perheen miesväki suoriutuu toimistaan nopeammin ilman.

Minä tykkään itse eniten siitä että täällä on etelään antava ikkuna. Tilassa on sen ansiosta aina valoisan ja raikkaan näköistä ja siellä voi pitää kasveja. Nyt on ikkunalla taas tuo iso kaktuspötkylä, koska tuntuu siinä viihtyvän parhaiten ja nahkakorissa hyllyn alla on vasta hankkimani hieno helminauhaoksainen kasvi jonka nimi oli muistaakseni hottentotti.

Että on se kyllä ihanaa kun on jotain näin valmista ja nättiä. Pitänee siis ryhdistäytyä ja alkaa tehdä myös niitä muita projekteja pois kuleksimasta että saa samanlaista ihanuutta muuallekin eikä sellaista puolivalmista niin kuin tuossa edellisessä postauksessa jupisin.

The bathroom that we renovated last year is just so pretty I can't get over it. It's so nice just to go there. There's always light because of the window and the new tiling makes the space look so well thought and finished. Everything has it's space and all is planned to work the best way. The style is cohesive and the vibe very vintage. I just love bathing there, in my very own little luxurious spa.

Puusta pitkään päivää taas

Ja niinhän se inspiraatio taas loppui kesken, niin kuin usein remontin viimeistelyvaiheessa meillä käy. Makuuhuoneen lattian paikkaus on edelleen siinä vaiheessa mihin se silloin jäi. Sisustushommat veivät huomion ja vaikka työkalut ja materiaalit hankittiinkin ei homma ole edistynyt edes ajatuksissa.

Iso vaatekaappi on ihan väärässä paikassa ja peittää seinässä olevan komeron, mutta edes sen epäkäytännöllisyys ei ole vielä saanut potkua projektiin. Sitä vastoin siinä kun on kaappia tuosta kulmasta tuijotellut on alkanut hiipiä mieleen taas ihan muita suunnitelmia kun lattian viimeistely.

Tämähän olis nimittäin niin kaunis astiakaappina, sellaisina että nuo yläosat ovista olisivat lasia niin kuin tässä lienee ennenkin ollut kunnes joku on ne siitä särkenyt ja laittanut tilalle kovalevyt. Mutta kun astiakaappia ei minnekään mahdu, kun tieltä ei halua siirtää mitään muuta niin ei tästä sellaista saa ja lasiovet vaatekaapissa olisivat vähän ehkä rumat, niin rupesin ajattelemaan että mitäs jos tässä olisikin noissa yläpeileissä sellaiset apilapellistä tehdyt peilit... Värinkin voisi vaihtaa ehkä johonkin vähän tummempaan... Hmmm...

Ei taida tuo lattia tuosta vieläkään valmistua, ainakaan lähiaikoina.

The floor project is still "in the making" (read= nothing is done). There's been so much more inspiring things to do that we just hadn't had the energy to start.

And now I had yet another new idea to fix the look of the wardrobe first. So I think it's still going to take a while until the floor gets done.

Kannulöytö kirpputorilta

Nyt kun sitä on itse päässyt jyvälle käsintehdyn keramiikan ihanuudesta osaa sitä katsella muuallakin ihan uusin ja arvostavin silmin. Kirpputorilla tuli vastaan tämä superhieno käsindreijattu kannu ja yllätys, yllätys arabian tuotantoa näemmä. Tuo signeeraus KH ei van kuumeisen googlettamisen jälkeenkään tuottanut mitään tulosta, niin arvailuksi jää että kuka ja koska tämän on tehnyt, mutta sepä ei sen hienoutta vähennä hittojakaan, koska on - vaan - niin - hieno.

Harsokukathan siihen oli ihan pakko käydä oitis myös ostamassa sillä pitäähän sitä juhlia oikein kukkasin kun noin upean löydön on tehnyt.

Since I started doing my hand made pottery I've grown to appreciate hand made pottery making and makers so much. There's nothing more appealing in a dish or a bowl to know that someone has spent time doing it by hand, with love and passion. Like this oh so pretty Arabia's jug I found from the fleamarket today. 

Kevättä vatsassa

Viime päivien lämpöaalto sai vihdoin talven seljän taittumaan sielussani ja saimma miehen kanssa huippuidean pitää pienet sunnuntai-iltapäivän grillajaiset. Männä kesien sateiden raiskaama grillinrotisko kaivettiin esille varastojen pölyistä ja roiskaistiin tulille lumihankien keskelle.

Ja koska keitiön pöydän on vallannut savitöiden kuivatusosasto piti keksiä joku muu paikka jossa tämä kevään ensimmäinen, juhlava grilliateria nautittaisiin ja tovin mietinnänä jälkeen se keksittiin.

Ja katettiin lattialle, kun siinä oli parhaiten sekä tilaa että fiilistä. Ja siinä sitten maisteltiin miltä se sytytysneste nyt maistuikaan ja - ah - niin hyvältähän se.

The fist sign of spring in this household is the moment we do bbq the first time. This year it was really early since there has been so warm and springy outside for a couple of days now.

The grill is all battered and rusty but still in good useable condition. There also was no room to eat on the kitchen table so we used the floor instead. Let the spring begin.

Hyvä mutta hankala

Työhuoneen puolelta paikoillaan oleva ovi näyttää tällaiselta. Ei huono laisinkaan, paitsi että se on nyt päättänyt roikkua tuolleen puoliavoinna silloin kun ei kokonaan kiinni ole. Silloin kymmenen vuotta sitten se pysyi avoinna ollessaan ihan auki, nojasi hieman keittiökaapin laatikoston ylimpään hantaakiin, jossa siitä vieläkin jälki on. 

Visuaalisesti olen tuohon täysillä myyty, käytännöllisyyden kanssa asia ei ole ihan yhtä simppeli. Toimivutta haittaa ihan superisti että se aukeaa juuri tuohon suuntaan. Se on vaan niin väärin ja hankalaa, pitää aina olla varovainen ettei kukaan elävä ole oven takana juuri silloin kun sitä edeltään työntää.

Edelleen pyörii mielessä vaihtoehdot muuttaa tuo liukuoveksi tuohon kaapin taakse tai sitten hankkia tilalle samanlainen, mutta harmaan kaapin puolelle aukeava ovi. Tuon muokkaaminen aukeamaan toiseen suuntaan on ihan liian työläs edes tässä vaiheessa ajatella.

Mutta NIIN ihana se on kun se on kiinni. Myös tältä puolen muuttuu huone ihan erilaiseksi ja kotoisaksi kun siinä on ovi. Ihan käsittämättömän hauska muutos näihin tiloihin tämä. Saa siis roikkua tuossa nyt jatkossakin. Kuivuminen kestänee vielä vaikka kuinka ja pitäähän se nyt ensin nähdä että mihin se asettuu ennenko aletaan suurempia tehdä. 

The door from the other side looks like this. It's still damp and doesn't hang like it used to. It likes to hang half open now. I'm still quite torn over the fact that alltough it looks very. very good it's actually really inconvenient. It would be so much better opening to the other way. I still think of making it into a sliding door or getting here a different door that opens the right way.

BUt, it sure looks good to have a door here doesn't it.

Ongelma, sen ratkaisu ja toinen ongelma

Tässä päivänä eräänä alkoi erästä sisustusbloggaajaa häiritä ihan suunnattomasti hänen tapansa kuvata omaa keittiötään niin, ettei oviaukosta näkyvä työhuone sotkuineen näkyisi kuvissa. 

Siinä jälleen kerran kuvia ottaessaan hän mietti taas kerran ongelmaansa kun muisti että ongelmaan on olemassa myös ratkaisu. Ratkaisu on ollut vaan viimeiset kymmenen vuotta autotallin nurkassa varastossa kun se aikoinaan osoittautui käytössä ylettömän hankalaksi.

No, ratkaisu ei jättänyt tätä sisustusbloggaajaa rauhaan vaan hän alkoi kiivaan miettimisen että voisiko sen jotenkin soveltaa niin ettei se olisi niin hankala. Monta vaihtoehtoa vilahteli mielessä joista jokainen osoittautui kovin työlääksi tai hankalaksi jollain toisella tapaa, mutta ajatus vaivasi silti. Se vaivasi niin kovin että ratkaisu oli haettava autotallin nurkasta ja ripustettava paikoilleen jotta sitä voisi suunnitella konkreettisemmin eikä vain pyöritellä ajatusta siitä mielessään.

Ja siinä se ratkaisu on, ovi. Ihan riemastuttavan kivannäköinen vanha ovi. 

Ja peittää tuon varjoisan rytöyden mikä työhuoneessa välillä valloillaan on, mutta...

Melko hankalahan tuo on tuossa, aukeaa ihan väärään suuntaan. Ajatus siitä että aukeaisi toiseen suuntaan kilpistyi siihen että suoraan karmia ympäri veivaamalla aukeasi takan eteen. Pitäisi siis vaihtaa saranoiden paikkaa myös. Melko vaivalloista.

Toinen ajatus oli että ripustaisi tuon liukuoveksi työhuoneen puolelle, mahtuisi juuri ja juuri sentilleen tuohon työhuoneen kaapin ja seinän väliin, mutta paikalla on pari pistorasiaa ja yksi puhelinpistoke joiden siirtäminen muualle tekisi asiasta taas melko vaivalloista, puhumattkaan kalliista.

Mutta kuin se olisi niiin kiva tuossa, miettii täällä sisustusbloggaaja. Hieman turvoksissa kylmäsäilytyksen jäljiltä eikä ihan kiinni asti uppoa ja painopistekin eri kohdassa kun kymmenen vuotta sitten, mutta silti niin kiva tuossa.

Ongelma ratkennee sillä että annetaan nyt sitten olla tuossa, juuri noin ja koitetaan elellä sen kanssa tovi. Ehkä se siitä aukeaa sitten sisustusbloggaajallekin että miten se voisi siinä olla. Nautitaan nyt siitä että huoneet tuntuu taas jotenkin uudelta ja erilaiselta oven myötä, vaikka se ihan alkuperäinen on ja tuossa kuuluu juuri noin ollakin. 

I realized that when I take pictures of the kitchen I always try to shoot so that the doorway to my work room doesn't show in the pictures, mainly cause the room is always a mess and I don't like to show it. The other day as I was shooting kitchen again I started to think how would it look with the door we once used to have there. So my hubby got it from the garage and we put it to it's place and wow how it changed the view in this room.