Yöpöytä

Makuuhuone on kaivannut toista yöpöytää jo pitkään. Paikalla ennen ollut tuoli ei oikein toiminut tehtävässään vaan keräsi jatkuvasti ylleen kamalat määrät vaatteita ynnä muuta ja aiheutti enemmän haittaa kuin hyötyä olemassaolollaan. Aivan tavallista yöpöytääkään ei voinut tuohon oikein ajatella kun tuosta vinnin ovesta pitää päästä kulkemaan silloin sun tällöin ja kovin työlästä olisi joka kerta ruveta huonekaluja edestä pois siirtelemään. Pyörät oli siis ehdottomasti saatava ja niiden pyörien mukana tuli tämmöinen ikean alunperin kait kylppäriin tarkoitettu kärri. Tarpeeksi pieni jottei siihen kerry vaatevuorta päälle ja tarpeeksi näppärä siirtää pois edestä vinnille päästäkseen.

I really needed a second bedside table to the bedroom, preferably one that could easily be moved so I can get to the attic every now and then. I found this Ikea's bathroom cart and alltough it seems a little bit too small for the space, it suits my needs perfectly.

Kirpputorilta

Pitkästä aikaa tehdyn kunnon kirpputorikierroksen stressiä poistavaa vaikutusta ei voi olla huomaamatta. Mikä siinä onkaan että mitä enemmän ostelee, sitä rentoutuneemmaksi siitä tulee. Tältä reissulta mukaan tarttuivat suloinen pieni matkalaukku (näitä ei vain voi olla liikaa), vanha arabian puhalluskoristeinen kahvikuppi (tassi oli jo entuudestaan) sekä veikeä hotellin ovissa käytettävä kyltti (oivallinen makuuhuoneen oveen). Kyllä nyt taas kelpaa, (ainakin siihen asti kunnes stressi iskee uudelleen).

It is so true that shopping is the best cure for stress. A trip to the fleamarkets and a few good finds and the stress is gone. Phew.

Eksyn vuoteeseen

Makuuhuoneen muutoksen tiimoilta hurahdin aivan täysin vuodevaatteisiin. Olen aina ihaillut muhkeita sänkyjä joissa on paljon suuria tyynyjä ja pöyhkeitä peittoja. Nyt kun värimaailma makuuhuoneessa hieman säätyy oli hyvä aika syventyä vuodetekstiilien ylelliseen maailmaan - ja minähän syvennyin. Sängystäni löytyy nyt peräti kuusi tyynyä, taemmat ns. koriste- tai nojaustyynyt, välissä mahtavat 90cm leveät tyynyt ja etumaisina ne perinteiset "normaalikokoiset" 50x60 tyynyt. Peittoina on tavallisten täkkien sijaan kaksi tuplaleveää täkkiä joiden alle piiloutuu jo isompikin ihminen lähes näkymättömiin. Lakanamateriaaleiksi valitsin pellavaa toiseen täkkiin ja etumaisiin tyynyihin sekä oikein pehmeää tiheään kudottua puuvillaa toiseen täkkiin (pellava kun hieman tottumatonta ihoa vielä pistelee).

Ja kyllä, nyt voin rehellisesti sanoa että eksyn vuoteeseeni. Tänäkin aamuna oli hieman hankalaa kaivautua tuolta ulos, mutta on se kyllä niin ihanaa tuolla nukkua, että en valita.

I kind of went a little crazy with my bed textiles. I've always been very inspired by lots of pillows and big duvets and finally I have enough of both. I have six pillows and two king size duvets in my bed covered with finest cotton and rough linen. I must say that it's a bit hard to find ones way out of that bed in the morning, but I'm not complaining. It's so luxurious to sleep in there!

Kuva

Sain vihdoin hankittua itsellenikin yhden Marianne Niemisen aivan ihastuttavista töistä. Pieni nimetön taulu etsii vielä oikeaa paikkaansa ja on tällä hetkellä sijoitettuna makuuhuoneen seinässä sattumalta olleeseen naulaan. Taulu on maalattu ihan vastikään ja öljyväri pellavakankaassa tuoksuu vielä vienosti, mikä tuo makuuhuoneeseeni jännittävän ateljeemaisen tunnelman.

I finally got my hands on a Marianne Nieminen painting. This gorgeous picture is still looking for it's place in my home, but meanwhile hangs in a nail I found on my bedroom wall. I just love the smell of the quite fresh oil color on it.

Ämpär

Työhuoneen pönttöuunin vierellä aiemmin ollut klapikori osoittautui käytössä hieman hankalaksi. Jatkuvasti sai olla lakaisemassa korin ympäriltä. Jossain vaiheessa muistin että autotallin perällä oli tämä vanha sinkkiämpäri joka kokonsa puolesta sopi klapitelineeksi oikein mallikkaasti. Tähän mahtuu itseasiassa enemmän kuin edeltäjäänsä eikä enää tarvitse olla joka välissä lattiaa lakaisemassa roskista.

The previous solution I had to store the firewood in my workroom wasn't so practical after all so I changed it in to this. Now I don't have to sweep the floor every day anymore.

Väsytystaistelu

Toistaiseksi minä johdan kaapin maalipinnan ja minun välisessä taistelussa. Kaappi tönöttää paikoillaan ja minä kupsuttelen maalia irti vähän kerrallaan. Täytyy myöntää että edistyy se näinkin, eikä näin laiskuristakaan tunnu pahalta kun vähän kerrallaan tekee. Voiton puolella ollaan jo.

Kuten huomaatte olen sen verran itsevarma maalinpoistelija etten ole vaivautunut suojelemaan ympäristöäkään kovin tarkasti. Uusi mummonneliömattokin siinä vaaravyöhykkeellä lojuu, mutta uskokaa tai älkää vielä en ole mitään vahinkoa aikaan saanut (ja tuo maalinpoistotökötti on siitä mukavaa, ettei se mitään vahinkoa aikaan saakaan sen jälkeen kun se on kuivunut.)

As you can see the wardrobe is losing the fight over it's paint removing. I've been doing it every day, but just a little area at a time. That way I have kept my nervs calm (wich is the most important thing doing jobs like this). I can't believe I haven't even removed the new carpet from the floor, but I guess it's just cause I'm over confident I won't do any harm to it with the paint remover. (When I start painting I will cover up the surroundings, I just know I'll spill the paint all over.)

Lampuista puheen ollen

Juuri kun valoista aiemmin postailin niin vastaani käveli tällainen vanha lamppusen raato. Kuudella eurolla tuon itselleni ostin ja ihan vain kun en voinut olla ostamattakaan. Jokin tuossa mustaksi maalatussa rungossa viehätti ja noista ihanista yksityiskohdista nyt puhumattakaan. Pidän tästä juuri tällaisena kun se on. En aio tätä  sen kummemmin entistää, sähköt pistän uusiksi ja toivon että vanha lampunkanta on vielä käyttökunnossa.

Found this old lamp from a fleamarket for only six euros. I fell in love to the shabbyness and the details on it. I'm planning to renew the electricity but I try not to change too many parts so it won't loose it's charm. 

Fiilistelin tätä vielä pystyasentoon, seinälampuksi. Olisi ehkä jopa kivampi kuin pöytälamppuna, vai mitä tuumaatte?

Might look better as a wall lamp don't you think?

Ei sitten ihan menny niinku...

...suunnittelin. Peruslaiskana ihmisenä en jaksanut edes ajatella makuuhuoneen suuren vaatekaapin tyhjentämistä, purkua ja kuljettamista avarampaan huoneeseen maalinpoistoa, hiontaa ja maalausta varten vaan ajattelin näppäränä naisena tehdä sen ihan siinä, paikan päällä makuuhuoneessa. Noh, jostain syystä muistini petti minut autuaasti maalinpoistoaineen näppäryyden suhteen, tököttihän on kuin suoraan kauhuelokuvasta. Hommansa se kyllä hoitaa mutta kumimaiseksi muuttuvat maalikerrokset sekä siellä täällä liisterimäisenä venyvä poistoaine ovatkin sitten asia erikseen. Ne nimittäin istuvat sitkeääkin sitkeämmin kaapin pinnassa ja suostuvat ahkerimmallakin kaaputtamisella vain siirtymään paikasta toiseen (syytän tästä kaapin alkuperäistä lakkapintaa ja sitä etten tuossa tilassa voi huuhdella kaappia painepesurilla). Homma on hidasta hikistä sekä ajoittaisia raivonpuuskahduksia aiheuttavaa.

No, vaihtoehtoja on nyt tasan kaksi. Joko luovutan ja puran kaapin tai sitten puren hampaani yhteen ja kaaputan tuon ryökäleen tuossa noin, vaikka siihen menisi sitten jok'ikinen vapaa hetkeni. 

Naurakaa vain. Tämän postaukseni tarkoitus oli vain demonstroida ettei se aina ole niin helppoa täälläkään, varsinkaan silloin kun siitä oikein yrittää tehdä helppoa :-)

Just wanted to let you know that I totally messed up my plan to "easily" remove the old paint from my wardrobe. The paintremover removes the paint ok, but I have a really hard time removing the sticky and gumlike paint residue from the slippery surface of the varnished wood. It would be easier if I could use water, but since the wardrobe is full and the room is too small (since I was too lazy to take the damn closet downstairs to my workroom) I just can't. 

The purpose of this post is just to show you that it's not always that easy to be me :-)

Klapivalo

Sydäntalven kaamoksessa minut valtaa aina jonkinasteinen valaisinmania. Siihen saattanee vaikuttaa rintamamiestalon pienehköt ikkunat joista vähäinen luonnonvalo ei pimeimpään aikaan sisälle juuri yllä. Silloin kaipaa keinovaloa yhä enemmän ja olen huomannut että joka talven aikana sisustukseni valaisinmäärä lisääntyy. Tässä yksi viimeisimmistä hankinnoistani. Vanha teollisuuden spottivalo sai vanhan monimutkaisen tekniikkansa tilalle tavallisen lampunkannan ja paraatipaikan olohuoneen seinältä. Ja vot, kyllä nyt näkee ladata takkaan puita.

The winter time in this country is so dark I find myself craving for more light inside the house. This old lamp I found at a fleamarket. I fixed it and found a place for it on the living room wall. Now I can finally see my fingers when I stack the logs in to the fireplace.

Sirkusvalot

Ebba Masalinin aiheuttaman lumipalloefektin ensimmäinen kohde oli valaistus. Makuuhuoneessa joskus ennenkin olleet sirkusvalot palasivat takaisin ja täytyy kyllä sanoa, että elämä yhden 60 watin kanssa ei ollut ihan yhtä hienoa kun elämä himmentimen perässä olevien 20 x 25 watin kanssa (yht. 500W) Nyt näkee taas talviaikaankin ottaa kuvia makuuhuoneesta, paha vain että näkee myös pölyn ja villakoiratkin. No onneksi voin helpolla ranneliikkeellä kääntää himmennintä kunnes huone näyttää taas siistiltä.

I once had these light ropes in my bedroom before and now they are back. I must say that living with dimmeable 500 wats is a whole different story than living with mere 60W.

Joululahja

Sain siskolta joululahjaksi tämän Ebba Masalinin orvokkiaiheisen koulutaulun. Kauan olen jo tällaisia himoinnut mutta näiden joskus jopa järjettömät hinnat ovat estäneet hankkimasta. Nyt onneksi lahjaksi saatuna ei oma kukkaro kärsinyt ja opetustauluhimoni on vihdoin tyydytetty.

Taulu päätyi makuuhuoneen seinälle, koskapa sen värit niin kivasti sointuvat aiemmin virkkaamaani mattoon. Ja saattaapi olla että makuuhuone kokee muutakin muutosta lähiaikoina, opetustaulusta kun lähti lumipalloefekti vyörymään ja sisustusta on nyt muutettava täydellisen mielenrauhan ja harmonian saavuttamiseksi.

My sister gave me this vintage educational poster for a christmas gift. It's very hard to find these anymore since they are very coveted in this country. I'm glad I got this one, I think it's the most prettiest and matches perfectly with my new carpet in the bedroom.

Versio numero kaksi

Virkkuuinspiraatio synnytti vielä toisenkin maton joulun pyhinä. Halusin kokeilla miltä pitkulainen matto näyttäisi ja siitähän tuli varsin oiva myöskin. Alakertaan en tätä edes sovittanut vaan omin tämän suoraan makuuhuoneeseen. 

Onko se vain minun silmissäni vai näyttääkö tuo kuosi hieman itämaiselta? Olisi hauska tehdä neliöistä oikein suuren suuri matto, mutta omassa taloudessa ei sellaiselle paikkaa ole. (Jos joku teistä lukijoistani tekee tai tietää jonkun joka tekee, sellaisen suurensuuren, niin ilmoittakaa minulle haluan ehdottomasti nähdä lopputuleman.)

I made another carpet during the holidays since I had the inspiration still going. I had a vision of  a long hall carpet and the result turned out nice, again. This carpet is in my bedroom, where the dogs have no business in to.

Koukulla taas

Joulun alla alkoi virkkuusormeni syyhyämään pitkän tauon jälkeen ja päätin toteuttaa oman näkemykseni matonkuteista virkatusta isoäidinneliömatosta. Ensimmäinen versio onnistui yli odotusten ja kaapeista löytyneiden jämäkuteiden sävyt sattuivat oivasti eteisen talviväreihin. Paha vain että taloutemme pikkupiskit ovat sittemmin mieltyneet pitämään mattoa yövessanaan ja vaikka matto pesukoneessa pestävää kokoa onkin en ihan tämän tästä jaksanut sitä pestä joten maton virka eteisessä päättyi lyhyeen. 

Just before Christmas I had an inspiration to do a square shaped crochet carpet. The first version turned out really nice and it fits perfectly in my hall. Unfortunately my two little dogs decided to use it as their bathroom and I got so fed up washing the carpet every other day I eventually had to take it away.