Täkkikilipailu!

Täkkionni on kirppisreissuilla ollut myötä ja siskon kanssa ajattelimme laittaa arpoen kaksi helakanpunaista silkkipeittoa lukijakunnan kesken. Siispä julistamme

TÄKKIKILIPAILUN!

johon voi heleposti osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Samaiseen kilipailuun voi osallistua myös tuolla siskon blogissa ja siten tuplata täkkimahdollisuutensa! Kilipailuaikaa on kaksi viikkoa ja arvonta suoritetaan juhlallisin menoin 13.9. Eikun osallistumaan!

Edit: arvonnan voittaja saa siis molemmat täkit.

EDIT: KILIPAILU ON PÄÄTTYNYT!

Emo ja poikanen

Vihdoinkin valmis. Monen monituisen spraymaalikerroksen jälkeen pinta pikkuhiljaa kuivui ja sain asennettua uunin kahvan, kytkimet ja hellan levyt. Pieni virhe sattui, kun laitoin vain neljä kytkintä. Unohdin, että uunikin tarvitsee omansa. Täytyy laittaa yksi hellan levyistä "pois", eli maalata se valkoiseksi niin saan virheeni korjattua. (Emossakin on yksi levy sellainen mukamas-levy). Voi olla, että myöhemmin laitan tuota vielä vähän realistisemmaksi lisäämällä siihen jotain yksityiskohtia, mutta nyt saa kelvata näin.

Armas pönttö

Selailin tätä blogiani ja huomasin, että olen jossain vaiheessa luvannut lisää kuvia pjönttäuunista ja tyypilliseen tapaani aikaa myöten unohtanut koko asian tyystin.

Joten tässä hän nyt komeilee, työhuoneen nurkassa. Pian alkava lämmityskausi karsii kyllä koristeita takan päältä, sillä tuo lämpiää pinnoiltaan melkoisen kuumaksi, mutta näin kesäisin on mukava hieman somistella tuota kaunokaista viherkasvein ja kynttilänjaloin. Talvisin takan edessä pidetään tyynyä, josta koirien kanssa kilvoitellaan takan ollessa päällä.

Työtuoli on isoisäni äidin vanha konekirjoitustuoli, jonka olen joskus pelastanut kokoelmiini isäni kirjapainosta. Koran-kahvipurkissa taas säilytämme sytytyspaloja, joita ilman en itse tulisi toimeen. Inhoan takan sytyttämistä paperilla ja paloilla saan puut oitis kunnon liekkiin, ilman turhaa piipun nokeamista.

Sotkua ja askartelua

Tältä meillä näyttää oikeasti, nimittäin ainakin silloin kun askarteluvimma iskee päälle ja illat pitkät (ja joskus yötkin) rakentelen ja puuhastelen työhuoneessani. Välillä ei ole mitään järkeä siivota, kun kohta taas tarvitsee sahata ja hioa ja maalata. Huoneessa on onneksi ovet olohuoneeseen, jotka voi näppärästi pitää kiinni silloin kun työtila ei ole kaikkein esteettisimmillään. Sotku voi joskus olla jopa ihan kivaakin. Ainakin siitä näkee kuinka kovasti on tehnyt töitä.


Ja se mitä nyt on työn alla on tässä. Muutaman illan olen tämän kimpussa jo pakertanut. Olenkohan ärsyttävä jos sanon, että arvatkaa mikä tästä tulee...? Nukkekotiin on tämäkin kodinkone menossa jahka valmistuu.

Ruusuoliivi

Piti vielä esitellä tämä ruusuoliivi- niminen tuikkuväri. Kun ostin tämän kirpparilta kuvittelin tämän olevan vihreä, niinkuin se keinovalossa onkin. Oli hauskaa kun ulkona luonnonvalossa katsoin tuikkua ja ihan säikähdin, että mitens minä olin muka niin pieleen värin katsonut siellä sisällä. Sitten hoksasin, että tämä on varmaan se ruusuoliivi, välillä ruusu välillä oliivi.

Kivimania

Kesällä se iski - aivan varoittamatta. Nimittäin kamala himo värillisiin iittalan kivi-tuikkuihin. Keräilyhimoani liennyttämään keksin, ettei tuikku saa maksaa kirpparilla enempää kuin kymmenen euroa kappaleelta.(muutoin noita tuikkuja olisi jo paikat väärällään). Hyvin on toiminut systeemi, pari tuikkua löytyi jopa vitosen kappale (harmaa ja turkoosi). Keltainen oli hyperhalpa, koska maksoi vain sen kympin ja loput ovat olleet vitosen ja kympin välillä kappale.
Vielä himottaisi kokoelmaan saada ainakin tumma ja vaalea lila, pomeranssi, punainen, purppura ja oliivi .

Kesä ja huvimaja

Väittävät ihmiset, että olisi jo muka syksy. Ovat itseasiassa väittäneet moista jo heinäkuun lopulta lähtien. Minä en ymmärrä tuollaisia hätähousuja, minun mielestä kesä on vielä kukkeimmillaan.

Huvimaja on paras juuri tähän aikaan vuodesta (kevään lisäksi) kun siellä ei ole aurinkoisella säällä liian kuuma. Aamukahvi ja pulla sekä pari sisustuslehteä ja kuvittelin olevani paratiisissa (ja taisin ollakin).

Stressiterapiaa

Nukkekoti on ollut täällä taas mielenkiinnon kohteena viime aikoina (pitkästä aikaa). Askartelin sinne olohuoneeseen sohvan toisesta nojatuolista soveltamalla ja nyt alkaa muukin kalustus vihdoin hahmottua sen ympärille. Pöytä on myös uusi. Sen tein leipälautasesta ja syömäpuikoista. Vielä olisi inspiraatioissa askarrella televisio ja siihen sopiva taso. Tietysti 50- ja 60-luvun tyyliin, niinkuin talo muutenkin tuntuu olevan.

Nukeilla on myös uudet vartalot, jotka taipuvat ihastuttavasti lähes mihin asentoon vain. Nyt saan heidät poseeraamaan talossa haluamallani tavalla ja olen siitä aivan liekeissäni. Nukkekoteilu on kyllä loistavaa stressiterapiaa remontin väsyttämälle ihmiselle. On aivan mahtavaa iltaisin puuhailla sen kimpussa ja mieli tyhjenee kuin itsestään kaikista muista huolista.

Valuvia verhoja vastavalossa

Kuopion kirppareilta mukaan kahdellakympillä lähteneet sinapinvihreät samettiverhot saavat valua makuuhuoneessa lattialle ihan rauhassa. Laiska sisustaja ei jaksa lyhentää niitä sopiviksi (ja silloin niistä saattaa tulla jopa liian lyhyet muissa huoneissa käytettäviksi).

Harjoittelin samalla kuvaamista vastavaloon auringon paistaessa suoraan makuuhuoneen ikkunaan. Salamalla sain jotakuinkin huoneen näkymään, joskin värit toistuvat hieman erilaisina vaikka kokeilin useammalla eri asetuksella. Hauska optinen harha syntyi taas tuossa alemmassa kuvassa. Ihan kuin seinä olisi hullun kaarella. Sen siitä saa kun on tosi pieni huone ja ihan perus objektiivi. Mukavaa kuitenkin oppia jälleen jotain uutta kuvaamisesta. :-)

Loputon seinäremontti ja vähän puutarhatöitä

Ulkoseinäremonttimme pitäisi olla jo loppusuorallaan vaikka se tuntuukin siltä, ettei tule valmiiksi ikinä. Onneksi tämän kesän jälkeen ei tarvitse enää uhrata loma-aikojaan mokomaan hommaan.
Rakennustelineemme on mielestäni lähes hysteerisen hieno. Se on todella tukeva vaikkei ehkä ihan siltä näytä. Olemme pärjänneet tuon viritelmän kanssa jo kolmatta kesää ja tunnen jo nyt haikeutta, kun se pitää pian purkaa pois. Olisin melkein voinut jättää sen parvekkeeksi makuuhuoneen ikkunan alle, niin tottunut olen tuota katselemaan. Naapurit tosin saattaisivat olla asiasta kanssani eri mieltä.

Piskuisen takapihamme keittiöpuutarhaan on tullut lisäyksiä. Ostimme sinne kääpiörungollisen omenapuun, viinimarjapensaita, mustikkapensaita, karhunvattua sekä kirsikkapuun (tällä kertaa makean). Ystäviltä saimme pari karviaispensasta, jotka toivon mukaan viihtyvät meidän pihallamme paremmin, kuin heillä kuusten katveessa. En malta odottaa ensi kesää, kun kaikki lähtee kasvuun ja takapihamme peittyy tuuhean kasvuston suojaan. Voin sitten hiippailla sinne yöpaitasilleni poimimaan kaikkea ihanaa syötäväksi (No, ehken kumminkaan ihan ensi kesänä vielä, mutta joskus kumminkin).

Löytö kuopiosta

Se aarre joka ei mahtunut minun autooni, mahtui äitini autoon ja matkusti kotiimme kuopiosta eilen. Mukava pyöreälinjainen liinavaatekaappi löytyi sieltä kuopion mökin varastosta ja onkos tuo ihme, että heti omin tämän yksilön itselleni.

Suunnitelmissa olisi pistää maalipinta uusiksi (väriä mietin vielä), vaihtaa vetimet (ehkä ikkunavetimiin) ja ottaa vanha sokkeli pois ja laittaa tilalle pyörät.

Olen jo pitkään kaipaillut kunnon liinavaatekaappia, kun sellaista ei ollut, joten tarpeeseen tämä löytö kyllä tuli. Eri asia on sitten se mihin tämän saan tässä tavara-ahtaudessa sopimaan, mutta siksipä siinä on kätevä pyörät olla alla, että siirtyy sitten tarvittaessa ilman selkäkramppia. Ja toinen asia on sitten se, että koska ehdin tämän entrata. Edellisetkin kalusteprojektit ovat vielä autuaasti kesken... No, sitten talvella viimeistään taas ehtii.

(Linssilude ylimmässä kuvassa ei sitten millään suostunut ymmärtämään, että en kuvaa häntä, joten sai sitten jäädä kuvaan kun niin nätisti osasi poseerata.)

Tuomi kukkii elokuussa

Meidän pihan tuomi on saanut päähänsä kukkia yhdellä kukkatertulla uudestaan. Piti ihan silmiään hieraista kun tuon näin, että voiko olla totta, mutta viimeistään tuoksu sen kertoi, että totta on. On ihan suvivirsifiilis. Toukokuu on tullut uudestaan!
Onkohan tuo uudelleen kukkiminen kovin tavallista tuomelle vai johtuuko tuo noista mistälie syöpäläisistä jotka puun kimpussa ovat. Olen ymmärtänyt että tuomi on sitkeä, mutta herkästi kerää itseensä kaikenmoisia ötököitä itseään syömään. En ole "myrkytellyt", kun ihan hyvässä hapessa puu muuten on. On kasvanutkin hurjasti tänä kesänä.

Kuopion kirpuilta

Kuopion kirpputoritarjonta oli runsas, mutta häkellyttävän kallis. Rikkonaisesta designistakin pyysivät huimia summia. Ahneita tuntuvat olevan savolaiset verrattuna eteläisemmän suomen kirppishintoihin. Löytöjä tein kumminkin. Mehumaija maksoi vitosen ja sisältää kaikki osat (ja on muuten testattu jo, että toimii hyvin). Keittiöpyyhkeet olivat yhteensä euron ja kerrassaan romanttinen käsipyyhe maksoi vaivaiset viisikymmentä penniä.

Kuopiossa

Käytiin pikku lomamatkalla kuopiossa sukulaisten mökillä. Kallaveden rannalla sijaitseva pikkumökki on mitä oivallisin paikka remonttiväsymyksen vaivaaman rentoutua ja naattia olostaan.

Kävin neljän vuoden tauon jälkeen uimassa. Talviturkki oli siis jo melko paksu, mutta vilukissa kun olen tarvitsen uimiseen myös saunan jotta en vallan palellu. Vesi oli ihanaa ja lämmintä, (mittari näytti +24 asteista).



Yrittäkääpä kuvitella tuon tervatun puuveneen tuoksu yhdistettynä ihanaan järvituuleen... Ensi kesänä menen tuonne uudestaan, en anna talviturkkini kasvaa niin paksuksi enää.

Matkalla katsastettiin myös parit kirpputorit ja löytyipä mökin varastosta mukaan vielä yksi aarrekin, joka tulee eri kyydillä loppuviikosta, kun ei mahtunut meidän autoon, mutta näistä kerron lisää myöhemmin.

Föönivalaisin

Vekottimen herättämän mielenkiinnon vuoksi tarkempi esittely lienee paikallaan. Tämä on siis 60-luvun kampaamon hiustenkuivain muutettuna valaisimeksi yksinkertaisesti poistamalla propelli ja duunaamalla lampunkanta sen tilalle. Sähköt lamppuun kulkevat oman johdon kautta ohittaen vanhan moottorin. Kaikki modifioinnit on tehty siten, että valaisin voidaan vielä palauttaa entiseen toimeensa hiustenkuivaajaksi, eikä kukaan huomaa tämän ikinä muuta olleenkaan.

Itselläni oli alunperin aikomus pitää tämä hiustenkuivaajana, mutta moottori on niin paksun rasvapölyn peitossa (isoäitini kampaamo sijaitsi jonkin aikaa hänen keittiön nurkassaan) ja valintakytkin lyö välillä kipinää, joten ajattelin ihan oman turvallisuuteni vuoksi keksiä tälle jonkin muun tarkoituksen. (Vaikka ihana olisi ollut istua rullat päässä tämän alla lakkaamassa kynsiään).
Lamppu on majaillut tässä talossa vain tuolla yläkerrassa turhan panttina, vaikka säädettävän korkeutensa, kuvun kallistuksen ja alla olevien pyörien puolesta sopisi lähes minne vain. Ehkä se vielä jonain päivänä löytää taas paikkansa, onhan se kuitenkin niin järjettömän kaunista designia ja edustaa minulle sekä omaa historiaani, että sitä aikakautta, jota jostain syystä ihailen valtavasti.

Yläaulan asetelmia

Yläkerran matala aulatila on yksi talon ongelmakohtia sinne kertyvien romuvuorien vuoksi. Tänään vihdoin tein tilaan puolivuotissiivouksen ja siinä sivussa laittelin tavaroita hieman nätimmin. En ymmärrä mistä ihmeestä sitä tavaraa tähän taloon ja varsinkin tuonne ylös kertyy. Tuskin sentään johtuu kirpputorihulluudestani tai ylenpalttisesta hamstraajan luonteestani... Olisi tosiaan pitänyt ottaa ennen kuvat kanssa niin ymmärtäisitte paremmin, kuinka suuren operaation olen (taas) suorittanut.
Mukavaa kuitenkin on, että aulan ikkuna näkyy jälleen (paitsi kuvissa, kun en osaa vielä kuvata suoraan vastavaloon). Näin loppukesällä auringon ollessa jo matalammalla tulee tilaan iltapäivällä niin ihana valo.

Kirsikkayllätys

Pihallani kasvaa kaikenmoisia puita, joita olemme mieheni kanssa muiden pihoilta taimina saaneet. Yllätyin kuitenkin melkoisesti, kun yhteen luumuksi luulemaani puuhun oli ilmestynyt yksi punainen kirsikka. Yllätys oli aluksi varsin mieluinen, sillä rakastan kirsikoita ja olen jo kauan haaveillut kirsikkapuusta.
Kirsikan kypsymistä odotettiin paatoksella ja sitä käytiin välillä varovasti koettamassa - että onko kypsä syötäväksi, kunnes sitten eräänä päivänä marja tuntui sormien välissä sopivan pehmeältä maistamiseen.
Pettymys oli lähes yhtä karvas kuin marjakin. Hapankirsikka pahus sentään.
No, onhan puu toki kaunis ja kenties nuo marjat linnuille kelpaavat.