Kodinkone-ebola

Olettekos huomanneet, että jos yksi kodinkone hajoaa kohta menee perässä toinen jos kolmaskin? Olen tullut siihen johtopäätökseen, että kyseessä on oltava jonkin tyyppinen kodinkone-virus.
Aiemmin meillä meni pölynimurin letku tukkoon ja nyt se on tyystin katki. Imurointi viime aikoina on ollut lähinnä tuskastuttavaa akrobaattista taiteilua ja viiden minuutin välein on saanut avata tuon teippivirityksen ja poistaa tukoksen.
Kävin jo ostamassa koneeseen varaosaletkun, mutta sehän ei ulkonäöllisesti sovi tyyliin sitten laisinkaan, joten jos jollakulla pyörii nurkissa kuvanmukaista vanhan Nilskin (Nilfisk GA-70, se metallinen versio) letkua, niin vinkatkaa ihmeessä minulle!



Ja kalliinpi yllätys koettiin sitten lauantai-iltana, kun armas jääkaappi vain otti ja sammui. Korjaaja tulee tänään iltapäivällä ja siihen asti saamme hikoilla epätietosuudessa, että ostetaanko uusi kaappi vai korjataanko vanha. Toivottavasti vika ei ole suuri... (Toisaalta nyt olisi hyvä sauma hankkia se kauan himoittu Smeg.)

Kohta tietysti räjähtää pesukone, vesivaraaja, telkkari, tietokone tai auto. Täytyy olla nyt varuillaan tuon viruksen kanssa ;-)

Road trip to Vihreä talo

Kävimme siskon kanssa päivävisiitillä vihreässä talossa. Olin elänyt toivosta, että päivä olisi lämmin ja aurinkoinen, mutta kuinkas sitten kävikään. Koko matkan (ja päivän) tohotti lunta ja räntää. Onneksi se ei täysin pilannut reissuamme - hidasti ehkä vain.

Matkalla poikettiin muutamalle kirpputorillekin, joista minä en tehnyt suuria löytöjä, mutta sisko bongasi aarteen itselleen (löytynee siskon blogista lähipäivinä;-) ).


Talossa sisällä oli kylmä, mutta mukava tunnelma. Oli kiva tarkastaa paikan päällä kaikki siskon aikaansaannokset ja roippeet joita en ollut vielä luonnossa nähnyt.
Räpsin sisältä vain muutaman hassun kuvan, ihan kuin todisteeksi että oikeasti kävin siellä. Taisi olla vasta elämäni neljäs visiitti vihreään taloon.

Kevättäkö tämä on?

Pakkasta piisaa, ja lunta ja jäätä. Telkkarissa pyörii puutarhaohjelmat jo täyttä häkää ja mieli halajaa kukkapenkkien kimppuun. En jaksaisi odotta viikonloppua, jolloin vihdoin lämpenee.
Lohdutomana vaelsin pihalla kameran kanssa etsien merkkejä keväästä, vaan olivat vielä liian pieniä kuvattaviksi, joten kuvasin talvea ;-)

Keittiön pöytä valmiina

Pöytä ja tuoli vihdoin niin kuivat, että sain ne käyttöön. Liina pöydän päällä suojaa vielä viikon verran herkkää maalipintaa. Nyt uupuvat vielä pari tuolia. Mietinnässä on vielä maalaanko huvimajasta kaksi ruskeaa valkoisiksi vai koitanko löytää jostain sopivammat (valmiiksi valkoiset) istuimet. Tällä hetkellä puntari painuu vahvasti uusien tuolien kantille, väsyttää tämä alituinen maalaaminen jo niin paljon :-)

Alitajuista ostamista osa II

Eilisen kirppistelyn tulos huvitti minua suuresti kotiin saavuttuani. Nämä värithän ovat lähestulkoon ihan samat, kuin tuossa aiemmassa tuoksu ja hemmottelupostauksessa.

Alimpana kasassa ikean matto 3e ja saippuan alla valkoinen pöytäliina 2e.


Saippua maksoi 4 euroa ja lasialunen yhden euron. Tämä jäänee kyllä koristeeksi, sillä kuka noin hienoa saippuapalaa raaskisi käyttää.


Joulukoristeita 50 centillä. Jos en käytä näitä kuusessa, voin askarrella näistä jotain nukkekotiin.


Pari ilmeisesti lasinalusta maksoi euron. Ajattelin näitä myös nukkekotiin pöytäliinoiksi, vaikka voisihan näitä käyttää ihan varsinaisessa tarkoituksessaankin.

Nukkekodin makuuhuone

Kiireiltäni en ollut vielä joutanut ottaa kuvia nukkekodin makuuhuoneesta uusine kalusteineen (sänky, työpöytä, tuoli ja kukkapöytä). Ja nyt tuossa nukkekodin edessä tönöttää vanha porin matti nokkakärryillä, joten ihan lähikuvia en mahtunut edes ottamaan.

Tässä koko kuva huoneesta. Vanhat Petra- ja Ken-nuket ovat päässeet mukaan poseeraamaan.


Sänky sopi hyvin paikalleen ja näyttää siltä, miltä pitääkin. Tässä talossa ei turhaan pedata. Talo on asutumman näköinen hieman sekaisena.


Työtuoli ja työpöytä piti rakentaa kun ostin tuon Bodo Hennigin ompelukoneen. Se on aivan mahtava vekotin, jos kammesta kierittää tekee neulaosa ihan oikean näköistä liikettä. Juuri tuollaiset yksityiskohdat tekevät tästä harrastuksesta niin kiinnostavan.

Talven tuoksut ja hemmottelut

Olen taannoin kirppistellyt itselleni tällaisen söpön lasikaapin, joka ei sitten millään tunnu löytävän paikkaa taloudessani. Kokeilin nyt kumminkin, että miltä kaikki pian talviteloille laitettavat suihku- ja hemmottelutuotteet näyttäisivät sen kanssa. Ja ihan kivalta näyttäisi. Kun nyt vain löytäisin sen seinän mihin tuon ripustaisin...

Mulla on aina talvisin eri tuoksumieltymys kuin kesäisin. Talvella tahdon suklaata, toffeeta, pähkinää ja kauraa, kun taas kesällä pidän enemmän raikkaista sitrustuoksuista.

Osui ja upposi

Kauppareissulla poikkesin paikalliseen kukkakauppaan ja johan sieltä tarttui mukaan mahtavan hienolla kommentilla varustettu tiskirätti. Tuo on niin oikein :-)

(Mahtava optinen harha kuvassa :-). Näyttää koko kuva ihan vinolta.)

Kauneudenhoitoa tuolille

Kyllä hieman kismitti, kun hionnan jälkeen kökköisen vihreän maalin alta pilkisti se sama turkoosi sävy joka toisessakin tuolissa on. Miten joku on saanut päähänsä maalata niin ihanan värin piiloon - kysyn vaan.
No onneksi tuo valkoinen maali saa tuolin näyttämään lähes yhtä söpöltä, kuin sisarensakin.

Tuoliin käytin maaliksi Helmi-kalustemaalia (vesiohenteista) ja luulen, että joudun hieromaan sitä vielä yhden kerroksen lisää, koska se on niin lirua, ettei se kertasutaisulla peitä kunnolla tuota inhaa tummanvihreää väriä (tuolissa kaksi maalauskertaa).

Hajutonta maalaamista

Se hyvä puoli kamalassa räkätaudissa on, ettei tunne mitään hajuja - ei edes mukavasti "myrkyllisen" alkydimaalin. Keittiön pöydän maalaus sujui näin lauantai-iltana rattoisasti, mitä nyt välillä piti niistää nenää. Miehenroikale sai vihdoin aikaa hiomiseen ja malttamattomana en jaksanut odotella parempia vointeja vaan jälkitauteja uhmaten kampesin itseni sohvanpohjalta maalaushommiin. (Eikä se loppujen lopuksi pahalta tuntunut ollenkaan.)

Huomenna toista kerrosta pintaan ja johan komistuu tämäkin pöytä. Jatkopalojen maalaus sujui tilanpuutteesta huolimatta mallikkaasti, kun asetin toisen palan pöydän alle.

Huomatkaa taas tuon Teho-ikkunamaalin käyttö :-) Mahtavaa tököttiä kalusteidenkin maalaukseen. Tulee samalla säänkestävä pinta ;-P.

Makuuhuoneen väri maaliskuussa

Punainen väri alkoi tunkkaistaa tunnelmaa makuuhuoneessa, joten vaihdoin sen ruskeaan ja turkoosiin. Olen koittanut löytää oliivinvihreitä samettiverhoja ja silkkitäkkiä, mutta tuntuu, ettei sellaisia ole olemassakaan... Ainakaan vanhoina. Kesäksi olisi kiva keksiä vielä ihan joku uusi väriyhdistelmä tuonne. Täytyy katsoa mitä kirput tarjoavat :-)

Viisi buddhaa

Luin jostain sisustuslehdestä, että jos buddhia pitää esillä, niin niitä pitää olla viisi. Ilmeisesti tuottavat hyvää onnea siten. Koitin googlettaa "viisi buddhaa", mutten ainakaan vielä löytänyt tälle syvempää merkitystä. Kiehtova ajatus kumminkin, että olisi viisi buddhapatsasta. Minulla on vasta kolme ja tässä niistä uusin. Löysin tämän kirpulta kuudella eurolla.

Alitajuista ostamista

Huomasin juuri huvittuneena, kuinka uusimmat ostokseni ihmeellisesti rimmaavat tuon rumuus-postauksen esineiden kanssa. Liekö alitajuntani ollut asialla ;-)


Orthexin leivinkulho löytyi kirpputorilta ja sopii juuri niiden kahden oranssin väliin.


Ihana puristelasivati tarjoiluun (rimmaa mukavasti aiemmin esittelemäni vaaleanpunaisen kanssa).


Paremman värisia saksia arkikäyttöön (olisin ostanut pinkit, jos niitä jostain olisin löytänyt).

Rakkaus rumuutta kohtaan

Olen aina inhonnut oranssia väriä. Ihan aina. Jostain syystä sitä taloudestani kumminkin löytyy ja näissä esineissä sen hyvästä syystä siedän.


Plastexin leivinkulhot, joita ilman ei voi elää. Molemmat kulkeutuneet talouteeni puolivahingossa. Isompi on äitini omaisuutta ja pienempi löytyi muinoin kirpulta. Toki vaihtaisin nämä oitis paremman värisiin, jos nämä koot vain tulisivat vastaan jostain.


Vanha melamitarjoiluvati designed by Bjorn Christensen. Tämä on "pöllitty" ex-poikaystävän äidiltä. Todella näppärä kesäisin grillivartaiden tarjoiluun.


Fiskarsin isot kangassakset. Näitä pidetään tarkoituksella piilossa tässä taloudessa, etteivät pääse tylsistymään. Kunnon kangassakset ovat kyllä aivan välttämättömät tällaisella tee-se-itse ihmisellä.

Uusi ruokapöytä

Pitihän sinne keittiöön saada kunnon ruokapöytä, kun edellinen oli niin auttamattoman kapea. Siihen mahtui hädintuskin ruokalautaset ja ihan melkein polvet vastakkain sai istua.
Tämä kahdenkymmenenyhden euron ostos löytyi huuto.netistä. Tämä on tällainen jatkettava malli joka venyy kahdella 50cm palalla aina kaksimetriseksi asti (tokikaan se ei niin isona edes mahdu keittiööni). Halkaisijaltaan tämä on noin metrin luokkaa.
Nyt kun vain saisin tuon isännän tarttumaan hiomakoneeseen, että pääsisin maalailemaan tämän valkoiseksi (puhumattakaan niistä tuoleista, jotka odottavat samaa käsittelyä). Minä en hio mitään itse, sitä varten on miehet olemassa. Tehkööt he raskaat työt, minä keskityn taiteiluun ;-)

Yrtit ruukussa

Ruokaostoksilla käydessä päähän pälkähti ostaa vähän yrttiä ja laittaa kotona sievästi peltipurkkiin, niinkuin hyödyksi ja kauneudeksi. Sisustuslehdet pursuilevat kuvia keittiöistä, joissa yrttiruukut sievästi koristavat ikkunalautaa. Ostin sitten ruohosipulia, koska sitä kuluu aina. Kuvasta voitte päätellä kuinka onnistuin :-D Olisi pitänyt ostaa vähän tömäkämpää lajiketta, kuten vaikka basilikaa.

Pönttäuunista

Tässä vähän likainen pönttö esittelee lähempää luukkujaan. Tuohon tulee lisäksi jälkitoimituksena sellainen kipinäluukku, jotta voipi ovet auki poltella tulia.(Uunin omistaja ei ole vielä kiireiltään ehtinyt siivota pöntän ympäristöä, jotta saisi kauniimpia kuvia) ;-)

Pjöntän vaiheita

Aamulla kahdeksan aikoihin siirrettiin Masa pois paikoiltaan ja putsattiin ylimääräiset mujut pois hormin sisältä ja ympäristöstä.


Vähän ennen yhdeksää saapuivat Pohjanmaan Tiilirakenteen pojat ja työn tohina alkoi heti.


Uuninluukkujen valinta oli yllättävän helppoa. Pojilla oli mukanaan muutama vaihtoehto josta heti miellyin näihin mustiin umpiluukkuihin. Vaihtoehtoina olisi ollut myös mm. lasiluukkuja, mutta jotenkin koin, että oikeassa pöntössä pitää olla umpiluukut - niin on aina ollut ennenkin.


Työn vaiheita. Pönttö kohoaa kerros kerrokselta, nopeasti ja varmasti (tässä vaiheessa kello oli tuskin yhtätoista).


Tiilirakenteen pojat olivat leppoisia ja oikein mukavia, eikä heitä yhtään häirinnyt tällainen "niskapoka", joka koko ajan kurkki työn etenemistä välillä kysellen typeriä :-)


Tadaa! Yllätys! Uunista ei tullutkaan korkeaa mallia vaan tällainen ihana lyhyt tötterö! Olin himoinnut tällaista lyhyttä mallia siitä lähtien kun sellaisen yhdellä ystävälläni näin ja nyt tuo unelma on tosi. Korkeutta tällä pirulaisella on melko tarkalleen 162cm.

Uunin täytyy nyt hitaasti antaa kuivahtaa viikon verran, ennen kun suuria tulia pääsee polttelemaan. Siihen asti pistän sinne kynttilöitä ja polttelen välillä sanomalehtiä vedon pitämiseksi, jotta kuivoo nopiammin.

Jahka saan siivottua laitan vielä kuvia uunista ja yksityiskohdista, nyt pitää mennä parantamaan hetki sitten iskenyt migreeni.

Viimeiset tulet...

Tässä takassa, tällä paikalla. Huomenna tulee pönttöuuni! :-)
En malttaisi odottaa, sitä on niin kauan haaveiltu ja rahaa säästetty, mutta nyt se on vihdoin toteutumassa. Tämä talo saa jotain, mikä tänne jo perinteen vuoksi kuuluisikin. Täällähän ei ollut yhtään tulisijaa jäljellä kun ostimme tämän. Kaikki oli purettu pois jo vuosikymmeniä sitten. Edelliset asukkaat eivät edes tarkalleen muistaneet millaisia tulisijoja täällä oli, ilmeisesti kuitenkin ihan kaminoita vain.

Vanhaa Porin Mattia emme aio hylätä. Sisko saattaa viedä sen Vihreään taloonsa tai sitten laitamme sen täällä joskus jompaankumpaan yläkerran makkariin.

Varautukaa huomenna laajaan pönttöuuninasennuspostausvirtaan ;-)

Elämän suuria arvoituksia

Olen tässä viime syksystä asti tapellut ylöspäin kihartuvan matonkulman kanssa - matonkulman johtaessa matsia 6-0. Olen koittanut pitää painoa sen päällä, taittaa sitä väärään suuntaan ja jopa kääntää maton toisin päin (ovensuussa tuo kiehkura on vielä vaarallisempi), mutta se vain itsepäisesti sojottaa vinkuralla. Pari kertaa olen jo meinannut ottaa lähikontaktia lautalattiaan sen johdosta, mutta toistaiseksi olen selvinnyt vain muutamilla - ei niin viehkoilla - balettiaskelilla kaatumisen sijaan. Tuntuu siltä, että ainoa tapa saada tuo kiehkura oikenemaan on naulata se tiukasti kiinni lattiaan.

Taitaa olla pian aika luovuttaa ja hankkia matto, joka ei omaa yhtä itsepäistä luonnetta kuin tämä ;-)

Myöhästynyt prinsessavaihe

Minulla ei ollut lapsena minkäänlaista prinsessavaihetta. Olin enemmänkin poikatyttö, ja mielummin kiipeilin puissa, kun pukeuduin tylliin ja asettelin kruunua päähäni. Nyt kuitenkin huomaan aivan selvästi, että tuo puuttunut prinsessavaihe alkaa vihdoin iskeä. Tällaisten halpis lasiesineiden ostelu ei voi kieliä muusta ;-)