Hutaisten hyvä tuli

En omaa maailman kauneinta käsialaa, mutta silti inspiroiduin tuosta Habitaresta ostamastani käsin maalatusta peltikyltistä niin, että päätin kokeilla käsin tehdä kirjaimia. Makuuhuoneen uuden laatikoston kilkkeet kun olivat saapuneet ja niihin piti tietysti saada tyyliin sopivat etiketit. 

Vaikeinta oli keksiä jotain järkevää, mutta koska tykkään numeroista tein isoja numeroita ja pienempiin lappusiin kirjaimia. Ihan vapaalla kädellä piirtelin, parin apuviivan kanssa ja mallia katsoin netistä löytyneistä kuvista vanhoista fonteista. Eikä se niin hankalaa ollut kun ei tarvinnut olla kovin tarkka ja lopputulemasta tulikin ehkä juuri siksi ihan täydellisen hyvä.

Eikä noilla mitään varsinaista virkaa laatikoissa edes ole. Kunhan ovat koristamassa. Pieni logiikka ehkä itselle kun laitoin numeroihin kaikkien perheenjäsenten syntymävuodet, retrosta nykyaikaan. Kirjaimet tylsästi vain epäloogiseen aakkosjärjestykseen, kun ei tuo tila oikein antanut myöten millekään järjellisemmälle.

Nyt se näyttää siltä miltä suunnittelinkin. Kilkkeet (lue etikettipidikkeet ja vetimet) saavat tavallisen, tylsähkön puulipaston näyttämään ihan vanhalta arkistolaatikostolta ja väri vähän metalliselta. Minun silmiini ainakin menee ihan täydestä ja istuu huoneeseen juuri niin kun pitääkin.

Tila huoneessa tuntuu nyt ruhtinaallisen suurelta ja siitä inspiroituneena ostin sinne aivan liian ison juuttimaton. Ajatus on tuota vähän pienentää sitten kun sen isomman remontin aika on. Nyt kompastelen ihan mielelläni noihin mutkiin vielä ihan vaan kun se niin nätti tuossa on.

Ja tuo laatikosto, se on siis niin hyvä ettei tosikaan. Niin paljon mukavampi ja hiljaisempi kun se edellinen peltilaatikosto. Luksusta myös että jokaiselle asialle on oma lokeronsa, ei ole hukassa asiat kun ne tuolla on. Kyllä nyt kelpaa kuulkaa, kelpaa oikein todella.

I got an idea to try to hand paint my own numbers and fonts to the label holders that I just got from mail for the set of drawers in the bedroom. The idea turned out to work really well. Now the plain set of wood drawers look just like a vintage metal filing cabinet. It fits in the bedroom nicely and is so handy to use. And since the space feels so much bigger now I got there a really oversize area rug. I think I might have to make it a little smaller, but not just yet. I'm perfectly happy to stumble on that for a while just cause it looks so nice there.

Herkkuja Habitaresta (osa II)

Habitaressa tuli kierreltyä ristiin ja rastiin ja vaikka kuvittelinkin nähneeni kaiken jäi varmasti paljon myös näkemättä, mutta tässä osa siitä mitä näin ja mistä tykkäsin.

Ylläolevissa kuvissa My o My:n Garage Garage - Rewilding osasto joka kaikessa ihanuudessaan van oli ihana. Ja täynnä kaikkea ihanaa. Myös käsintehtyjä (tai sen näköisiä) astioita, joka saattaa siis olla aika kuuma juttu juuri nyt. ;-)

Esillä olevasta uudesta designista mieleeni olivat erityisesti tämä Pinja Rougerin ja Riikka Kantinkosken yhdessä suunnittelema "The Botanic shelf " sekä Helena Mattilan puuhelmista punottu riippukeinu "Metsän sylissä". Kumpainenkin tuotteista miellytti omanlaisensa simppelin idean ja keveytensä puolesta.

Huomasin myös että silmäni hakeutuivat aina kohti samansävyisiä tai oloisia materiaaleja. Rottinki, juutti, kaisla ja sen sellaiset viehättivät paljon. Ihana oli myös nähdä tätä retro-romanttista rottinkityylisuuntaa edustettuna "Emmanuelle"-tuolin muodossa. Se oli esillä ainakin kahdella eri osastolla (joista toinen oli Marni, keskimmäinen kuva ja toinen tämä alempi jonka nimeä en muista).

Muilta osin messuilla tuli vastaan paljon ihastuneita huokauksia, ihmetystä ja ihailua sekä hillitöntä hihitystä aiheuttavia osastoja ja asioita. Nämä alemman kuvan veijarit olivat kaikessa hilpeydessään niin söpöt että saattaisin helposti kelpuuttaa tuollaiset muoviotukset myös omaankin kotiini. Jotenkin tulee nuo omat koiruudet mieleen noista.

Kaiken kaikkiaan hyvät messut ja runsaasti jäi käteen tänä vuonna ideoiden ja uusien näkökulmien muodossa. Erityisesti oli ihanaa huomata siellä paljon niitä asioita joita alunperin lähdin etsimäänkin. Ihan kaikkea en tosin löytänyt, mutta voi olla etten vaan katsonut tarpeeksi tarkkaan, mutta kestävä kehitys oli kovasti lisääntynyt ja siitä olin hyvin mielissäni.

The Habitare fair was really nice this year I got a lot out of it. I seemed to be drawn towards certain styles and colors looking at my pictures, but then again there was a lot of this this year. I really loved that there was more sustainable materials and overall recycling was a bigger theme. 

Herkkuja Habitaresta (osa I)

Habitare messujen antiikkipuoli oli kyllä tänäkin vuonna täynnään kaikenlaista herkkua tällaiselle vanhasta roinasta pitävälle. Tuolla kun kulki tuli vastaan kaikenmoista sellaista mistä yleensä normikirpputoreilla saa vain uneksia. Toki hintatasokin oli vähän eri kun kirpputoreilla, mutta monella myyjällä ihan kohtuuden rajoissa kuitenkin. 

Esillepanoon oli myös panostettu muutamassa kojussa ja täytyy sanoa että hyvin toimi. Tuotteista ja käyttötarkoituksista saa niin paljon paremman kuvan kun ne ovat aseteltuina vähän kuin käytössä olisivat sen sijaan että vain pöydällä rivissä makaisivat, tosin tykkään kyllä siitäkin, mutta tällaista tuijottelee mielummin kyllä pidempäänkin.

Mutta tällä kertaa sydämeni vei kyllä tämä osasto. Vanhan kuormurin lavalle ja ympärille koottu niin kivasti myytävät ettei yksikään jäänyt toisensa varjoon. Jopa itse kuormuri oli kaupan. Olen ihan heikkona vanhoihin autoihin ja sillä saattoi kyllä olla oma vaikutuksensa siihen että tästä niin kovin pidin.

Ja vanhoista autoista puheen olen antiikkipuolella oli esillä myös kolme Naisten Automobiiliklubin vanhaa autokaunokaista joista tässä suosikkini, vanha ihanan vihreä mersu. Tuo väri on kyllä niin kertakaikkisen upea ettei tosikaan. Olisin niin halunnut vähän silitellä tuota pintaa, mutten sitten kehdannut kun niin hyvin oli puleerattu kiiltäväksi (ja ei kai sitä olisi saanutkaan).

Ja kovastikehuin että aina messuilta jotain ostan niin tässä se kuva siitä. Osaatteko arvata jos sanon että tästä läjästä yksi esine lähti mukaani että mikä se on? Minusta ainakin aika helppo arvoitus tämä. 

Kaiken kaikkiaan messut olivat tänä vuonna kyllä yllättävät ja hyvät. Laitan vielä kohta toisen postauksen jossa vilautan mitä muilta osastoilta silmiini osui ja mistä erityisesti pidin. Pysykää kuulolla siis jos kiinnostelee.

The Habitare fair this year had again good stuff at the antiques section. There were piles of treasures stacked and presented nicely. My favorites were the booths that had put things up nicely complimenting each other, like the one with the vintage truck. I  love vintage cars and this year they had a show of three beautifully restored old cars by a Finnish Ladies Automobile club. You must believe me when I say I had to bite my hands not to touch that shiny green mercedes. It looked just so deliciously pretty.

Kesän kirpputorilöytöjä

Tein männä kesänä paljon sellaisia kirppislöytöjä joita en ole aiemmin tainnut tänne päivitellä. Keräilin kokoon ulkomuistista kasan ja nappasin kuvat jotta näette minkälaisia aarteita suven aikana mukaani on tarttunut. 

Tämä hieno vanha iso kuparitarjotin oli ihan hetken päähänpisto-ostos. En ollut lainkaan varma sopiiko se tyyliini tänne, mutta päätin halvan hinnan (25€) innoittamana ottaa riskin ja kokeilla. Ei lainkaan huono päätös, sillä tarjotin näyttää oikein herkulliselta olohuoneessa valkoisella seinällä rapatun muurin vieressä.

Kaikenlaista pientä ja vanhaa tarttuu myös usein mukaani pelkästään sen vuoksi että nätti on, niin kuin nyt hymytyttö-patsas ja vanha mitta. Jos eivät omasta kodista paikkaa löydä niin oivallisia lahjuksia näistä saa aina. Tykkään myös tosi paljon jos löydän jotain millä on oivallinen käyttöarvo huushollissani. Vanha rihvelitaulu tietenkin toimii samoin kun kilon punnus ja vanha puurasiakin. Pitkään ihmettelin kirpputorilla myös tuota pölyistä rautaista vempelettä että mikä ihme se on, mutta sitten älysin että todennäköisesti sillä voi puristaa painonappeja tai purjerenkaita ja ostopäätös syntyi samoin tein. Tosin vielä en ole sitä ehtinyt testaamaan enkä putsaamaan, mutta nätteyshän siinä on noinkin.

Olen nyt myös jostain syystä ostanut pari irtonaista hirvensarvea. En oikein tiedä itsekään että miksi, mutta ehkä se on taas joku intuitio jonka tarkoitus ilmenee sitten myöhemmin. Ennenkin on käynyt niin että ostan jotain vaan siksi että tulee sellainen olo että sitä tarviaa joskus.

Poronnahka ja vanha lakaisin ovat taas niitä hyviä käyttöesineitä joita ei voi olla liikaa. Olen huomannut että on näppärää jos tällainen puuvartinen luuta on käsillä melkein jokaisessa huoneessa. Poronnahka taas on ihan paras talvipakkasilla mukana kulkeva ahterinlämmittäjä ja vanha auton lampun kupu päätynee varmasti johonkin tulevaan valaisinprojektiin.

Hyviä löytöjä kaiken kaikkiaan mutta koska tavaran määrä ei voi kaiken aikaa vain lisääntyä, täytyy jotain laittaa  piakkoin myös kiertoon. Autotallissani on pari sellaista kalustetta joista ainakin aion eroon hankkiutua. Laittanen tänne sitten postausta kun myynnin aika tulee, jos siellä lukijakunnassa olisi sitten taas niitä potentiaalisia ostajia. Palataan tähän aiheeseen siis vielä.

Some of the random fleamarket finds I made this summer that I haven't yet posted about. Some of them bought just for the cheap prize and some of them just because I need them. I can always find a place for stuff like this and if I don't it's easy to give some away as a gift.

The only thing that puzzles me is what to do with those two moose antlers. I got them just cause I had the feeling I'm going to need them somewhere, but still haven't figured out where.

Kolme

Kaupallinen yhteistyö: Domus Classica

Mennyt kesä ei sitten antanut tehdä tätä maalausprojektia kunnialla loppuun. Hyvään alkuun päästiin kyllä ja sitten alkoi sääherra näytellä oikkujaan. Pellavaöljymaali tarvitsee kuivuakseen aikaa ja valoa ja pihallamme mellasti koko kesän kyllä sellaiset sääilmiöt ettei tosikaan. Nämäkin kolme kalustetta saatiin tehtyä yksi kerrallaan aina kun hyvä sää heltisi ja sitten loppui usko koko kesään. Jos ei satanut tai ollut liian helteistä tuli taivaan täydeltä tuulta ja koivunsiementä. 

Mutta on nyt sentään kolme ja nekin vasta yhdellä kerroksella maalia. Tosi hyvä peitto ja kestävyys kyllä silläkin. Eivät ole olleet moksiskaan säistä vaan ovat uineet tuolla vesisateessa ihan tyytyväisinä. Ja niin nätiltä näyttää tämä väri tässä pihassa, ai että.

Täytyy nyt toivoa että talvesta tulisi valoisa, ainakin lopputalvesta, sillä kaluston maalaus täytyy tehdä silloin sisätiloissa loppuun. Tämän kesän jälkeen minulla ei ole enää minkäänlaista luottoa jättää tätä projektia odottamaan ensi kesän sääyllätyksiä. Haluan keväällä nostaa sen valmiina esille ja vain nauttia niistä grillijuhlista ja kauniista kattauksista ulkona, mitkä tänä kesänä jäivät lähes tyystin väliin.

In collaboration with Domus Classica.  This summer was the worst to try to do this painting project. First it was too hot, then too rainy then the air was full of birch seed and then it started raining again. No chance to dry these outdoors with natural light the paint needs. Luckily we had the energy to monitor the weathers carefully for a while and paint these three peaces with the first coat before the summer just stopped being here. These three have survived this weather unbelievably well with just the one coat of paint on. No harm done of the soaking on the yard and the color looks sooo gooood.  I'll have to finish this project indoors this winter. I'm not going to take any chances with next summers weather surprises. 

Messu-unelmia

Kaupallinen yhteistyö: Habitare ja A-lehdet

Ensi viikosta tulee taas yksi vuoden kohokohdista kun Habitare-messut avaavat ovensa keskiviikkona. Olen käynyt siellä uskollisesti jo monta vuotta tarkastamassa sisustus- ja designalan uusimmat tuulet ja tykännyt vuosi vuodelta yhä enemmän. Se on kuin sukeltaisi sisälle suunnattoman suureen sisustuslehteen, täynnään mitä mielenkiintoisempia artikkeleita.

. 

Sain tänä vuonna aiheekseni tämän yhteistyön myötä miettiä jo etukäteen mitä messuilta odotan ja sehän ei ollut vaikeaa laisinkaan. Mielessä on jo muutamia ihan spesifejä juttuja ja ainahan messut ovat yllättäneet jollain ihan uudellakin.

Ensinnä toivon löytäväni sieltä ihania luonnonmateriaaleja tekstiilien muodossa. Olen kovasti kiinnostunut esim. matoista ihan oman tarpeen vuoksi. Myös vuodevaatteet, pyyhkeet ja muut sisustustekstiilit ovat lähellä sydäntä. Kaikki ekologiset juutit, hamput, pellavat la luomupuuvillat ovat parasta mitä tiedän ja uskon vakaasti että niitä messuilla tänäkin vuonna esillä taas on.

Ja kaikki mikä on tehty villasta kiinnostaa myös kovasti. Haaveissa olisi ihan konkreettisesti lampaanvillalla täytetyt peitot ja tyynyt sekä tietysti taljat, niihin olen sisustuksessa ihan heikkona.

Käsintehdyt tuotteet ovat myös asioita joita etsin ja mitä perinteellisimmin menetelmin tehdyt sitä varmemmin tykkään. 

Toinen sydäntä lähellä oleva on kierrätysmateriaalit ja niistä valmistetut tuotteet sekä ihan oikeasti vanhat tavarat. Molempia on aina messuilla ollut esillä kiitettävästi ja antiikkipuolella olen viettänyt yleensä eniten aikaa.

Tykkään myös kun vanhasta ja tarpeettomasta tehdään uutta, kun toiselle roska muuttuu toiselle tarpeelliseksi. Kaikki uudet innovaatiot tällä saralla ovat mieleeni erityisesti oli se sitten huonekalu, käyttöesine tai taideteos. 

Ja kolmanneksi haluaisin löytää jotain innovatiivistä mikä liittyy kotitalouksien kierrätykseen ja sisustukseen yhdessä, eli jotain uusia ratkaisuja siihen kuinka kierrättäminen sujuu sisustukseen sointumalla. Oma ratkaisuni asiaan on jo mitä herkullisin porsuan pienen kyläkaupan myötä, mutta muihinkin tyyleihin sopivia ratkaisuja tahtoisin nähdä. Ihan konkreettisena esimerkkinä kiinostelisivat keittiökompostorit. 

Uskon että varmasti saan jokaiselle toiveelleni vastinetta messuilta ja paljon muutakin. Joka kerta olen sieltä mieli täynnä ideoita ja uusia juttuja lähtenyt, enkä kertaakaan ihan tyhjin käsinkään. Forma ja Antiikki tarjoavat aina niin vastustamattomia valikoimia että siellä tulee vähän tuhlailtua rahaakin.

Tiedän että tämän vuoden messut eivät tee poikkeusta tähän. On jo nyt ihan hykerryttävää ajatella sitä mitä kaikkea ensi viikolla siellä näenkään. Ei muuta kun mukavat kengät jalkaan ja messuilemaan.

Habitare huonekalu, sisustus ja designtapahtuma 7.-11.9.2016 Helsingin messukeskuksessa.

In collaboration with: Habitare and A-lehdet.

I was asked to select some of my favorites I wish to find from Habitare fair this year and so I did. I wish to find organic materials, handmade items, recycled and reused materials and something new to help households recycle their waste in style. I'm also keen to find some antiques among cool vintage stuff.  

I'm sure I'm going to find all this and so much more as the fair has never let me down the past couple of years I've visited there.

Habitare 7.-11.9.2016 Interior, Design & Furniture fair. Messukeskus Helsinki, expo and convention centre.

Hyvä tuli

No sinne makuuhuoneen nurkkaanhan tämä nikkaroimani pikkukaappi sitten meni. Kaveriksi sille aiemmin tuunaamalleni laatikostolle. Osan uusia vetimiäkin olen siihen jo saanut, mutta ne jotka tyylin täydelliseksi viimeistelevät ovat vielä matkalla.

Väriksi pikkukaappiin valikoitui tuollainen omituinen harmaa. Löysin sitä maalikaapistani purkillisen enkä millään muista mitä varten sen olen alunperin edes sekoitellut. Tähän se passasi nyt hyvin kun en ollut muutenkaan ihan varma minkä värisen tästä halusin.

Pikkukaapin virka on säilytellä kaikenmoista kosmetiikkaa mitä kylvyn jälkeen tarvitaan. Tykkään aina pesurituaalini jälkeen mennä yläkertaan pukeutumaan koska siellä on kaikki vaatteet ja enemmän tilaa (ja onhan tuo kylpyhuoneemme nyt aika pieni) ja nyt se on ihan luksusta kun siellä on myös kätevä paikka kaikelle tarpeelliselle.

Kaappi istuu nurkkaan täydellisesti kun sen siihen oikein mittojen mukaan tein. Jotain uutta ja  ihanaa se ympärilleen vielä tarvitsee, mutta voi olla että odottelen ensin että tämä syksy tästä ottaa tästä tuulta alleen. Aiomme nimittäin remontoida tämän huoneen vähän isommin heti kun säät surkenevat. Lattiasta kattoon oikein, mutta siitä lisää sitten kun sen aika on. 

And the small cabinet fits the space I made it for perfectly. Works well with the set of drawers I customized (still waiting for the right handles). I chose the grey color because I just had it hanging around in my paint cabinet. I don't know if it's the best color choice but will have to do for now. We're planning to do a bigger renovation to our bedroom as soon as the fall really starts and as the colors in this room will change I might have to reconsider the color of this cabinet too.