Pakko oli saada, ihan pakko

Tiädättekö kun joskus joku sisustusjuttu kuumottaa mieltä ja tulee sellainen olo että on pakko saada semmoinen ja sitten sitä semmoista ei tästä maasta löydy? No, minulla on aika usein semmoinen olo, mutta onneksi on tuo ebay, mistä kyllä löytää semmoista mitä ei tästä maasta löydä ja saa rauhan sisustusmielelleen.

Minua oli kuumotellut tämmöinen vanha riippuvaaka jo vaikka kuinka ja kauan, mutta aina kun semmoisia sieltä ebaysta katselin niin aina torppasin ajatuksen, kun se niin kalliiksi tulisi. Nyt joulun jälkeen alkoi kumminkin semmoinen polttelu mielessä, että päätin että se on nyt tai ei koskaan ja maksoi mitä maksoi, mutta semmoinen riippuvaaka on saatava ja kas, semmoinenhan sitten viimein tänne myös tuli.

Sieltä ebaystä on itseasiassa vain tuo itse vaaka, tarkoin mietitty ja valittu. Semmoinen piti saada jossa ulkoasu ja patina olisivat just kohdillaan ja jonka näkeminen aiheuttaa sen tietyn mielihyvän tunteen jonka vanhoista esineistä saan. Sattumalta valikoitui tuollainen jossa vihreää väriä rungossa.

Sattuma oli hyvä, sillä kun vaa'an kotiin sain aloin heti miettiä mistä rakentelisin siihen sen siitä roikkuvan astian joka tällaisiin vaakoihin kuuluu, sillä budjettini ei antanut myöten ostaa koko settiä valmiina. Mietin monia eri vaihtoehtoja ja pengoin nurkkia kunnes yhtäkkiä muistin, että minullahan on sellainen íkivanha jättiläisvaakaan kuuluva osa joka voisi toimia. Ja kas... Sehän toimii! Värikin sattui just eikä melkein! Pitää vain yksi sopivan patinoitunut metallirenkula löytää tuohon väliin, jotta istuvat toisiinsa nätimmin, mutta näyttää tosi hyvältä jo noinkin.

Mutta se tyytyväisyys siitä, että nyt on semmoinen riippuvaaka josta on uneksinut, se kuulkaas on aika hyvä tunne se. 

I fulfilled one of my  dreams and finally got myself a real vintage hanging scale to my kitchen. I got it from ebay and it came to me from america. I only got the scale, the hanging tray I suddenly found from my own storage. I've had it for a couple of years now and it actually belongs to a bigger scale, but works really well with this one too, even the colours match almost perfectly!

You know the good feeling when you finally get what you've been craving for? Feels just like that now.

Viilein kippokauppa

Porstuan pieni kippo- ja kuppokauppa on tähän aikaan vuodesta varmaan tämän maan viilein, ellei kylmin keramiikan myyntipaikka. Pihalla paukkaa pakkanen ja porstuassa ei ole sen lämpimämpää kun ulkonakaan. 

Mutta sepä ei näitä astioita juuri haittaa, kestävät näet sen kylmän ihan yhtä hyvin kuin kuuman uunin ja tiskikoneenkin. Ja asiakkaidenkaan ei tarvitse tähän aikaan vuodesta hipelöidä jäisiä astioita, kun näitä nostellaan aina hyvissä ajoin sisään lämpiämään hipelöitäviksi sitten.

Mutta kivalta näyttävät tuolla kylmässä, viehättäviltäkin vähän huuruisina. Ihan kuin nukkuisivat talviunta luonnon kanssa hiljaa hyllyillään uneksien.

Täällä hyllyt täyttyvät taas pikkuhiljaa joulutauon jälkeen ja ehkä pari uutuuttakin tulossa valikoimiin, mutta niistä enemmän parin viikon päästä kun käyn taas hakemassa uunista lastin lämpimäisiä tänne viilenemään.

My tiny pottery shop in my porch is as cool as can be, literally. It's freezing cold outside and the porch has no heating so the pottery is c.o.l.d.

But no customer has to touch icy cold pottery, since I always take some inside to warm before the customers come.

But they look pretty in the cold, don't they? Like hibernating and dreaming of warmth and summer.

Joka vanhoja kaivaa sille uusi silityslauta

Ne jotka ovat lukeneet tätä blogia pidempään kun viimeiset viisi vuotta muistanevat, että täällä oli joskus muinoin hieman värikkäämpikin vaihe menossa. Se vaihe osoittautui myöhemmin täysin vääräksi minulle ja vaihdoin vaivihkaa kirkkaat värit pois ja piiloon. Historia on kuitenkin tallella blogin syövereissä ja kaikki tämän talon sisustusratkaisut siellä tarkasti dokumentoituina harha-askelineen ja kaikkineen. 

Tässä kun eräänä päivänä silittelin pitkästä aikaa varsin kirjavalla silityslaudallani tajusin, että silloin joskus tänne tästäkin blogautin, kun tämän tällä kankaalla päälystin. (Ja ai kamala mikä kuosi tuossa tätä ennen oli!!) Yhdeksän vuotta myöhemmin siinä silitellessäni päätin, että nyt saa tämä kuosi riittää ja jotain hillitympää tilalle, ettei tätä tarvitse hävetä ja piilossa pitää.

Kangaskaapin kätköistä löytyi juuri sopiva pätkä tukevaa pellavaa oikein mieluisassa harmaaseen taittavassa sävyssä. Päätin että se on kismet ja se on tähän laitettava. Ei muuta kun vanha kuosi purkuun ja niittikone esille.

Ja tuntia ja paria mustaa spraymaalisuihkausta myöhemmin oli silityslauta taas kuin uusi, tai no, uusi ja uusi. Tämä on itseasiassa vanhemmiltani peritty joskus kun enimmäiseen omaan kotiini muutin ja käytössä virttynyt ja vonksahtanut ja vähän jo halkikin, mutta kun se ajaa asiansa niin hyvin niin olen siitä tykännyt. Ja nyt kun se ei särje silmääkään niin kovasti niin tykkään vielä enemmän, vaikka laitankin sen taas tuonne kaapin uumeniin piiloon, mutta se johtuukin vain siitä että silitän niin älyttömän harvoin. :D

Realised I had a relic of my colourful past still here in the form of my hideous ironing board. An hour later it was gone. I had just enough of good linen fabric and some black spray paint to renew this old piece of ... back to life again. I can't say I love it, but it has sentimental value to me, I got it from my parents when I moved to my first own home. And it still works and truthfully I don't even do much ironing, but when I do I don't have to squint my eyes anymore (severe bright colour allergy).

Eri hyvä eteinen

Eteinen on keittiön ohella myöskin tila johon olen nyt ollut hyvin tyytyväinen viime aikoina tässä talossa. Sekin koki pientä hienosäätöä männä vuonna kun entrasin sinne tämän semi-vanhan lipaston, ostin nettikirpparilta vanhan naulakon ja rakensin siihen sopivan kenkähyllyn itse.

Siellä on nyt tarkat paikat asioille ja juuri sopivasti tilaa myös runsaammille talvivaatteille eikä niitä tarvitse enää ängetä liian tiukkaan ahtaaseen naulakkoon. Nyt sopii vieraidenkin vaatteet tuohon roikkumaan ja kengät hyllyilleen (ja saappaat portaille). 

Portailla on aina omaan ja vieraiden käyttöön näin talviaikaan myös villasukkakokoelma, joka nyt on esillä tässä viehkeässä Parolan aseman paperisäkissä (niitä saa täältä, klik!)

Että on se hyvä kun on tarkkaan mietitty mitä tilalta halutaan, nyt se todellakin toimii tarpeisiimme ja näyttää ainakin minun silmiini vielä tosi nätiltä siinä toimessaan. Ja vaikka tila onkin pakkasilla vähän muuta taloa viileämpi, koska me ei sitä suotta sen kummemmin lämmitetä, on se silti minusta lämpimän näköinen.

The hall is really to my liking now. I did a lot to it last year by changing the storage cabinet to a set of drawers, building a shoe rack and getting a new bigger coat rack. Now it's more functional to our needs and looks ever so pretty as well. Couldn't be happier with this space.

Lempinäkymä

Nyt kun tässä on viimeisen vuoden aikana saanut aika paljon pikkuremppaa aikaan keittiöön, on näkymä sinne työhuoneesta mielestäni yksi talon kauneimpia. Viime maaliskuussa asennettu liukukiskolla oleva ovi on ihana, sekä ulkoasultaan että käytettävyydeltään ja alkuperäisenä ovena sopii tänne tietenkin täydellisesti, vaikka avaussysteemi muuttuikin näppärämmäksi.

Ja marraskuussa rakennettu skafferi, joulukuussa rempattu keittiökaapisto ja tammikuussa askarreltu uusi jääkaappi tekevät tästä tilasta nyt niin harmonisen kauniin ja käytettävyydeltään ihan ylivoimaisen miellyttävän. Koko tyylin täydentää nuo uudet keittiötuolit, jotka olivat se ihan ensimmäinen keittön uudistus, joka polkaisi sitten muutkin käyntiin.

Aika hyvin muutamassa kuukaudessa muuttunut tämä huone kyllä, vai mitä?

My absolute favourite view inside this house is the view from the den to the kitchen. I love the barn door that we put there last march, the pantry I build last november, the kitchen cabinet reno I did last december and of course the new vintage icebox hack I did this january. Nad the whole chain of events started when I got the vintage wien chairs to my kitchen table last november.

Rätti ja pyykkiteline

Olohuoneen toisen puoliskon sisustuksessa on roikkunut talven ajan kaksi sisustuselementtiä, jotka muina vuodenaikoina eivät ole niin selvästi esillä. Oviaukossa eteiseen täytyy olla verho, koska siinä ei ole ovea, muutoin lämpö karkaa eteiseen ja huone on viileä. Tykkään lämpimästä joten oviaukko pidetään talvikuukaudet verhottuna. Toinen sisustuselementti joka talviaikaan on olohuoneessa must, on tuo pyykkiteline katossa. Illalla kun pyöräyttää koneellisen, saa sen tuosta aamulla viikata kuivana kaappiin. Erittäin näpsäkkää. Ja vaikka pyykkikone ei ihan joka päivä laulakaan, roikkuu teline paikallaan vain siksi, kun on niin näpsäkkä sitten kun tarvitaan.

Itse tehty pyykkiteline näyttää tilassa rauhalliselta ja ei ole niin silmiinpistävän epäesteettinen kun metallinen vastaava lattialla olisi. Tämä ei häiritse liikkumista tilassa kun niin korkealla on, että itse ainakin pääsen sen ali kumartelematta (perheen miehet eivät, mutta heiltä ei nyt kysytä).

Ikean alelaarista löydetty "rätti" eli oikeasti päiväpeite, näyttää hyvältä oviverhona ja sopii mielestäni tilan värimaailmaan ja rentoon tunnelmaan tosi hyvin juuri noin; ryppyisenä ja huolettomana. Täällä ei turhaan pingoteta tarkasti asetetulla sisustuksella vaan tila on tarkoitettu rentoon ja helppoon kotoiluun.

The two things in this livingroom that are a must in the winter time. The curtain on the door, to keep the warm in the room and the laundry rack on the ceiling, to fast dry a full load of laundry over night. I think both of them fit this room and look relaxed enough not to make the space look too shabby, but comfortable and homey.

Se ensimmäinen

Olen jo jonkun aikaa miettinyt uutta kahvinkeitintä, kun en sitten yhtään tykkää nykyisestä Moccamasteristamme enkä juuri mistään muustakaan nykyajan keittimestä. Mielestäni niiden design on vuosi vuodelta vaan rumentunut ja käytettävyys muuttunut liian monimutkaiseksi. Aloin katsella siis vähän vanhempia keitinmalleja netin osto- ja myyntipalstoilta ja kirppareilta.

Olin miettinyt ja etsinyt jotain nättiä, yksinkertaista ja helppokäyttöistä kun törmäsin tähän: vanhaan Wigomattiin. Unohdin samantien sen helppokäyttöisyyden kun ihastuin tuohon ulkonäköön sydänjuuriani myöten. Tämä on maailman ensimmäinen automaattinen kahvinkeitinmalli ja kaikessa kauneudessaan vaan NIIN hurmaava.

Keitin on jostain 50-luvun lopusta ja ei tietenkään toimi, mutta ne viat eivät ole pahimmasta päästä, pitää vain käyttää päätä niiden korjaamiseen, sillä varaosiahan ei enää saa. Mutta minäpä tunnen ihan oikean elävän Pelle Pelottoman, jolta saan aina konsultti- ja korjausapuja kun tällaisia päättömiä päähänpistoja saan. Ja uskon vakaasti, että tästä vielä oikeasti toimiva keitin saadaan. Uskoni on jopa niin kova, että ostin näitä runkoja vielä pari lisää varastoon (kun onnekkaasti vastaani tuli), jos vaikka pannut hajoaa tai jotain muuta rikkoutuu käytössä sitten. 

Että nyt vaan entistämään tämä kaunokainen käyttöön, niin pääsen siitä ruman kahvinkeittimen päänsärystä ja voin nauttia aamukahvini kauniissa keittiössäni kauniisti kauniilla keittimellä keittäen.

I had been looking for a new old coffee maker since I hate, hate, hate all the new ones on the market. I wanted it to be simple, easy and beautiful when I came across this; old Wigomat 100 from the late 50's. I had to shorten the list and leave out the easy, but who cares when the machine looks as sweet as this.

Of course this doesn't work anymore. It leaks all the water out since all the rubber parts have dried out, but I have a friend that is sure we can still get this in working order, so I can finally have a coffee maker that my kitchen deserves.

Tuoksuterapiaa makkarissa

Minä tykkään rosmariinista niin paljon että vien sellaisen välillä makuuhuoneeseen jotta saan nukkua sen tuoksussa. Se on toiminut hyvän unen tuojana tuolla oikein hyvin. Sillä nimittäin on, monen muun lisäksi myös rentouttava ja stressiä poistava vaikutus. Minulle se lisäksi tuo sellaisia mukavia kesäisiä unia, joissa voin haaveilla kuljeskelevani varvastossuissa lämpimässä kasvihuoneessa kastelemassa taimia.

I just love some rosemary in my bedside table. The scent relaxes and eases stress and gives me the best dreams of summer.

Jääkaapin rakennus - jonkinmoiset ohjeet

Jos haluat tehdä keittiöösi tällaisen samanlaisen maalaistyylisen ja vanhan näköisen jääkaapin, niin tässä ohjeet sillai suunnilleen niin kun minä tein.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa metsästää ne oikeat helat. Ne ovat kuitenkin SE juttu jolla jääkaappiin sitä särmää tulee ja siksi niihin kannattaa ja pitää panostaa. Vähän sinnepäin olevilla heloilla koko kaapin fiilis menee kanssa vähän sinnepäin. Jos tahdot onnistua, panosta heloihin täysillä. 

Huomioitavaa, että saranoiden on oltava mallia joka sopii tuollaiseen päälletulevaan oveen, eli se on tollai nurkkamallia (en tiedä tähän nyt oikeaa termiä, kts kuvaa niin tajuatte). Saranat kannattaa ostaa valmiiksi ennen kun projektin aloittaa, jotta voi sitten hankkia ovimateriaalit sen mukaan mikä saranoihin istuu.

Oikeita vanhoja jääkaappien saranoita löytää helpoimmin ebaysta, vaikka tällaisella haulla, klik. Ja kaikenmoisia kahvoja myös, klik.Myös Etsy, klik on hyvä ostopaikka tällaisille. Ja jos heti ei tärppää mieluisia, niin odotelkaa tovi, uusia tuotteita tulee sinne joka päivä lisää.

Tällaiseen kaappiin sopii hyvin monenlaiset kahvat ja saranat. Kahvoiksi käy, pystymalli, vaakamalli, tai ihan vaan salpa. Hyviä vinkkejä kahva- ja saranatyyleistä löytää ihan googlettamalla "vintage icebox". 

(Minulla on myös kaksi paria pyöreäreunaisia vanhoja jääkaappisaranoita ja kaksi isoa kahvaa ylimääräisinä täällä, kyselyä s-postiin jos kiinnostaa nähdä kuvia / ostella)

Ja sitten kun hela-asiat ovat kunnossa tarvitset integroitavan jäääkaapin, sellaisen kaappiin upotettavan. Tavalliset jääkaapit eivät tällaiseen sovellu (toim. huom. älä. edes. kokeile.). Integroitava on oltava siis. Malleja on olemassa vähän joka tarpeeseen ja niistä tulisi siis valita itselle se sopivin. Me otettiin tämä Ikean Isande, kun siinä oli meille sopivan iso jääkaappiosa ja kohtuullinen pakastin.

Näiden jääkaappien mukana tulee kuvalliset ohjeet, kuinka ne integroidaan sinne kaappin, esim. Ikean jääkaapeilla ikean kaappiin. Niitä ohjeita kannattaa lukea ja tutkia tarkkaan, että näkee mistä ja miten pitää olla kiinnitetty kaappiin ja mistä ja miten kiertää ilma ja paljonko pitää olla tilaa sivuissa, takana ja päällä. Jos tahtoo että vakuutus korvaa tai takuu ei raukea niin näissä kannattaa olla tarkkana, mutta muuten, se on kaappi kuin kaappi minne integroitavan voi laittaa.

Minä rakensin kaapin 18mm liimapuulevystä suunnilleen näin. Kun halusin jääkaapille vähän leveämmät reunat, joiden päälle ne ovet tulisivat, niin tein koko kaapista ylhäältä, ja sivuista noin 40mm leveämmän kuin se kaappi, joka ohjeessa sanottiin tälle sopivan ja pienensin sitten tuon "suuaukon" 35mm rimoilla. 

En laittanut sisäpuolelle liitoskohtia lukuunotaamatta muita tukia, kun tämä seisoo täällä meillä seinän ja kaapin välissä ja liimapuulevyt ovat itsessään jo aika tukevat. Jos tahdot tehdä vapaasti seisovan mallin (Toim. huom. semmoinen olisi ihana!) niin laita takaosaan ristituki tai ohut vaneriseinä ettei kaappi hetku, (mutta huomioi ne tuuletusetäisyydet).

Minun mallisani tuuletus toimii sen takaseinättömyyden lisäksi näin: Ylhäällä on hyvät pyöreät aukot ja pohja on takaa auki reilusti (kaappi makaa kuvassa selällään, pohja katsojaan päin). Tässä vaiheessa jalkoja ei vielä oltu tehty, mutte ne nostivat kaapin noin 11cm irti lattiasta, jolloin tuuletus alta käy ainakin minun nähdäkseni varsin hyvin.

Sitten kun runko on kitattu ja maalattu ja jalat, jotka leikattu tukevasta puusta asennettu (sori, en ottanut niistä vaiheista kuvia) niin sitten asennetaan jääkaappi sinne sisälle ja kiinnitetään se jääkaapin mukana tulevien ohjeiden mukaan tukevasti kaappiin. Ja jos tekee kaksiosaisen kaapin, niin kuin minä niin sitten ennen ovien asennusta askarrellaan tuohon ovien väliin vielä poikkipuu (kuvat siitäkin vaiheesta puuttuvat, mutta kts nuolet). Ja sitten asennetaan ovet.

Nämä ovet on tehty 12mm MDF-levystä, joista jyrsin reunat vähän pyöreämmiksi jotta tyyli olisi lähempänä haluttua. Ovet ovat vain himpun suuremmat kuin nuo kaapin aukot, tulevat kaapin reunojen päälle noin 5mm. MDF-levystä tehtyihin oviin kannattaa muuten laittaa saranat ja kahvat läpipulteilla kiinni. Levy on niin höttöistä pahvia, että tavalliset ruuvit jauhautuvat siitä irti melko nopsaan.

Ja sitten kuva siitä miten jääkaapin ovet ovat kiinnitetty kaapin oviin sisäpuolelta. Tuollaiset liukukiskot tulevat (ainakin Ikean) integroitavan jääkaapin mukana. Liukukisko kaapin ovessa ja liukuja jääkaapin ovessa. 

Sitten vaan kahvat kiinni, töpseli seinään ja kaappi käyttöön. Itse valitsin tämän näköiset kahvat, mutta kuten tuolla aiemmin sanoin näitä on monenlaisia ja mallisia joista jokainen löytää varmasti itselleen mieluisimmat ja helpoimmat käyttää.

Ja parhautta myös se, että tämän integroidun jääkaapin imuroiminen takaa käy varsin helposti vetämällä koko kaappi esille tuosta nurkastaan. Sitä ei ole tarvinnut ruuvata kiinni seiniin tai muuhunkaan, koska seisoo hyvin tukevasti jaloillaan ja liukuu lokoseensa seinän ja kaapin välissä jaloissa olevien huopatassujen ansiosta sulavasti. Töpselikin hyvin esillä, kun tulee tuosta kyljestä ja menee mikron päällä olevaan pistorasiaan.

Toivottavasti näistä "ohjeista" oli nyt jollekin rakentelijalle jotain hyötyä. Kyselkää jos jokin askarruttaa. Ja jos jotakuta oikein kuumottaa oma rakentaa ja horinoistani ei mitään tajua, niin tänne saa tulle hipelöimään tuota meidän iceboxia ja kyselemään tarkempia ohjeita. Sähköviestillä tavoittaa.

This is pretty much how I built my vintage icebox hack. I can't offer you precise measurements, or too detailed instructions, cause I didn't really make any notes when I built this. But I hope you get the picture by just looking at my pictures (follow the links in text to get a better idea).

Hassu pieni naulakko

Tämä on taas näitä hassuja ostoksia, mitä on tullut haalittua kun halvalla eteen on tullut. Ostin tämän männä kesänä kun olin ostelemassa keittiökaapiston osia eräästä vanhasta talosta, ajatuksella, että kun on niin hauska ja erikoinen ja maksoi vain vitosen. Jonkun joskus itse tekemä ja varsin huonosti maalaama, mutta ehkä juuri siksi niin kovin viehättävä.

Kotona mietin tälle paikkaa, mutten sitä heti keksinyt niin tuuppasin autotalliin. Siellä se sitten pölyttyi eiliseen asti kun yht'äkkiä keksin sen paikan.

Keittiössä tarvittiin kipeästi säilytyspaikkaa tälle vanhalle pikkukirnulle. Se ei mahtunut kaappeihin korkeutensa puolesta ja aina lojui jossain tiellä tasoilla. Kun keksin naulakon tuohon ikkunan väliin piskuisen kukkahyllyn tilalle, tuli samalla tilaa myös muillekin asioille. 

Samalla korjaantui minua jo pitkään häirinnyt asia ikkunoissa. Ne näyttivät silmiini roikkuvan vähän matalalla keittiökaappien kohotessa kattoon asti. Tämä uusi naulakkoviritys korjaa tuon virheen silmissäni, ja nyt ikkunat näyttävät olevan ihan hyvällä korkeudella.

I got this funny looking self made little coat rack last summer but didn't quite know what to do with it until yesterday.

I tried it between the kitchen windows to give me little extra storage and it actually works there really well.