Porstua alkaa muotoutua

Kiitos kaikille ihanille kommenteistanne edelliseen postaukseeni liittyen. Olen ollut ihan valtavan otettu kaikesta siitä positiivisesta palautteesta mitä olen ohjelman tiimoilta saanut.Olen ihan leijunut onnesta täällä.

Mutta nyt oli ihan pakko kiskoa pää pois pilvistä ja palata arkisten askareiden pariin. Porstua oli kaikessa tässä hässäkässä jäänyt vähän vaiheeseen ja olen jatkanut sitä projektia rakentelun merkeissä taas.

Taannoin ostamani vanha kaupan lokerostohyllykkö (kuva linkissä) oli jo puoliksi entisöity ja otettu käyttöön kierrätyskeskukseksi porstuaan. Yläosa odotteli vielä päätöstäni siitä mitä sille tekisin, kokonaisena kun ei mahdu yhtään mihinkään tässä talossa.

Aikani asiaa pohdittuani totesin etten henno sitä lähteä nykyisten tarpeideni vuoksi rikkomaan vaan jätän rungon ehjänä varastoon ja teen laatikoille uudet. Ja tuumasta toimeen, vähän liimapuulevyjä, sahausta, ruuvausta, maalia ja valmista tuli melkein yhdessä illassa.

Käytin tähän kymmenestä lasilaatikosta vain kuusi (yksi on vielä maalauksessa). Lopuista neljästä teen jotain muuta. Tähän piskuiseen tilaan ne eivät olisi mahtuneet. 

Koitin kovasti vastustella ajatusta pienestä kyläkauppamaisesta sisustuksesta porstuassa, mutta sitten annoin periksi. Tila on niin hassu ja niin vähällä käytöllä, että miksei se voisi olla sitten ihan minkä näköinen vaan, vaikka sitten kyläkaupan. Korkea hyllyosa tekee tilasta ihan eri näköisen kun se on ennen ollut ja pidän siitä jo nyt aika paljon. 

Näissä lasilaatikoissa on joskus ollut väliseinät jolloin tuohon eteen on saanut laittaa myytävää tuotetta esille erikseen. Ajattelin että voisin tehdä näihin uudet jotta saan piilotettua jos jotain rumaa tuolla sitten säilyttelen.  

Koko tilaa ei ole tarkoitus kierrätyskäyttöön ottaa vaan siellä vaihtuu asiat vuodenaikojen mukaan. Iso kippilaatikosto  hoitaa kierrätyskeskuksen virkaa vuoden ympäri ja muut osat sitten tarpeen mukaan. Kunhan saan rakennettua tuonne vielä yhden kalusteen lisää niin voin alkaa sitä enempi sisustelemaan. Ehkä jo tässä ihan lähipäivinä.

Thank you all for the lovely comments you left me to my last post. I've been floating on the cloud of happiness for the last couple of days. And to avoid all the hype from going in my head I had to start the work on my porch project again. 

I didn't want to break the original shelving unit so I decided to build a new one and use only the drawers and keep the original one in storage. 

Now the porch is going to look a bit like a vintage general store, but I think it's going to be a good thing. I only need to build one more furniture there and then I get to decorate the space.

Suomen kaunein koti

Aika moni jo eilen huomasikin kun telkkarissa vilahtivat tutunoloiset sisustukset. En ollut etukäteen juuri huudellut osallistumistamme tuohon Suomen kaunein koti-ohjelmaan kun jännitin niin paljon sitä minkälaisen vastaanoton tämä torppamme tuomareilta saisi, mutta siellä siis oltiin, telkkarissa ja aika kivalla menestyksellä vieläpä.

Ohjelmaa kuvattiin jo viime heinäkuussa ja voi sitä siivoamisen ja jännittämisen määrää kuulkaas.

Onnistuin kuitenkin siinä ennen kuvausryhmän saapumista nappasemaan kodistamme muutaman foton juuri sellaisena kun se sitten telkkarissakin näkyi. 

Hassua ajatella että tästä ne tuomarit kulkivat ja kurkkivat kasvihuoneeseen. Me olimme sillä aikaa evakossa, emmekä yhtään tienneet ennen eilistä että minkälaisia reaktioita kotimme heissä herätti.

Tässä vuoden mittaan sitä välistä mietti että mitä siellä on puhuttu, mitkä asiat herättivät reaktioita ja mitkäköhän ne pisteet nyt sitten ovatkaan. Välillä iski ihan paniikki kun kuvitelmissani olivat ihan järkkyinä, että ompas erikoinen koti. Silloin pyyhin vain ajatukset nopsaan pois päästäni ja ajattelin että kyllä ne siellä tähän uskovat, ja niinhän nuo tekivätkin.

Tästä makuuhuoneestakin pitivät. Kompaktiksi kehuttiin ja sänkyä ihan testattiin ja mukavaksi todettiin. Ai että kun olisin tämän tiennyt silloin kuvauspäivän iltana kun tuohon itse kellahdin ja mietin että mitenköhän tämä pärjäsi, vanha, vähän repsahtanut, mutta niin rakkaudella laitettu kotimme.

Ja se syy tuohon ohjelmaan mukaan lähtemiseen oli ja on edelleen ihan yhtä isosti ystävien painostus kuin sekin että halusin saada tällaiselle ei niin isolla rahalla, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä tehdylle kodille sen ansaitsemaa huomiota. Että ei sen kaiken tarvitse olla niin viimosen päälle viimeisteltyä tai  laitettua, kunhan tyyli on kohdillaan. Ja että vanha ja römppäinenkin voi olla kaunis, elämän jättämine kolhuineen ja kaikkineen. Ja että miksei tämäkin voisi olla peräti Suomen kaunein koti?

Niille kutka ohjelmaa eivät eilen vielä telkkarista yhyttäneet on esim. tänään (26.4.2016) illalla klo 21 mahdollisuus nähdä se AVAlta. Ja jos tuo ei sovi niin virtuaalivisiitille meille pääsee näpsästi myös tästä ohelman kotisivulta mistä kaikki jaksot voi katsoa kokonaisuudessaan.

We participated in a Finnish tv-show competition called "Suomen kaunein koti" (the most beautiful home in Finland). The filming was last summer and here's some pictures of our home I took that day. It was so exiting to see how our home did in that semi-final. If you want to see be by the tv tonight at 21.00 on AVA or see the episode on the show's website here.

Pöytäliinasta suihkuverhoksi

Olen käyttänyt täällä aina kankaista suihkuverhoa kun en oikein tykkää niistä muovisista. Hyvällä ilmanvaihdolla kuivaa kankainen ihan yhtä nopsaan kun muutkin ja kuoseissa on paljon enemmän valinnanvaraa.  Pyykkipäivänä tuli otettua aiempi suihkuverho pesuun ja siinä samalla sain idean testata tilalle vihreäkuosista pöytäliinaa. Näin keväisin kun värisilmä kaipaa jo vihreää tekee sitä mieli tunkea sisustukseen kun ulkona sitä ei vielä kovin ole. Vähän ehkä lyhyt, mutta ah niin raikas on kyllä tämä kuosi. Ja niin keväinen ettei tosikaan.

Jos haluatte nähdä miltä tämä pöytäliina oikeassa käytössään näyttää vilkaiskaa tätä albumia jonka juuri StyleRoomiin laitoin. Siellä myös pari kuvaa aiemmista pienistä kevätsisustuksistani. 

StyleRoomissa on nyt muuten kiva kevätsisustushaaste menossa. Käykääs kurkkaamassa ja osallistumassa. Palkintona sisustuslehden puolivuosikerta oman valinnan mukaan.

StyleRoomista löydät myös paljon kevätinspiraatiota sisustukseen. StyleRoomin sivun ylälaidassa olevalla hakukentällä voit hakea juuri sellaista sisältöä joka sinua kiinnostaa. Kokeilkaapa vaikka mitä kaikkea kivaa löytyy pelkästään jo sanalla "kevät". 

Laundry day and I took the shower curtain to be washed. Suddenly I had an idea to try out a table cloth on there, just to see what it would look like to have some green in the space. Allthough a little short, it looks good. So fresh. 

If you want to see how it looks as a table cloth check out my new album in StyleRoom.

There's also a cool challenge where you can show off your style changes for spring. Also remember to use the search engine on the top of the page if you're seeking for something special. StyleRoom is full of inspiration.

Vielä yksi juuttijuttu

Kantrityylistä puheen ollen mikään ei kai kuvasta sitä niin hyvin kun tällainen länkkärimallinen kaktus, tai tyräkki tämä taitaa oikealta nimeltään olla. Näin tällaisen siskon kanssa kukkakaupoilla kierrellessäni männä viikolla. En heti tohtinut ostaa vaikka mieli teki vaan palasin sitten parin päivän päästä kun olin ensin varmistanut että sille paikka kotoani löytyy.

Yleensä aina vaihdan kaupan ostoruukut samoin tein johonkin hienompaan saviruukkuun, mutta koskapa tuosta mattoprojektista jäi juuttia yli päätinkin kokeilla suojaruukun ompelemista ensin itse. Ja kannatti todella kokeilla, tuli niin tyyliin sopiva kun vaan olla ja voi. Tällaisen tekemiseen hupeni hieman reilut 20 metriä juuttinarua ja pari tuntia aikaa.

I have a craving for a bigger collection of cactae and when I saw this big western cactus flower shopping with my sister I knew I just had to have it. I didn't buy it right away but went home first and made sure I have room for it. And as I got it home I had an idea to use the left over jute rope from the rug I made to make a cover to it's ugly plastic pot. The result is just so perfect.

Oikein sopiva

Heti kun testasin mattoa keittiön lattiaan tiesin että siihen se jää. Se sopii tuon tilan väreihin ja tunnelmaan vaan niin hyvin. Juuri tuossa kohtaa siellä mattoa tarvittiinkin kun tuossa sitä enimmän aikaa seisoskelee tiskatessaan tai ruokaa laittaessaan. 

Se on halkaisijaltaan noin 115cm ja siinä on noin 150 metriä juuttinarua kieputettuna ympyräksi. Ompeluun menneitä naruja en laskenut mutta muutama rulla meni sitäkin. Hintaa materiaaleille tuli suunnilleen 45 euroa, mutta oli se sen väärti. Käsityöt ovat aina kivoja tehdä ja tämä erityisesti kun kohtuu sukkelaan sai valmista.

Matto on jalan alla tosi pehmeän ja mukavan tuntuinen vaikka näyttääkin vähän krouvilta. Sen päällä on oikein hyvä seisoskella.  Ainoa miinus on että kovin hyvin ei pysy paikoillaan liukkaalla puulattialla vaan lipsahtaa oitis ryttyyn kun perheen karvaisimmat jäsenet sen päältä pyyhältävät. No, sen voinee onneksi helposti ratkaista liukuesteellä maton alle.

Tykkään myös kovasti tuosta miten matto tuo esille keittiön vaaleat puun sävyt. Sointuu niin kivasti kaikki nyt ja se on jotenkin maanläheisempi ja ehkä myös vähän kantrimpi, mikä ei ole ollenkaan huono asia se. Rokkimummon keittiö goes country.

And it's in the kitchen. Makes the room feel a bit more country, a fact I like  a lot. Brings out all the wood tones and makes everything look so balanced.  And of course it is fun to have a rug on your floor that you've made yourself.

Edistyy, edistyy

Ja isohan se siitä sitten tulee. En mahtanut mitään tälle ompeluhimolle ja annoin vaan mennä. Muuta perhettä vähän ärsyttää kun olohuoneen pöytä on varattu vain mattotyömaalleni, mutta siinä kun on selälleni paras tehdä niin siinä on tehtävä sitten. 

Kunnes älysivät että hei, siinähän on matto, se on siis lattia. Onneksi mitään sen jännempää ei pöydällä ollut ja vierailu jäi kertaluontoiseksi.

Nyt on jo vähän reilu metri halkaisijaa ja vielä pitäisi vähän lisää jaksaa. Ajattelin että sitten on sopiva kun yltää pöydän päästä päähän. Ei siis enää montaa kierrosta. Pari iltaa korkeintaan ja pääsen mallailemaan tätä lattioille, että mihin se nyt parhaiten kävisi. Keittiö vähän siintäisi mielessä, että siellä ehkä, mutta työhuoneeseenkin sopisi, tai ehkä porstuaankin. 

And it's going to be big. I just couldn't stop making it, it's too much fun to doing and it's going to look great in a bigger size. But now that it's on the table the little dogs have realized that it's turned in to floor since there's a rug on it. Luckily not for long anymore.

Juuttimattomania

Matto alkaa olla hyvin lähellä sitä kokoa että voin sitä vessaan sovittaa mutta jostain syystä mielessä on alkanut siintää ajatus isommasta matosta. Tämän tekeminen on ollut niin mukavaa etten tahtoisi vielä lopettaa. Materiaaliakin on löytynyt lisää. Näkisin niin mielelläni tällaisen isompana jossain täällä. Toista en jaksaisi alottaa joten se on tästä lähdettävä suurentamaan jos sellaista meinaa. Elämme jännittäviä aikoja.

Olen tehdessäni koittanut oikein tietoisesti vältellä liian symmetrisiä ompeleita. Kun vaan tekee sen kummempia miettimättä on puuha mielekkäämpää eikä stipluista tarvitse välittää. Kovasti pölyää juutti kun sitä käsittelee ja välillä aivastuttaa oikein kunnolla, mutta oikealla tekniikalla pöydän päällä  ommellessa se ei pölyä juuri lainkaan. Sopivan kierretiukkuudenkin olen löytänyt eikä matto venkoile tahi kiemurtele ollenkaan vaan pysyy ihan litteänä kun lattialle asettaa.

Ai että, nyt vaan sitten päättämään että isompaa vai ei. Kyllä vaakakuppi nyt näyttää aika vahvasti siihen isompaan suuntaan, mutta katsotaan silti ensin miltä tämä siellä vessan lattialla näyttää kun siihen kokoon pääsen.

The making of this jute rug is so much fun I've started to think if I should make this a big rug instead of a small one I planned in the bathroom. Oh boy.

Pyöreä sen olla pitää

Olin jostain saanut päähäni että uudistuneessa pikkuvessassa pitäisi olla lattialla pyöreä juuttimatto. Sellaista ei vain sopivan kokoisena ja näköisenä ollut tarjolla sitten yhtään missään. Ostin sitten kantikkaan, joka sekin on ihan yhtä kiva, mutta ajatus pyöreästä ei vaan jättänyt rauhaan.

Tässä päivänä eräänä kun kuljin kirppiksellä, löysin sieltä mukavan paksua juuttinarua ja siitä se ajatus sitten taas lehahti lentoon; josko semmoisen pyöreän tekisi itse. Ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla? Ompelee vaan narua ympyräksi.

No ei se vaikeaa ole, aikaa vievää kylläkin ja materiaalia. Tajusin jo muutaman kierroksen jälkeen että kahdesta rullasta ei vielä kovin isoa mattoa tule. Lisää pitää ostaa tai muuten tästä tulee vain pöytätabletti (kuvassa yhden rullan verran valmista). Ja yllättävän paljon menee tuota ompelunarua myöskin, mutta hitsin kivan näköistä mattoa siitä tulee. Toivotaan nyt että tuota narua vielä löytyy lisää.

For some reason I really want a round jute rug in my bathroom. I haven't found one yet, so I got a square instead and like it a lot, but still want the round one. And so I got an idea to make one myself. Found some jute yarn from a fleamarket and started sewing. I soon realized I need more yarn to make this bigger than a placemat, but it looks quite good already.

Paperipussiportaat kahden vuoden jälkeen

Minua pyydettiin kertomaan mitä kaksi vuotta sitten voimapaperilla päällystämilleni portaille kuuluu ja hyväähän niille. Eivät ole kahdessa vuodessa muuttuneet miksikään. Siinä ovat tiukasti kiinni ja näyttävät ihan yhtä hyviltä kun silloinkin kun ne tuohon askartelin.

Mitään kulumisen merkkejäkään ei ole missään havaittavissa. Alimmilla rappusilla on pari pintanaarmua, mutta niitäkin saa suurennuslasin kanssa etsiä. Portaita on koko ajan käytetty ihan surutta, eikä niiden kanssa olla oltu mitenkään erityisvarovaisia; kengät jalassakin on juostu. Ainoa miinuspuoli on talviaikaan kun villasukilla nuo ovat vähän liukkaat, mutta siihenkin on jo tottunut ja osaa varoa askeliaan.

Että kannatti laittaa vaikka aika hullulta se tuntuukin että portaat ovat päällystetyt paperilla, mutta yleensä ne hullut jutut juuri niita parhaita ovatkin. Ja niille jotka eivät yhtään tiedä mistä puhun löytyy selventävä askarteluohje tästä linkistä.

The paperbag floor I made two years ago on the staircase steps here is still looking like new. We haven't been even careful with it, treated is as hard as the other floors in this house and it still looks and feels almost flawless. It seemed a crazy idea back then, to cover up your stairs with paper but it has worked so well I have no regrets doing it. I still love the vintage wood look too.

Kyllä nyt kelpaa kierrättää.

Ja onhan se nyt parempi maalattuna eikö vain? Aiemmin söpöstä tuli ryhdikäs ja jämerä kierrätyskaluste sanan ihan varsinaisessa merkityksessä.  Tumma siniharmaa sävy sopii lattian kuvioonkin ja saa sen esille ihan erilailla kun vihreä. Täydentävät toinen toisiaan täydellisesti.

Intouduin oikein askartelemaan kun tarvittiinhan laatikoihin merkinnät siitä mikä jäte menee mihinkin. Koskapa kaluste on sisällä tein pienet kyltit ihan paperista jonka pohjustin pahville. Kulmiin porasin reiät ja ruuvasin kiinni laatikoihin. Aika hyvät tuli vaikka itse sanonkin.

Samaan syssyyn tein pienen taulun ohjeineen siitä että mitä kuhunkin laatikkoon sitten kelpaa laittaa. Itselle aika selkeää pässinkauraa, mutta muu perhe vielä totuttelee joten ohjeet eivät ole turhasta.

Ja käytössähän tämä jo on, mitä sitä turhia odottelemaan. Muu porstua on vielä mietinnässä mutta yksi kohta toimii. Vähän isommat kassit tuonne laatikoihin pitää ommella, mutta muuten voi jo ihan hyvin käyttää. Ja kevät kun tästä etenee tulee tuosta vielä niin nätti kun saan siihen vähän kasveja ja muuta kivaa ympärille. Ai että, kyllä kierrättäminen voi olla kaunista.

And the recycling center is painted and ready for use. I really like the outcome, the color matches perfectly with the pattern on the old vinyl floor. Now I just need to figure out what else is going to be in that space. More recycling things and something else too that's for sure. And plants, lots of plants as soon as it gets warmer outside.

Millipeliä

No huh ja huh, se mahtui kun mahtuikin, mutta helppoa se ei ollut. Sekä porstuaa että kippikaappia piti kumpaakin vähän purkaa ja modifioida, asia josta en olisi tykännyt, mutta pakko se oli kun sen kerran tähän halusin. Kippikaapista kapeni kansi sivuista ja porstuasta jalkalistat piti lyhentää. Niin tiukalla oli silti että puolivälissä meinasi lähteä järki kun rohjake kinnasi kiinni seiniin, mutta sitten se vain lopsahti paikoilleen. Kuunaan ei kyllä näin tiukkaa väliä ole ollut johon kalustetta sovittaa.

Ja sitten jännättiin että mahtuvatko laatikot takaisin paikoilleen. Pesun jäljiltä vähän tiukahkot mutta paikoilleen menivät. Toivon mukaan aurinkoiset päivät kuivattavat ne nopeasti eivätkä jää turhan tiukoiksi käyttöä ajatellen, koska käyttöön tämän tahdon nyt mahdollisimman nopeasti.

Tästä tulee siis kotiimme kuivan roskan kierrätyspiste. Kartonki, muovi, lasi ja metalli ovat niin hankalia säilöä missään sisätilassa ja autotalli on talviaikaan niin "kaukana" että ajatuksena tällaisen luulisi toimivan tosi hyvin tässä muuten aika turhassa tilassa. Uuden maalipinnan myötä tulee varmasti niin nätiksi ettei yhtään särje silmääkään. Nyt kun vaan tulisi vähän lisää sitä auringonpaistetta että lämpötila nousisi sen verta että pensseliä sopii tuolla heiluttaa.

And it's a fit. A really, really tight fit. We needed to take off the moldings from the porch and slices of the cover of the cabinet until it was even possible to try it there. 

Now it just needs to get warm enough so I can paint it over and get this new recycling center of ours to use.