Varjoralli

Arvatkaapa onko ruuhka-suomen alueelta helppo löytää auringonvarjo kun alemyynnit ovat jo pitkällä ja suurin osa kaupoista myy vain eioota. Kahden päivän reissaamisen ja kiertelyn jälkeen tyydyin tähän kaksimetriseen sopivan kokoiseen mutta sieluttomaan halpisvarjoon ihan vain välttyäkseni täydelliseltä hermoromahdukselta. (Ensi keväänä marssin kyllä heti lumien sulettua ostamaan sen ihanan ikean varjon jota tähän olin alunpitäen kaavaillut.) Mutta hyvä se on tämäkin varjo, välttää tämän kesän. (Ja koitin muuten miettiä miten olisin saanut sen edellisen, valkoisen varjon tuunattua tähän tilaan sopivaksi, mutta se suunnitelma kariutui siihen, ettei sataprosenttista polyesteriä voi mitenkään kotikonstein värjätä ja valkoinen ei ole minun pihani värikartalla tänä vuonna ollenkaan.)

A new parasol that I found after spending almost two working days shopping. I'ts quite difficult to try to find a perfect parasol when the summer sales have emptyed the stores. Well this will work fine for the rest of this summer, and next spring I'll go straight to ikea and get the parasol I had my eye on before it was sold out.

Pöytärähjä

Vuosia sitten muistaakseni joensuusta asti pelastettu 70-luvun puutarhapöytä on lojunut jo ties kuinka monessa roskakuormassa, mutta aina olen sen sinnikkäästi turvaan kantanut. Nyt vihdoin ja viimein koitti päivä jolloin pöytä pääsi käyttöön, ensin kuitenkin pienen kaunentautumisen jälkeen.
Ensin raapaistiin siklillä vanhat maalit irti.

I rescued this 70's garden table years ago and it has escaped many garbage loads since. Now finally I have use for this but it needs to go under bautification first.
I removed the old paint roughly.

Sitten pinta hiomakoneella silkinsileäksi ja laudat uusilla ruuveilla kiinni kehikkoon.

I sanded the surface really smooth and replaced the old rusty screws again.

Lopuksi pintaan kunnon kerros mustaa tikkurilan unicaa (maalia piti laittaa kerralla kaikki mitä purkin pohjalla oli, toiseen kierrokseen ei olisi riittänyt.). Ja hyvä tuli.

Then a good layer of black outdoor paint and the table looks ... well not like new, but definetly better.

Tuolin elvytys

Ensin ajattelin ettei tällä vanhalla ja kovin kiikkerällä sammaleen syömällä tuolilla ole enää mitään virkaa pihallani, mutta sitten tovin tuumattuani päätin kokeilla saisinko tämän elvytettyä vielä henkiin.

First I thought this old and unsteady chair is useless, but after careful consideration I decided to give it a go and try to revive it.

Irrottelin tuolin istuinpuut yksi kerrallaan ja hioin niistä hiomakoneella kuivuneet sammalet ja lahot pois niin hyvin kun taisin. Tuoli oli kuiva kuin korppu ja pinta irtosi helposti. Irrotin myös vanhat ruosteiset naulat ja ruuvasin puut takaisin kunnon ruuveilla (tukipuut tuolin jaloissa pitivät jakkaran asennossa, etten ruuvaillut vinoksi sitä).

I removed the seating slats one by one and sanded them thoroughly. I removed the old rusty nails and replaced them with proper screws.

Tuoli tukevoitui ruuveilla aivan uuden veroiseksi ja sammaloituneen pinnan alla lymyili aivan kova ja ehjä puupinta joka tuli hiomalla silkinsileäksi. Lopuksi öljysin koko tuolin ulkokalusteille tarkoitetulla puuöljyllä ja nyt tuoli jo näyttääkin ihan "elävältä".

I used a tinted oil to finish the chair with and the result looks very much "alive" to me.

 

Tässä vielä vertailun vuoksi tuoli ennen ja jälkeen käsittelyn. Homma oli kyllä niin helppoa ja antoisaa että taidanpa kunnostaa vielä tuon toisenkin tuolirähjän.

Before and after. This was so easy to do that I think I'll save the other chair too.

Tars tehrä jottai

Ulko-oven edessä sijaitseva istuinalue on yleensä ollut se pihan siistein kohta. Tänä vuonna näin ei todellakaan ole ollut. Alue on häirinnyt mieltäni jo keväästä asti mutta en vain ole osannut päättää minkälaiseksi sen teen. Nyt on kesä jo sen verran pitkällä että toimeen on käytävä oli suunnitelmat sitten valmiit tai ei. Saatte seurata reaaliaikaisesti pakertamistani alueen kanssa sillä ajattelin postata tämän vaihe vaiheelta vaikka hieman pelottaakin, että tuleekohan tuosta nyt yhtikäs mitään. Alue on haasteellinen sillä keinuihmisenä minulla pitää olla keinu, ja tuo on ainoa paikka johon pihallamme keinu mahtuu. Maaperä on myöskin tuossa kohden aika lailla vasemmalle kallistuva (ja pitää sadevesien vuoksi ollakin), sekin antaa "hieman" haastetta tähän projektiin. Mutta meni syteen tai saveen nyt minä aloitan.

I've grown so tired of looking this at my front door. I have made plans for a different style for this area but haven't made up my mind yet of what I should do. This summer will be over before I can make up my mind so I decided to do something for this area now. I'll be posting about my progress with this project so you'll get to see what exactly I am doing here.

Mummomatto

Kirpputorilta puolentoista euron metrihintaan hankittua pestyä räsymattoa pitäisi vähän lyhentää yläkerran aulaan sopivaksi. Jostain syystä en vain saa saksia käteeni, en niin millään raaskisi tuota pilkkoa. Ehkä laitan sen aulan lattiaan kaksinkerroin sillä koskaan ei voi tietää jos tulevaisuudessa tarvitsenkin viisimetristä mattoa johonkin. Koiruuden mielestä matto tosin voisi aivan hyvin jäädä pihalle. Olisihan se kyllä kovin ylellistä...

A long traditional finnish rug was found at a fleamarket. I was supposed to cut it down a little, but I just couldn't bare to do it. Better to have a too long rug if I ever need one. (The dog would prefer the rug to stay outdoors.)

Mummojuttuja

Vanhat emalikipot ovat niin mummoa kun vaan olla voi. Kesäisin pitää saada tarjoilla salaatit ja uudet perunat oikeista mummokipoista, muina aikoina kipoissa on tarjolla hedelmiä tai herkkuja. Kumma kyllä mutta rasvaiset perunalastutkaan eivät tunnu niin epäterveellisiltä emalikiposta syötynä... Nämä kaksi kaunokaista uuvat uusimpia hankintojani. Molemmista sain pulittaa lähemmäs kympin, mutta kyllä se kannatti.

Old enamel bowls make a perfect granny-style for my summer dining. These ones I found from a fleamarket, these cost almost ten euros a peace, but they are so worth it.

Outo ilmiö

Jostain syystä keittiön pöytä on meillä aina täynnänsä tavaraa. Olen kokeillut isompaa pöytää ja pienempää pöytää mutta tulos on aina sama, tavaraa täynnä. Ruokailua varten saa aina olla tyhjentämässä pöydältä ylimääräisiä kukkaruukkuja ja hedelmävateja. Joskus jaksoin tästäkin ilmiöstä olla kovin tuskastunut, mutta nykyään viis veisaan. Luulen etten edes kestäisi katsella tyhjää pöytäpintaa ja eikös sitä sanota että laitetaan "pöytä koreaksi", näinhän juuri olen tehnytkin.

I have a habit of filling the dining table with so much stuff that you can't fit to eat there. At some point I tried to stop this habit by changing the table first to a smaller one and then larger, but it didn't work the clutter was there again. Nowadays I just can't be bothered. The table looks too naked if there's nothing on it.

Vitriini

Olen aina haaveillut hienosta lasisesta kenkäkaapista makuuhuoneeseeni, siinä olisivat rivissä esillä parhaimmat (ja kalleimmat) juhlakenkäni. No, makuuhuoneeseen ei lasikaappia mahdu ja hienoimpia kenkiä ei ole kuin kaksi paria (eikä edes kalliita). Lasikaappi kuitenkin on ja se on aivan makuuhuoneeni oven edessä, melkein siis makuuhuoneessa joten unelma on toteutunut. Kaapin sisälle laitoin kenkien puutteesta johtuen kaikenmoista silmää hivelevää ja lopputulos on juuri niin ihastuttava kun haaveissani kuvittelinkin.

Uskomaton suoritus sinänsä että näinkin pieneen aulaan noinkin iso kaappi sujuvasti istuu ilman että näyttää ahtaalta. Taika on tuossa vitriinin peilistä olevassa taustaseinässä sekä valkoisessa maalissa. Tilan tuntu piskuisessa aulassa melkeinpä lisääntyi vitriinin ansiosta.

I've always dreamed having a glass cabinet in my bedroom filled with my most expensive shoes. Well my bedroom is too small for the cabinet and I only have two pairs of nice shoes, (cheap ones). But I do have a glass cabinet now and it's right outside my bedroom door. I filled it with my favourite things and it looks just as good as I dreamed.

Split ja splät

Vastikään hankittu vanha lasivitriini saa ylleen uutta värikuosia yläkerran aulassa. Kun on ahtaat tilat ja huono valaistus voi maalaushommissa käydä ohraisesti ja tulee valumia sun muita epätäydellisyyksiä. Hetken jo pohdin noiden kauneusvirheiden korjaamista, mutta sitten ajattelin etteivät ne oikeastaan mitään haittaa, ainahan noita sattuu (ja sitä paitsi olen kärsimätön ihminen). Yläkerran aulassa on oikeastaan aina niin hämärää etteivät nuo siellä mihinkään näy.

A new glass cabinet in the upstairs hall is getting purified with white paint. It's just a bit too dark and too cramped to get the paint on evenly. I've decided to ignore those little bloopers I've maid. As I said it's dark upstairs, no one will notice.

Ilmanraikastin

Kimppu tuoreita pioneja on tuliaisia visiitiltäni vihreässä talossa.  Makuuhuoneen yölipastolta leviää nyt koko huoneeseen niin huumaava tuoksu että väkisinkin on unissaan kesäisissä puutarhoissa. Sängyn päällä oleva silkkitäkki on uusin löytö ja se tarttui mukaan siskon kanssa tekemältämme huimalta kirpputorimatkalta jolloin kiersimme yhdessä päivässä peräti kahdeksantoista eri kirpputoria ja romukauppaa, hullun touhua mutta antoisaa.

The peonies are from my trip to vihreä talo. The enchanting scent is so strong that it infects my sleep and makes me dream of beautiful gardens. The red duvet is from a fleamarketing trip that I did with my sister. In just one day we visited eighteen different fleamarkets, crazy but fun.

Mökillä

Kävin viettämässä parin päivän rentouttavan miniloman mökillä. Osaako kukaan näiden kuvien perusteella arvata että kenen mökillä olin?

I had a small vacation at a beautiful finnish summer house. Can you guess where I was?

Kesäporstua 2011

Porstuaa ei ole ensimmäisen kerran vuosiin sisustettu kesäkuosiinsa se on muovaantunut siihen ihan itsekseen. Pidän kovasti tästä tilasta nyt ehkä siksi että tämä on ihan oikeasti käytössä eikä vain näyttelytila.
Huomaan että olen alkanut pikkuhiljaa "mummoutua", huonekasvit ovat päässeet porstuaan valokylpyyn ja oli ihan pakko hankkia myös pari pelargoniaa. Ikean rautatuolin ostin ihan vain sen leppoisan ulkonäön vuoksi, sekin on mielestäni tyyliltään ihanan mummo.

The porch hasn't been decorated for summer it's kind of decorated it's self. I have started to feel a bit "granny" (at the ripe age of 38) since I put the house plants to the porch to get more sun. The ikea's iron chair is a bit granny too, I just had to buy it cause it looks so cute.

Lisää emalia eteiseen

Voiko vanhoja emalikylttejä olla koskaan liikaa? Missä menee raja persoonallisen sisustuksen ja museon välillä? Itse olen sitä mieltä että oma rajani ei ole vielä tullut vastaan vaikka eteisessä emalikylttien armeija asustaakin. Kylttien sanoma voi olla humoristinenkin, niinkuin vessa jonka ovessa lukee konttori tai hissi joka onkin vain vaatekomero (voi sitä harmia joka muutamaakin pikkulasta on kohdannut tämän tajutessaan). Kassa- ja Myynti-kyltit ovat viimeisin hankintani ja ne löysi sisko. Asettelin ne vielä toistaiseksi eteiseen vaikka mieli tekisikin ehkä niille jokin humoristisempi paikka löytää.

Old enamel signs are my weakness. I have a sign on my toilet door that says "office" and the sign on my closet says "lift". My sister found me two new signs that say "sales" and "cashier". I put them next to the other signs even tough the hall might soon look like a museum of old signs.

Pesuaineprobleema

Ostin pari vanhaa hienoa muovista pesuainepulloa ajatuksena laittaa niihin uudet tökötit sisälle ja pitää niitä enemmän esillä, nykyaikaiset pesuainepakkaukset kun eivät kovin silmiäni ulkonäöllään hivele. Ongelmaksi on nyt kuitenkin muodostumassa se, että molemmissa pulloissa on ihan oikeaa vanhaa pesuainetta sisällä ja yht'äkkisältään alkoi arveluttamaan että voinkohan tuosta vain nuo sisälmykset viemäriin kaataa ennenvanhaan kun saatettiin pesuaineissa vaikka mitä myrkkyjä käyttää. Osaisikohan kukaan teistä, armaat lukijani, avittaa analysoimaan että miltähän ajalta nämä pullot voisivat olla? (Itse olen 70-luvun lapsi, mutta en tällaisia muista.)

Got myself these vintage bottles with the insides still there. Now I wonder if it's safe to pour the old liquids in to the drain since these can be filled with old "poisons" that are no longer allowed. If any of you readers could tell me from wich decade these bottles are it would make it easier to me to find out what the insides could be made of.

Riemu

Ostelen kaupasta usein tuoreita yrttejä ja kotona yritän saada pidettyä ne hengissä milloin milläkin konstilla mutta hyvin laihoin tuloksin. Nyt jostain syystä vihdoin onnistuin. Kaupasta käteen tarttunut kotimainen tilli oli kasvattanut itselleen hirvittävän pitkät juuret ja siitä johtuen en viitsinyt edes kokeilla sen istuttamista tavalliseen ruukkuun vaan tälläsin sen ruukkuineen päivineen lasipurkkiin johon valutin vettä juuri ja juuri sopivasti. Voi sitä riemua, tilli on pysynyt hengissä jo viidettä päivää.

I usually end up killing all the fresh herbs I buy from the store. I've managed to keep this dill alive for five days already. I just put it in a glass jar with water enough to cover the roots.

Lisää mustaa puutarhaan.

Omalta tontilta löytyi vanha elähtänyt tukkipenkki jonka maalata huiskautin mustaksi. Näin penkki sulautuu paremmin taustaansa eikä vaikuta liian massiiviselta piskuisella pihallamme. On ihanaa kun on jotain jonka päälle laskea tavarat käsistään tai istua hetkeksi levähtämään puutarhatöiden lomassa.
Musta kastelukannu ja bambuvartinen pihaharja ovat löytöjä biltemasta.

I had an old log bench just lying around and I decided to paint it black and bring it to the front yard. It's nice that colored black sort of makes it melt in to the background and the bench doesn't appear too massive anymore.

Kesäpiirakka

Helleruokaa sopivimmillaan on itsetehty raparperipiirakka. Kinuskijäätelön ja vaniljakastikkeen kera piirakka on lähes syntisen hyvää.  Itse en kovin loistava kotileipuri ole, mutta tällä kälyn antamalla ohjeella onnistuin täydellisesti:

Piirakkataikina:

150g voita

1dl sokeria

3dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

1 muna

Täyte:

500g raparperiä

1dl sokeria

1rkl kanelia

2tl perunajauhoja

Päällys:

100g voita

2dl kaurahiutaleita

1dl sokeria

1dl vehnäjauhoja

Pohja: Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää jauhot ja leivinjauhe ja lopuksi muna. Painele voideltuun vuokaan tiiviisti renoja myöten.

Täyte: Kuori ja paloittele raparperit, sekoita sokeri, kaneli ja perunajauhot ja sekoita raparperit sekaan. Lisää sekoitus pohjan päälle vuokaan.

Pinta: Nypi ainekset sekaisin muruseksi ja levittele raparperien päälle.

Paista uunissa 25min 200 asteessa, anna jäähtyä ja tarjoile kinuskijäätelön sekä vaniljakastikkeen kanssa.

A homemade rhubarb pie with ice cream and vanilla sauce is the best summer day treat.