Rompetta rompetorille osa I

Ja rompetorista puheen ollen, täällä on nyt alettu vimmaisesti koluta nurkkia ja varastoja sinne säilötystä romppeesta jota tuon myyntiin sinne Parolan aseman rompetorille ensi kuun kahdeksas päivä. Tänne olikin kertynyt taas oikein maukas kattaus kaikkea kivaa ja vanhaa joka käynyt itselle ylimääräiseksi tilanpuutteen tai sisustuksen muuttumisen vuoksi. Tässä siitä tosin vain pieni osa, ne jotka olin laittanut sivuun valmiiksi tänne sisälle. Vielä olisi kaksi vinttiä ja yksi autotalli pengottava myytävistä, mutta niistä sitten lisää myöhemmin.

Mä uskon vakaasti siihen, että hyviä kirppislöytöjä tekee jatkossakin sillä, ettei itse ole ahneena romujensa kanssa, joten olenkin ruuvannut hinnat semmoisiksi, ettei kenelläkään pitäisi lompakossa niiden kovasti tuntua. Kunnon kierrätyshenkeä on se että tavara liikkuu, eikä nurkissa makaa, sanon ma.

Kunnon rompetori henkeen en ota varauksia näistä etukäteen. Hintoja voi tiedustella toki ja muutakin kysyä, mutta tavarat kaupataan niille jotka rompepäivänä apajille ensinnä ehtivät. 

EDIT: Kuvan ruokailukalusto ja kattovalaisin ja pöydän takana näkyvät tavarat EIVÄT ole kaupan. Ne ovat osa keittiötäni ja toimivat vain rompetorikamojen esillepanopaikkana kuvausta varten. :-)

This is just a fraction of the vintage stuff I'm bringing for sate at the upcoming Parolan aseman rompetori. I still have two attics and a garage to sort out, but here you can see the style of items I have for sale. 

Lusikoita, lusikoita!

Sain vihdoin uunista tuoreita itse tekemiäni lusikoita ja olen niistä ihan superinnoissani. Lasitettuina niistä tuli heittämällä kauniimpia kuin ikinä kuvittelinkaan! Niiden muoto ja se miltä ne kädessä tuntuvat on jotain mitä jaksan ihastella aina vaan. Näistä ei voi muuta kun tulla hyvä fiilis.

Tämä ylempien kuvien pieni kauha on mitä mainioin pikku skuuppa kaikenlaisten ryynien ja muiden kauhomiseen ja alempien kuvien lusikka juuri sopiva vaikka suuhun pantavaksi, että eivät ole vain nättejä koristeita vaan ihka oikeita käyttöesineitä jokapäiväistä eloa sulostuttamaan.

Saan näitä pienen erän valmiiksi myyntiin myös Parolan aseman rompetorille 8. päivä ensi kuuta, joten jos käsintehdyt keramiikka-lusikat kiinnostelevat niin tervetuloa ostoksille sinne. Minut myyntipöytineni löytää asema-aulan sisältä kahvilan kupeesta, monen muun ihanan myyjän muassa.

Got my first batch of hand made pottery spoons of the kiln the other day and I'm in love! They came out even better I ever imagined. So smooth and lovely and as easy to use as they are to the eye.

I will be selling these among with my other pottery and fleamarket finds at Parolan aseman rompetori on June 8th. Come and see me, you'll find me inside the station hall next to the cafeteria.

Ruokapöydän valtaaja

Tämä ei ole mikään keittiökone vaikka se meillä keittiössä juuri nyt onkin ja valtaa ruokapöydän suurimmaksi osaksi itselleen. Se on ihan järjettömän painava vehje, enkä saa sitä yksin siirrettyä tuosta yhtään mihinkään, mikä on ihan hyväkin, koska silloin kun sillä hommia tehdään, on ihan suotavaa, että se pysyy hyvin paikoillaan. 

Tämä on siis savimankeli, joka on käyttökooltaan niin suuri, etten saa sitä järkevästi mahdutettua juuri nyt minnekään muualle, joten silloin kun savihimmia teen, niin se tönöttää juuri tuossa (ja muina aikoina varastossa). Siinä sillä on hyvä mankeloida koska tila on siihen juuri passeli eikä itse kone ole muun kun mahdollisen ruokailun tiellä, mutta se ei tässä taloudessa ole niin iso juttu.

Mutta eikös ole aika viehättävän näköinen vekotin tämä? Vaikka on ihan uusi on sen muotokielessä ja värityksessä jotain ihanasti vanhaa ja se sopii tyyliltään sisustukseen täällä melko mainiosti. Vielä kun keksisin sille käyttöpaikan tuolta työhuoneestani, ettei sen tarvitsisi tässä olla niin hyvä niin, mutta nyt mennään näin aina kun savipaja on pystyssä.

This quite interesting gadget on our dining table is actually a clay mangle. I use it whenever I'm making pottery and there's no other place (at the moment) in this house to work it but on the dining table. But who cares of tha, just look how cute the thing is. It has just enough vintage vibe to make it look old, even tho it's brand spanking new.

Asenne ja lookki kohdillaan

Tässä hektisessä maailmassa kaiken arjen suorittamisen ja paineiden keskellä minua on aina viehättänyt enemmän ajan säästön sijaan tuhlata sitä oikein kunnolla. Jos en ole törsäämässä sitä kaikenmoisiin sisustusjuttuihin pistelen sitä surutta menemään itseäni kiinnostavien asioiden parissa. 

Yksi niistä on ehdottomasti ruoanlaitto, viihdyn tosi hyvin keittiössäni ja rakastan tehdä aterioita oikein pitkän kaavan mukaan, kermaa, voita ja rakkautta säästelemättä. Mikään ei voita tunnetta kun kattaa perheelle ja läheisille oikein kunnollista ajan kanssa valmistettua ruokaa. Ja se on kuulkaas samalla mitä parhainta stressinpoistolääkettä kun saa hääriä keittiössä lämpimien patojen äärellä.

Siitäpä syystä olen katsonut elokuvan Julie & Julia oikein monta kertaa, koska ra-kas-tan sitä miten siinä ruoanlaittoon suhtaudutaan. Toisaalla se syömistä ja ruokaa rakastava kokki, joka haluaa oppia kaiken ranskalaisesta ruoasta ja toisaalla se työhönsä kyllästynyt bloggaaja joka haluaa kokeilla läpi keittokirjan kaikki 524 reseptiä, ja yhdistävänä tekijänä näillä kahdella eri aikakautta elävällä sankarittarella on intohimo ruoanlaittoon ja ruokaan. 

Elokuvan tunnelma on niin mukaansatempaava ja siitä saa sen käsityksen, että kirjan avulla kuka tahansa oppii laittamaan ranskalaista ruokaa. Suhtauduin tähän aikani melko skeptisesti, mutta uskaltauduin nyt vihdoin hankkimaan itselleni tuon  kirjan, mistä koko elokuva kertoo: Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Ja kuinka ollakaan, jo luettuani siitä pelkän esipuheen olin jo nauraen vaihtanut mielipiteeni, tämän kirjan avulla minä tosiaan voisin oppia laittamaan ranskalaista ruokaa! Tuota aikaavievää ja kaikkien arvostamaa alkuperäistä ranskalaista ruokaa!

Olen nyt intohimoisesti lukenut kirjan ohjeita ja reseptejä pari päivää, kuulen mielessäni Julia Childin kantavan äänen (tai no, tässä tapauksessa enemmän sen Meryl Streepin esittämän Julian äänen). Olen inventoinut keittiövälineeni, kattilat, pannut, vuoat, lastat, kauhat ja muut. Tarkistanut että minulla on siivilöitä, raastimia ja kulhoja ja astioita. Olen öljynyt leikkuulaudat ja teroittanut veitset ja luulen, että alan pian olla valmis kokeilemaan ensimmäistä reseptiä joksi olen valinnut tietysti lihaliemen keittämisen. Sitä varten täytyy vaan ensin lähteä kiertämään alueen lihatiskit ja toivoa että sopivia luita ja muita perkeitä löytyy, eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. 

Mutta sitä ennen vilkaisu keittiööni, eikös näytä jo ihan ranskalaiselta keittiöltä tämä? Puuttuu vaan kuparipannut ja kattilat telineissään tuolta ja oikein iso huhmar. Telineitä ei vaan mahdu ja kupariastioita tai sitä isoa huhmaretta en omista, mutta muuten on tuolla lookki kyllä ranskalaisen ruoan valmistukseen melko lailla kohdillaan. Että ei tässä muuta kun Bon Appétit ystävät! ( lausutaan sillä Meryl Streepin Julia Cild-äänellä).

I've always loved slow cooking and after watching the film Julie & Julia (about ten times) I finally got myself a copy of Julia Child's book : Mastering The Art Of French Cooking (Finnish edition). I haven't actually done anything yet but a little reading and an inventory of my kitchen tools, but I have found a confidence in me that this IS indeed going to be possible and as easy than it is in the movie. 

And doesn't my kitchen already look like it's meant for french cooking? I think it does! 

Pihapiirin karvaiset kaverit

Siinä missä pihallamme häädetään viheliäisiä ampiaisia pois nurkilta, suositaan toisia lentäviä lajeja yli kaiken ja annetaan niille tilaa ja paikkoja olla ja elää. Tässä ulko-oven vieressä on jo vuosikausia ellei -kymmeniä ollut kimalaisen pesä. Nyt kun lämpimien päivien johdosta ovat jo hereillä laitoin siihen likelle vähän jotain, josta pientä hiukopalaa voisivat saada. Ainakin helmililjan pitäisi niille olla ihan kelvollinen, nouista narsisseista en mene takuuseen, mutta nätiltä ainakin näyttävät.

En voinut vastustaa askarrella siihen myös pienen kyltin, josta ilmenee että tuollakin asukkaita on. Mietin myös pientä postilaatikkoa tuohon viereen, mutta se taitaisi mennä jo vähän liiottelun puolelle. 

Where we hate wasps we love bumblebees. There's been a colony of those underneath the porch floor for years, decades maybe. Now that it's warm they've woken up early and there's not that much food out there since the flowers have not yet grown. So I got them a little something there, just in case they wanted. I also made a little sign to show who lives there. Almost made a mailbox too, but then realized it might be just too cute for me.

Kirppisgarderobi

Sen lisäksi, että ostelen kirppiksiltä kaikenlaisia aarteita sisustukseeni, ostelen sieltä myös aika paljon vaatteita. Mikään ei ole niin kivaa kun tehdä hyviä löytöjä garderobiin käytettynä ja halvalla. 

Valkoinen pellavatunika tarttui haaviin jo talvella, se olikin hyvä ajankohta ostaa kesävaatteita sillä hinta oli sesongin ulkopuolella huimasti vähemmän. Laukku ja hellehattu ovat olleet minulla jo pari kesää ja viime aikoina olen metsästellyt kokonaisuuteen mukaan myös pari simpukoista tehtyä kaulanauhaa. 

Jotkut eivät voi kuvitellakaan ostavansa itselleen kenkiä käytettynä, muta minulle se on melkeinpä ainoa vaihtoehto saada valmiiksi mukavia ja leveälestiseen jalkaani sopivia kenkiä. Jokun toisen venyttämät kengät ovat aina istuneet minulle aina paremmin kuin kaupasta uutena ostetut. Jalkani ovat niin prinsessat, etten kestä yhtään sitä päiväkausien piinaa rakkoineen ja hiertymineen kun uusia kenkiä ajaa sisään. Ja toisekseen lestit ovat uusissa kengissä käyneet niin kapeiksi, ettei kauppojen valikoimista tahdo oikein edes löytyä mitään. 

Niin kuin kaiken kirppikseltä ostamani pesen aina myös kengät ennen käyttöönottoa. Nämä nahkapintaiset puhdistuivat oikein hienoiksi Marseillesaippualla ja vedellä.

Hintaahan näille ei ole tullut uusiin verrattuna juuri ollenkaan. Tunika maksoi 15 euroa, laukku 30 ja hattu ja korut pennejä. Kengistä pulitin kaksi kymppiä ja saman määrän postikuluja ulkomailta ne ostettuani (amerikassa on niin paljon paremmat lestit kengissä!). Ja parasta on, että nyt näitä saa jo ruveta ihan käyttämäänkin, eikä vain koristeena tuossa roikotella. Viikon sääennuste vaatii lakkaa varpaankynsiin ja sandaalit jalkaan!

As I find cool things to my house decor I also shop a lot of my clothes from fleamarkets. It's a nice feeling to find something nice with a fraction of a the price of a new one. I also appreciate if someone else has gone through the trouble of stretching shoes to fit comfortably. 

The whole ensemble here is second hand. Quality clothes and accessories that look and feel as good on display here and on me.

Operaatio sammakkolampi

Meillä on asunut pihapiirissämme sammakoita siitä asti kun poikani pikkulapsena rakenteli pieniä sammakkolampia takapihallemme ja kantoi lähiojista niihin kutua katseltavaksi. Viime vuosina lampia ei ole enää ollut ja pari vuotta sitten lähialueen ojat poistettiin kun kaupunki rakensi tilalle hulevesiverkoston maan alle. Ja kun kesät ovat tässä muuttuneet yhä kuivemmiksi on minua alkanut huolestuttaa sammakoiden hyvinvointi yhä enenevissä määrin. 

Talven aikana mietin paikkaa pihalle pienelle sammakkolammelle, kun siinä ikkunasta lumikinoksia tuijotellessa älysin, että sellainenhan tuossa jo melkein valmiina on. Keskellä pihaa on ollut piilopaikkana tuollainen valettu sementtialue, jolla emme ole oikeastaan mitään tehneet, eikä siellä koskaan kukaan käy muuta kun vähän siistimässä silloin tällöin. Sen voisi oivallisesti ottaa sammakoiden käyttöön ja rakentaa kivitason tilalle pienen lammen.

Tuumasta toimeen, kahden ronskin nostajan avulla kivialue irtosi paikalta kokonaisena levynä ja sen tilalle kaivettiin sopivan syvyinen kuoppa. Passilla katsottiin, että reunat tulivat joka puolelta suunnilleen tasan.

Olen joskus iät ja ajat sitten askarrellut edellisen kotini pihalle betonista pienen lammen ja koskapa se kesti siellä käytössä niin hyvin ajattelin soveltaa samaa ideaa tähänkin. Se on paljon helpompi maisemoida kun muoviviritykset ja sellaisen tekeminen on mukavan nopeaa jos on kaveri mukana sekoittamassa betonia valmiiksi (ja minullahan on).

Kun kuopan muoto ja syvyys olivat valmiina sinne etsiskeltiin kiviä reunoille ja ne aseteltiin kuopan ympärille valmiiksi, että niitä on siitä sitten helppo valikoida ja asetella paikoilleen ilman että täytyy koko ajan astentoaan vaihdella. 

Sitten sinne viriteltiin taipuisaa kanaverkkoa. Verkko aseteltiin niin, että se on himpun irti kuopan muodoista, jotta se sitten jää betonivalun keskivaiheille eikä vain pohjaan. Näin sen pitäisi ajaa asiansa ja estää valua halkeamasta sitten talvella kun vesi tuohon jäätyy. Kuopan muoto ja syvyys ovat myös sellaiset, että jäätyessään vesi liikkunee eniten ylöspäin eikä paine kohdistu  liiaksi altaan reunoihin. Ja kun verkko oli aseteltu paikoilleen alettiin sekoitella betonia.

Käytimme tähän ihan perus kuivabetonia (S100) joka sekoiteltiin ämpärissä sopivan notkeaksi, mutta ei liian, jotta sen sai pysymään kuopan laidoissa hyvin. Sekaan lätkin reunojen lisäksi pieniä porraskivikkoja, joita pitkin pikku räpyläjalkojen on sitten helpompi kavuta tuolta ylös. Valun paksuus on noin 4-5cm jonka pitäisi olla tällaiselle pikkukuopalle ihan riittävä. Loput kivet asettelen kuopan pohjalle sitten kun se on valmis, jotta sammakoilla on siellä lilluessaan myös sopivasti piilopaikkoja seudun ahnaita harakoita ja muita petoja vastaan.

Kun kaikki tuossa altaan ympärillä vehreytyy tulee tästä mitä mainion piilo- ja vilvoittelupaikka alueen sammakoille. Jos onni on myötä saattaa tuohon joku joskus pienet kudutkin hurauttaa, tosin tähän ei aurinko ihan hirveästi pääse paahtamaan, että sen puoleen ei ole paras paikka kutuhommiin, mutta alueelta sellaisten paikkojen nyt puuttuessa voi se homma tässäkin toimia. Pääasia nyt kuitenkin, että sammakoille on paikka jossa kastella nahkaansa, ne kun eivät ole luotuja kuiviin olohin joita tässä viime aikoina on ihan riittämiin ollut.

Peukut pystyyn ja sormet ristiin nyt, että löytävät tämän sitten ja että vielä oleskelevat näillä seuduilla eivätkä ole jo kerinneet muuttaa kuivuutta pakoon pidemmälle. Parin viikon päästä saataneen vedet jo sisään tähän ja päästään odottelemaan asukkaita. Palataan aiheeseen sitten.

Our neighborhood has been really dry for frogs for a couple of years now, since the removal of all the ditches beside the roads. We used to have a small frog pond in our back yard, but it hasn't been there in years either. I truly love frogs and have been seeing them here so I thought I

'd make them a pond in our garden to help them survive in this dry neighborhood. 

We dug up a small hole in the ground, strenghtened it with chicken wire and poured concrete in to make the pond. I used small rocks to make climbing areas and decorated the edges. 

Now all we need to do is wait for it to dry, fill it up with water and cross all our fingers in hopes that the froggos will find this.